https://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=kr&hakuehto=\bA ja O
"Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu."
Mitä tämä tarkoittaa? Miten viimeinen? Mikä loppu? Eikö pitäisi olla ikuinen elämä kaikilla? Tuo alla oleva linkki ei helpota yhtään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/A_ja_O
Uskon Ikuiseen elämään niin Jumalalla kuin ihmisillä henkisinä olentoina. Miksi puhutaan lopusta?? Ja missä oli alku? Olen ihan pihalla... Onko kyse muusta vertauskuvasta? Miksi raamatun teksti on niin pelottavaa ja hämmentävää nyt?
Saanko jostain lohdustusta.
"Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu."
Mitä tämä tarkoittaa? Miten viimeinen? Mikä loppu? Eikö pitäisi olla ikuinen elämä kaikilla? Tuo alla oleva linkki ei helpota yhtään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/A_ja_O
Uskon Ikuiseen elämään niin Jumalalla kuin ihmisillä henkisinä olentoina. Miksi puhutaan lopusta?? Ja missä oli alku? Olen ihan pihalla... Onko kyse muusta vertauskuvasta? Miksi raamatun teksti on niin pelottavaa ja hämmentävää nyt?
Saanko jostain lohdustusta.
Vastaukset 30
Vanhimmat
http://www.sana.fi/raamattu/raamattua_oppimassa/jumala_on_toisenlainen_/?session=12794837
"Apu ei silti tule heti. Mutta leski pyysi kiukkuisesti eikä vähästä lannistunut. Tuttava jatkoi kolkuttamista öisellä ovella, kunnes leipää tuli. “Pyytäkää, niin teille annetaan... kolkuttakaa, niin teille avataan” (Matt 7:7). Sinnikkäästi, röyhkeästi, häpeämättömästi. Muistaen, että Jumala ei voi olla pahoja ihmisiä pahempi."
Tämä oli pelottavaa tuon sivun teksti. Äitini joskus sanoi että Jumala on rakkaus? Miksi tekstissä sanotaan muuta tavallaan? Haluaisin uskoa rakkauteen. Armoon uskon.
Ja aion kuitenkin uskoa rakkauteen. Mutta haluaisin selitykset teksteihin jonkinlaiset, ymmälle menin ihan.
Sen sinnikkään kolkuttelijan vertauksen avulla Jeesus halusi kertoa, että Jumala todella kuulee rukoukset. Mutta kun me ihmiset olemme kuitenkin kauhean epäluottavaisia Taivaallista Isäämme kohtaan, niin Jeesus halusi tehdä asian mahdollisimman selväksi. Me epäilemme: "Mahtaakohan Jumala kuitenkaan kuulla minua?"..."Ei Hän varmaan huolehdi minusta"...olemme monesti sokeita Hänen vastauksilleen, varsinkin jos emme saa sellaisia vastauksia rukouksiin kuin olemme toivoneet...emme sanalla sanoen luota Taivaalliseen Isäämme - niin siksi Jeesus kertoi tällaisen äärivertauksen. Että ajatelkaa nyt vähän!: Jos me syntiset ja vajavaiset ihmiset lopulta vaivaudutaan antamaan leipää kaverille, vaikka hän vaivaa meitä väärään aikaan, niin tottakai ja ilman muuta Hän, joka rakastaa ikuisella valtavalla rakkaudella, eli Taivaallinen Isämme, aina jaksaa kuulla meitä. "Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!" (Matt. 7:11)
Pointti on siis tuo vastaus epäilyksiin: No jos kerran jopa pahat ihmisetkin auttavat, tottakai on itsestään selvää, että Hän, joka rakastaa meitä suuremmalla rakkaudella kuin mitä pystymme edes kuvittelemaan, kuulee ja auttaa meitä.
"Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä" Ps. 23:6
"Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi
meidän keskuuteemme, että hän lähetti
ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.
Siinä on rakkaus
- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa,
vaan siinä, että hän on rakastanut meitä
ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."
1. Joh. 4:10-11
"Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi." (Jes. 54:10)
"...ei korkeus eikä syvyys,
ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta,
joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
(Room. 8:39)
Kiitos paljon kaikista hyvistä vastauksistasi, osaat päästä asioiden ytimeen. En ole onneksi enää ihan niin pelokas koska selitit hyvin asioita. :) Luenpa tässä uudelleen aina välillä vastauksia. Hyvää tekstiä on.
http://www.sana.fi/raamattu/raamattua_oppimassa/millainen_on_taivas/
Toisaalta puhutaan iankaikkisuudesta jossain kohdin.
Kyllä, iankaikkisuus alkaa, kun Jeesus tulee kerran tuomitsemaan elävät ja kuolleet. "...niin on myös Ihmisen Poika (=Jeesus) korotettava (ristille), jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:15-16)
Taivaasta kertovia kohtia on koottu esim. tänne: http://www.latva-rasku.fi/hakemisto/index.html
(klikkaa vasemmasta laidasta "Taivaasta")
Kiitos hyvä vastaus! Vielä kysyn jotain asiaa palstalla..
"jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
Ihmisiä on eri kehitysasteella menossa ja erilaisia. Jotkut eivät Usko, ja toivon että Jumala voisi antaa ne heikkoudet näille epäileville ihmisille anteeksi. Kun jotkin ihmiset ovat aina kovin epäileväisiä. Kun me muutkin aina mietitään. Varmaan he aikanaan näkisivät totuuden asioista. Minusta tuntuu ihan kauhealle että puhutaan kadotuksesta. Mikä kadotus? Katoaako se ihminen Jumalan huomiosta vai sielulleenko jotain tapahtuisi? Mitä sillä mahdetaan tarkoittaa. Onhan pahojakin ihmisiä, ehkä hekin kehittyisivät aikojen saatossa jossakin vaikka anteeksianto voisikin pahimmissa jutuissa olla vaikeaa. Lisäksi kukaan ei ole synnitön.
Entä jos rukoilee joka päivä, milloin rukouksessa voi lausua Jumalan tai Jeesuksen ettei nimeä lausu liikaa? Koska jossain lukee ettei saisi turhaan lausua.
