Poliisia vaaditaan jo tutkimaan kepun vaalirahoitusta

Kyse on demokratiasta ja markkinatalouden edellytyksistä.

Vapaa markkinatalous on toimiva ainoastaan silloin, jos kilpailuedellytykset ovat mahdollisimmat samat kaikille. Minkään tahon ei tulisi saada vetoapua yhteiskunnalta. Mikäli joku yritys ostaa haluamansa hallituksen, tai tässä tapauksessa pyrkii junailemaan toivotun pääministerin. Lienee varsin ymmärrettävää, että kilpailevilla yrityksillä on vahva epäily siitä, että jatkossa heidän edellytyksensä toimia ovat heikommat, kuin kilpailijan.

Järjestöt ovat hieman eri asia, kuin yksityinen yritys. Mikäli ajatellaan demokratiaa, jo jäsenmäärä kertoo mittasuhteista. Demokratiahan on rerusteiltaan varsin selkeä, yksi ääni yhdelle ihmiselle. Vaikka SAK pyrkisi vaikuttamaan jopa voimakkaasti yhteiskunnalliseen toimintaan, takana oleva ihmis,määrä on merkittävästi suurempi, kuin on yksittäisten yritysten. Demokratia on ollut oikeastaan aina järjestövaltaan perustuva. Ainoinaan kaupunkivaltioissa pystyttiin noudattamaan "puhdasta" demokratiaa, jopa huutoäänestykset olivat mahdollisia. Kaupungit olivat väestömäärältään pieniä ja äänioikeus oli varsin rajoitettu: ainoastaan vapaille valkoisille miehille. Roomassa vielä siten, että ainoastaan vanhemmilla oli lupa osallistua, ts. mikäli isä oli elossa, pojalla ei ollut oikeutta osallistua äänestyksiin ja ei myöskään mahdollisuutta pyrkiä mihinkään yhteiskunnalliseen päättävään elimeen.

Yhdistysten kautta toteutettava edustuksellinen demokratia on ainoa mahdollisuus, saada jollakin tavalla yksittäisten kansalaisten ääni kuuluviin. Mitä moni mutkaisempi yhteiskunta on, sitä enemmän on edustuksellista demokratiaa.

Korruption määritelmä on varsin yksinkertainen: Saadun (kansalta) valta-aseman väärinkäyttäminen yksityisen edun ajamiseen. Jo tämä määritelmä sulkee pois järjestötoiminnan, vaikka rahaa puolueiden vaalityöhön käytettäisiin. Korruptioon ei siis syyllisty niinkään maksajataho, syyllinen on rahan vastaanottaja.

Södermannin näkemys perustuu Eurooppalaiseen demokratiakäsitykseen ja myös vapaan kilpailun ideologiaan. Suomessahan emme ole tämän tyyppiseen ajattelutapaan kovinkaan tottuneita, kansan näkeminen vaikuttajana on hieman vierasta.

Niinpä niin kirjoitti:

Kyse on demokratiasta ja markkinatalouden edellytyksistä.

Vapaa markkinatalous on toimiva ainoastaan silloin, jos kilpailuedellytykset ovat mahdollisimmat samat kaikille. Minkään tahon ei tulisi saada vetoapua yhteiskunnalta. Mikäli joku yritys ostaa haluamansa hallituksen, tai tässä tapauksessa pyrkii junailemaan toivotun pääministerin. Lienee varsin ymmärrettävää, että kilpailevilla yrityksillä on vahva epäily siitä, että jatkossa heidän edellytyksensä toimia ovat heikommat, kuin kilpailijan.

Järjestöt ovat hieman eri asia, kuin yksityinen yritys. Mikäli ajatellaan demokratiaa, jo jäsenmäärä kertoo mittasuhteista. Demokratiahan on rerusteiltaan varsin selkeä, yksi ääni yhdelle ihmiselle. Vaikka SAK pyrkisi vaikuttamaan jopa voimakkaasti yhteiskunnalliseen toimintaan, takana oleva ihmis,määrä on merkittävästi suurempi, kuin on yksittäisten yritysten. Demokratia on ollut oikeastaan aina järjestövaltaan perustuva. Ainoinaan kaupunkivaltioissa pystyttiin noudattamaan "puhdasta" demokratiaa, jopa huutoäänestykset olivat mahdollisia. Kaupungit olivat väestömäärältään pieniä ja äänioikeus oli varsin rajoitettu: ainoastaan vapaille valkoisille miehille. Roomassa vielä siten, että ainoastaan vanhemmilla oli lupa osallistua, ts. mikäli isä oli elossa, pojalla ei ollut oikeutta osallistua äänestyksiin ja ei myöskään mahdollisuutta pyrkiä mihinkään yhteiskunnalliseen päättävään elimeen.

