Toni Halmeen oikeudenkäynti ei ollut poliittista teatteria, vaan ihan tavallinen rikosjuttu.
Mutta Anneli Jäätteenmäen tapaus on pelkkää poliittista ajojahtia, johon lienee opit otettu entiseltä itänaapurilta.
Mutta Anneli Jäätteenmäen tapaus on pelkkää poliittista ajojahtia, johon lienee opit otettu entiseltä itänaapurilta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
hän rikkoi lakia... hän joutuu oikeuteen. onko siinä mitään pahaa?
lisäksi julkinen valehtelu laski jäätteenmäen arvon silmissäni nollaan
"hän rikkoi lakia... hän joutuu oikeuteen.onko siinä mitään pahaa?"
Tuhansista muista esimerkeistä mainittakoon Andrei Saharov, hänkin rikkoi lakia, joutui oikeuteen ja tuomittiin. Mutta siinä oli jotain pahaa.
eipä olisi ihme, jos tapauksessa olisikin joitakin kuvailemasia piirteitä: akkahan on kiivennyt huipulle kyynärpäätaktiikalla -ja sellainen kostautuu aina joskus
Kysehän on ollut rikosoikeudellisesta arvioinnista, jonka on tehnyt valtakunnansyyttäjä poliisin esitutkinnan perusteella. Kyse on normaalista rikosjutusta. Jos ei näin olisi, Suomen rikoslaki ja sen soveltajat ovat todella huonoja ja poliittisesti sitoutuneita.
Jos esim. Paavo Lipponen nyt ottaisi yhteyttä presidentin kanslian johonkin virkamieheen ja pyytäisi salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja itselleen, hän mielestäni syyllistyisi mitä ilmeisimmin rikokseen. Uskon, että valatkunnansyyttäjä nostaisi myös häntä vastaan samaan tapaan syytteen, jos siihen olisi tällaista aihetta.
Joo, näinhän asia pitkälti on, minunkin mielestäni.
Mutta ei tämä,mitä toit ilmi, poista asian poliittista luonnetta:
P.Lipponen tuskin haluaisi julkistaa jotakin, joka on salaista hänen tahdostaan, tai hänen takiaan. Sen sijaan hänen poliittisilla vastustajillaan voi olla pyrkimyksiä siihen suuntaan. Tämä ns. "Irak-asiakirja" on luokiteltu salaiseksi poliittisin perustein. Näin ollen sen julkistaminen on myös teko tuota politiikkaa vastaan, sillä on omat poliittiset tarkoitusperänsä. Vai ei kai kukaan oleta, että Jäätteenmäki olisi tässä hankkinut jotain rahallista hyötyä, tai toiminut tuottamuksellisesti vahingoittamistarkoituksessa?
Väitteesi on syytteen kannalta epäolennainen. Se voi sinänsä olla tosi, mutta se ei vaikuta jutun oikeudelliseen arviointiin. Manninen on virkamies, jonka kuuluu virkamiehenä olla lojaali esimiehelleen Tasavallan presidentille ja voimassa oleville virkamiehiä koskeville säännöksille asiakirjojen ja niiden sisällön salassapitämisestä. Mannisen tehtävänä ei siten ole arvioida sitä, onko joku asiakirja julistettu salaiseksi poliittisin perustein tai muusta syystä. Jäätteenmäkeä syytetään siitä, että on taivuttanut Mannista luovuttamaan itselleen sellaista, jota Manninen ei saisi virkamiehenä luovuttaa. Manninen ei ole poliitikko, vaan virkamies. Jos Jäätteenmäki olisi saanut tiedon joltain sellaiselta, jota ei virkamiehen salassapitosäännöt koske, asiassa ei olisi mitään rikolliseski epäiltävää. Mutta jos Jäätteenmäki pyysi ja taivutti Mannista luovuttamaan salaisia asiakirjoja tai salaiseksi luokiteltua tietoa, rikos on tapahtunut.
