Suomen kohtalon hetkiä. Miksi tarvittiin pieni suomalaisjoukko Saksan valtavaan armeijaan? Elokuva suomalaisten SS-vapaaehtoisten vaiheista 1941 - 43
http://www.telkku.com/?oid=2009061622051&autoload=true
http://www.telkku.com/?oid=2009061622051&autoload=true
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olihan tuo varsin mielenkiintoinen pataljoona, muutama minullekin tuttu oli siellä mukana, nyt jo edes menneitä. Mieleen painuvin on ollut, kun opettajani oli ollut mukana tuolla reissulla ja hän kertoi meille nuorukaisille joskus näistä kokemuksistaan. Huonot olivat olleet kamppeet talven kylmyyteen, että hänkin oli ottanut viholliselta lämpimän turkin, vähän vain oli turkin omistaja vinkaissut, kun jo luopui turkistaan.
Rankka reissu useimmille, ei mikään huvimatka ulkomaille! Isäni kavereista neljä oli tuolla reissulla ja niitä tarinoita on tullut jonkun verran kuulluksi, mutta ei liikaa. Yhteinen nimittäjä kertomuksille oli kylmyys Ukrainan aroilla, eivät kuulemma hajut housuissa pysyneet. Yksi porukan bisnesmies oli jaksanut kantaa oravannahkoja matkassaan Wieniin asti, joilla oli tarkoitus tehdä kauppaa matkan varrella, mutta nuo oravannahkat päätyivät lopulta Wienissä yleisen käymälän reikään, kun eurooppa oli niin sekaisin, ettei kellään ollut mitään kiinnostusta oravannahkoihin, hyvä kun oli edes leipää.
Yksi ihan huisi rakkaustarinakin sattui yhdelle, kun hän haavoittumisen seurauksena joutui Saksaan sotasairaalaan hoidettavaksi, hän tutustui siellä Islantilaiseen nuoreen sairaanhoitajaan, josta tuli hänen vaimonsa.
Sen minkä näiden kavereiden juttuja muistan, panttipataljoonana he siellä olivat, että saatiin Saksasta aseita.
Tulivat hyvin näkyviin panttipataljoonan sotatiellä. Kova kuri ei suomalaisia ilostuttanat. Ennen rintamalle lähtöä vannottiin omien upseerien kuolevan heti. Mutta hyvin yksikkö taisteli saksalaisten johdossa, ja kollanistakin tuli ajankuluessa pidetty johtaja.
Aika monesta näkyi tulleen ihan rehellisiä veronmaksajia,jotka ovat taanneet meidänkin mahdollisuuden kommentoida vapaasti tälläkin palstalla.
Kaikki henkilökohtaisesti tuntemani SS-Vikingin suomalaiset sotilaat olivat kyllä ihan kelpokansalaisia, eivätkä mitään natseja, eivätkä mitään sotahulluja. Opettajaani jotkut asiaa ymmärtämättömät nimittivät natsi-R......ksi, mutta he eivät tunteneet häntä lainkaan. Yksi oli arvostettu puutavarayhtiön edustaja, toisella, tällä bisnesmiehellä, oli liiketoimintaa ja hän myi menestyksellä moottoripyöriä, mobedeita, pesukoneita, kolmannella oli valokuvaamo ja neljäs, tuo vaikeasti haavoittunut toimi maanviljelijänä islantilaisen vaimonsa kanssa.
Opettajana toiminut maisteri ehti opettamaan monelle ammatin ja toimi varsin aktiivisesti luottamustehtävissä.
Emmeköhän me jokainen nuoruudessamme tee kaikenlaisia suuria ja pieniä virheitä ja oikeita munauksiakin, mikä sitten vasta iän ja kokemuksen myötä korjaantuu. Tämä lienee koskee paitsi tavallisia työssään puurtaneita, niin erityisesti 1930-luvun äärioikeistoa sekä 1960- ja1970-lukujen äärivasemmistoa.