Yhdistysten kautta toteutettava edustuksellinen demokratia on ainoa mahdollisuus, saada jollakin tavalla yksittäisten kansalaisten ääni kuuluviin. Mitä moni mutkaisempi yhteiskunta on, sitä enemmän on edustuksellista demokratiaa.

Korruption määritelmä on varsin yksinkertainen: Saadun (kansalta) valta-aseman väärinkäyttäminen yksityisen edun ajamiseen. Jo tämä määritelmä sulkee pois järjestötoiminnan, vaikka rahaa puolueiden vaalityöhön käytettäisiin. Korruptioon ei siis syyllisty niinkään maksajataho, syyllinen on rahan vastaanottaja.

Södermannin näkemys perustuu Eurooppalaiseen demokratiakäsitykseen ja myös vapaan kilpailun ideologiaan. Suomessahan emme ole tämän tyyppiseen ajattelutapaan kovinkaan tottuneita, kansan näkeminen vaikuttajana on hieman vierasta.

...näyttäisit sanovan, että tarkoitus pyhittää keinot, eli jos rahoittaja itse ilmoittaa ajavansa yleistä etua, niin se saa korruptoida poliitikkoja, mutta jos rahoittaja tekee bisnestä, niin se olisi pahempi juttu, koska se loukkaa kilpailijoita.

Minusta korruptiota ei pitäisi määritellä sen mukaan, kuka sitä harrastaa.

Sen sijaan korruptio-käsitteen ulkopuolelle voisi ajatella jätettävän kaikki, jotka ovat demokraattisesti valituissa luottamuselimissä päättämässä asioista äänestämällä miden kanssa.

Kun näin on, niin pääministerin ostaminen ei riitä, on ostettava koko hallitus ja kaikki sen kansanedustajat. Valvontakin voisi olla vaikeaa, kun kukaan ei pysty tutkimaan eikä todistamaan, mitkä rivit hallitusohjelmaan on mikäkin rahoittaja "ostanut".

-Jäbä

-jäbä kirjoitti:

...näyttäisit sanovan, että tarkoitus pyhittää keinot, eli jos rahoittaja itse ilmoittaa ajavansa yleistä etua, niin se saa korruptoida poliitikkoja, mutta jos rahoittaja tekee bisnestä, niin se olisi pahempi juttu, koska se loukkaa kilpailijoita.

Minusta korruptiota ei pitäisi määritellä sen mukaan, kuka sitä harrastaa.

Sen sijaan korruptio-käsitteen ulkopuolelle voisi ajatella jätettävän kaikki, jotka ovat demokraattisesti valituissa luottamuselimissä päättämässä asioista äänestämällä miden kanssa.

Kun näin on, niin pääministerin ostaminen ei riitä, on ostettava koko hallitus ja kaikki sen kansanedustajat. Valvontakin voisi olla vaikeaa, kun kukaan ei pysty tutkimaan eikä todistamaan, mitkä rivit hallitusohjelmaan on mikäkin rahoittaja "ostanut".

-Jäbä

Aivan, niin demokratia toimii. Demokratiasta on joskus sanottu: Järjestelmä ei ole hyvä, mutta paras mitä on tähän mennessä keksitty. Olen tästä samaa mieltä.

Korruptiossa on kyse nimenomaan siitä, että pyritään ajamaan yksittäisten ihmisten etuja ja oleellista on se, että vaikutuksen kohteeksi otetaan heidät, jotka ovat kansan antamalla mandaatilla päättävissä asemissa. Erottelua ei siis länsimaisittain tehdä virka-aseman mukaisesti (ainoastaan virkamiehiä voidaan lahjoa), kuten Suomessa usein näkee tehtävän.

Juuri tämän vuoksi, koska valvonta on niin vaikeaa, kaikki rahoitukset tulisi tehdä avoimeksi. Parasta olisi, jos puolueiden rahoitus olisi yhteiskunnallisesti hoidettuja, vaikka tämäkin järjestelmä on mahdotonta saada tasapuoliseksi, pienet puolueet kärsivät myös tämän tyyppisessä järjestelmässä.

