Grigori, Grigori Rasputin! Rasputin herää, nyt on aamu! Kuulin uneni läpi matalan miehen äänen. Vanhaa kutsumaniemeäni toistettiin. Avasin silmäni ja näin, että sänkyni vieressä seisoi isokokoinen punapäinen ja reilusti ylipainoinen mies. Se oli Pekka, seurakuntani diakoni. Hieroin unenpöpperöisiä silmiäni ja kysyin, että mistä sä siihen olet tullut. Pekka vastasi, että mistäpä tänne nyt yleensä tullaan.
Mistä sä tiedät millä nimellä mua on kutsuttu joskus kymmenen vuotta sitten, kysyin Pekalta.
Yks meidän kirkkokuorossa laulava Jaana kertoi tunteneensa sut silloin syntisenä aikana, vastasi Pekka. Se kertoi, että sulla oli kapakassa kolme tyttöystävää yhtä aikaa, kaks entistä ja yks nykyinen. Jaana oli silloin se nykyinen. Siitä sä sen nimen sait, ku muut jätkät oli sulle kateellisia. Mennäänkö yhdessä aamiaiselle, mulla olisi vähän juteltavaa sun kanssas.
Minä sanoin, että kyllä mä sun juttelus tiedän, sä yrität taas myydä mulle taivaspaikkaa. Mutta en mä aio ostaa sun Jumalaas, kuten tiedät. Minä olen ateisti.
Mennään nyt kuitenkin, Pekka maanitteli.
Okei mennään vaan, mutta sun on hyvä tietää Pekka, että mun uskoni ei siitä vahvistu, jos mä keskustelen sun kanssas, mutta sun uskos saattaa kyllä heikentyä, sanoin.
Olen valmis ottamaan riskin, Pekka sanoi.
Katkaisuasemilla ja A-klinikoilla pyörii Pekan kaltaisia tyyppejä jatkuvasti. Lisäksi on entisiä alkoholisteja kertomassa ilosanomaa raittiin elämän ihanuudesta ja siitä kuinka korkeampi voima on johdattanut heidät hyvän elämän alkuun, on monen kirjavaa terapeuttia, taideterapeuttia ja tietysti alkoholisairauksiin erikoistuneita lääkäreitä. Ohjelmaa riittää. AA-kerho toimii tietysti myös katkoilla. Siellä jokainen saa puheenvuoron ja aloittaa, että olen Se ja se ja alkoholisti. Ja sitten kerrotaan toinen toistaan surkeampia tarinoita siitä kuinka maailma on kohdellut kamalasti ja nyt yritetään olla raittiina päivä kerrallaan. Jokainen, joka on ratkennut välillä ryyppäämään ja palannut AA-kerhoon kertoo, että ilmeisesti en ollut vielä ryypännyt tarpeeksi, koska ratkesin. Muut nyökkäävät myötätuntoisesti ja muistelevat omia ratkeamisiaan.
Menin Pekan kanssa aamiaishuoneeseen, haimme kahvia ja sämpylöitä, istuimme alas ja aloin odottaa milloin Pekka ryhtyy myyntityöhönsä. Tunsin tämän veijarin sen verran hyvin, että tiesin, ettei hän yleensä ala julistaa taivaan ilosanomaa heti vaan yrittää löytää keskustelusta jonkun aasinsillan, jolla hän pääsee itse asiaan. Uskovaisilla on yleensä tapana lyödä niin sanotusti Raamatulla päähän, jos joutuvat keskustelussa ahtaalle. Pekka ei ollut niin dogmaattinen, vaan hän yritti yleensä ensin perustella kantaansa jotenkin muuten.
Tällä kertaa minä ajattelin, että ennen kuin Pekka aloittaa, minä saattaisin täräyttää häntä jollain rienaavalla aloituksella niin, että hän joutuisi puolustuskannalle heti alkajaisiksi.
Sä uskot Pekka väärään jumalaan, aloitin.
Miten niin, hän kysyi.