Pyhä kolmiyhteys on jäänyt ehkä myös vaikeaksi ymmärtää, huomasin sen kun joku eri uskontoa uskova tarttui hänen mielestään "käsittämättömiin" kohtiin ja lähes yritti käännyttää omaan uskoonsa "fanaattisesti". Vaikka uskommehan samaan Jumalaan. Uskonto vaan on eri. Olenko ymmärtänyt oikein, että Jeesus on Jumalan poika. Mutta kummassakin yhteydessä puhutaan Herrasta? Pyhä Henki, olenko ymmärtänyt oikein? Energiaa vai Henki? Anteeksi olen tietämätön. Mitä kolmiyhteys tarkoittanee, ristinmerkin yhteydessä lausumme toki.
Miksi maapallolla tapahtuu pahaa esim. sairaudet, onnettomuudet, köyhyys, henkinen ja fyysinen väkivalta ym.? Miksei Jumala puutu siihen maanpäällä osin? Tai enkelit. Eli voiko mitään estää, pahimpia kärsimyksiä. Vaikka syntiin langennut ihminen onkin.. Ja opettavaisia asioita on. Itse en kestä ihmisten kärsimystä, vaan haluaisin että kaikilla olisi hyvä olla. Siksi on vaikea liiallista kärsimystä pohtia tai katsoa uutisissakin, vaikka tiedän että joskus sen takana voi olla ihminen. Ihminen voisi myös auttaa toisia yksin tai yhdessä muiden kanssa (ei väärällä tavalla). Mutta kun osa ei viitsi tai osaa, vaan pahentaa joidenkin asemaa. Toki yksilö itsekin yrittää haluamaansa päämäärään, myös rukoilla voi. Ja omilla valinnoilla on merkitystä ja arvomaailmalla. Oppimassa ollaan myös, mutta miksi opetus voi olla joillekin kohtuuttoman ankara. Itse kun uskon että hyvälläkin voisi oppia. Historiakin on synkkä maapallolla kun sitä ajattelen kauas. Joskus on vaan huolissaan miten maapallon ihmiset pärjäävät kuka missäkin tilanteessa. Vaikka positiivinen ajattelu tuokin hyvää meille kaikille. Ja Usko sekä Jumala. En joka päivä huonoja asioita ajattele, mutta tiedostan että joku voisi tarvita apua esim. heikossa asemassa oleva.
Lisäksi osa ihmisistä uskoo uudelleen syntymään ja osa ei. "Pelottava" aihe sekin tavallaan. Vaikka oma vanhempani vakuuttaa tuttujen pysyvän silloinkin yhdessä. Kristinuskohan ei kai tunne uudestisyntymää kai, paitsi sisäisenä. Minä en tiedä onko yksi elämä vai monta että ihmiset syntyisivät paleneetallemme tai onko montakin jossain avaruudessa, usein toivoin että yksi elämä.
Olipa sekavaa tekstiä hieman, mutta toivottavasti lukijat saitte jotain selkoa edes. Hyvin positiivisin mielin tässä ollaan vaikka kirjoitin monista aiheista. :) Ja omalla tavalla ymmärrän miten kaikki toimii, mutta haluan esittää silti kysymykset uudelleen.
>> Entä jos rukoilee joka päivä, milloin rukouksessa voi lausua Jumalan
>> tai Jeesuksen ettei nimeä lausu liikaa? Koska jossain lukee ettei saisi
>> turhaan lausua.
Toinen käsky koskee tuota "turhaan lausumista". Uudemmassa käännöksessä se on käännetty alkukielestä suomeksi osuvammin, selkeämmin ja sananmukaisemmin näin: "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään" (2.Moos.20:7)
On huutava vääryys, jos ihminen käyttää Kaikkivaltiaan, Pyhän ja Rakastavan Luojansa nimeä tehdäkseen syntiä. Esim. joku saattaa oikeusistuimen edessä vannoa Jumalan kautta, että puhuu totta, kun väittää, että joku oikeasti syytön on rikkonut lakia. Jumalan nimeen ei kertakaikkiaan saa valehdella niin, että joku joutuu syyttömästi kärsimään.
Jumala on ehdottoman oikeudenmukainen, ja Hänen nimeään saa ja tuleekin käyttää oikeudenmukaisuuden ajamiseen tässä maailmassa. Jumala ei valehtele niin kuin ihminen valehtelee, ja siksi ihminen ei saa sotkea Hänen nimeään valheisiin. "Jumala on rakkaus" (1. Joh. 4:16), sanoo Raamattu ja siksi on kertakaikkiaan väärin käyttää Hänen nimeään tukena tekemälleen rakkaudettomille, pahaa tarkoittaville teoille ja sanoille. Ihminen ei saa laittaa omaa väkivaltaisuuttaan Jumalan syyksi. Jumala rohkaisee, tukee, lohduttaa, nostaa, kantaa ja pelastaa. Siksi ihminen ei ole vapaa alistamaan lähimmäistään Jumalan nimen avulla, vaan sellaisesta joutuu vastuuseen ennemmin tai myöhemmin.
Vanha kunnon Katekismus selittää kysymääsi käskyä näin: "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme hänen nimessään toivota pahaa, vanno, noidu, valehtele, emmekä petä, vaan huudamme hänen nimeään avuksi kaikessa hädässämme, rukoilemme, ylistämme ja kiitämme sitä."
Jumalan nimen oikea käyttö on se, että käännyt huolinesi Hänen puoleensa, puhut Hänelle kuin lapsi puhuu isälleen, ja kiität Häntä kaikesta. Sen saat tehdä niin usein kuin vain suinkin tulee mieleen. Raamattu sanoo, että saat rukoilla jopa ihan tauotta: "Rukoilkaa lakkaamatta" (1.Tess.5:17), ja siinä ei tarvitse laskea montako kertaa olen tänään sanonut Herran nimen. Se on Jumalan nimen oikeaa käyttöä.
>> Pyhä kolmiyhteys on jäänyt ehkä myös vaikeaksi ymmärtää...
>>...Olenko ymmärtänyt oikein, että Jeesus on Jumalan poika.
>> Mutta kummassakin yhteydessä puhutaan Herrasta?
Raamattu sanoo, että on vain yksi Jumala.
Sitten Raamattu sanoo Jumalaksi Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.
Kun uskotaan "Pyhään kolminaisuuteen", sillä sanotaan lyhyesti se, että pidetään kiinni molemmista totuuksista, eikä irroteta otetta kummastakaan, vaikka tekisi mieli tehdä niin, jotta olisi helpompi ymmärtää. - Mutta on kai se luonnollistakin, että me luodut emme voi järjellämme ymmärtää tämän maailmankaikkeuden Luojan olemusta. Mutta voimme uskoa siihen mitä Hän on kertonut itsestään.