Suomen nykyinen hallitusjärjestelmä antaa varsin suuren vallan pääministerille jos hän on myös puolueensa puheenjohtaja, joten pääministerin ostaminen on kannattavaa, siihen voi toki panostaa aina.

Niinpä niin kirjoitti:

Aivan, niin demokratia toimii. Demokratiasta on joskus sanottu: Järjestelmä ei ole hyvä, mutta paras mitä on tähän mennessä keksitty. Olen tästä samaa mieltä.

Korruptiossa on kyse nimenomaan siitä, että pyritään ajamaan yksittäisten ihmisten etuja ja oleellista on se, että vaikutuksen kohteeksi otetaan heidät, jotka ovat kansan antamalla mandaatilla päättävissä asemissa. Erottelua ei siis länsimaisittain tehdä virka-aseman mukaisesti (ainoastaan virkamiehiä voidaan lahjoa), kuten Suomessa usein näkee tehtävän.

Juuri tämän vuoksi, koska valvonta on niin vaikeaa, kaikki rahoitukset tulisi tehdä avoimeksi. Parasta olisi, jos puolueiden rahoitus olisi yhteiskunnallisesti hoidettuja, vaikka tämäkin järjestelmä on mahdotonta saada tasapuoliseksi, pienet puolueet kärsivät myös tämän tyyppisessä järjestelmässä.

Suomen nykyinen hallitusjärjestelmä antaa varsin suuren vallan pääministerille jos hän on myös puolueensa puheenjohtaja, joten pääministerin ostaminen on kannattavaa, siihen voi toki panostaa aina.

Korruptioon ei minusta vielä riitä, että _pyritään_ ajamaan etua. määrittelyssä pitäisi olla mukana, ettämaksu kytketään vastikkeeseen, että raha maksetaan sillä ehdolla, että etua konkreettisesti myös ajetaan.

Enemmistöparlamentissa tämä johtaa poliitikkojen kohdalla siihen, että yhden poliitikon "korruptoiminen" tuo vain yhden äänen, eli "edun ajamiseksi" tarvittava myönteinen päätös edellyttäisi enemmistön "korruptoimista".

Jos poliitikon tukeminen oman edun ajamisen nimissä olisi korruptiota, se voisi johtaa myös hankaliin tilanteisiin: poliitikko ei voisi äänestää milloinkaan oman kantansa mukaisesti, jos on sattunut ottamaan tukea samaa mieltä olevilta tahoilta, koska se katsottaisi korruptioksi.

Tästä syystä erottelu virkmiehiin - jotka tekevät päätöksen yksin - onkin tarpeen.

Puolueiden ja poliitikkojen kohdalla minusta riittää rahoituksen avoimmuus, jolloin jokainen äänestäjä voi tehdä omat johtopäätöksensä puolueista ja poliitikoista sen mukaan, ketkä niitä rahoittavat.

Pääministerin ostamisesta puhuminen ei ole sen mekittäämpää kuin muistakaan poliitikoista puhuminen, koska pääministerin kannanotot saavuttavat aina suuren julkisuuden ja ovat näin ollen aina myös tarkemman kritiikin kohteena.

Sitä keskusteluahan nytkin käydään.

Enkä toisaalta osaa pitää muuta kuin teoreettisena spekulointina sellaistakaan tilannetta, jossa vain pääministeri ostamalla voitaisi saada mukaan muu hallitus ja eduskunnan enemmistö vastoin tahtoaan.

Ei meille niin vahvoja pääministereitä koskaan tule.

-Jäbä

-Jäbä kirjoitti:

Korruptioon ei minusta vielä riitä, että _pyritään_ ajamaan etua. määrittelyssä pitäisi olla mukana, ettämaksu kytketään vastikkeeseen, että raha maksetaan sillä ehdolla, että etua konkreettisesti myös ajetaan.

Enemmistöparlamentissa tämä johtaa poliitikkojen kohdalla siihen, että yhden poliitikon "korruptoiminen" tuo vain yhden äänen, eli "edun ajamiseksi" tarvittava myönteinen päätös edellyttäisi enemmistön "korruptoimista".