Kato sun jumalas on kauppamies. Sen kanssa pitää käydä kauppaa taivaspaikasta. Jos sä olet kiltti, uskot jumalaan ja kadut syntejäs, niin sä pääset taivaaseen. Muilla ei ole sinne asiaa. Ne jotka on syntisiä eivätkä kadu, joutuu helvetin tuleen. Raamatussa puhutaan armosta, mutta oikeasti siellä ei ole armosta tietoakaan. Ei armosta voi käydä kauppaa. Armo on jo käsitteenä sellainen, ettei siihen sovi hyvitys tai mitkään muutkaan markkinatalouden lait. Julma ja tuomitseva jumala ei sovi mun maailmaan, Pekka. Mulla on ollut yksi julma ja tuomitseva isä ja se saa riittää. Jos mun ihanat syntiset kaverini ei pääse taivaaseen, en sinne halua minäkään. Ajattele nyt, vaikka jotain hyväntahtoista huoraa, jonka ainoa synti on se, että antaa pillua maksusta, ei pääse taivaaseen. Sä et tiedä miten kivoja ihmisiä ne saattaa olla. Ne on huolehtivaisia, kilttejä ja rehellisiä, eikä mun mielestäni jumala voi tuomita niitä teidän housumoralististen sääntöjenne mukaan. Teidän uskovaisten mielestä syntiä on kaikki, mikä on kivaa. Mitä helvetin pahaa on kortinpeluussa tai tanssimisessa? Ettekö te idiootit tajua, että te olette luoneet nämä säännöt, ei jumala. Te olette oman henkisen rajoittuneisuutenne vankeja. Sori, mä vähän lämpenen, ku näistä jutuista tulee puhetta, mutta mulle olis paljo helpompaa, jos koko kristinuskoa ei olis olemassakaan. Me voitais uskoa vaikka Ukko Ylijumalaan, Väinämöiseen tai vaikka karhuun ja kaikkiiin niihin saunatonttuihin ja muihin, joita oli ennen. Sitä paitsi mun mielestä te uskovaiset mielellänne kyllä varmistatte oman taivaspaikkanne puhtaasta pelkuruudesta. Te ootte semmosia saatanan jänishousuja koko lössi. Jos jumala sittenkin sattuisi olemaan olemassa, niin uskomalla sä ainakin pääset taivaaseen. Eiks niin? Kuka menee sanomaan, että sun uskos tulee oikeasti sydämestä, eikä se oo sellasta pragmaattista varmistelua. Jos israililaiset ei olis keksiny taivasta ja helvettiä, niin maailma olis monelta osin ihan erilainen. Ote novellistani Koti kyläsaaressa vuodelta 2005.
Mistä sä tiedät millä nimellä mua on kutsuttu joskus kymmenen vuotta sitten, kysyin Pekalta.
Yks meidän kirkkokuorossa laulava Jaana kertoi tunteneensa sut silloin syntisenä aikana, vastasi Pekka. Se kertoi, että sulla oli kapakassa kolme tyttöystävää yhtä aikaa, kaks entistä ja yks nykyinen. Jaana oli silloin se nykyinen. Siitä sä sen nimen sait, ku muut jätkät oli sulle kateellisia. Mennäänkö yhdessä aamiaiselle, mulla olisi vähän juteltavaa sun kanssas.
Minä sanoin, että kyllä mä sun juttelus tiedän, sä yrität taas myydä mulle taivaspaikkaa. Mutta en mä aio ostaa sun Jumalaas, kuten tiedät. Minä olen ateisti.
Mennään nyt kuitenkin, Pekka maanitteli.
Okei mennään vaan, mutta sun on hyvä tietää Pekka, että mun uskoni ei siitä vahvistu, jos mä keskustelen sun kanssas, mutta sun uskos saattaa kyllä heikentyä, sanoin.
Olen valmis ottamaan riskin, Pekka sanoi.
Katkaisuasemilla ja A-klinikoilla pyörii Pekan kaltaisia tyyppejä jatkuvasti. Lisäksi on entisiä alkoholisteja kertomassa ilosanomaa raittiin elämän ihanuudesta ja siitä kuinka korkeampi voima on johdattanut heidät hyvän elämän alkuun, on monen kirjavaa terapeuttia, taideterapeuttia ja tietysti alkoholisairauksiin erikoistuneita lääkäreitä. Ohjelmaa riittää. AA-kerho toimii tietysti myös katkoilla. Siellä jokainen saa puheenvuoron ja aloittaa, että olen Se ja se ja alkoholisti. Ja sitten kerrotaan toinen toistaan surkeampia tarinoita siitä kuinka maailma on kohdellut kamalasti ja nyt yritetään olla raittiina päivä kerrallaan. Jokainen, joka on ratkennut välillä ryyppäämään ja palannut AA-kerhoon kertoo, että ilmeisesti en ollut vielä ryypännyt tarpeeksi, koska ratkesin. Muut nyökkäävät myötätuntoisesti ja muistelevat omia ratkeamisiaan.
