Tein vaimoni Ritvan kanssa matkan Karjalaan 5.-7.6.2009 - vihdoinkin. Olin nimittäin jo vuosia ajatellut Karjalaan tutustumista sen takia, että olen 24.6.2004 lähtien kirjoittanut näillä sivuillani Karjalan palautuksesta, kun sain Karjala-herätyksen luettuani kesällä 2004 professori Kyösti Virrankosken kirjan Karjala takaisin -suhteet Venäjään terveiksi.
Viisi vuotta kului ennen kuin sain haaveeni toteutettua. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Toisaalta kyse ei ole vain haaveesta, vaan vakavasta tutkimusprojektista. Halusin nähdä omin silmin sen alueen, josta olen kirjoittanut niin paljon, ja jonka asioista olen lainannut sivuilleni paljon muiden kirjoituksia, ennen kaikkea Pro Karelian Veikko Saksin ansiokasta tekstiä.
Kyse ei ole haaveesta myöskään sen tähden, että minulla ei ole itselläni karjalaisia sukujuuria. En siis voi unelmoida vanhempieni tai muiden sukulaisten menetetyistä maista ja kotikonnuista.
Miksi sitten ajan karjalaisten asiaa ja Karjalan ja muiden menetettyjen aluiden palauttamista takaisin Suomen yhteyteen? Puhun Karjalan ja kokonaisen Suomen puolesta v. 1920 Tarton rauhan mukaan isänmaallisena ja uskovana patrioottina. Uskon, että Kaikkivaltias Jumala säätää kansakuntien asumisalueet ja niiden rajat, kuten apostoli Paavali opetti puheessaan Ateenassa. Jos sitten näitä rajoja rikotaan vääryydellä, kuten Stalin teki, niin Jumala voi sallia sen, esim. rangaistuksena kansan synneistä, mutta Jumala voi myös palauttaa menetettyjä alueita tietyn ajan jälkeen - ja antaa uusiakin alueita, jos hän niin haluaa.
Matka oli Vihdin Liikenne Oy:n järjestämä. Kaikki järjestelyt olivat hyviä. Mainiona ja asiantuntevana oppaana oli Suomen ainoa naispuolinen sotahistorian tutkija Eeva Tammi, joka julkaisi v. 2007 yhdessä Eero Elfvengrenin kanssa kirjan Viipuri 1944, joka toi esiin mm. sen asian, että Viipuri menetettiin kesäkuussa 1944 sen takia, että osa päättävistä upseereista oli tullut siihen tulokseen, että Viipurista ei kannata taistella sen huonon strategisen aseman takia, joten kaupungin täydellisen tuhoutumisen välttämiseksi Viipurista luovuttiin ilman suurempia taisteluja.
Sen sijaan suomalaisten voimakas vastarinta yhdessä saksalaisten aseveljien kanssa keskitettiin esim. Tali-Ihantalaan, jossa kävimme katsomassa kuuluisia taistelupaikkoja, joissa venäläisten eteneminen kohti Helsinkiä pysäytettiin ja koko Suomen valloitus estettiin.
Viipuri oli matkamme seuraava kohde. Viipuri on edelleen osittain ränsistynyt, mutta myös jo aika paljon korjattu kaupunki.
Kävimme tutustumassa myös Äyräpään maineikkaisiin taistelupaikkoihin talvi- ja jatkosodan aikana.
Sitten oli vuorossa Käkisalmi, josta tuhoutui 90% sotien aikana, koska suurin osa Käkisalmesta oli siihen aikaan puutaloja, jotka paloivat lähes kaikki sodan myllerryksissä. Sen tähden Käkisalmi on tänä päivänä pitkälti neukkutyylinen kaupunki. Käkisalmen linna oli uusi kokemus. En edes muistanut, että sellainenkin linna on olemassa.
Viimeisenä matkapäivänä tutustuimme Sortavalan nähtävyyksiin. Sortavala oli enemmän suomalaistyyppinen kaupunki, jossa on vielä jäljellä aika paljon suomalaisajan rakennuksia. Kaiken huippu oli nousu Kuhavuorelle, josta avautui upeat näkymät Sortavalaan, samat maisemat, joita elokuvaohjaaja Edvin Laine käytti filmissään Tuntematon sotilas kuvaamaan muka Petroskoin valloitusta.
Ennen rajan ylitystä kävimme tutustumassa Ruskealan kauniisiin marmorilouhoksiin, jotka on vastikään avattu turismille.
Matka oli kaikin puolin onnistunut. Myös matkaseuramme oli tosi hyvää ja mukavaa.
Sain paljon sisäistä tunneinformaatiota Karjalasta, josta olen tähän mennessä vain lukenut tai katsonut TV-ohjelmia.