Se, joka väittää, ettei tällaisten tietojen kuuluisi lainkaan olla salaisia, voi olla minusta aivan oikeassa. Sitä en kiistä. Suomalaisen yhteiskunnan tulisi olla mahdollisimman avoin ja julkisen pitäisi olla pääsääntö, josta voidaan poiketa vain perustellusti ja poikkeustapauksissa. Mutta Mannisen tehtävä virkamiehenä ei ole tätä arvioida eikä Jäätteenmäen osalta oikea menettelytapa ole nakertaa tätä mahdollisesti väärää käytäntöä mahdollisesti rikollisin metodein. Jos Jäätteenmäki ei hyväksy tällaista salailua, asiaan pitää kiinnittää huomiota eduskunnassa, jotta julkisuuslainsäädäntöä voidaan muuttaa ja käytäntöä salassa pidettävien asiakirjojen osalta silä lailla täsmentää, että salassa pitäminen tulee aina tarkasti yksilöidä ja perustella jokaisessa yksittäistapauksessa. Tässä suhteessa asiakirjojen salaiseksi määrittelemisessä voi olla puutteita, joihin Mannisen puolustus aivan oikein kiinnitti huomiota.
http://www.iltalehti.fi/2004/03/03/1490423_ke.shtml
En tiedä, oletko jo ehkä lukenutkin tuon Leif Salmen:in artikkelin.
Lainaan hieman tekstiäsi: Jos Jäätteenmäki olisi saanut tiedon joltain sellaiselta, jota ei virkamiehen salassapitosäännöt koske, asiassa ei olisi mitään rikolliseski epäiltävää.
En ole lainoppinut, mutta en uskoisi asian olevan aivan näin. Kyseessä on sentään salaiseksi luokiteltu asiakirja, jota ei nähdäkseni ole tarkoitettu ulkopuolisten tietoon.Tietysti, jos joku lehtimies olisi asiasta kirjoittanut, (kuten esim. "politiikka" (keskusta) -palstalla väitetään Ilta-Sanomissa Irak-muistion julkistetun jo 10.12.2002) lehtimies voi aina vedota lähdesuojaan. Mutta nähdäkseni kuka tahansa muu "tavallinen tallaaja" olisi joutunut edesvastuuseen.
Minusta oikeudenkäynti on puhdas poliittinen näytösoikeudenkäynti, jolla halutaan osoittaa, miten käy jos ryhtyy avoimeen peliin, ja avoimella pelillä tarkoitan juuri avointa vaalitaistelua, jossa puhutaan politiikkaa eikä "huudeta jumalaa apuun" tai muuta vastaavaa.
Siitä saa rangaistuksen, jos kajoaa keskuskomitea-Suomen pyhimpiin papereihin, joita (lipsahdus) on pyhästi allekirjoittanut.
Kyse on salaiseksi luokitellusta asiakirjasta, jota ei ole tarkoitettu ulkopuolisten tietoon. Tämä salassapito koskee kuitenkin vain virkamiehiä tai heihin rinnastettavia julkisen vallan käyttäjiä. Jos löydät kadulta salaiseksi luokitellun asiakirjan ja faksaat sen Jäätteemäen pyynnöstä/taivuttelemana Jäätteenmäelle, et sinä etkä Jäätteenmäki syyllisty mihinkään rikolliseen.
Poliittiset näutösoikeudenkäynnit toteutetaan valtioissa, joissa valtiovallan kolmijako-opin mukaisesti ei ole eroteltu tuomiovaltaa lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta. Demokraattisissa maissa kuten Suomessa riippumaton esitutkintalaitos eli poliisi, riippumaton syyttäjälaitos ja ennen kaikkea riippumattomat tuomioistuimet ratkaisevat asian. Oikeudelliset suojakeinot ovat hyvät, oikeudenkäynti on julkista, on oikeus puolustautumiseen ja on muutoksenhakuoikeus. Tällä oikeudenkäynnillä voi olla poliittisia ulottuvuuksia, mutta tämä ei ole tuomiovallan käyttäjien vika. Sen vuoksi, että näin on, ketään ei voi jättää tuomitsematta rikokseen, jos hän on sellaisen tehnyt. Poliitikkokaan ei nauti oikeudellista immuniteettia.