Tämä oli lyhyesti sanottuna Pyhä Kolminaisuus, mutta laitan tämän viestin alle toiseen viestiin yksityiskohtaisemman, pitemmän selityksen, jos haluat lukea esimerkkejä Raamatunkohdista, johon tämä perustuu.
>> Pyhä Henki, olenko ymmärtänyt oikein? Energiaa vai Henki?
Pyhä Henki on Raamatussa Henki, Herra, Jumala. Hän ei ole persoonatonta energiaa. Raamattu käyttää Pyhästä Hengestä persoonapronominia Hän. Samoin siellä sanotaan, että Hän puhuu, tahtoo, jakaa lahjojaan, opettaa, johdattaa yms. Persoonattomasta energiasta (joka olisi ikään kuin sähköön verrattava) ei voi sanoa niin.
"Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne" (2 Kr 13:13)
Tässä on Raamatusta joitain kohtia, joihin perustuen kristityt uskovat, että on vain yksi Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki:
(Joh. 1:18) Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.
Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on
Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.
Isä Jumala itse sanoo Poikaansa Jumalaksi (Hebr. 1:8,10):
Jumala sanoo: "mutta Pojasta: "Jumala, sinun
valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti,
ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka."
...Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut,
ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja."
(Kol.2:9) "Hänessä [=Jeesuksessa] on jumaluus
ruumiillistunut koko täyteydessään"
(2.Kor. 5:19) "Sillä Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä kanssa..."
Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku
kertoo runollisesti siitä miten Sana, joka
"oli Jumala", ja "jo alussa Jumalan luona",
tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme (=Jeesus)
(Joh.1:1, 14). Hän luopui vapaaehtoisesti
kirkkaudestaan ja tuli tänne alas keskellemme,
todelliseksi ihmiseksi. Kannattaa lukea
Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku
kerralla kokonaisuudessaan.
Syntyessään tänne maan päälle veljeksemme,
Poika "tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon".
Tästä kertoo Fil 2:5-8: "Olkoon teillä se mieli,
joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei,
vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut
saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan
tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli
ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin
olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän
nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan
asti, hamaan ristin kuolemaan asti."
Jeesus siis tyhjensi ja nöyryytti itsensä,
luopui asemastaan ja kirkkaudestaan, ja tuli
elämään ihmisenä samojen kiusausten ja
rajoitteiden alaisuuteen kuin muutkin ihmiset.
Jeesus oli kuitenkin koko ajan sekä Ihmisen Poika
että Jumalan Poika, ihminen ja Jumala, mutta hän
kieltäytyi käyttämästä jumalallista valtaa omaksi
hyväkseen, koska muuten ihmiskunta olisi jäänyt
sovittamatta.
Hänen täytyi olla todellinen ihminen voidakseen
edustaa meitä ihmisiä - voidakseen ottaa meidän
syntimme omaksi syykseen ja kärsiä niiden
rangaistuksen.
Mutta Hän ei voinut olla vain ihminen, sillä
Raamattu todistaa, että kaikki ihmiset ovat
syntisiä. Jos Hän olisi ollut vain ihminen,
hän olisi voinut kärsiä vain omien syntiensä
rangaistuksen. Hänen täytyi olla puhdas,
synnitön, ja sellainen on vain Jumala itse.
Jesajan ennustuksessa Jeesusta kutsutaan
myös Immanueliksi, mikä on suomennettuna
"Jumala meidän kanssamme" (Matt 1:23).
Jeesus oli koko ajan sekä "Ihmisen Poika",
kuten hän usein nimitti itseään, että
Jumalan Poika. Ihminen ja Jumala.
Miksi sitten Jeesus rukoili Jumalaa täällä
alhaalla ollessaan. Tai miksi hän ei tiennyt
kaikkea tulevaa? Jne... jne...
Vastaus liittyy juuri Jeesuksen tehtävään Ihmisen
Poikana. Jeesus "ei -- katsonut saaliiksensa olla
Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä -- ja
hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin
ihminen." Jeesus valitsi ihmisenä olon. Hän
kieltäytyi usein käyttämästä jumalallista
valtaansa, koska hän halusi täyttää hänelle
annetun tehtävän, jonka hän vain ihmisenä,
toisena Aadamina, voisi suorittaa. Hän olisi
voinut käyttää jumalallista voimaansa Saatanan
häntä kiusatessaan tai ristillä roikkuessaan,
mutta valitsi toisin. Samoin hän tässä
valitsemassaan alennustilassa rukoili Isäänsä.
Poika oli Isälleen alamainen, jättäen meille
esimerkin.
Samoin kuin vaimo ei ole vähempää ihminen,
tai eri arvoinen kuin mies, vaikka hän
voi valita olevansa miehelleen alamainen,
ei Poika ole vähempää Jumala kuin Isä,
vaikka hän on Isälleen alamainen.
Vanhassa Testamentissa profeetta Jesaja ennustaa
tulevalla Messiaalla olevan sama nimi kuin
ainoalla oikealla Jumalalla:
"Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille
annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen
nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas." (Jes. 9:5)
Jeesuksen opetuslapsi, Filippus halusi nähdä Jumalan,
ja sanoi Jeesukselle: : "Herra, anna meidän nähdä Isä,
muuta emme pyydä." Jeesus sanoi hänelle:
"Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän
kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus!
Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän;
kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?
- Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa?
Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni:
Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan.
Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa.
Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden."
(Joh. 14:8-11)
...jatkuu...
(- tuli pitkästi, mutta lukekoot ketä aihe kiinnostaa.)
Sitten täytyy kysyä mitä ylipäätään tarkoittaa
sana "Jumala"?
- Raamatun ensimmäinen jae kertoo:
"Alussa Jumala loi taivaat ja maan" (Moos.1:1)
Tärkein ja ensimmäinen Jumalan määritelmä on:
Jumala on se, joka on luonut taivaat ja maan.
Hän on ainut, jota ei ole luotu.
On olemassa vain yksi Jumala: Hän, joka on luonut.
Muut kuuluvat luomakuntaan, luotuihin.
Epäjumalia kuvataan Vanhassa testamentissa usein
niinä, joita monet palvovat, mutta jotka eivät
ole luoneet mitään.
Raamattu sanoo, että Jumala loi maailman Sanansa,
eli Jeesuksen, kautta. esim. Joh.1:3 sanatarkasti:
"Kaikki ovat hänen (=Jeesuksen) kauttaan tehdyt,
ja ilman häntä ei ole mitään tehty, joka tehty on."