Jos poliitikon tukeminen oman edun ajamisen nimissä olisi korruptiota, se voisi johtaa myös hankaliin tilanteisiin: poliitikko ei voisi äänestää milloinkaan oman kantansa mukaisesti, jos on sattunut ottamaan tukea samaa mieltä olevilta tahoilta, koska se katsottaisi korruptioksi.

Tästä syystä erottelu virkmiehiin - jotka tekevät päätöksen yksin - onkin tarpeen.

Puolueiden ja poliitikkojen kohdalla minusta riittää rahoituksen avoimmuus, jolloin jokainen äänestäjä voi tehdä omat johtopäätöksensä puolueista ja poliitikoista sen mukaan, ketkä niitä rahoittavat.

Pääministerin ostamisesta puhuminen ei ole sen mekittäämpää kuin muistakaan poliitikoista puhuminen, koska pääministerin kannanotot saavuttavat aina suuren julkisuuden ja ovat näin ollen aina myös tarkemman kritiikin kohteena.

Sitä keskusteluahan nytkin käydään.

Enkä toisaalta osaa pitää muuta kuin teoreettisena spekulointina sellaistakaan tilannetta, jossa vain pääministeri ostamalla voitaisi saada mukaan muu hallitus ja eduskunnan enemmistö vastoin tahtoaan.

Ei meille niin vahvoja pääministereitä koskaan tule.

-Jäbä

Määritelmäsi korruptiosta loisi aivan uuden tulkinnan kaikkeen yhteiskunnalliseen rikolliseen toimintaan, rikos/väärinkäytös olisi tapahtunut ainoastaan silloin, jos toiminnasta olisi todellista hyötyä. Yrittäminen ja teko ei olisi sinänsä rangaistavaa, teko punnittaisiin vain hyötynäkökulman kannalta. Rikoslaki menisi uusiksi varsin monelta osin -ei sillä, mielenkiintoinen ajatuskuvio.

Virkamiehet tekevät yksin aika pieniä päätöksiä, sikäli ajatus siitä, että ainoastaan pieniin yhteiskunnallisiin päätöksiin vaikuttaminen, olisi korruptiota, on kestämätön. Suuret ratkaisut tehdään demokraattista tietä, se on ainakin pyrkimys.

Puolueilla ei tulisi olla oikeutta ottaa yksityistä rahoitusta vastaan, ainakin annettujen summien tulisi olla kohtuullisia, ettei syntyisi mielikuvaa päätöksien ostamisesta. Ainakaan julkisesti ei tulisi olla mahdollista sanoa, että pyrkimys oli ostaa mieleinen pääministeri. Tietenkin, pääministerin lausunnot ovat julkisen tarkastelun kohteena, syynä on niiden painoarvo. Koska hallituksen johtajan päätäntävalta on nyt jo liiankin suuri suhteellisesti, silloin tämän tyyppistä korruptiota ei tulisi ilmetä. Koska hallitus on mahdollista ostaa ja sen päätöksiin selkeästi on rahalla vaikutettu, silloin on pakko pohtia vakavasti, kuinka yhteiskuntajärjestelmää tulisi muuttaa, kun kärkipolitiikkoihin ei voida luottaa.

Enemmistöhallitus on käytännössä yksin päättämässä, poikkeuksen muodostavat ainoastaan perustuslakia muuttavat esitykset, niistähän ei nykyisin välitetä juurikaan. Voidaan siis sanoa, että nykyinen hallitus on kävellyt eduskunnan ja jopa perustuslain yli. Valta on siis varsin suuri. Voidaankin siis spekuloida, kuinka paljon nyt läpi menneiden ja varsin kiisteltyjen lakiesitysten takana ovat yksittäiset tahot -rahoineen.

Niinpä niin kirjoitti:

Määritelmäsi korruptiosta loisi aivan uuden tulkinnan kaikkeen yhteiskunnalliseen rikolliseen toimintaan, rikos/väärinkäytös olisi tapahtunut ainoastaan silloin, jos toiminnasta olisi todellista hyötyä. Yrittäminen ja teko ei olisi sinänsä rangaistavaa, teko punnittaisiin vain hyötynäkökulman kannalta. Rikoslaki menisi uusiksi varsin monelta osin -ei sillä, mielenkiintoinen ajatuskuvio.

Virkamiehet tekevät yksin aika pieniä päätöksiä, sikäli ajatus siitä, että ainoastaan pieniin yhteiskunnallisiin päätöksiin vaikuttaminen, olisi korruptiota, on kestämätön. Suuret ratkaisut tehdään demokraattista tietä, se on ainakin pyrkimys.

