Globaalisuus tavoittaa Suomenkin!
Eikä ole kuin muutama vuosi sitten kun esim. alkoholilaki ja autovero ynnä muutama muu asia oli suomettuneita, ja lähes kusipäisten virkamiesten (terveisiä vaan) määrättävissä. EU:n myötä on moni asia saatu jonkinlaiseen tolkuun, ja EUssa aluksi tolkuttomat asiat korjatuksi. (tervat ja kurkun käyristymät)
Nyt tarvitaan oikaisu Suomen lainsäädäntöön Japanista:
”Japanin tehtävä kaikkensa Kuriilien palauttamiseksi
Uusi laki määrää, että Japanin tulee tehdä kaikkensa toteuttaakseen Japaniin elimellisesti kuuluvien saarien pikainen palautus. Samalla laki pyrkii edistämään viisumivapaita vaihto-ohjelmia saarten venäläisten asukkaiden ja entisten japanilaisten asukkaitten ja heidän perheittensä kanssa. ”
Tuohon kun muuttaa Kuriilien sijaan Karjalan niin pykälä on valmis
”On arvioitu, että lain tavoitteena on tuoda saariasia jälleen vahvasti esille ennen Japanin ja Venäjän välistä huippukokousta, jonka on tarkoitus kokoontua G8-maiden kokouksen yhteydessä Italiassa heinäkuussa.”
Suomenkin on etsittävä sopiva ajankohta, jolloin Venäjä on selkä seinää vasten, esim. kaasuputkihanke.
”Ei rauhansopimusta ennen Kuriilien palautusta
Kuriilien saarten kysymys on otettu usein esille Japanin ja Venäjän välillä. Maat eivät vielä ole allekirjoittaneet rauhansopimusta, vaikka niillä on paljon taloudellista yhteistyötä. Japani ei suostu allekirjoitukseen, ennen kuin Venäjä palauttaa väkivaltaisesti ja oikeudettomasti ottamansa Kuriilien saaret”
Suomi joutui hätäpäissään pakkorauhansopimuksen tekemään, mutta nyt kun Neuvostoliittoa ei ole olemassa vanha sopimus voidaan repiä, ja kirjoittaa uusi, jossa hopeamitalistilla on sanansa sanottavana. Venäjän painoarvo ei ole kuin noin yksi kolmannes ent. Neuvostoliittoon verrattuna.
Jo Nikita Hrutsev oli 1950-luvulla valmis palauttamaan kaksi saarta, mitä Japani ei ole hyväksynyt.”
Karjalan palautukseen Nikita kompastui, aika ei ollut vielä kypsä, NYT on.
”Yhtenä ongelmana saarten palauttamisessa on Venäjän lainsäädäntö, jonka mukaan alueluovutuksia voidaan toteuttaa vain kansaäänestyksen perusteella.
Tosin tätä vaadetta ei toteutettu vuoden 2008 alussa, kun Venäjä luovutti Kiinalle 337 km2 kiistanalaista aluetta Habarovskin läheltä.”
Venäjällä on totuttu tekemään asiat ilman kyselyjä kansan mielipiteestä. Kansan oletetaan olevan yksimielinen ja aina samaa mieltä vallassa olioiden kanssa.
Eikä ole kuin muutama vuosi sitten kun esim. alkoholilaki ja autovero ynnä muutama muu asia oli suomettuneita, ja lähes kusipäisten virkamiesten (terveisiä vaan) määrättävissä. EU:n myötä on moni asia saatu jonkinlaiseen tolkuun, ja EUssa aluksi tolkuttomat asiat korjatuksi. (tervat ja kurkun käyristymät)
Nyt tarvitaan oikaisu Suomen lainsäädäntöön Japanista:
”Japanin tehtävä kaikkensa Kuriilien palauttamiseksi
Uusi laki määrää, että Japanin tulee tehdä kaikkensa toteuttaakseen Japaniin elimellisesti kuuluvien saarien pikainen palautus. Samalla laki pyrkii edistämään viisumivapaita vaihto-ohjelmia saarten venäläisten asukkaiden ja entisten japanilaisten asukkaitten ja heidän perheittensä kanssa. ”
Tuohon kun muuttaa Kuriilien sijaan Karjalan niin pykälä on valmis
”On arvioitu, että lain tavoitteena on tuoda saariasia jälleen vahvasti esille ennen Japanin ja Venäjän välistä huippukokousta, jonka on tarkoitus kokoontua G8-maiden kokouksen yhteydessä Italiassa heinäkuussa.”