- Jos tosiaan mitään ei ole luotu ilman Jumalan Sanaa,
eli Jeesusta, silloin Jeesus ei voi itse kuulua
kategoriaan "luomakunta", vaan "Luoja" = Jumala.
"hänessä (=Jeesuksessa) luotiin kaikki,
mikä taivaissa ja mikä maan päällä on,
näkyväiset ja näkymättömät,
olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia,
hallituksia tai valtoja,
kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
ja hän on ennen kaikkia,
ja hänessä pysyy kaikki voimassa." (Kol.1:16)
No, jos kolme on yksi, menisikö se sitten niin,
että he olisivat toistensa osia? Vähän niin kuin
kuori, keltuainen ja valkuainen muodostavat yhden
kananmunan. - Se vertaus ei ole kovin osuva, sillä
Poika ei ole Isän osa, vaan oma persoonansa.
Samoin Pyhä Henki on oma persoona.
Silti he jakavat saman nimen. Ja ovat yksi Jumala.
He ovat "yhtä", kuten Jeesus sanoo Raamatussa:
"Minä ja Isä olemme yhtä." - siis ei osa, vaan "yhtä".
He voivat esim. puhua keskenään, ja puhuvatkin.
Jo Raamatun alkulehdillä Jumala sanoo:
"luokaamme ihminen..."
Isä, Poika ja Pyhä Henki jakavat yhden ja
saman nimen, ja siihen nimeen Jeesus käski kastaa:
"Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt.28:19).
- Ja tuo alkukielinen sana "nimeen" on yksikkö,
ei monikko "nimiin", joka olisi ollut kieliopin
mukaista sillä kielellä, jolla Uusi testamentti
kirjoitettiin.
Jeesus on Jumala, Isä on Jumala ja
Pyhä Henki on Jumala.
Kuitenkaan ei ole olemassa kolmea Jumalaa,
vaan Jumala on ehdottomasti yksi.
Kristityt pitävät kiinni sekä persoonien
erillisyydestä, että Jumalan ykseydestä.
Tämä on Raamatun ilmoitus, ja sitä me kumarramme,
vaikka se ei järjelle kovin tarkkaan avaudu.
"Alussa" ei ollut muuta kuin Jumala: Isä, Poika
ja Pyhä Henki. Edes sitä ei ihminen voi ymmärtää.
Millaista oli ennen kuin oli mitään luotua? :)
Ihminen kun ei tajua edes sitä, miten luodaan
yksi atomi tai solu tyhjästä. Miten ihminen
voisi sitten ymmärtää pienellä järjellään Jumalan,
oman Luojansa olemuksen jotenkin tyhjentävästi.
Täällä ajassa maan päällä me "katselemme vielä
kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin
näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä
vajavaista, mutta kerran se on täydellistä,
niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee"
(1.Kor.13:12)
>> Lisäksi osa ihmisistä uskoo uudelleen syntymään
>> ja osa ei. "Pelottava" aihe sekin tavallaan...
Jumala ilmoittaa Sanassaan, Raamatussa, että ihminen elää yhden elämän maan päällä, ja sitten hänen ruumiinsa kuolee fyysisesti. Mutta kerran kaikki herätetään kuolleista, ja Jeesus on oleva tuomarina, kun ihminen tekee tiliä elämästään elämästä Jumalan edessä. "Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle." (Hepr. 9:27) "He nousevat haudoistaan -- hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen." (Joh. 5:29). Niistä, jotka ovat fyysisen kuolemansa kokeneet, Raamattu sanoo:"eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla." (Saarn 9:6) Tänne auringon alle tässä maailman ajassa heillä ei ole enää "osaa ei arpaa".
Raamatun yleisopetus maanpäällisen kuoleman jälkeisistä asioista ja pelastumisesta ei myöskään tue ajatusta jälleensyntymistä. Siellä on satoja jakeita, jotka kertovat, että voimme pelastua vain armosta (Ef 2:8,9: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi"), yksin Jeesuksen ansiosta ja hänen kauttaan, ja että ihmisen on mahdollista saada syntinsä anteeksi jo nyt heti. Tämä on selvästi ristiriidassa jälleensyntymisopin kanssa, jossa ihminen vähitellen yrittää itse pelastaa itsensä useiden elämien ja vähittäisen kehittymisen kautta.
Jälleensyntymis-opissa on myös ilmeisiä loogisia ongelmia, jotka täytyy ratkaista, että siihen voisi uskoa.
>> Miksi maapallolla tapahtuu pahaa esim. sairaudet,
>> onnettomuudet, köyhyys, henkinen ja fyysinen väkivalta ym.?
Hmm...jostain kuulin, että riittävän terveydenhoidon järjestäminen koko maapallolle onnistuisi pelkästään sillä hinnalla, jolla eurooppalaiset syövät jäätelöä. - Oli tuo totta tai ei, niin taitaa sen pahan aiheuttajana olla suurimmassa osassa ihmisen teot ja tekemättä jättämiset.
Mutta kärsimykseen on niin monia syitä, ettei siihen voi vastata muutamalla rivillä. Mutta jos kiinnostaa, niin kannattaa lukea vaikkapa kirja: "Ja Herra otti" Selitysteos Jobin kirjaan ja kärsimykseen liittyen, kirjoittanut Mailis Janatuinen.
Pari ajatusta vaan:
- Jos Jumala ottaisi yhdessä yössä pois kaiken pahan ja kaiken kärsimyksen, meistä ei olisi huomenna täällä ketään.
- Raamattu kertoo ensinnäkin sen, että ihminen kärsii siksi, että hän lankesi syntiin. Jumala ei luonut ihmistä pahaksi, vaan hyväksi. Välittömästi luomisen jälkeen ihminen eli yhteydessä Luojaansa, rakastettuna ja rakastaen, ilman kärsimystä, ilman kuolemaa. Jumala loi ihmisen moraaliseksi olennoksi, vastuulliseksi - sellaiseksi, joka voi valita. Ihmiseksi, joka tahtoo. Siinä hetkessä, kun ihminen tahtoi valita synnin, hän rikkoi rakastavaa Jumalaa vastaan. Ihminen päätti ottaa askeleen kohti ei-rakkautta.
Jumala oli rakkaudessaan varoittanut ihmistä synnistä, että synnin ja pahuuden palkka on kuolema: ihminen tulisi kuoleman ja Perkeleen - persoonallisen pahan - vallan alaiseksi, jos hän valitsisi vääryyden. Ihminen, vastuullinen ja moraalinen olento, kuitenkin lankesi tekemään syntiä, tekemään vastoin rakkautta. Tämän ensimmäisen rakkaudettoman teon seurauksena tapahtui jotakin, jota Raamattu kuvaa näin: "yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet" (Room. 5:12).