Puolueilla ei tulisi olla oikeutta ottaa yksityistä rahoitusta vastaan, ainakin annettujen summien tulisi olla kohtuullisia, ettei syntyisi mielikuvaa päätöksien ostamisesta. Ainakaan julkisesti ei tulisi olla mahdollista sanoa, että pyrkimys oli ostaa mieleinen pääministeri. Tietenkin, pääministerin lausunnot ovat julkisen tarkastelun kohteena, syynä on niiden painoarvo. Koska hallituksen johtajan päätäntävalta on nyt jo liiankin suuri suhteellisesti, silloin tämän tyyppistä korruptiota ei tulisi ilmetä. Koska hallitus on mahdollista ostaa ja sen päätöksiin selkeästi on rahalla vaikutettu, silloin on pakko pohtia vakavasti, kuinka yhteiskuntajärjestelmää tulisi muuttaa, kun kärkipolitiikkoihin ei voida luottaa.

Enemmistöhallitus on käytännössä yksin päättämässä, poikkeuksen muodostavat ainoastaan perustuslakia muuttavat esitykset, niistähän ei nykyisin välitetä juurikaan. Voidaan siis sanoa, että nykyinen hallitus on kävellyt eduskunnan ja jopa perustuslain yli. Valta on siis varsin suuri. Voidaankin siis spekuloida, kuinka paljon nyt läpi menneiden ja varsin kiisteltyjen lakiesitysten takana ovat yksittäiset tahot -rahoineen.

Liityinpä tässä keskustapuolueen jäseneksi mieheni kanssa ja tänään maksoin jäsenmaksuni. Pieni ropo puolueen hyväksi.

Niinpä niin kirjoitti:

Määritelmäsi korruptiosta loisi aivan uuden tulkinnan kaikkeen yhteiskunnalliseen rikolliseen toimintaan, rikos/väärinkäytös olisi tapahtunut ainoastaan silloin, jos toiminnasta olisi todellista hyötyä. Yrittäminen ja teko ei olisi sinänsä rangaistavaa, teko punnittaisiin vain hyötynäkökulman kannalta. Rikoslaki menisi uusiksi varsin monelta osin -ei sillä, mielenkiintoinen ajatuskuvio.

Virkamiehet tekevät yksin aika pieniä päätöksiä, sikäli ajatus siitä, että ainoastaan pieniin yhteiskunnallisiin päätöksiin vaikuttaminen, olisi korruptiota, on kestämätön. Suuret ratkaisut tehdään demokraattista tietä, se on ainakin pyrkimys.

Puolueilla ei tulisi olla oikeutta ottaa yksityistä rahoitusta vastaan, ainakin annettujen summien tulisi olla kohtuullisia, ettei syntyisi mielikuvaa päätöksien ostamisesta. Ainakaan julkisesti ei tulisi olla mahdollista sanoa, että pyrkimys oli ostaa mieleinen pääministeri. Tietenkin, pääministerin lausunnot ovat julkisen tarkastelun kohteena, syynä on niiden painoarvo. Koska hallituksen johtajan päätäntävalta on nyt jo liiankin suuri suhteellisesti, silloin tämän tyyppistä korruptiota ei tulisi ilmetä. Koska hallitus on mahdollista ostaa ja sen päätöksiin selkeästi on rahalla vaikutettu, silloin on pakko pohtia vakavasti, kuinka yhteiskuntajärjestelmää tulisi muuttaa, kun kärkipolitiikkoihin ei voida luottaa.

Enemmistöhallitus on käytännössä yksin päättämässä, poikkeuksen muodostavat ainoastaan perustuslakia muuttavat esitykset, niistähän ei nykyisin välitetä juurikaan. Voidaan siis sanoa, että nykyinen hallitus on kävellyt eduskunnan ja jopa perustuslain yli. Valta on siis varsin suuri. Voidaankin siis spekuloida, kuinka paljon nyt läpi menneiden ja varsin kiisteltyjen lakiesitysten takana ovat yksittäiset tahot -rahoineen.

Eikö tämä Nova Group ole haettu konkurssiin? Eihän sitä kukaan poliitikko ole pelastanut.