Sanon lopuksi vielä yhden asian. Kun siirryimme Karjalassa paikasta toiseen, niin yksi ajatus seurasi minua koko ajan.
Minulla oli koko ajan tunne: mitä varten nämä vieraat ihmiset ovat täällä meidän maassamme? Tämähän on meidän suomalaisten ja karjalaisten maata. Miksi me emme voi asua täällä - omilla kotiseuduillamme?
Otin matkasta 85 kuvaa, joista laitoin nettisivuilleni 10 kuvaa osoitteeseen http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu27.htm .
Jouko Piho
Viisi vuotta kului ennen kuin sain haaveeni toteutettua. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Toisaalta kyse ei ole vain haaveesta, vaan vakavasta tutkimusprojektista. Halusin nähdä omin silmin sen alueen, josta olen kirjoittanut niin paljon, ja jonka asioista olen lainannut sivuilleni paljon muiden kirjoituksia, ennen kaikkea Pro Karelian Veikko Saksin ansiokasta tekstiä.
Kyse ei ole haaveesta myöskään sen tähden, että minulla ei ole itselläni karjalaisia sukujuuria. En siis voi unelmoida vanhempieni tai muiden sukulaisten menetetyistä maista ja kotikonnuista.
Miksi sitten ajan karjalaisten asiaa ja Karjalan ja muiden menetettyjen aluiden palauttamista takaisin Suomen yhteyteen? Puhun Karjalan ja kokonaisen Suomen puolesta v. 1920 Tarton rauhan mukaan isänmaallisena ja uskovana patrioottina. Uskon, että Kaikkivaltias Jumala säätää kansakuntien asumisalueet ja niiden rajat, kuten apostoli Paavali opetti puheessaan Ateenassa. Jos sitten näitä rajoja rikotaan vääryydellä, kuten Stalin teki, niin Jumala voi sallia sen, esim. rangaistuksena kansan synneistä, mutta Jumala voi myös palauttaa menetettyjä alueita tietyn ajan jälkeen - ja antaa uusiakin alueita, jos hän niin haluaa.
Matka oli Vihdin Liikenne Oy:n järjestämä. Kaikki järjestelyt olivat hyviä. Mainiona ja asiantuntevana oppaana oli Suomen ainoa naispuolinen sotahistorian tutkija Eeva Tammi, joka julkaisi v. 2007 yhdessä Eero Elfvengrenin kanssa kirjan Viipuri 1944, joka toi esiin mm. sen asian, että Viipuri menetettiin kesäkuussa 1944 sen takia, että osa päättävistä upseereista oli tullut siihen tulokseen, että Viipurista ei kannata taistella sen huonon strategisen aseman takia, joten kaupungin täydellisen tuhoutumisen välttämiseksi Viipurista luovuttiin ilman suurempia taisteluja.
Sen sijaan suomalaisten voimakas vastarinta yhdessä saksalaisten aseveljien kanssa keskitettiin esim. Tali-Ihantalaan, jossa kävimme katsomassa kuuluisia taistelupaikkoja, joissa venäläisten eteneminen kohti Helsinkiä pysäytettiin ja koko Suomen valloitus estettiin.
Viipuri oli matkamme seuraava kohde. Viipuri on edelleen osittain ränsistynyt, mutta myös jo aika paljon korjattu kaupunki.
Kävimme tutustumassa myös Äyräpään maineikkaisiin taistelupaikkoihin talvi- ja jatkosodan aikana.
Sitten oli vuorossa Käkisalmi, josta tuhoutui 90% sotien aikana, koska suurin osa Käkisalmesta oli siihen aikaan puutaloja, jotka paloivat lähes kaikki sodan myllerryksissä. Sen tähden Käkisalmi on tänä päivänä pitkälti neukkutyylinen kaupunki. Käkisalmen linna oli uusi kokemus. En edes muistanut, että sellainenkin linna on olemassa.
Viimeisenä matkapäivänä tutustuimme Sortavalan nähtävyyksiin. Sortavala oli enemmän suomalaistyyppinen kaupunki, jossa on vielä jäljellä aika paljon suomalaisajan rakennuksia. Kaiken huippu oli nousu Kuhavuorelle, josta avautui upeat näkymät Sortavalaan, samat maisemat, joita elokuvaohjaaja Edvin Laine käytti filmissään Tuntematon sotilas kuvaamaan muka Petroskoin valloitusta.
Ennen rajan ylitystä kävimme tutustumassa Ruskealan kauniisiin marmorilouhoksiin, jotka on vastikään avattu turismille.
Matka oli kaikin puolin onnistunut. Myös matkaseuramme oli tosi hyvää ja mukavaa.
Sain paljon sisäistä tunneinformaatiota Karjalasta, josta olen tähän mennessä vain lukenut tai katsonut TV-ohjelmia.