Kuolema on yksi suurimmista kärsimysten aiheuttajista tässä maailmassa: Se on ihmisen vihollinen. Meidän läheisemme sairastuvat, kuolevat, ja me itse sairastamme ja kuolemme. Me elämme "synnin ja kuoleman varjon maassa", jossa on paljon sairauksien, kuoleman aiheuttamaa tuskaa, kipua, pelkoa, kaipausta, surua ja kärsimystä. Tässä maailmassa saamme osaksemme kyllä myös paljon Jumalan lahjoja, lähtien jokaisesta elämämme henkäyksestä, mutta kohtaamme sitten myös tätä toista puolta, joka kertoo karua kieltään siitä, miten synti ja paha olo kuuluvat erottamattomasti yhteen.
Vaikka me emme ole tehneet juuri samaa syntiä kuin Aadam, Raamattu kertoo, että jokainen Aadamin jälkeläinen on tehnyt syntiä (Room. 5:12). Meissä oleva Jumalan kuva rikkoontui, ja tämä koko ihmisen suku kantaa samaa ominaisuutta: "Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan." (Room. 3:12) Meillä ei ole puhtaat motiivit: taustalla on itsekäs vaikutin. Syntiinlankeemuksen hetkellä tapahtui jotain sellaista, jossa "yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi". Olemme "juurtuneet syvälle pahaan", sanoo Raamattu. Jokainen ihmissuvun jäsen on "synnin vallassa" (Room. 3:9), vaikka emme sitä kovin hyvin ymmärrä emmekä näe. Jeesus puhui sokeudesta, jolla hän tarkoitti meidän hengellistä näkökykyämme - emme näe syntiämme ilman, että Pyhä Henki avaa silmiämme sille.
Voidaan kysyä miksi Jumala sitten loi ihmisen, kun näki miten tulee käymään? Miksi hän salli näin käydä, että ihmiset alkavat tehdä toisilleen ja koko luomakunnalle pahoja asioita?
Meillä ei kai ole muuta vastausta tähän kuin se, että Jumala näkee, että näin on sittenkin parempi kuin jotenkin muutoin. Hänellä on tähän olevaiseen parempi näkymä kuin meillä. Me näemme vain osan tästä suuresta palapelistä. Jumala on kertonut meille sen, mitä meidän on välttämätöntä tietää, mutta on asiaan vaikuttavia tekijöitä, joita me emme näe. Pieni järkemme ei riitä käsittämään koko kuvaa, eikä meillä ole kaikkia osasia tiedossa. Meillä jää tässä vain usko tai epäusko. Luottamus tai epäluottamus Jumalan rakkauteen, viisauteen, hyvyyteen.
"Herran armoa on se, että vielä elämme" (Valit. 3:22). Jumala rakastaa luotujaan, eikä siksi tuhoa tähän paikkaan meitä, jotka aiheutamme kärsimystä toisillemme, kuka enemmän, kuka vähemmän. Hän on kärsivällinen, ja odottaa voidakseen pelastaa ihmisen tästä kuoleman varjon maasta. Hän on valmistanut jokaiselle ihmiselle pelastuksen - syntien anteeksiantamuksen Poikansa ristintyön kautta. Jeesus on voittanut kuoleman vallan, ja nyt jokainen, joka uskoo Häneen, saa syntinsä anteeksi, ja saa omistaa lupaukset taivaasta. Taivaallinen Isämme odottaa meitä kotiin, takaisin yhteyteensä. Hän kärsii tätä pahaa maailmaa, jotta voisi temmata vielä yhdenkin pois kadotuksen tieltä. "Hän on kärsivällinen teitä kohtaan, kokoska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät." (2. Piet. 3:9) "Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen" (Jes. 30:18).
"ja siksi ihminen ei saa sotkea Hänen nimeään valheisiin"
Entä jos on erehtynyt uskon asioista, ja kertoo esim. uskon kohdan väärin sellaiselle joka on eri uskonnosta?
"että emme hänen nimessään toivota pahaa" Aivan. Miksi jotkin uskossa olevat pelottavat toisia helvetillä ja kadotuksilla? En hyväksy itse että pelotellaan ja uskon että jokainen olisi tärkeä ja turvassa.
"Rukoilkaa lakkaamatta" (1.Tess.5:17), ja siinä ei tarvitse laskea montako kertaa olen tänään sanonut Herran nimen. Se on Jumalan nimen oikeaa käyttöä"
Niin olen tainnut tehdä. Joskus vaan pelkää ettei siellä ylhäällä kukaan häiriinny jos "koko ajan" rukoilee.
:)
Ahaa. Jumala on Yksi, mutta luulin lisäksi vahingossa että Poika Jeesus on erikseen persoona, olisi jumalallinen ja Pyhä Henki pyhää energiaa. Olen siis erehtynyt jotenkin. Kamalaa. Eli olisikin niin että kaikki samaa?? Ei niinkään? Mutta ainakin että Pyhä Henki on persoona? No nuo alla olevat siis johdattavat siihen että on yksi Jumala, mutta raamattu sanoo Jumalaksi kaikkia? Toivotaan että tajuan joskus jotain olen vieläkin pihalla. Yritetään.
Miten voi käsittää "antoi ainoan poikansa" -lauseenkin. Muistelen että sellainen on.
"Kun uskotaan "Pyhään kolminaisuuteen", sillä sanotaan lyhyesti se, että pidetään kiinni molemmista totuuksista, eikä irroteta otetta kummastakaan, vaikka tekisi mieli tehdä niin, jotta olisi helpompi ymmärtää. - Mutta on kai se luonnollistakin, että me luodut emme voi järjellämme ymmärtää tämän maailmankaikkeuden Luojan olemusta. Mutta voimme uskoa siihen mitä Hän on kertonut itsestään."
"Raamattu sanoo, että on vain yksi Jumala.
Sitten Raamattu sanoo Jumalaksi Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä."
"ei Poika ole vähempää Jumala kuin Isä,
vaikka hän on Isälleen alamainen."
"- Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa?
Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni:
Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan.
Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa.
Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden."
(Joh. 14:8-11)"
Onko kaksi eri persoonaa vaikka olisikin yhteys? Poika Jeesus tuli maailmaan, Jumala oli taivaissa? Vai onko Isä Jumala tullut maanpäälle? Vai onko monta ilmenemismuotoa?
