tavoittelevatko kaikki uskonnot hyvää?

No kyl voi sanoa että suurimmat uskonnot kuten Kristinusko, Islami, Hindu tai Buddhalaisuus ovat kaikki peruuspohjaltaan rauhaa ja sopua tavoittelvat uskonnot. (Erittäin on tietysti pakanauskonnot*) Kaikki nämä uskovat johonkin jumalaan. Raamatun mukaan eri uskonnot eroontuivat "Baabelin" Näkemyksestä eri kieliin ns. Uskontoihin kun ihmiset eivät enää puhunneet sama "uskonkieltä" Siitä syntyi riitaisuuksia kenellä oli se "oikea usko" Syntyi monet eri uskonnot. Ja alauskonnot. Muuta kaikki ovat matkalla samaan suuntaan. Siis ihmiset uskovat jonkinlaiseen kuoleman jälkeiseen elämään tai uudestisyntymiseen toisessa muodossa eläimenä tai kasvina.

Tästä voi vetää lopputeloksen moderniin aikakauteen. Olen kuullut tämän verranto kuvan: Ajattele mootoritietä joka johtaa kaupunkiin. Kaikki ihmiset ajaavat samaan suuntan, eri kaistalla ja eri kulkuväliineellä (Siis eri Uskonnot johtavat samman suuntaan. Vaan metoodi on mitä välinettä käytetään!)

*) Noituus, saatanauskonnot, antikristus ym. Vaikka sisimmässä nämäkin pakanalliset toivovat rauhaa toistensa pakanauskonnollisten kanssa. Nehän ovat kavereita pitääkseen ryhmän koossa. Ne eivät oivalla että Rakkauus joka pitää heidät yhdessä tulee Jumalata. Ainoastaan Jumala voi rakastaa, ei saatana. Saatana halauaa vaan erimilisyyttä ja riitaa. Ei edes Saataa voi rakastaa pikkupiruja eikä muita hänen seurakunnassa.

