Olen monasti katsellut eri paikkakuntien sankarihautoja ja muistotauluja koulujen seinillä. Yksi asia on kiinnittänyt huomioni, monessa taulussa on elokuussa 1940 kaatuneita mm. Lempäälässä Lempoisten koulullakin on muutama sankarivainaja samalle päivälle.
Toki talvisodan jälkeenkin on sairaaloissa ollut pahoin rintamalla haavoittuneita, jotka ovat sitten menehtyneet vaivoihinsa, mutta ne näyttävät osuvan varsin hajanaisesti eri päiville.
Myöhemmin syksyllä taas on suurempi määrä rintamalla kadonneita julistettu kuolleeksi, mutta ei elokuussa. Onko tietoa kenelläkään???
Toki talvisodan jälkeenkin on sairaaloissa ollut pahoin rintamalla haavoittuneita, jotka ovat sitten menehtyneet vaivoihinsa, mutta ne näyttävät osuvan varsin hajanaisesti eri päiville.
Myöhemmin syksyllä taas on suurempi määrä rintamalla kadonneita julistettu kuolleeksi, mutta ei elokuussa. Onko tietoa kenelläkään???
Vastaukset 21
Vanhimmat
Suomalaisia sotilaita esim.Kuusamossa ja Hangossa.Tästä Hangon tapauksesta puhuttiin noin 80-luvulla paljon.Paljonkohan näitä tapahtui välirauhan aikana.
Mikään kirjuri ei ole niin huolimaton kuin sotilaskirjuri, paitsi (ehkä) kirkonkirjuri. Kivenhakkaaja kännissä täydentää tiimin. Nämä jästipäät kun lyöttäytyvät yhteen seuraa kaikenlaisia kummallisuuksia niin nimissä, paikkakunnissa kuin myös syntymä- ja kuolinajoissa. En ihmettelisi pätkääkään vaikka ao. sankarivainajat olisivat oikeasti kaatuneet elokuussa -41.
Meidän suvun kirkonkirjoissa sekä omani että äitini syntymäkotikunta on väärin, isoäitini syntymäaika on väärin ja isoisäni kuolinvuosi on tasan vuoden väärin. Luota noihin ääliöihin sitten. ;)
Se ei tietenkään poista sitä, että niissä on virheitä ja EPÄTARKKUUKSAI NIIN KUIN KAIKISSA ASIAKIRJOISSA. Elokuussa -40 ei tapahtunut mitään, mikä olisi tuottanut sankarivainajia, ellei sitten ollut jokin sairausaalto korpivaruskunnissa. Talvisodan vaikeasti haavoittuneita kuoli kyllä kaiken aikaa. ON myös mahdollista, että Talvisodan kadonneita on julistettu tuolloin kuolleiksi, mutta kuolinpäivä on silloin katoamispäivä, jos se on tiedossa.
Kait niitä miinoja oli välirauhan aikana, saattoi mennä isokin porukka samalla kertaa? Vai onko ihan väärä olettamus?
Arkistolaitoksen tiedon mukaan elokuussa 1940 kaatui 23 miestä, ei yhtään lempääläistä. Joku ryssii nyt.
mahdollisia. En muista, että elokuussa -40 olisi mitään ainakaan ihmeempää sattunut. Kannattaa vain muistaa että esimerkiksi sikotauti ja keuhkotauti veivät nuoria miehiä ja taudit siis yleensäkin. Palveluksessa kuolleet merkittiin usein sankarivainajiksi, vaikkei kuolema olisi taistelussa tapahtunutkaan. Kunhan olivat oleeet rintamalla.
koska tuolloin ei sodittu. Haavoihinsa, sairauksiin tai onnettomuuksissa kuolleita. Tai sitten todella on vain virhe kirjauksissa.
On ne nimet ja päivämäärät Lempoisten koululla, kaveruksilla vielä samat sukunimetkin, päivämääriä en enään muista elokuulle 1940.