Ja toisaalta kuten esimerkiksi sotahullun homppelipojan Lauri Allan Törnin kohdalla tiedämme, natseja tai Himmelrin pahamainesissa ja sotarikoksista tuomitun Waffen-SS:n joukoissa sotinella on yhteiskunnassamme valtiovallan ja liike-elämän keskuudessa todistetusti vaikutusvaltaiset suosijansa.
Ja jos haluat menestystä työurallasi, valtion palveluksessa tai suuryrityksessä, siihen ponnahduslaudaksi sopii tänäkin päivänä vaikka sotiminen NATO:n komennon alaisena vaikka Afganistanissa.
Myöskään Steinerin SS-natsit tuskin ovat "uravalinnastaan" sodan aikana joutuneet kärsimään. Sitä paitsi totaalisesti militarisoidun natsi-Saksan joukoissa pelastui köyhän Suomen rintaman katastrofilta hyökkäsysodassa 1941, niiden 27 000 oikean suomalaisen miehen kohtalolta - kuolemalta! Tappiot nyisen Tshetsenian alueella Pohjois- Kaukasuksen öljykentillä tuskin oli ennalta arvattavissa.
Natsi-Saksan voittoon itärintamalla uskottiin tuolloin Britanniassa ja Yhdysvalloissa kuten Suomessakin "1000-prosenttisesti"!
Suomen sen paremmin kuin Ruotsin natsismia ei ole uskallettu edes tutkia. Ruotsissa tiedeneuvoston johdolla sitä yritettiin 1990-luvulla, mutta kun esiin putkahti natseja feodaalivaltion kuningashuonetta ja liike-elämää myöten, niin tutkimus keskeytettiin yhteiskunnallisesti vaarallisena vuonna 2004.
monenlaista henkilöä. Näyttäisi kuitenkin, että pääsääntöisesti SS-Vikingin porukoissa olleet pärjäsivät hyvin yhteiskunnassamme, ehkä syynä olivat määrätynlainen avarakatseisuus ja kielitaitokin saattoi kohentua tuon keikan aikana.
En kuitenkaan missään nimessä allekirjoita, että kaikki olisivat olleet natseja, kyllä siinä on ollut puhtaasti isänmaan asia ja tiedosa oleva väistämätön revanssi neukkulan kanssa, johon tarvittiin apua jostakin. Aika harva on julkisuudessa ilmoittanut pelkästään seikkailun halun tuolle reissulle motiiviksi, nyt mieleen ei tule kuin yksi verotuksen parissa ansiokkaasti työskennellyt henkilö, joka oli seikkailemassa.
Itselläni ei luonnollisesti ole tuolta ajalta omakohtaisia kokemuksia, mutta aikalaisten kertomuksista (perheemme oli varsin läheisissä suhteissa päätöksien tekijöihin) ja noiden muutamien henkilökohtaisesti tapaamieni SS-Vikingissä palvelleiden kertomukset ovat kyllä sen suuntaisia, ettei saksalaisiakaan koettu mitenkään hyväksi vaihtoehdoksi, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.
" Natsi-Saksan voittoon itärintamalla uskottiin tuolloin Britanniassa ja Yhdysvalloissa kuten Suomessakin "1000-prosenttisesti"!..."
Olisihan puna-armeijan joukkoihin voitu myös luottaa. Miksi emme olleet oikeammalla linjalla? Toinen mahdollisuus olisi tuonut demokratian ilman ruumiita.
Olet sitten nuori tai vanha. SS-miehet eivät olleet kenenkään suojeluksessa, vaan päinvastoin. He raivasivatr itse uransa monasti suurtenkin vaikeuksien kautta. Henkiinjääneet ansioituivat poikkeuksetta Suomen armeijan riveissä. Suuri määräkaatui tai haavoittui.