Sanon lopuksi vielä yhden asian. Kun siirryimme Karjalassa paikasta toiseen, niin yksi ajatus seurasi minua koko ajan.
Minulla oli koko ajan tunne: mitä varten nämä vieraat ihmiset ovat täällä meidän maassamme? Tämähän on meidän suomalaisten ja karjalaisten maata. Miksi me emme voi asua täällä - omilla kotiseuduillamme?
Otin matkasta 85 kuvaa, joista laitoin nettisivuilleni 10 kuvaa osoitteeseen http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu27.htm .
Jouko Piho
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinäkään et sitten ole ymmärtänyt mitään niistä perusteluista, joita on sadoittain esitetty? No ei voi mitään. Muuta sinne ja asu siellä kaveriesi kanssa!
On täysin mahdoton ajatus, että yksikään Suomen kansalainen voisi kirjoittaa noin moukkamaista kommenttia Jouko Pihon asialliseen avaukseen. Vaikka minäkin olen hyvä soittamaan suuta, niin noin epäkohteliasta viestiä en kykene kirjoittamaan. Vilpittömät onnittelut moukkien kuninkaalle.
Jos Sinulla on hitustakaan miehistä ylpeyttä ja suoraselkäisyyttä, niin kirjoitat nyt heti Jouko Piholle kohdennetun anteeksipyyntöviestin, jossa syvästi pahoittelet moukkamaista käytöstäsi. Jouko Piho vaikuttaa rehelliseltä mieheltä, ja hän kirjoitti omalla nimellään, joten hän on hyvänä esimerkkinä meille muille. Sinun pitää toimia nyt nopeasti, jos aiot olla miesten kirjoissa!
Saahan tänne kirjoittaa omalla, tai toisen nimellä. Kuka niitä tutkii? Se vain on yhtä hölmöä, kuin mennä lauantaina yöllä nakkikioskin jonoon kyselemään että "mitä homot jonottaa?" Saman vastauksen saa täällä tai Seinäjoen mailajussien kokouksessa, kun ilmoittaa, että pesäpalloilijat kaikki on runkkareita!
Mukava lukea tältäkin palstalta kerran ihan oikeaakin asiaa Karjalasta. Jokainen Karjalassa käynyt ihminen on varmasti kiinnostunut toistenkin matkakokemuksista, joten kiitokset Sinulle mukavasta lukuhetkestä.
Viimeisellä Karjala-reissullani myös vaimoni ( kotoisin Pohjanmaalta) oli mukana, ja hänen tuntemuksensa Karjalassa olivat vieläkin voimakkaammat kuin Sinulla. Jo ensimmäisenä iltana Sortavalan katuja kävellessämme hän sanoi minulle, että täällä on jotenkin epätodellinen tunnelma. Kaikesta näkee, että nämä ihmiset eivät asu kotonaan.
Ränsistyneissä hökkeleissä asustavat ihmiset olivat erittäin apaattisen näköisiä ja heillä oli poissaoleva ilme kasvoillaan. Ihmisten ilmeistä saattoi hyvin lukea, että he olivat edelleenkin vihaisia Stalinille, joka pakkosiirsi heidät tähän syrjäiseen paikkaan kauaksi kotoaan. Ehkä juuri tästä syystä ihmisillä ei näyttänyt olevan lainkaan omatoimisuutta, ja tietysti se näkyy katukuvassa täydellisena sotkuna ja kaaoksena. Kaupunkihan on suuri paskaläjä.
Kun samalla reissulla pidimme pienen muistotilaisuuden Lahdenpohjan poltetun kirkon raunioilla ( Kirkko säilyi ehjänä sodassa, mutta neuvostoliittolaiset polttivat sen tahallaan 1990-luvulla), niin sen jälkeen vaimoni kirosi voimakkaasti ja lausui, että Karjalassa on nyt täysin väärät isännät.
Tämän reissun jälkeen pohjalaisesta vaimostanikin on tullut Karjalan palautuksen kannattaja. Matkailu näköjään avartaa ja lisää ymmärrystä.
Hyviä jatkoja Sinulle
Evakkopoika
Ihmiset eivät asu kotonaan, totta kyllä. Toisaalta ei näillä ihmisillä ole kotia muuallakaan. Alueilla josta ovat tulleet ei ole enään tuttuja, sukulaisia, mitään mikä sitoisi sinne. Sen kertoo sekin, että ovat jääneet Karjallaan, eivätkä palanneet nyt kun se olisi mahdollista. Suruin osa alueella asuvista on syntyisin sieltä.
josta puhut ei ollut Lahdenpohjan vaan Jaakkiman kirkko. Osapuilleen samoihin aikoihin poltettiin myös Kurkijoelta kirkko.