Niinpä niin kirjoitti:

Määritelmäsi korruptiosta loisi aivan uuden tulkinnan kaikkeen yhteiskunnalliseen rikolliseen toimintaan, rikos/väärinkäytös olisi tapahtunut ainoastaan silloin, jos toiminnasta olisi todellista hyötyä. Yrittäminen ja teko ei olisi sinänsä rangaistavaa, teko punnittaisiin vain hyötynäkökulman kannalta. Rikoslaki menisi uusiksi varsin monelta osin -ei sillä, mielenkiintoinen ajatuskuvio.

Virkamiehet tekevät yksin aika pieniä päätöksiä, sikäli ajatus siitä, että ainoastaan pieniin yhteiskunnallisiin päätöksiin vaikuttaminen, olisi korruptiota, on kestämätön. Suuret ratkaisut tehdään demokraattista tietä, se on ainakin pyrkimys.

Puolueilla ei tulisi olla oikeutta ottaa yksityistä rahoitusta vastaan, ainakin annettujen summien tulisi olla kohtuullisia, ettei syntyisi mielikuvaa päätöksien ostamisesta. Ainakaan julkisesti ei tulisi olla mahdollista sanoa, että pyrkimys oli ostaa mieleinen pääministeri. Tietenkin, pääministerin lausunnot ovat julkisen tarkastelun kohteena, syynä on niiden painoarvo. Koska hallituksen johtajan päätäntävalta on nyt jo liiankin suuri suhteellisesti, silloin tämän tyyppistä korruptiota ei tulisi ilmetä. Koska hallitus on mahdollista ostaa ja sen päätöksiin selkeästi on rahalla vaikutettu, silloin on pakko pohtia vakavasti, kuinka yhteiskuntajärjestelmää tulisi muuttaa, kun kärkipolitiikkoihin ei voida luottaa.

Enemmistöhallitus on käytännössä yksin päättämässä, poikkeuksen muodostavat ainoastaan perustuslakia muuttavat esitykset, niistähän ei nykyisin välitetä juurikaan. Voidaan siis sanoa, että nykyinen hallitus on kävellyt eduskunnan ja jopa perustuslain yli. Valta on siis varsin suuri. Voidaankin siis spekuloida, kuinka paljon nyt läpi menneiden ja varsin kiisteltyjen lakiesitysten takana ovat yksittäiset tahot -rahoineen.

Korruptiossahan on kyse sopimuksesta kahden osapuolen välillä: toinen antaa rahaa ja toinen lupaa hoitaa homman. Jos toinen antaa rahaa, mutta mistään hommasta ei sovita erikseen, niin kyse on vain avustuksesta, lahjoituksesta, johon ei liity vastiketta.

Tässä tulee ero virkamiehen ja poliitikon välillä. Virkamies on avainasemssa, kun nän valmistelee ja esittelee päätettävät asiat; poliitikolla on vain yksi ääni 199 muun rinnalla eduskunnassa. Hallituksessakin esittelevän ministerin on puhuttava muut yksimielisesti virkamiehensä esityksen taakse ennen kuin sen voi viedä eduskutnaan käsiteltäväksi ja äänestettäväksi.

Avoimmuus lahjoituksissa karsii asioihin vaikuttamista pelkällä rahalla, koska luottamuksen kadotessa, katoaa myös kannatus. Demokratia siis hoitaa tämän puolen asiasta ilman lahjoitusten rajoittamista.

Enemmistöhallituksen roolia ei kannata liioitella. Nytkin hallituksessa on neljä varsin erilaista puoluetta, joiden on ensin sovittava linjat keskenään ja sitten saatava vielä eduskuntaryhmänsäkin asian taakse. Siinä on aika vaikea "ostaa" mitään sellaista, jolla ei jo muutenkin olisi läpimenon mahdollisuutta.

Spekuloinneissa kannattaa pitää järki päässä ja välttää liioittelua.

-Jäbä

en oikein ymmärrä kirjoitti:

Eikö tämä Nova Group ole haettu konkurssiin? Eihän sitä kukaan poliitikko ole pelastanut.

Korruptiota ei siis ole tapahtunut, nyt syynä on (tapahtumattomuuteen) on yleismaailmallinen lama.

Ajatusleikit ovat varsin mukavia, jos ajatellaan vaikkapa sitä, että on olemassa varsin rikas lähisukulainen ja eräs perijä surmaa omaisensa, perinnön toivossa. Mutta, jos hänet on testamentissa suljettu pois perijöiden joukosta, mitään rikosta ei ole tapahtunut.