Suomen natsit on kyllä tutkittu. Määrä oli niin vähäinen, että vain suurennuslasilla jotain löytyi.
Ruotsissa kyse oli nimenomaan kansallismielisyydestä ja hieman rotuaatteistakin. Varsinaista natsiporukkaa ei sielläkään ollut. Meidän jälkistallareilla on vain mieletön hinku leimata kaikki isänmaanystävät natseiksi. Sillä pyritään peittämään maanpetoksellinen toiminta NL:n hyväksi.
demokratia oli sitä surullisen kuuluisaa kansandemokratiaa. Kuuleman mukaan muutamat Baltian ja Itä-Euroopan valtiot olisivat olleet onnessa kokeilla sitä ja huomattuaan siinä ratkaisevaa laatua olevia valuvikoja pyrkineet ensimmäisen tilaisuuden tullen eroon. Mitäpä jos pirauttaisit Viron tai Puolan lähetystöihin ja kysyisit mielipiteitä aatteen käyttökokemuksista.
Mitä teki suomalainen sotilas Pohjois-Kaukaasian öljykentillä vuosina 1942-43?
Ei sinne mennä ainakaan Suomea puolustaaman, vaan vatastamaan vieraan maan (mikä maa se siten olikin) öljyä.
Mitä tekevät suomalaiset sotilaat NATO:n ZZ-joukoissa Afganistanissa vuosina 2007-10?
Eivät ne siellä ainakaan Suomea ole puolustamassa, vaan varastamassa muiden maiden öljyä ja maakaasua!
"Myöskään Steinerin SS-natsit tuskin ovat "uravalinnastaan" sodan aikana joutuneet kärsimään. Sitä paitsi totaalisesti militarisoidun natsi-Saksan joukoissa pelastui köyhän Suomen rintaman katastrofilta hyökkäsysodassa 1941, niiden 27 000 oikean suomalaisen miehen kohtalolta - kuolemalta! Tappiot nyisen Tshetsenian alueella Pohjois- Kaukasuksen öljykentillä tuskin oli ennalta arvattavissa."
Kannattaisi ehkä vilkaista tappiotilastoja tuon vapaaehtoispataljoonan osalta. Pataljoona menetti yhteensä 255 miestä kaatuneina, 686 haavoittuneina ja 14 kadonneina. Yhteensä siis 955 miestä. Jos lähtijöitä oli yhteensä n. 1.400, niin luvut ovat varsin ankarat. SS-pataljoonan rekrytoinnin aikaan ei ollut tietoa siitä, että Suomi joutuisi sotaan. Suomen rintamalla ei myöskään mitään katastrofia tapahtunut 1941. Päinvastoinhan esim. Viipurin valtaus oli erinomaisesti suunniteltu ja toteutettu operaatio. Kuolema ei mikään miehen mitta ole, omituinen ajatus. Vaikkakin vapaaehtoispataljoonan raskain vaihe sijoittui tuonne Kaukasukselle ja etenkin Malgobekin taisteluihin, kärsi pataljoona tappioita toki koko taisteluiden ajan.
Suomessa ei ollut kansallissosialistista puoluetta, joten suomalaisia natseja ei joukossa voinut olla.
Natsismia Suomessa ei ole koskaan edes tutkittu yhtään. Se on paljon moninaisempi ilmiö kuin yleisesti ajatellaan. Eikä edes Hitler ollut alkuunkaan sen syntymisen keskeisin ja tärkein henkilö.
Mutta meille riittänee tässä se, että natsismi (Nationalismus) oli omaan rodulliseen ylivertaisuuteen pohjautuvaa - ei niinkään kansalliskiihkoilua - vaan luokkakiihkoilua.
Ja juuri tämä paistaa läpi sinunkin viestissäsi SS-miesten "menestyksestä” yhteiskunnassamme. Värväyksen aikana 1940-41 he olivat vain 17- 23-vuotiaita poikasia. Gestapo kun värväsi Waffen-SS:ään vain nuoria miehiä.