No en nyt sentään väitä sitä lynkkausluonteiseksi oikeudenkäynniksi, olisihan väitteeni silloin varsin groteski ja kaikinpuolin uskomaton.
Lienee myös itsestään selvää, että jos minä (akateeminen sekatyöläinen) löydän kadulta salaiseksi leimatun asiakirjan, niin ei se enää ole salainen.
Lainaan taas hieman tekstiäsi:
Poliittiset näutösoikeudenkäynnit toteutetaan valtioissa, joissa valtiovallan kolmijako-opin mukaisesti ei ole eroteltu tuomiovaltaa lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta
Niinhän se oli vielä siihen aikaan, kun ns.rautaesirippu oli voimissaan.Nykyään esim. Haagissa Hollannissa käydään poliittisia näytösoikeudenkäyntejä.
Jostain syystä jätit kommentoimatta tuon Leif Salmen -linkin, jonka liitin kirjoitukseeni. Kyllä minusta se, että Jäätteenmäki jo erosi tästä syystä, on moraalinen ja henkinen rangaistus hänelle. Se, että nyt vielä eroon johtaneita syitä aletaan vatvomaan ja haavoja repimään uudestaan auki, täyttää kaikki poliittisen ajojahdin tunnusmerkit!
Vai koskahan Alho ja Sundqvist kutsutaan saliin?
Luulen, että sitä päivää saan turhaan odottaa.
Päätöksen Jäätteenmäen syyttämisestä on tehnyt valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki. Hän on oikeudellinen toimija, joka tekee tai tarkastaa usein syyttäjän päätöksentekovaltaan liittyviä päätöksiä. Hän ei ole poliittinen toimija.
Eri asia sitten on se, että media ja poliitikot voivat ottaa kaiken hyödyn irti tästä.
Minusta keskeistä ei ole se, kuka on syyttäjä, ja tehnyt viimekädessä päätöksen "jutun" käsittelystä.
Nostaisin keskeisiksi ne motiivit,tapahtumat ja taustavaikuttajat, jotka ovat saaneet hänet päättämään syyttämisestä. Niitähän ei yleensä "suurelle yleisölle" kerrota, vaan ne ovat enemmän tai vähemmän salaisia.
En nyt yritä viritellä mitään salaliittoteorioita, mutta nähdäkseni tästä tullaan saamaan ennakkotapaus, jonka perusteella oppositio EI PYSTY käymään vaalikampanjaa "puhtain" poliittisin argumentein,vaan argumentteja pitää tulevaisuudessa yhä enemmän etsiä Vaasankadun "tyttölöistä", jos nyt karrikoidusti asian ilmaisen. Siis politiikka, ainakin turvallisuusp. suljetaan salailulla keskustelusta.
Vielä enemmän se harmittaa, kun mieleen muistuu tämä jo ollut ja vielä tuleva NATO-jahkailu.Siis kai se virallinen NATO-kantakin on julistettu salaiseksi?
No, tässä avoimmuusasiassahan olimme yhtä mieltä.
Lienemme yhtä mieltä myös siitä, että mikään nakkikioski- tai päällekarkaus-, tai edes kiristys juttu tämä ei ole. S:ää sinne ei tuotu, kun hän on iso poika, ja A:sta tehtiin syntipukki.
Nyt ei ole sentään tarvinnut vierittää syitä sinne-tänne, ja syylliseksi salaisten paperien käyttöön tunnustautunutta on helppo lyödä monta kertaa. Kansalle avataan teatteri, jossa esitetään, miten pahoille pojille ja tytöille käy.