Menin Pekan kanssa aamiaishuoneeseen, haimme kahvia ja sämpylöitä, istuimme alas ja aloin odottaa milloin Pekka ryhtyy myyntityöhönsä. Tunsin tämän veijarin sen verran hyvin, että tiesin, ettei hän yleensä ala julistaa taivaan ilosanomaa heti vaan yrittää löytää keskustelusta jonkun aasinsillan, jolla hän pääsee itse asiaan. Uskovaisilla on yleensä tapana lyödä niin sanotusti Raamatulla päähän, jos joutuvat keskustelussa ahtaalle. Pekka ei ollut niin dogmaattinen, vaan hän yritti yleensä ensin perustella kantaansa jotenkin muuten.
Tällä kertaa minä ajattelin, että ennen kuin Pekka aloittaa, minä saattaisin täräyttää häntä jollain rienaavalla aloituksella niin, että hän joutuisi puolustuskannalle heti alkajaisiksi.
Sä uskot Pekka väärään jumalaan, aloitin.
Miten niin, hän kysyi.
Kato sun jumalas on kauppamies. Sen kanssa pitää käydä kauppaa taivaspaikasta. Jos sä olet kiltti, uskot jumalaan ja kadut syntejäs, niin sä pääset taivaaseen. Muilla ei ole sinne asiaa. Ne jotka on syntisiä eivätkä kadu, joutuu helvetin tuleen. Raamatussa puhutaan armosta, mutta oikeasti siellä ei ole armosta tietoakaan. Ei armosta voi käydä kauppaa. Armo on jo käsitteenä sellainen, ettei siihen sovi hyvitys tai mitkään muutkaan markkinatalouden lait. Julma ja tuomitseva jumala ei sovi mun maailmaan, Pekka. Mulla on ollut yksi julma ja tuomitseva isä ja se saa riittää. Jos mun ihanat syntiset kaverini ei pääse taivaaseen, en sinne halua minäkään. Ajattele nyt, vaikka jotain hyväntahtoista huoraa, jonka ainoa synti on se, että antaa pillua maksusta, ei pääse taivaaseen. Sä et tiedä miten kivoja ihmisiä ne saattaa olla. Ne on huolehtivaisia, kilttejä ja rehellisiä, eikä mun mielestäni jumala voi tuomita niitä teidän housumoralististen sääntöjenne mukaan. Teidän uskovaisten mielestä syntiä on kaikki, mikä on kivaa. Mitä helvetin pahaa on kortinpeluussa tai tanssimisessa? Ettekö te idiootit tajua, että te olette luoneet nämä säännöt, ei jumala. Te olette oman henkisen rajoittuneisuutenne vankeja. Sori, mä vähän lämpenen, ku näistä jutuista tulee puhetta, mutta mulle olis paljo helpompaa, jos koko kristinuskoa ei olis olemassakaan. Me voitais uskoa vaikka Ukko Ylijumalaan, Väinämöiseen tai vaikka karhuun ja kaikkiiin niihin saunatonttuihin ja muihin, joita oli ennen. Sitä paitsi mun mielestä te uskovaiset mielellänne kyllä varmistatte oman taivaspaikkanne puhtaasta pelkuruudesta. Te ootte semmosia saatanan jänishousuja koko lössi. Jos jumala sittenkin sattuisi olemaan olemassa, niin uskomalla sä ainakin pääset taivaaseen. Eiks niin? Kuka menee sanomaan, että sun uskos tulee oikeasti sydämestä, eikä se oo sellasta pragmaattista varmistelua. Jos israililaiset ei olis keksiny taivasta ja helvettiä, niin maailma olis monelta osin ihan erilainen. Ote novellistani Koti kyläsaaressa vuodelta 2005.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on sanottu, että se ei kuulu tälle palstalle, vaan novellipalstalle. Mielestäni tämä kuuluu nimenomaan tänne, koska se on avoimen ateistinen.
Tämä uttu on jäänyt kesken. Selvästi.