Ja heidän nuoruutensa "natsisminsa" korostuu myös siitä, miten heitä juhlittiin useampaan kertaan Suomeen palamisen jälkeen syksyllä 1943. Samoin SS-miesten erityiskohtelu korostuu heidän asemestaan sittemmin rintamalla loppuvuonna 1943 ja 1944. Merkittävä osa heistä Saksan panssarisotaan tutustuneena muodosti tuolloin perustetun rynnäkkötykkipataljoonan saksalaisine uusine rynnäkkötykkeineen.
Kuitenkin ei yhdelläkään joukko-osastollamme kuin juuri tällä korskeasti ja muihin suomalaisiin sotilaisiin halveksivasti suhtautuneella "eliittijoukolla" ollut niin mitätön merkitys kesän 1944 ratkaisutaisteluissa kuin juuri näillä SS-natseilla. Eikä yksikään joukko-osastomme selvinnyt vihollisen suurhyökkäyksestä niin ”pienin naarmuin” kuin juuri tämä SS-eliittijoukko.
Ja silti yhdestäkään joukko-osastostamme kuin tästä "SS-eliittijoukosta" ei ole kirjoitettu niin paljon, kymmeniä fiktiivisiä kirjoja - ja jopa oma fiktiivinen elokuva tehty.
todella pahasti kesken.
"Ja juuri tämä paistaa läpi sinunkin viestissäsi SS-miesten "menestyksestä” yhteiskunnassamme. Värväyksen aikana 1940-41 he olivat vain 17- 23-vuotiaita poikasia. Gestapo kun värväsi Waffen-SS:ään vain nuoria miehiä."
Vapaaehtoispataljoonan rekrytointi tapahtui suomalaisin voimin, ei Gestapon toimesta. En tiedä onko Gestapo värvännyt Waffen SS:ään muutenkaan.
"Kuitenkin ei yhdelläkään joukko-osastollamme kuin juuri tällä korskeasti ja muihin suomalaisiin sotilaisiin halveksivasti suhtautuneella "eliittijoukolla" ollut niin mitätön merkitys kesän 1944 ratkaisutaisteluissa kuin juuri näillä SS-natseilla."
Natseilla? Voivoi kun poika tykkää tuosta sanasta. Mutta tähän aatteelliseen paskaanhan täällä saa tottua... Ja saa tottua siihenkin, että kaiken maailman katkeroituneet vasemmistolaiset pitävät natseina kaikkea, mikä ei satu yksiin oman maailmankatsomuksensa kanssa. Suomalaiset SS-miehet eivät toimineet yhtenä yksikkönä. Jos taas tarkoitat Panssaridivisioonaa, niin sen merkitys ei ainakaan rynnäkkötykkipataljoonan osalta ollut vähäinen, seikka jonka voisi vähemmän aatteellisella asenteella historiankirjoista havaita.
Edellä puhuttiin vain siitä, että ennen operaatio Barbarossaa kaikki uskoivat natsi-Saksan murskaavan Venäjän muutamassa viikossa. Natseilla meni Hollannin, Belgian ja Ranskan miehittämiseen vain reilu kuukausi. Norja ja Tanska alistuivat viikossa parissa.
Se, että Stalingrad lopulta käänsi sodankulun toiseen suuntaan oli varmasti koko kommunismia ja Venäjää vihaavalle Euroopalle suuri järkytys. Ja juuri Stalingrad johti myös SS-Wikingin tuhoutumiseen Pohjois-Kaukasuksella.
Ja sotahistorin muu osuus sinulla onkin sitten höpö-ukkojen satukirjoista...
Kyllä tuossa vastauksessani on ihan selkeä lainaus tekstistä, johon vastasin. Eikä auta vaikka jälkeenpäin yrität selittää kirjoittaneesi jotain muuta kuin kirjoitit. Opettelisit nyt ensin sisälukemaan vaikka sen oman tekstisi!
