Onko teillä semmosta, että ei oikeen kiinnosta lähtä kavereiden kanssa minnekkään/tehdä paljoa mitään?
Huvittaako kavereiden seura?
innostukseton asioihin
6248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on. Ei ole moneen kuukauteen oikein huvittanut. Kahdesti viikossa näen kavereitani, eli poikaystävää ja erästä toista, vaikka hyvin pärjäisin vähemmälläkin näkemisellä.
Eine suostu edes lenkille koskaan niin pysykööt muualla :(
eihän ne tee mitään ku istuu läskeillä perseillään ja syö, ei oo mitään syytä miks haluaisin olla niiden kanssa. ja jos saan jonkun revittyä lenkille niin eihän siitä tuu mitään ku niin paska kunto
ei sitä yksinään jaksais kyhnöttää kaikkia päiviä, mutta jos kavereiden kanssa on niin tulee varmasti syötyä. Kiva siinä kattoa vieressä kun toiset mättää ruokaa suuhun. Eikä niitä kauheesti lenkkeily innosta.
Mulla ei oo anoreksia (177/77), mutta tunnelmat on silti samat. Ei huvita lähteä minnekkään. Eikä kukaan halua lähteä lenkille tai mihinkään liikunnalliseen. Istuvat vaan sohvalla ja ahtavat karkkia naamariin. Ehkä tunnen vääriä ihmisiä.
oon kanssa miettiny et ehkä tunnen vääränlaisia ihmisiä.
ei se, ettei ketään sais lenkille, mutta muuten tuntuu, että ollaan niin erihenkisiä.
ja asiaa ei paranna se, että pitää suuttua mitättömistä jutuista ja aiheuttaa mulle mielipahaa sanomalla ikävästi. ja se taas ei auta ainakaan parantumaan sillä kun on paha olla, sitä alkaa rankaisemaan itseään entistä raaemmin...
"Terveet" ihmiset ei aina välttämättä tajua sanojensa voimaa. Pienetkin inhottavuudet voivat jäädä pyörimään vuosiksi herkkään mieleen. Unohtaminen on joskus niin hiton vaikeaa.
Mulla kans ikävät ajatukset kääntyvät usein itseä vastaan. Itseinhoa seuraa just tuo tarve rangaista itseä, vaikka ei selkäranka oo pitkään syömättömyyteen riittänytkään. Kai se on ihan hyvä asia? Enimmäkseen oon sit juossu tai pyöräilly niin kauan että oon ihan rikki. Kipu auttaa unohtamaan vähäksi aikaa.
Sen oon kyllä huomannu että herkimmillään mieli on väsyneenä ja huonosti syöneenä. Sillon alkaa helposti kaikki ikivanhat roskat tursuamaan jostain mielen syvyyksistä. Mutta aina se ei oo ihan niin yksinkertaisista asioista kiinni.