Suomenkin on etsittävä sopiva ajankohta, jolloin Venäjä on selkä seinää vasten, esim. kaasuputkihanke.
”Ei rauhansopimusta ennen Kuriilien palautusta
Kuriilien saarten kysymys on otettu usein esille Japanin ja Venäjän välillä. Maat eivät vielä ole allekirjoittaneet rauhansopimusta, vaikka niillä on paljon taloudellista yhteistyötä. Japani ei suostu allekirjoitukseen, ennen kuin Venäjä palauttaa väkivaltaisesti ja oikeudettomasti ottamansa Kuriilien saaret”
Suomi joutui hätäpäissään pakkorauhansopimuksen tekemään, mutta nyt kun Neuvostoliittoa ei ole olemassa vanha sopimus voidaan repiä, ja kirjoittaa uusi, jossa hopeamitalistilla on sanansa sanottavana. Venäjän painoarvo ei ole kuin noin yksi kolmannes ent. Neuvostoliittoon verrattuna.
Jo Nikita Hrutsev oli 1950-luvulla valmis palauttamaan kaksi saarta, mitä Japani ei ole hyväksynyt.”
Karjalan palautukseen Nikita kompastui, aika ei ollut vielä kypsä, NYT on.
”Yhtenä ongelmana saarten palauttamisessa on Venäjän lainsäädäntö, jonka mukaan alueluovutuksia voidaan toteuttaa vain kansaäänestyksen perusteella.
Tosin tätä vaadetta ei toteutettu vuoden 2008 alussa, kun Venäjä luovutti Kiinalle 337 km2 kiistanalaista aluetta Habarovskin läheltä.”
Venäjällä on totuttu tekemään asiat ilman kyselyjä kansan mielipiteestä. Kansan oletetaan olevan yksimielinen ja aina samaa mieltä vallassa olioiden kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Montakohan kertaa Avarakatseiselle on jouduttu huomauttamaan, että Kuriileilla ja Karjalalla ei ole mitään yhteistä. Suomi on tunnustanut Karjalan osaksi Neuvostoliittoa ja sen jälkeen Venäjää; Kuriilien asema on puolestaan rauhansopimuksen puuttuessa avoin kysymys.
Niinpä Suomella ei ole kansainvälisoikeudellista pohjaa esittää Venäjälle nimimerkin taas kerran kaupittelemia aluevaatimuksia.
Montakohan kertaa Putkipuulle ja muille rähmälläänolioille on syytä huomauttaa että touhukkainta rauhansopimuskumppania, NEUVOSTOLIITTOA ei ole enää olemassa. Suomi voi vaatia uuden rauhansopimuksen laatimista näiden vanhojen, mutta ei niin yli-innokkaiden kumppaneiden kanssa, jotka osin ovat pian samassa puolustusliitossa (Venäjän aggression varalle), kuin Suomikin (NATO).
On jo aika saada kansainväistä oikeutta ilman entisen suur(roisto)valtion painostusta! Tämäkö ei mahdu kaaliisi?
Kuriilien asema on puolestaan rauhansopimuksen puuttuessa avoin kysymys. Karjalan asema on myös puolestaan avoin kysymys, kun entistä sopimuskumppania ei ole.
Japanista ja varsinkin Itä-Saksan palauttamisesta/yhdistämisestä Saksaan on syytä ottaa kaikki oppi.
Karjalan palautukseen on syytä varautua samanlaisella tehokkuudella, kuin puolustusvoimat on varautunut hyökkäykseen.