Pohjois-Kaukasuksella, eikä missään muuallakaan. Se kävi viimeiset taistelunsa Unkarissa keväällä 1945.
Sotahistoriasn tuntemuksesi on peräisin jostain antifasistien satukirjoista. Turhaan yrität väärentää tapahtumia.
Suomea voidaan puolustaa niin monella lailla, tuo SS-Viking oli selkeästi panttipataljoona, koska oli odotettavissa, että ollaan uudessa sodassa neukkujen kanssa ennemin taikka myöhemmin ja jostain oli saatava apua.
Samalla voi perustella nykyäänkin suomalaisia, jotka ovat nykyään Naton joukoissa, miten voimme odottaa myöhemmin Natolta mitään apua omiin mahdollisiin ongelmiimme, jos emme ole olleet mukana jossain muualla.
Kirvestä hiotaan kahden puolen, sanottiin ennen, pitänee paikkansa tänäkin päivänä!
Kyllä se yksikkönä tuhoutui ensimmäisen kerran Tshetsheniassa, so. tuli
taistelukyvyttömäksi. Ja seuraavaksi se tuhoutui Ukrainassa Korsun motissa, ja
sitten vasta ruotsalaisnatsin von Rosenin alaisuudessa Unkarissa.
Hoh hoijakka teitä natsiääliöitä!
myönteinen seikka, niin se on sinun joka toinen tai kolmas natsisanasi. Se kertoo osapuilleenkaan normaalisti ajattelevalle/ toimivalle kansalaiselle minkä tyyppisestä yhteiskunnan varoilla elävästä apurahataiteilijasta on kysymys.
Ps. Jos suinkin sopii, niin lykkää se natsisana joka väliin jolloin me omasta palkastamme elävät kansalaiset osaamme heti kättelyssä tunnistaa teikäläiset.
Wiking kärsi kyllä tappioita, kuten muutkin yhtymät, mutta täydennettiin normaaliin tapaan. Se ei tuhoutunut missään taistelussa, vaan joutui sotavankeuteen Unkarissa antautumisen jälkeen.
Kommunistisesa innossasi sotket kansallismielisyyden ja isänmaallisuuden natsismiin. Otahan ensin selvää edes peruskäsitteistä ja yritä sitten hyppiä asiantuntijoiden silmille.
Von Rosen ei koskaan komentanut Wikingiä. Ruotsalaiset palvelivat enimmäkseen SS-Nordlandissa.
tahtovat olla tulkintakysymyksiä. Ketään SS-Wikingin aikaisesta toiminnasta ei ole syytetty tai tuomittu, mutta yksi 1941 kesän rykmentinkomentaja on tuomittu ja teloitettu 7. SS-Freiwilligen-Gebirgs-Division Prinz Eugenin suorittamista raakuuksista. Toinen SS_Wikingin rykmentinkomentaja ehti kaatua ennen syytteen nostamista myöskin toiminnastaan 7.SS-VuorD:n komentajana.
Balkanilla. SS-Wiking ei ollut mailla halmeilla. Se taisteli rintamilla ja lähes yksinomaan idässä.Koettakaa edes jotenkin pysyä totuudessa. Se on kyllä teille punafasisteille vaikeaa. Yrittäkää edes!
luetun ymmärtämisessä, niin korostan uudestaan seuraavaa. Ketään SS-Wikingin aikaisesta toiminnasta ei ole syytetty tai tuomittu, mutta SS- Germanian komentaja ja myöhempi 7. SS-Freiwilligen-Gebirgs-Division Prinz Eugenin komentaja SS-Brigadeführer Karl Reichsritter von Oberkamp tuomittiin kuolemaan sotarikoksista ja teloitettiin Belgradissa 4. toukokuuta 1947.