Eilisessä A-talk ohjelmassa vihreiden Heidi Hautala kertoi, että kansanedustajilla on erinomaiset mahdollisuudet tulla esim. valiokuntatyöskentelyn kautta informuiduiksi kaikista tarpeellisista asioista.
Kemppinen taas toi keskustelussa esille sen, että on olemassa erinoimaisen tärkeitä ja siksi salassa pidettäviä asioita. Ne voivat olla luonteeltaan hyvin vakavia. Jos esim. sotasalaisuuksia aletaan levitellä toreille ja turuille, ne voivat olla hyvinkin kohtalokkaita vaikeina aikoina. On myös selvää, ettei valtiojohtajien kahdenkeskiset keskustelut voi onnistua, jos on koko ajan pelko siitä, että keskustelu vuotaa julkisuuteen. Avoimuus ei siten ole aivan yksiseliiteinen asia, mutta silti sen pitää olla pääperiaatteena. Ja poikkeukset eli salailu on pystyttävä perustelemaan laillisilla perusteilla.
On tietenkin paljon turvallisuuspoliittisia salaisuuksia (esim.joukkojen ryhmitys ja aseistus). Mitä tulee keskusteluihin vieraan vallan edustajien kanssa, niin en aivan ymmärrä kantaasi. Avoimmuus, (ja sitä kautta asiakirjojen salailu) eivät todellakaan ole yksiselitteisiä asioita. Minusta kuitenkin äänestäjänä minulla on oikeus tietää esim.turvallisuuspoliittiset päälinjaukset. Mitä enemmän seuraan keskustelua näistä (esim NATO:sta tai EU:n omasta puolustuksesta) sitä enemmän "pihalla" olen näistä päälinjoista. Nyt tästä "oikeudenkäynnistä" on muodostumassa ennakkotapaus, jonka johdosta näistä asioista sopiminen ja tietäminen muuttuu (nykyinen tapa ikäänkuin "betonoidaan") tämän pienen piirin (pääministeri,presidentti,ulkoministeri) yksinoikeudeksi.
Tiedätkö sinä sen laillisen perusteen, millä Irak-paperit on salattu? Minä en tiedä, mutta ei tässä ainakaan Suomen turvallisuudesta ole kyse. Jos olisi, niin silloinhan kansallisin turvallisuusperustein on helppo vastaisuudessakin salata vaikka mitä, siis ihan mitä tahansa vaan opposition on mahdollista käyttää vaalikapulana.
Kyse on siitä, että myös vieraan vallan edustajan toiveet ja intressit pitää huomioida. Keskusteluista vieraan vallan edustajan kanssa ei tule mitään, jos nämä aina odottavat, että keskustelut vuotavat julkisuuteen. Jos Bush vaikkapa olisi kertonut Lipposelle, miten USA aikoo toteuttaa mahdollisen hyökkäyksen Irakiin ja sanonut, että tämä jää sitten vain meidä keskeiseksi, niin on aika selvää, ettei asiaa ei voida vuodattaa julkisuuteen, ellei haluta myös irakilaisten kuulevan siitä. Samaan tapaan meillä ei sota-aikana ollut järkeä olla liian hölösuinen, etteivät venäläiset saisi vihiä kaikista suunnitelmistamme.
Tämä ei koske vain sotilaallisia ja turvallisuuspoliittisia asioita, vaan myös kaupallisia suhteita joissain tilanteissa.
En millään jaksa uskoa, (enkä usko, että sinäkään uskot) että Lipponen olisi saanut tietää hyökkäykseen liittyvistä yksityiskohdista. Silloin mielestäni oikeudenkäynti pitäisi käydä Amerikassa, eikä täällä.
Jos Bush sitten ei kertonut mitään,(uutta)niin on kummallista, miksi keskustelut haluttiin salata.