Onneksi kirjoitit tämän viestin, kun nyt alkoi ajatus vihdoin leikata! Todella hyvää tekstiä.
Vielä mietin tunsiko Isä, Pojan kärsimyksen maanpäällä? Olivatko he silloin yhdessä vai erikseen, vaikka olivatkin yhtä? Oliko Isä, Pojan kanssa maanpäällä?
"Alussa" ei ollut muuta kuin Jumala: Isä, Poika
ja Pyhä Henki. Edes sitä ei ihminen voi ymmärtää.
Millaista oli ennen kuin oli mitään luotua? :)
Ihminen kun ei tajua edes sitä, miten luodaan
yksi atomi tai solu tyhjästä. Miten ihminen
voisi sitten ymmärtää pienellä järjellään Jumalan,
oman Luojansa olemuksen jotenkin tyhjentävästi."
Niin ja mikä oli "alku"? Ja missä? Entä jos on aina ollut? Mistä Jumala tuli, vai oliko Aina? Toki on nyt aina.
Luin tekstin. Niin, ihminen tekee vääriä tekoja. Jospa me maailmassa opimme ja olemme oppilaina. Mutta eikö ihminen hyvällä opi? Miksi jotkut joutuvat kokemaan kauhua ja pitkään jossain? Toki auttaa kun kääntyy Jumalan puoleen.
Niin, se on niin uskonnosta tai uskosta kiinni uskooko jälleensynytmään vai ei. Ja uskooko siihen että siirtyy taivaaseen suoraan, vai "nukkuuko" ensin.
Itse uskon siihen ettei missään nukuta, koska ihmisellehän on tärkeää että on "elävien kirjoissa" koko ajan sieluna ja kehittymässä eteenpäin. Kukaan ei saavuta hyötyä jos olisi vaan jossain olematta hereillä. Tai voihan joku sairaana "nukkua" mutta se on eri asia. Olisi pelottavaa että pitäisi jossain sielun maata, tuomatta olemassaoloaan ja ajatuksian esille. Siihen en usko oikein. Vai meneekö kukin uskonsa mukaan sitten nukkumaan tai ei.
Isä, Poika ja Pyhä Henki, kolme eri persoonaa mutta yhtä ainoaa jumalallista olemusta ja luontoa, ovat yksi ainoa Jumala, joka on luonut taivaan ja maan.
>> Vielä mietin tunsiko Isä, Pojan kärsimyksen maanpäällä?
>> Olivatko he silloin yhdessä vai erikseen, vaikka olivatkin yhtä?
>> Oliko Isä, Pojan kanssa maanpäällä?
Hyviä kysymyksiä sulla! Syvällisiä ja mielenkiintoisia.
Raamatun mukaan: ei Isä, eikä Pyhä Henki, vaan ainoastaan Poika on tullut ihmiseksi.
Isä lähetti Poikansa maailmaan. Poika kuoli syntiemme tähden.
Persoonien erillisyys näkyy hyvin esim. tästä Matteuksen evankeliumin 3.luvusta jakeet 16-17: "Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."
Tuossa Poika oli tullut ihmiseksi ja otti kasteessa vastaan tehtävän ihmiskunnan syntien sovittajana. Pyhä Henki näkyy ikään kuin kyyhkysen hahmossa asettuvan Pojan päälle, ja Isän ääni kuuluu Taivaasta. Kolme eri persoonaa toimimassa, mutta yhtä ainoaa jumalallista olemusta ja luontoa, ja ovat yksi ainoa Jumala. Toimivat meidän pelastamiseksemme.
Poika tyhjensi itsensä vallasta ja kirkkaudesta, ja syntyi maailmaan meidän veljeksemme. Hän otti vapaaehtoisesti omaksi syykseen koko maailman synnin. Se ihmisten pahuuden taakka oli niin raskas, että Raamattu kertoo, että Jumalan Poika hikoili verta sen kuorman alla. Poika otti synneistämme vastaan Isän Jumalan tuomion ja rangaistuksen.
Poika ei ollut koskaan tehnyt mitään syntiä, vaan oli täysin puhdas ja viaton. Mutta hän oli täynnä rakkautta, ja halusi auttaa meidät pois siitä kauheasta tilasta, mihin olimme ajaneet itsemme synneillämme. Poika otti vastaan koko sen rangaistuksen, minkä ihmisten teot oikeudenmukaisesti vaativat. Hän koki ristillä mitä se on, kun tulee Isän Jumalan hylkäämäksi syntien tähden, jotta meidän ei tarvitsisi koskaan kokea sitä. Mutta koska Poika kulki sen tien aivan loppuun saakka, Isä korotti hänet häpeällisen ristinkuoleman kärsineen ihmisen asemasta takaisin siihen kirkkauteen mikä Pojalla oli Isän luona ennen ihmiseksi tuloa.
"Sen kuitenkin näemme, että tuo "lyhyeksi aikaa enkeleitä alemmaksi asetettu", Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään "seppelöity kirkkaudella ja kunnialla". Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta." (Hepr.2:9)
Pojalla on valta antaa synnit anteeksi. Kenenkään ei tarvitse kantaa itse syntiensä taakkaa, sillä se on jo kannettu. On luvattu, että jokainen, joka huutaa avukseen Jeesuksen nimeä, pelastuu. Hän on varma turva jokaiselle.
Pyhällä Hengellä on oma tehtävänsä. Meidän pelastamisessamme synnin, Sielunvihollisen ja kuoleman vallasta, Hän synnyttää ihmisen sydämeen pelastavan uskon Jeesukseen. Hän tekee sen siinä, kun ihminen kuulee Jeesuksen ristintyöstä, niitä sanoja, joita Jumala on kirjoituttanut Raamattuun. Siksi ilosanoma syntien anteeksiantamisesta Jeesuksen ristintyön tähden, täytyy julistaa kaikille ihmisille. Sen kautta Pyhä Henki synnyttää ja ylläpitää uskon ihmisen sydämessä.
>> Niin ja mikä oli "alku"?