SS-Gruppenführer Artur Phleps SS-Regiment Westlandin komentaja toimi von Oberkampin edeltäjänä 7.SS-VuorD:n komentajana ja myös hänet oltaisiin tuomittu kuolemaan ellei hän olisi kaatunut.
palvelivat Prinz Eugenissa Balkanin partisaanisodassa, ei rintamayhtymä Wikingissä. Tässä on kyse Wikingistä ei Prinz Eugenista. Teille kommareille on tyypillistä yrittää sotkea toisiinsa kuulumattomia asioita, kun jäätte valehtelusta kiinni. Ja ainahan te jäätte. Koeta käsittää, että valhe ei muutu todeksi, vaikka toistaisitte sitä kuinka monta kertaa.
mikään jakeluun ilman värikyniä, niin keskustelu loppuu tähän.
http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Gliederungen/InfanterieSS.htm
SS ja ripaus homoerotiikkaa mukana?
Lappi-Seppälä, Sakari: Haudat Djneprin varrella - SS-miehen päiväkirjan lehtiä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4760162/flat
Lappi-Seppälä oli "divisioonan mies" eli ensimäisessä erässä Saksaan lähtenyt. Taisi tulla kekosena poiskin... kostiko sittemmin Unto Parvilahdelle alias Bomannille, joka joutui luovutetuksi naapuriin leirille kymmenenksi vuodeksi? Terekille ja takaisin sekä Berijan tarhat on Parvilahden muistelmia.
http://keskustelu.suomi24.fi/search/s24search/lappi-seppälä?term_keywords=lappi-seppälä
http://www.geocities.com/Pentagon/Quarters/2130/wikings.htm
http://www.geocities.com/Pentagon/Quarters/2130/
Tyrkön kirjan kuvaus on realistisuudessaan ja rajuudessaan todella ihan omaa luokkaansa. Samalta reissulta on toki kirjoitettu montakin kirjaa, joista tuossa alla on muutama malliksi. Näiden MUKANA OLLEIDEN SS-miesten kertomukset on todella laimeita Tyrkköön verrattuna.
Suomalaisten SS -miesten vaiheista itärintamalla kertovia, reissulla itse mukana olleiden suomalaisten SS-miesten kirjoittamia kirjoja, joista Sakari Lappi-Seppälän kirja taitaa olla kaikkein erikoisin tuon Lauttamuksen fiktion ohella! Hänen kirjansa (LS)on täynnä homofantasioita ja SS-miesten seksiorgioita.
Tyrkkö, Jukka: Suomalaisia suursodassa - SS-vapaaehtoisten vaiheita jääkärien jäljillä
Parvilahti, Unto: Terekille ja takaisin
Lauttamus, Niilo: Vieraan kypärän alla
Elo, Veikko: Pantin lunastajat
Sakari Lappi-Seppälä: Haudat Dneprin varrella- SS-miehen päiväkirjan lehtiä
Mauno Jokipii: Panttipataljoona
lähettämisensä kirjallaan. Hän kanteli muutamasta palvelustoveristaan, jotka eivät olleet hänestä riittävän saksalaismielisiä. Lisäksi hänen avioliittoanomustaan muistaakseni hollantilaisen ( tai ranskalaisen ?) naisen kanssa ei hyväksytty. Niinpä hän kosti kirjoittamalla perättömiä juttuja SS-miesten vapaa-ajasta ja keskinäisistä suhteista. Keskustelin vielä 90-luvun alussa asiasta muutaman entisen SS-miehen kanssa. KUN Lappi-Seppälä tuli puheeksi, he suorastaan sylkivät. Oman pesän likaaja!
>Oman pesän likaaja!<
Teoriasi ontuu siinä, että Lappi-Seppälä ei kirjoita suomalaisista juurikaan mitään negatiivista. Vain sen kuinka he joutuivat todistamaan juutalaisten ampumisia ainakin kerran.