”Kun samalla reissulla pidimme pienen muistotilaisuuden Lahdenpohjan poltetun kirkon raunioilla ( Kirkko säilyi ehjänä sodassa, mutta neuvostoliittolaiset polttivat sen tahallaan 1990-luvulla), niin sen jälkeen vaimoni kirosi voimakkaasti ja lausui, että Karjalassa on nyt täysin väärät isännät.”
Tietysti kyseessä oli Jaakkiman kirkko. Kirjoitukseen pääsi lipsahtamaan väärä nimi, sillä juuri aiemmin ”käräjöimme” yhden kaverin kanssa innokkaasti Lahdenpohjan asioista. Karjala-oluellakin saattoi olla osuutta asiaan.
Kiitokset oikaisusta
EvakkoPoika
Olet ottanut itse asioista selvää ja haluat myös jakaa kokemuksisasi. Se on esimerkillistä.
Esimerkillistä olisi myös rekisteröityä. Muuten kohta joku kirjoittaa nimissäsi jotain oikein tyhmää.
Otat hyvän niinkuin Jumalan edusmieheksesi tässä Karjala-kysymyksessä
"Jumala voi myös palauttaa menetettyjä alueita tietyn ajan jälkeen - ja antaa uusiakin alueita, jos hän niin haluaa."
Varsinkin tuo loppu, "voi myös antaa uusiakin alueita, jos hän niin haluaa" on aika paljon sanottu. Itä-Karjalaa vissiin tarkoitat? Sitäkin suuremmalla syyllä on aika rekisteröityä, ettei joku muu ala tehdä puolestasi Suur-Suomea.
Kaikkivaltias Jumala laittaa Venäjän antamaan puutavaraa, aina Valkosenmeren rannoilta asti "sotakorvauksien takaisinmaksuna" jotta sillai. ;)
Ei ku jumala halusi teidät pois venäläisten vaivoista!
Ei vaan Jumala halusi heidät pois venäläisten silmittömän tuhovimman ja sotkemisen ja paskantamisen tieltä.
Taasko paskaleikkejä? Seuraavaksiko tietoja miten kusi lentää Evakkopuutarhassa?
Missään nimessä tällaiselle palstalle ei kannata rekisteröityä. Tämä formaatti sopii lähinnä seuranpitoon ja ajan kuluttamiseen.
Oman nimen käyttö nimimerkkinä ei onnistu alkuunkaan. Yleensäkin samannimisiä on paljon. Lisäksi nimi olisi kirjoitettava joko yhteen tai alaviivalla _ tai väliviivalla - erotettuna. Sitten rajoitteena on pohjoismaisten aakkosten puuttuminen nimimerkkiosiossa. Haluaako Väinö Härmänen olla VainoHarmanen" (saman tien voisi olla "vainoharhanen"). Sitten "kilpailevat häiriköt" voisivat tehdä nimimerkistä erilaisia versioita. Jos siis Joko Piho rekisteröityy nimimerkillä Jouko_Piho, joku muu voi tulla kehiin "JoukoPiho" tai "Jouko_Piho" versiolla.
Jos haluaa selvästi identifioitua, tulee laittaa galleriaan oma kuva ja tarkat tiedot. Tämäkään ei paljon auta, koska galleriaan pääsevät vain rekisteröityneet nimimerkit ollessaan sisäänkirjautuneina. Suuri enemmistö surffaa täällä ilman minimerkkiä.
Eli jos haluaa olla uskottava, sitä ei pidä yrittää tällä foorumilla.
" Sitten "kilpailevat häiriköt" voisivat tehdä nimimerkistä erilaisia versioita. Jos siis Joko Piho rekisteröityy nimimerkillä Jouko_Piho, joku muu voi tulla kehiin "JoukoPiho" tai "Jouko_Piho" versiolla."
Vai tuollaista olet harrastellut. Vähän "juhamaista" peeloilua, eikö totta?
Kuinka kauan ajoitte Käkisalmesta Sortavalaan? Tie ei taida olla kovin hyväkuntoinen?
Aikomuksena olisi ajella samaa reittiä.
Kävittekö tapaamassa Kalevi Keinosta Ruskealan pappilassa? Kirkkorakennus taitaa olla jo aika pitkällä.
Tarkoitatko aikaa Käkisalmesta Sortavalaan. En muista. Sitä paitsi meillä oli taukoja välillä.
Tiet olivat välillä kyllä hirmuisen kuoppaisia, mutta sitten taas oli sellaisiakin pätkiä, jotka olivat suhteellisen hyväkuntoisia.
Ei tavattu ketään Ruskealassa. Kävimme siellä tutustumassa vain Ruskealan marmorilouhokseen.
Jouko Piho