Alulla viittasiin tuossa ihmiskunnan alkuun, maailman luomiseen. Jumala on aina ollut, eikä Hänellä ole ollut alkua. Sana "alku" viittaa tiettyyn pisteeseen aikajanalla, ja tähän väliin voisin heittää kysymyksen, että silloin kun ei ollut vielä luomakuntaa - atomeita, massaa... mahtoiko olla aikaakaan, johon aikajanalle piirtäisi kohdan "alku"? Kun e=mc2 ja silleen: massa, energia, valonnopeus... vastatkoon se, joka on lukenut tätä lajia hiukan enemmän kuin lukion pitkän fyssan :)
>>"ja siksi ihminen ei saa sotkea Hänen nimeään valheisiin"
>>>> Entä jos on erehtynyt uskon asioista, ja kertoo esim. uskon
>>>> kohdan väärin sellaiselle joka on eri uskonnosta?
Kysymys on sama kuin kaikkien syntien kohdalla. Me emme saa tehdä syntiä. Meidän tulee rakastaa Jumalaamme, ja sen rakkauden tulisi saada meidät esim. lukemaan sitä kirjaa, minkä Hän on kirjoituttanut meille. Mutta jos olet tehnyt synnin, ja pelästyt, että miten tässä nyt käy, sinulla on Taivaassa Puolustaja, Jeesus Kristus. Hän puolustaa sinua Isän Jumalan edessä sanoen: "Katso, minä olen ottanut tämän ihmisen rikkomukset omakseni ja kärsinyt tästäkin synnistä ristin puussa rangaistuksen." Saat uskoa sillä perusteella kaikki syntisi anteeksi iloon, rauhaan ja vapauteen saakka.
Saat olla yksin Jeesuksen ansiosta Jumalan edessä täysin puhdas. Ei tarvitse keksiä verukkeita tai puolusteluita, vaan Jumalan edessä saa olla aina täysin rehellinen. Hän näkee kuitenkin sydämen pohjaan saakka. Se johtaa vapauteen, sillä Jeesus otti kaikki syntisi ja lahjoittaa sinulle oman puhtautensa. Sillä perusteella olet Jumalan oma, matkalla Taivaan Kotiin. Jeesuksen omana on varmassa turvassa, ja saa joka päivä elää hänen armossaan ja kiittäen. Hän pitää meistä huolen.
Jeesus opetti, että hänen sanojensa uskominen johtaa totuuden tuntemiseen, ja se tekee ihmisen vapaaksi. "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." (Joh 8:31-32)
>> "että emme hänen nimessään toivota pahaa" Aivan. Miksi jotkin
>> uskossa olevat pelottavat toisia helvetillä ja kadotuksilla?
>> En hyväksy itse että pelotellaan ja uskon että jokainen olisi
>> tärkeä ja turvassa.
Jokainen ihminen on Jumalalle valtavan tärkeä ja rakas, ja Jumala ottaa kaikki turvaan, jotka tahtovat turvautua Häneen. Me saamme sanoa: "sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa." (Ps. 63)
Mutta on ihmisiä, jotka ovat niin pahuuteen paatuneita, että valitsevat sen, etteivät halua Jumalan luo. He kiroavat hänen nimeään ja tekevät pahaa niille, jotka kutsuvat heitä tulemaan Jumalan omaksi. Raamatussa Jumala katkerasti valittaa suruaan ihmisten pahuudesta, ja siitä, etteivät he halua tulla Hänen luokseen turvaan. "...Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla." (Luuk.13:34) Jumala tekee kaikkensa, jotta Hän voisi pelastaa ihmisen. Hänen puoleltaan kaikki on valmiina ja tie auki. "Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti." (Room.10:21)
Jumala kutsuu jokaista uupumatta niin kauan kuin ihminen elää. Meillä on Jumala, joka "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." (1.Tim.2:4). Näin sanoo Herra Jumala: "Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?"(Hes. 18:23). "Kääntykää minun puoleeni, maan kaikki ääret, antakaa pelastaa itsenne, sillä minä olen Jumala, eikä muuta Jumalaa ole." (Jes.45:22). "Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!" sanoo Herra. "Minä otan teidät jälleen omikseni." (Jer.3:14).
Pelottelu on väärin - sellaisessa on ihmisen synnillistä halua saada toiset ahdistumaan. Kristityt on ensisijaisesti kutsuttu kertomaan Jeesuksesta ja hänen ristintyöstään ja syntien anteeksiantamuksesta Hänen nimessään. Sen evankeliumin kuulemisen kautta Pyhä Henki synnyttää uskon ja ilon ihmisen sydämeen.
Mutta toisaalta vaarasta varoittamatta jättäminenkin on väärin ja rakkaudetonta. Jeesus oli täynnä rakkautta, mutta - tai juuri siksi - hän varoitti moneen kertaan siitä, että ihmisen valinta kääntää selkä Jumalalle on lopullinen, ja että kadotus on totta ja vakava asia. Tarkasti emme tiedä mitä kadotus sisältää, mutta varmasti se sisältää eron rakastavasta Jumalasta ja itkun.
>>>>"Rukoilkaa lakkaamatta" (1.Tess.5:17), ja siinä ei tarvitse laskea
>>>> montako kertaa olen tänään sanonut Herran nimen. Se on Jumalan
>>>> nimen oikeaa käyttöä"
>> Niin olen tainnut tehdä. Joskus vaan pelkää ettei siellä ylhäällä
>> kukaan häiriinny jos "koko ajan" rukoilee.
Itsekin joskus huomaan rukoilevani arasti tyyliin "anteeksi, että vielä häiritsen, mutta...." :) Mutta jos tarkemmin ajattelee, niin Taivaallinen Isämme kyllä haluaa kuulla äänemme, samoin kuin rakastava isä haluaa ihan oikeasti olla lastensa kanssa tekemisissä.
Sehän on se todellinen elämä, johon Jumala alunperin loi ihmisen: läheiseen jatkuvaan vuorovaikutukseen kanssansa - rakkautensa kohteiksi ja rakastamaan toisia ja Jumalaa. Koska meidät on luotu sellaisiksi sisimmältämme, kaipaamme täydellistä rakkautta ja läheistä vuorovaikutusta. Kerran Taivaan Kodissa se pääsee sitten oikein kunnolla toteutumaan. Mutta täällä maan päällä voi jo uskossa aavistaa ja harjoitella mitä se on.
Hei!
"Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu."
Raamattua täytyy selittää Raamatulla, eli kannattaa hakea vastaavat kohdat ja tutkia niistä lisäselvyyttä. Asiayhteys on tärkeä - yksittäinen jae tai virke voi johtaa ajatukset harhaan, mutta kun lukee esim. kappaleen kerrallaan, asiayhteys valaisee mistä on kyse.