Tämä on spekulointia, mutta ehkä koko salaamisen tarkoitus oli vain "testata" suomalaisten luotettavuutta.
En siis usko, että esim. Saddam tai hänen kenraalinsa olisivat noista muistioista mitään hyötyneet. Perustan väitteeni siihenkin, että jo silloinen (syksyllä 2002)asuintoverini (suomalainen opiskelija) selitti minulle hyökkäyksen pääpiirteet ja alkamisajankohdan. Vaikka arvasinhan sen toki itsekin, en vaan silloin vielä kirjoitellut tälle palstalle.
En väittänytkään, että Bush olisi kertonut Lipposelle sotasalaisuuksia. Se oli vain kuvitteellinen esimerkki. Kysymys on siitä, että näissä kahden valtion edustajan tapaamisissa voidaan käsitellä arkaluontoisia asioita, joita jompikumpi tai molemmat (valtiot) eivät halua julkaista. Jos toinen osapuoli (esim. USA) olettaa, että keskustelut käydään julkisuudelta piilossa, ei ole korrektia, että toinen vuodattaa ne lehdille. Silti kyse ei ole siitä, että tieto pitäisi jäädä vain näiden kahden neuvottelijan tietoon. Tietoa voidaan levittää esim. Suomessa parlamentaaristenkin periaatteiden mukaan niiden tietoon, joita sitoo salassapitovelvollisuus.
No tässä nyt tullaan taas tähän avoimmuuteen, eli mitä se loppujen lopuksi on. Jollei kerran ole mitään salattavaa, (sotasalaisuuksia) niin miksi keskustelujen sisältö yleensä pitää salata?
En hyväksy arkaluontoiseksi asiaksi esim. sitä, että poliitokko haluaa salata keskustelun, koska pelkää, että lehdistö tekee hänestä pellen.
Siis salailun ajan näissä asioissa pitää nähdäkseni olla ohi, eikä vasta alkamassa.
Törmäsin tuossa Jukka Tarkan esittämään mielipiteeseen asiasta, johon voin kyllä yhtyä. Valtiopäämiesten kahdenkeskiset keskustelut tulee haluttaessa pitää salassa, vaikka niiden sisältö käsittäisi vain keskustelua päivän säästä. Tätä luottamuksellisuutta tarvitaan, jotta silloin kun keskustellaan hengenvaarallisistakin asioista, voidaan luottaa siihen, että asioita faksailla kelle tahansa. Demokratioissa edustuksellinen parlamentarismi takaa periaatteessa sen, ettei yksityisyritteliäisyyttä esiinny. Tosin Kekkosen aika näytti, että tämä ei ihan toimi.
Niin, jos joku keskustelu on alusta pitäen sovittu luottamukselliseksi,niin kyllä minusta silloin siihen pitää löytyä parempi peruste kuin säätila (vaikka Amerikassa voikin lyödä säästä vetoa).
Joka tapauksessa, raportithan leimataan salaisiksi Suomessa, ja silloinkin pitäisi mielestäni löytyä mielekäs peruste raportin salaamiseen. On mielestäni kummallista, jos keskustelu "Suomen kannalta keskeisistä ajankohtaisista teemoista" sovitaan salaiseksi.
Erityisen kummalliseksi menettelyn tekee mielestäni se, jos mitään salaista informaatiota ei ole käsitelty.
Kenen etuja maamme pääministeri tässä asiassa on halunnut palvella? Miksi sopia luottamuksellisiksi keskustelua, jossa kaikki strategiset " asetelmat ovat jo ennen keskustelua selviä ja julkisia, eikä keskusteluissa tule esille mitään uutta? Kyllä minusta silloin ainakin neuvottelujen päätyttyä tulisi vastapuolen (Lipponen) tehdä selväksi toiselle osapuolelle se, ettei mitään uusia tietoja ole vaihdettu, ja kysyä, voitaisiinko neuvottelujen sisältö ehkä sittenkin julkistaa.