Mikään yksityinen yritys ei jaa satojatuhansia, pelkästään siksi, koska se tuntuu kivalta. Nova Group lahjoituksethan tulivat ilmi, kun varallisuuden häviämisiä tutkittiin. Miksi yhtiö, jonka varallisuus oli jo alun pitäen horjuva, oli hävittänyt kohtalaisen suuren määrän omaisuuttaan? Joko kyse on konkurssipetoksesta tai lahjoman yrityksestä. Nyt siis on tultu korruptioepäillyn suuntaan, tämä on tietenkin yrityksen johdon kannalta parempi ratkaisu, kuin edellinen olisi.

-Jäbä kirjoitti:

Korruptiossahan on kyse sopimuksesta kahden osapuolen välillä: toinen antaa rahaa ja toinen lupaa hoitaa homman. Jos toinen antaa rahaa, mutta mistään hommasta ei sovita erikseen, niin kyse on vain avustuksesta, lahjoituksesta, johon ei liity vastiketta.

Tässä tulee ero virkamiehen ja poliitikon välillä. Virkamies on avainasemssa, kun nän valmistelee ja esittelee päätettävät asiat; poliitikolla on vain yksi ääni 199 muun rinnalla eduskunnassa. Hallituksessakin esittelevän ministerin on puhuttava muut yksimielisesti virkamiehensä esityksen taakse ennen kuin sen voi viedä eduskutnaan käsiteltäväksi ja äänestettäväksi.

Avoimmuus lahjoituksissa karsii asioihin vaikuttamista pelkällä rahalla, koska luottamuksen kadotessa, katoaa myös kannatus. Demokratia siis hoitaa tämän puolen asiasta ilman lahjoitusten rajoittamista.

Enemmistöhallituksen roolia ei kannata liioitella. Nytkin hallituksessa on neljä varsin erilaista puoluetta, joiden on ensin sovittava linjat keskenään ja sitten saatava vielä eduskuntaryhmänsäkin asian taakse. Siinä on aika vaikea "ostaa" mitään sellaista, jolla ei jo muutenkin olisi läpimenon mahdollisuutta.

Spekuloinneissa kannattaa pitää järki päässä ja välttää liioittelua.

-Jäbä

Koska emme voi varmasti koskaan tietää, mitä kahden välisissä sopimuksissa on oikeasti sovittu, silloin rahan antaminen ,jo sinänsä herättää epäilyksen siitä, että sitä ei aivan huvikseen olla jaettu.

Virkamiesten esittelee, mutta ei päätä, päätösvalta on poliitikoilla. Mikäli halutaan vaikuttaa päätöksentekoprosessiin, silloin -totta kai, kannattaa lahjoa se, joka viime kädessä asioista tekee lopullisen päätöksen.

Ajatusleikkiä taas ja spekulaatiota: Jos olisi olemassa hallitus. Joka olisi päättänyt. Ettei toisten ministeriöiden keskeneräisiin asioihin puututa. Ja keskeneräisistä asioista ei puhuta. Ja kyseessä olisi vielä hallitus, jolla olisi enemmistö eduskunnassa. Kuka käyttäisi kohtuuttoman suurta valtaa, koska päätöksenteko olisi viime kädessä pääministerin toimesta tapahtuva? Toisaalta, eihän tämmöisiä hallituksia ole länsimaisissa demokratioissa...

Niinpä niin kirjoitti:

Koska emme voi varmasti koskaan tietää, mitä kahden välisissä sopimuksissa on oikeasti sovittu, silloin rahan antaminen ,jo sinänsä herättää epäilyksen siitä, että sitä ei aivan huvikseen olla jaettu.

Virkamiesten esittelee, mutta ei päätä, päätösvalta on poliitikoilla. Mikäli halutaan vaikuttaa päätöksentekoprosessiin, silloin -totta kai, kannattaa lahjoa se, joka viime kädessä asioista tekee lopullisen päätöksen.

Ajatusleikkiä taas ja spekulaatiota: Jos olisi olemassa hallitus. Joka olisi päättänyt. Ettei toisten ministeriöiden keskeneräisiin asioihin puututa. Ja keskeneräisistä asioista ei puhuta. Ja kyseessä olisi vielä hallitus, jolla olisi enemmistö eduskunnassa. Kuka käyttäisi kohtuuttoman suurta valtaa, koska päätöksenteko olisi viime kädessä pääministerin toimesta tapahtuva? Toisaalta, eihän tämmöisiä hallituksia ole länsimaisissa demokratioissa...