Muiden samasta asiasta kertovien Raamatun kohtien valossa kyse on toisaalta tämän ihmiskunnan maanpäällisen elämän alusta ja lopusta - eli että Jumala on ensimmäisen ihmisen aikana ja viimeisenä tänne syntyvän aikana sama ja muuttumaton. Sitten toistuu se ajatus, että ennen Luojaamme ei ole ollut mitään muuta jumalaa, kuten jotkut väittävät, vaan Hän on ainut, yksi, muuttumaton Luoja. Myöskään Hänen jälkeensä ei tule muuta "jumalaa". Hän on kaiken alkusyy, eikä ole muita jumalia.
Ensimmäinen ja alku: - Jumala on ensimmäisenä alkusyynä kaikkeen. Hän on ainut, jota ei ole luotu, vaan jonka luomistyön vuoksi kaikki näkyvät ja näkymättömät ovat olemassa. Raamatunkohtia, joissa näkyy asiayhteydessään tämä:
"Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen. Minun käteni on perustanut maan..." - Tämä korostaa Jumalan muuttumattomuutta Israelin historian kuluessa. Jumala sanoo olevansa sama silloin kun ensimmäiset ihmiset tallustivat maan päällä, ja Hän on sama silloin kun viimeinen ihminen syntyy tänne maan päälle. "Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama." (Jes. 41:4)
"Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa." (Jes.44:6) - Ei ole muuta Jumalaa - joka olisi ollut ennen meidän Luojaamme, eikä Hänen jälkeensä tule ketään "jumalaa". Tämä on se viesti meille.
Viimeinen ja loppu:
Raamattu sanoo, että Jeesus seisoo "viimeisenä multien päällä" kun koittaa ylösnousemus, ja haudat aukeavat. "Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä." (Job 19:25). Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Hän on sama silloinkin kun tämän maanpäällisen elämän aika ihmiskunnan elämässä päättyy. Se on turvallista. Muuttumaton Jumala hoitaa koko ihmiskunnan maanpäällisen historian alusta loppuun. Asiat tulevat menemään niin kuin Jumala on ilmoittanut Raamatussa, eikä kukaan tule sekaamaan sitä Jumalan suunnitelmaa.
Mutta Jumalassa itsessään ei ole alkua eikä loppua - niin Raamattu sanoo.
Jeesuksesta sanotaan: "...jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua" ja "hänen kuninkuudellaan ei ole loppua." (Luuk.1:33) Jeesus sanoi Johannekselle ilmestyksessä: "Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti." (Ilm. 1:18)
"Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias." (Joh. 1:8) - siis myös "tuleva on", eli myös tulee olemaankin.
"minä kiitin Korkeinta ja ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää ikuisesti" (Dan. 4:34)
Myöskin Jumalan valtakunta eli Taivaan Koti on Jeesukseen turvautuvien pysyvä koti, joka pysyy iankaikkisesti: "taivaan Jumala on pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu" (Dan. 2:44)..."Me saamme valtakunnan, joka ei järky." (Hepr. 12:28 )
Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole." (Joh.11:25-26)
Vinkki: Kun tulee jokin vaikealta tuntuva kohta Raamatussa, kannattaa kuunnella siitä "Raamattu kannesta kanteen"-ohjelmasta sen kohdan selitys täältä: http://www.rkk-sansa.net/
Selityksiä on siis. Kiitos vinkistä.
Sanoo herra joka seisoo viimeisenä multienpäällä,tarkoittaa kun tämä armotalous aika päättyy.
Sen jälkee tulee loppu tämä on talletettu tulelle kaikki mitä siinä on palavat,hän herra luo uuden taivaan ja uuden maan missä pyhyys ja vanhurskau asuu, eikä sinne pääse mitään kauhistusten tekijää eikä mitään epäpyhää.
Katso entinen on mennyt uusi on sijaan tullut.
Kyllä tekee pahaa lukea näitä juttuja. Uskovaiset on kyllä pahinta saastaa mitä ihmiskunta päällään kantaa. Ymmärrättekö yhtään kuinka paljon pahaa teette ihmisille näillä saduilla?
Eivät uskovaiset ole kaikki samanlaisia. Eivätkä kaikki ole uskovaisia missään seurakunnassa, jotkut vain uskovat sydämessä. Eivät kaikki julista pahaa toisille "kun tulee viimeinen päivä" -tyyliin. Mutta keskustelu on vaikeaa koska moni uskoo helvettiin, vaikka helvettihän on jo maanpäällä, mielentila niinsanotusti.
En minä ainakaan halua että kukaan "kadotetaan"-tyyliin tai hylätään. Vaan uskon että Jumala huolehtii kaikista, jokaisesta oli sitten tehnyt pahaa tai hyvää.
Eivätkaikki ole samanlaisia,ne uskovat jota ovat uudesti syntyneitä pyhässä hengessä.
Ovat eri maata kuten nimi kristityt ,vaikka ovat nimeltään ovat hukassa siitä huolimatta, sanassa han sanotaa joka ei synny uudesti ylhäältä ei voi nähdä jumalan valtakuntaa.
On siis selvää että kaikille on pelastus tarjolla ei ole ainuttakaan ulkopuolistae, ero on vain siinä ketkä ottavasen vastaan.
En minä voi tuomita ketään koska teen samoja tekoja kuin muutkin,ainoa ero on siinä olen saanut armon se riittä mulle kuten sullekin.
Jos haluat tietää, kysy Jumalalta, pyydä häntä johdattamaan sinua jotta löytäisit ja pyydä häntä puhumaan sinulle.
Näin minä olen tehnyt, olen löytänyt ja miettinyt ja pyytänyt ymmärrystä.
Siksi se mitä nyt tiedän, olen pyytänyt sen Jumalalta.
Ja jotta ymmärtäisitte, niin sanon: Kuka on se Isä joka antaa teille käärmeen kun pyydätte vettä.
Jeesuskaan ei opettanut ihmisille suoraan vaan puhui vertauksilla, sillä ihmisien tarvitsee itse löytää ja pyytää, jotta he saavat.
Siksi neuvon sinua, pyydä ja tutki sitä mitä saat.
Onnea matkaan.
Näin olen tehnyt, ja saanut paljon vastauksia. Ja pohtinut. Mutta usein kun lukee sitten esim. raamatun kohtia, siellä on pelottavaa tekstiä varsinkin kun ei ymmärrä vertauskuvia. Se voi sekoittaa ajatuksia, vaikka sen ei saisi antaa tehdä niin. :)