Ja montakohan kertaa herra "avarakatseista" ja muita vouhkaajia pitää muistuttaa, että Venäjä on Neuvostoliiton oikeudellinen seuraajavaltio myös niissä asioissa, missä ei tuomioita rikoksista jaeta. Suomi luovutti Karjalan Neuvostoliitolle niin kuin Suomi saattoi omien lakiensa mukaisesti alueistaan luopua ja Venäjä peri Karjalan Neuvostoliiton niin kuin muutkin jo Neuvostoliiton aikaan Venäjään kuuluneet alueet. Näistä Neuvostoliiton aikaisista rajansiirroista johtuen Venäjällä ei ole rajasopimusta esim. Viron ja Latvian kanssa, mutta Suomen ja Venäjän välinen raja on vahvistettu paikalleen naapuruussopimuksellakin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
Suomi ei todellakaan voi noin vain vaatia uutta rauhansopimusta Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittaneiden maiden ja niiden perillisten kanssa. Tai voi tietysti, heti kun "avarakatseisesta" tulee Suomen diktaattori joka irtisanoo yhä voimassa olevan Pariisin 1947 rauhansopimuksen eli julistaa käytännössä Suomen taas sotatilaan näiden sopijamaiden kanssa. Silloinhan "avarakatseinen" saisi Suomen samaan sopimuksettomaan asemaan Japanin kanssa ja Kuriilien kysymyskin olisi siten vihdoin jollakin tapaa verrannollinen Karjalan kysymykseen, jos Suomi alkaisi siitä alueesta vaatimuksia Venäjälle tehdä. Tässä nykytodellisuudessa kun Karjalan asema ei kuitenkaan ole "avoin kysymys" niin kuin "avarakatseinen" perusteettomasti ja totuuden vastaisesti julistaa vaan kyse on vain sopimuksen tilasta joka ei "avarakatseista" miellytä. Eikä hänen tai muidenkaan Karjalaa takaisin kaipaavien mielipide riitä tekemään Karjalan tilanteesta avointa kysymystä Suomen ja Venäjän välille. Todellisuudessa sellaista kysymystä ei maiden välillä ole olemassa, tämän pienen suomalaisen marginaalin toiveista ja ilmeisistä harhaluuloista huolimatta.
Siinä olen samaa mieltä "avarakatseisen" kanssa, että Japanista ja Saksojen yhdistämisestä voi ottaa oppia. "Avarakatseinenkin" voisi aloittaa sen oppimisen tutustumalla Kuriilien kiistan historiaan, sillä se kiista ei ole syntynyt viime maailmansodassa eikä se ole edes Stalinin keksintöä vaan kiistalla on juuret paljon kauempana historiassa, joten se ei edes historiansa puolesta ole verrannollinen Karjalaan. Seuraavaksi "avarakatseinen" voisi tutustua siihen mistä Saksojen yhdistymisessä oli kyse, sillä hänen hölmö tokaisunsa "Itä-Saksan palauttamisesta/yhdistämisestä Saksaan" kertoo jo aika paljon kuinka omissa sfääreissään hän leijuu tuonkin tapahtuman kohdalla. Menetettyjä alueita voidaan palauttaa, jos aluemuutoksesta on osapuolille jotain hyötyä, mutta jaettuja kansoja yhdistetään hintalappuun katsomatta. Meillä on siis jopa varaa ja lupa sanoa ei Karjalan kohdalla ja niinhän me olemme jo sanoneetkin, mitä nämä "avarakatseiset" eivät vain koskaan tajua.
Avarakatseista ei voi todellakaan syyttää mielikuvituksen puutteesta -- joka kerta kun luulemme hänen esittäneen järjettömimmän mahdollisen ajatuksen, onnistuu nimimerkki esittämään jotain vieläkin mielettömämpää.
Nyt hän tuntuu kuvittelevan, että Suomi ja muut Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittajat paitsi Neuvostoliiton kansainvälisoikeudellinen seuraajavaltio Venäjä neuvottelevat sopimuksen uudelleen ja pakottavat hankkeen ulkopuolelle jätetyn Venäjän luovuttamaan laillisia alueitaan vieraille maille!
Olisi mielenkiintoista nähdä, millä keinoilla alueluovutukset pantaisiin täytäntöön ilman luovuttajamaan suostumusta -- puhumattakaan siitä, miten Britannia, Kanada ja muut allekirjoittajat saataisin mukaan nimimerkin hupsuun projektiin.
...että tämä Karjalan palautus vetää puoleensa hulluja ja kaikenlaisia avarakatseisia kuin paska kärpäsiä? Onkohan minkään toisen aihepiirin ympärillä yhä monta kahjoa, jos uskontoja ei lasketa?
Venäjän ja Japanin neuvotteluja Kuriileista kannattaa seurata erittäin tarkasti. Mikäli liikahdusta tapahtuu oikeaan suuntaan, niin silloin pitää Karjalanpalautussuunnitelmaakin muuttaa uutta tilannetta vastaavaksi. Valppaana on meidän evakoiden oltava koko ajan, jos haluamme saada Karjalan tyhjänä takaisin.