Vaan 23 miestä elokuussa "rauhan aikana" aika paljon sekin
Kaatuneiden sankarivainajien joukkoon suurin osa on kuitenkin haudattu. Haavoittumisensa jälkeen vammoihinsa kuollut on taistelussa kaatunut.
Huom! Sairauksiin ja rauhanajan onnettomuuksissa kuolleita sotilaita ei lasketa kaatuneiksi.
Oliko sukunimi Jokinen? Kaksi samana päivänä 4.8.1941 kaatunutta Jokista on haudattu Lempäälään.
koululla tarkistamassa, mutta ei nyt intuiitio ole Jokisen puolella, varmaan joku muu ja päivämäärää muistelen myöhemmäksi.
Katsoin läpi kaikki elokuissa 1940 - 1944 kaatuneet Lempäälään haudatut. Heitä on 11, eikä saman sukunimisiä olleet kuin Jokisen pojat. Eivät olleet veljekset, koska syntymäajoilla on eroa vain kaksi kuukautta. ;)
Kaatumispaikkakin on sama, palvelivat samassa yksikössä, 7./JR6:ssa.
koska syntymä aika niin lähellä toisiaan. Pitää käydä joskus tarkistamassa siellä koululla:)
vartiomiehistä välirauhan ajalta.On kai ne jotenkin tilastoitu.Voi osa olla loikkareita.
Ei kukaan ole kiinnostunut kaapatuista Suomalaisista,vain Huhtiniemi herättää.Ne ei nähtävästi tosissaan tiedä tai sitten kysymys ei ole julkaistavaa tietoa ja siitä vaietaan.
Ettei vaan olisi Huhtiniemellä osuutta asiaan... Talvisodan jälkeen oli yksinkertaisinta vain laittaa nimi sankarivainajatauluun. Ei tulleet sukulaiset tai muut perään kyselemään. Eikä häirinnyt maan valmistautumista toiseen erään. Valkosuomalainen päällystö tappoi jo talvisodan jälkeen omiaan, syytettynä esim. Summan lohkon murtumisesta. Tästä ei ole paljon puhuttu, kun huomio on kiinnitetty jatkosodan loppuvaiheen joukkoteloituksiin, jotka toki olivat mittakaavaltaan paljon suurempia. Kiusallista vain, että muistotaulujen tekijöille annettiin joskus erehdyksessä ihan oikeita päivämääriä kuolinpäiviksi. Se haittasi hämäysoperaatiota. Näidenkin surmien arkistopaperit vietiin Ruotsiin ja tuhottiin siellä, kun Ruotsin sos.dem. puolue alkoi kiinnostua asiasta.
No tulihan se trollinpösilönkin kommentti tänne. Kirjataan aivopieru vastaanotetuksi ja siirretyksi Ö-mappiin, mitenköhän sinutkin saisi sinne?! :D
Kirjoittaja on kyllä hoidon tarpeessa. Summan lohkon murtumisesta ei ole syytetty yhtään ketään, vielä vähemmän tapettu. Myöskään jatkosodassa ei mitään joukkoteloituksia tapahtunut. Kaikki ovat kirjoissa ja kansissa. Niitä on hyvin vähän kaiken lisäksi. Toinen juttu on, että niitä on sodan jälkeen varsinkin viime vuosina keksitty lisää. Ne menevät keksijöiden piikkiin. Saahan niihin uskoa, jos haluaa. Ei ne sillä tosiksi muutu.
Ruotsiin vietiin siis tiedustelupuolen papereita. Niissä on tietoja puna-armeijasta, mutta suurin osahan vanheni saman tien. Niistä on osa poltettu ja loput palautettu Suomeen. Kyseessä on pääasiassa radiotiedustelun aineistoa. Siinä ei ole mitään sen kummempaa salaista. Mm. Ohto Manninen on niistä tehnyt tutkimuksia. Paperit ovat entisessä sota-arkistossa.
Mutta kyllä totuus vielä paljastuu.
sepustelevat vain sekopäät. Niihin uskovat ovat yhtä pimeitä. Oletko vainoharhainen? Mene hoitoon, sitä tarvitset.
Piinaa lisää tuo itselleen vastailu. ;)