JO OLISI AIKAKIN ETTÄ KRP RIKOSPOLIISI VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ AVAISIVAT PÖYTÄKIRJAT JA TUTKISIVAT TÄTÄ NOVA GROUP JUTTUA < TÄSSÄ FARSSISSA EI OLE ENÄÄ MITÄÄN JÄRKEÄ < NOVA GROUP ON PISTETTY SANEERAUKSEEN

NOVA GROUP kirjoitti:

JO OLISI AIKAKIN ETTÄ KRP RIKOSPOLIISI VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ AVAISIVAT PÖYTÄKIRJAT JA TUTKISIVAT TÄTÄ NOVA GROUP JUTTUA < TÄSSÄ FARSSISSA EI OLE ENÄÄ MITÄÄN JÄRKEÄ < NOVA GROUP ON PISTETTY SANEERAUKSEEN

NOVA GROUP FARSSI JATKUU AIVAN VARMASTI 2010-2013 <

Niinpä niin kirjoitti:

Koska emme voi varmasti koskaan tietää, mitä kahden välisissä sopimuksissa on oikeasti sovittu, silloin rahan antaminen ,jo sinänsä herättää epäilyksen siitä, että sitä ei aivan huvikseen olla jaettu.

Virkamiesten esittelee, mutta ei päätä, päätösvalta on poliitikoilla. Mikäli halutaan vaikuttaa päätöksentekoprosessiin, silloin -totta kai, kannattaa lahjoa se, joka viime kädessä asioista tekee lopullisen päätöksen.

Ajatusleikkiä taas ja spekulaatiota: Jos olisi olemassa hallitus. Joka olisi päättänyt. Ettei toisten ministeriöiden keskeneräisiin asioihin puututa. Ja keskeneräisistä asioista ei puhuta. Ja kyseessä olisi vielä hallitus, jolla olisi enemmistö eduskunnassa. Kuka käyttäisi kohtuuttoman suurta valtaa, koska päätöksenteko olisi viime kädessä pääministerin toimesta tapahtuva? Toisaalta, eihän tämmöisiä hallituksia ole länsimaisissa demokratioissa...

Valta on aina virkamiehillä, jotka ministeriöissä valmistelevat asiat ja päättävät siitä, mitä ehdotetan päätettäväksi. Hyvin harvoin ministeri päättää esityksen vastaisesti.

Siinä olet oikeassa, että on paljon asioita, joihin ei viitsitä perehtyä, vaan päätetään sen mukaan, miten on esitelty. Ministeri Lindeninkin oman glof-seuran valtionapu meinasi kerran mennä läpi niin, ettei ministeri muistanut edes jäävätä itseään, mutta erosi kyllä virheensä vuoksi tehtävästään. - Näin toimii demokraattinen valvonta ja vastuu luottamushenkilöiden osalta.

Rahan antamista ei oikein voi minun mielestäni kieltää, jos ollaan sitä mieltä, että knsalaisilla ja myös kansalaisten muodostamilla yhteisöillä, eli yrityksillä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa poliittiseen keskusteluun.

Yksi tapa on, että puolueita kannattavat tukevat niitä myös rahallisesti.

Tähän on toki helppo sanoa, että köyhät kärsivät, kun rikkaiden puolueet ottavat rahalla vallan, mutta siinä unohdetaan äänestäjät, jotka vaaleissa ovat kuitenkin heikomman puolella ja kansalaistoiminta, jonka liiallinen rahan valta aina herättää itseään vastaan - jopa väkivaltaisen vallankumouksen tasolle saakka monissa maissa.

Dmokratia pitää itsensä pystyssä, jos sen annetaan toimia ja puolueet pysyvät kyllä rahan liiallisen vallan ulottumattomissa, jos ne pannaan ilmoittamaan lahjoittajiensa nimet julki.

Ei kansa tyhmää ole.

Virkamiesten korruptoitumista pitää sen sijaan valvoa hyvin vahvasti, mihin olisi syytä liittää myös poliittisten virkanimitysten valvonta ja edunvalvontajärjestöjen osuus nimityksissä, kyten esim. nykyinen kiista siitä "kenen mies" pitäisi seuraavan valtakunnansovittelijan olla.

-Jäbä