Tähän voi vastata.
ps; olen vastuussa lause ja kirjoitusvirheistä*

Ei Jumala,joka on niin käsittämättömän suuri,että on pannut alulle koko maailmankaikkeuden,ja on kaikessa kaiken aikaa läsnä,ylläpitävänä voimana,voisi mitenkään olla niin täysin meidän pienien ja ymmärrykseltämme hyvin rajoittuneiden ihmisten käsitettävissä,että voisimme omahyväisesti sanoa"tietävämme totuuden"hänestä(vai pitäisikö sanoa paremminkin"siitä"),saatikka vaatia muita,jotka ovat jonkin muun näkemyksen kautta kokeneet voivansa lähestyä häntä niin,että se koskettaa heitä henkilökohtaisesti,hyväksymään oma oppimme(joka tosin varmasti toimii ihan hyvin omalla kohdallamme,mutta ei sillä silti ole kaikille samanlaista vaikutusta).Mutta se minua pahiten häiritsee kristityissä,etteivät useimmat ole valmiita ottamaan lainkaan vastaan mitään tietoa(uskontoa koskevaa)muualta kuin vain oman oppinsa suppeista kehyksistä.Keskiajalla tämä oli tietysti huipussaan,mutta monelle on vielä tänäkin päivänä aivan mahdotonta laittaa selvät todisteet uskonsa edelle,mikäli ne ovat sen kanssa vähääkään ristiriidassa.Tulee mieleen,että ellei uskonto perustu(ellei sitä haluta päivittää vastaamaan uusia todisteita)totuudelle,niin pitkälle kuin me totuutta voimme ymmärtää,varsinkaan tässä asiassa,niin mihin se sitten perustuu,mihin sen HALUTAAN perustuvan?"Pyhään Kirjaan"?Vanhoihin tarinoihin.Ja lakeihin,jotka tänään täytäntöön pantuina olisivat kuvaamaton kauhistus,mutta jotka"jumala"on nähnyt esimerkiksi raamatussa säätää rajoittaakseen ihmistä mitä hulluimmilla tavoilla.
Minulle itselleni kävi mahdottomaksi niellä kaikkea sellaisenaan ja kyselemättä,tutkimatta asioita tarkemmin,ja jopa muista kuin kristinuskon näkökulmista.Niin minä(aika piankin)huomasin,ettei kritinusko todellakaan kestä lähempää tarkastelua,historian valossa,eikä tieteen.
Siksi se niin ankarasti tuomitseekin kaiken terveen epäilyn,ja painottaa"lasten kaltaiseksi"tulemista ja sokeaa uskoa,joka on"luottamista Jumalan Sanaan"(mutta mitä näyttöä on "sanan"erehtymättömyydestä kaiken tiedon lähteenä?!).
Uskon kyllä edelleen Jumalaan,mutta en voi enää nähdä"häntä"niin rajoittuneesti kuin niinä mustavalkoisina aikoina,kun olin kristitty,tai paremminkin YRITIN hyväksyä kristillisen opin.Onneksi en siinä onnistunut.
Nyt näen,ettei mikään uskonto pysty(eikä sen tarvitsekaan,sillä ei Jumala vaadi meiltä mitään"oikeaoppisuutta"koskien itseään-mikä hullu idea!)antamaan täydellistä kuvaa Jumalasta,tai kertomaan miten häntä tulee-"niin että se on hänelle mieleen"-palvella.
Kirkko on todellakin tehnyt kauheita asioita,ja on kumma,miten se kaikki on niin täysin erotettu nykyisyydestä menneisyyteen.Emmehän me muitakaan vainoja ole valmiit erottamaan ideologiasta,joka ne synnytti.Ainakaan ei kyseisen asian mahdollistavaa oppia pitäisi missään tapauksessa hyväksyä enää sellaisenaan.
Eihän kirkko enää sellaista tietenkään tekisi,mutta kukaan ei ole harkinnutkaan sen oppien päivittämistä,eli kaikkein tärkeimpanä(ei kaikki "Noita vasarasta"kummunnut):raamatun.Siitä pitäisi näin ensi alkuun(jos sitä kerran halutaan soveltaa käytännössä)poistaa kaikki,joka kehottaa ihmisten ja eläinten vahingoittamiseen ja suvaitsemattomuuteen,ja kertoo sen olevan jumalan tahto.Monet täällä kristityissä maissa mielellään arvostevat Koraania sen sotaisuudesta ja siitä,että se oikeuttaa muitakin julmuuksia,ja mainittua suvaitsemattomuutta,mutta miten sitten on meidän rakkaan,"harmittoman"raamatullisen ideologiamme laita,jos raamattua halutaan tarkasti seurata,soveltaa sitä,sanotaanko,yhtä kirjaimellisesti kuin terroristit soveltavat Koraaniaan(tietenkin siihen tarvitaan jo valmiiksi hyvin sairas mieli,ei pelkkä uskonto riitä selittämään näitä tekoja,mutta se ei saisi antaa näille sairaille yksilöille-tai ryhmille-mitään viittaustakaan siihen suuntaan,että sellainen olisi-tai olisi ainakin joskus ollut-hyväksyttävää,jopa jumalan tahdon mukaista)?
Mielestäni me tarvitsemme aivan toisenlaista Jumalaa.
Minulle esimerkiksi raamatun jumalan luonnekuvaus(kiivas,mustasukkainen,pakkomielteinen,vihainen,kostonhaluinen,ihme pilkunviilaaja,kansanmurhaaja,suvaitsematon-kaikessa kaikkitietävyydessäänkin aivan täysin ilman ymmärrystä mistään muusta kuin omasta"kunniastaan") on aivan järkyttävä.
Kuka sellaiseen olentoon voi uskoa,saati sitten haluta vielä palvella häntä?!
Ja vielä raamattu tähän kaiken päälle sitten sanoo hänen olevan rakkaus.
Joo.Aivan varmasti.
Ja vielä seurakunnista yleisemminkin,ei vain kirkkoa koskien,ettei niissä todellakaan sovelleta niitä parhaita(ja ainoita,joita arvostan,jos niitä todella harvinaisesti nään sovellettavan)käskyjä,joita raamatussa annetaan:kuten käskyä auttaa aina lähimmäistään,myös ihan materian tasolla(kyllä he mielellään rukoilevat,että hädänalainen saisi ruokaa ja asunnon,tai että sairas parantuisi,mutta eivät ole valmiita antamaan tälle rahaa tai ruokaa,maksamaan tämän hoitoa ja lääkkeitä,saati auttamaan asunnon kanssa,vaan sanovat:"kyllä herra järjestää kaiken",mikä ei ole toimivaa kristillisyyttä.Miksiköhän parhaat kohdat aina sivuutetaan?