Galatalaiskirje 6
1 Rakkaat veljet! jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengessä: ja katso itsiäs, ettes sinä myös kiusattaisi.
2 Kantakaat toinen toisenne kuormaa ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät.
3 Sillä jos joku luulee itsensä jotakin olevan, joka ei kuitenkaan mitään ole, hän viettelee itsensä.
4 Mutta koetelkaan kukin oman tekonsa, ja sitte hän taitaa ainoasti itsestänsä kerskata, ja ei yhdessäkään muussa;
5 Sillä kukin pitää oman kuormansa kantaman.
6 Joka sanalla neuvotaan, se jakakaan kaikkea hyvää sille, joka häntä neuvoo.
7 Älkäät eksykö; ei Jumala anna itsiänsä pilkata: sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
8 Joka lihassansa kylvää, se lihastansa turmeluksen niittää; mutta joka hengessä kylvää, se hengestä ijankaikkisen elämän niittää.
9 Ja koska me hyvää teemme, niin älkäämme suuttuko; sillä aikanansa mekin saamme niittää ilman lakkaamatta.
10 Koska siis meillä aika on, niin tehkäämme jokaiselle hyvää, mutta enimmiten niille, jotka meidän kanssaveljemme uskossa ovat.
Paavali kirjoitti kuusi lukua käsittävän lähetyskirjeen Galatan Jumalan seurakunnalle,ja syy oli siinä, kun Galatankin Jumalan seurakunnassa eksyttiin pois uskosta. Ja tämä on ollut ja on Jumalan seurakunnassa aina ollut huolen aiheena, että jos eksytään, niin eksyneitä yritetään palauttaa ja kadonneita tallelle tuottaa, niin kuin profeetta sanoo.
No nyt kuin eksyttiin, niin silloin meni myöskin henki. Eksyminen joka tapahtui Galatan seurakunnassakin, se oli eksymistä toiseen evankeliumiin. Ja toisessa evankeliumissa ei ole Pyhää Henkeä, ja sen mukana on siis toinen, ja väärä henki. Ja ne ihmiset jotka ottivat tuon toisen evankeliumin, ja hyväksyivät sen. Väärään pääsee sillä lailla, että hyväksyy väärän, ei siihen yhtään enempää tarvita, kuin vain hyväksyy vain sen, niin silloin ollaan siellä. Mutta väärästä oikiaan ei sitten pääse muuten kuin parannuksen kautta. Se tapahtuu tuolla laillakin, tuo sydämen lankeemus, niin kuin minä muistan, kun eräs veli kertoi omaa psalmiaan ja se on monen muunkin psalmi. Kun tuli tuollainen eksyttävä asia, niin hän ei kyllä julkisesti siihen mennyt, mutta sydämessään hyväksyi, ja siitä asiasta ei päässyt muuten kuin parannuksella. Sydän jo käänty siihen mikä oli väärin, ja se oli sydämen lankeemus, joka aina tapahtuu ensimmäiseksi ja tässä on sitten tuollaisia Jumalan valtakunnassa kokemuksia, että esimerkiksi uuden heräyksen aikana monet menivät pitkälle sen eri opin ja hengen mukana ja sitten kun tuli oikea evankeliumi, niin ne palasivat takaisin, mutta jättivät sen asian korjaamatta. Ne ei korjanneet sitä, missä menivät väärään, ja sitten kun tuli pikkuesikoisuus, niin ne oli ensimmäisiä siinä. Minä voisin aivan henkilökohtaisesti nimiäkin sanoa, mutta eihän se kuulu tähän asiaan.
Ja siksi tällainen hengellinen eksymys, se on yleensä kaikkein vaarallisin, ja pettävin, mitä Jumalan lapselle voi tulla. Ja nyt kun Paavali alkoi tässä ensimmäisessä jakeessa kirjoittaa, hän kirjoitti näin: Rakkaat veljet, jos ihminen osaa johon kuhun vikaan tulla. On vähän kummallisesti sanottu, nyt ei Paavali enää sanonut niitä rakkaiksi veljiksi, kun ne olivat turmelleet itsensä, mutta sanoo ihmisiksi. Ja kun ne olivat hengen menettäneet, niin eihän ne olleet muuta kuin tavallisia ihmisiä. Eikä niistä Jumalan lapsia tullut muuten kuin, niin kuin Paavali sanoo, että minun täytyy teitä vasta uudesta kivulla synnyttää, että Kristus teissä jonkun muodon saisi. Ja tämä mahdollisuus on aina ihmisellä, että se osaa joutua pois oikeasta, se ei ole mikään harvinainen asia tulla vikaan. Sillä ei, niin kuin tämän asian luonnekin sen antaa ymmärtää, tarkoiteta sitä jokapäiväistä viallisuutta, joka uskovaisissa on, niin ettei ole yhtään hetkeä ja yhtään päivää, niin ettei synti useammin tartu kuin aina. Niin se on niin lyhyellä se synnin tarttuminen, että se tarttuu aina. Mutta sitten on kysymys, kuten tässäkin tapauksessa, että vikaan joutumisesta, jossa on jouduttu, ei tuollaiseen tavalliseen, jokapäiväiseen uskon kilvoituksen virheeseen, vikaan oman pahan turmeluksen kanssa ja niin edespäin. Mutta sitten täällä kirjoitettiin: Niin te jotka hengelliset olette, ojentakaa sen kaltaista siveyden hengessä. Nyt ei sitten enää ole tuollaisesta ihmisestä, joka on henkensä menettänyt, siitä ei ole toisen hoitajaksi. Miten se sellainen hoitaa, jolla ei ole itsellään henkeä, toisin sanoen siinä on käynyt hengellinen kuolema. se on henkensä kadottanut. Siksi Paavali sanoi, että te jotka hengelliset olette, ojentakaa sellaista. Niin siellä Galatan seurakunnassakaan eivät olleet kaikki lähteneet eksyttävän, toisen evankeliumin mukaan. Niin kuin se on aina näkynyt, niin ei Jumalan valtakunta, ja harvoinpa kokonainen seurakuntakaan on eksynyt. Sinne on aina jäänyt niitä, jotka ovat pysyneet oikiassa, pysyneet hengellisinä. Näille annettiin nyt tällaiset ohjeet, että tällaisia jotka ovat joutuneet vikaan, ojentakaa, korjatka
1 Rakkaat veljet! jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengessä: ja katso itsiäs, ettes sinä myös kiusattaisi.
2 Kantakaat toinen toisenne kuormaa ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät.
3 Sillä jos joku luulee itsensä jotakin olevan, joka ei kuitenkaan mitään ole, hän viettelee itsensä.
4 Mutta koetelkaan kukin oman tekonsa, ja sitte hän taitaa ainoasti itsestänsä kerskata, ja ei yhdessäkään muussa;
5 Sillä kukin pitää oman kuormansa kantaman.
6 Joka sanalla neuvotaan, se jakakaan kaikkea hyvää sille, joka häntä neuvoo.
7 Älkäät eksykö; ei Jumala anna itsiänsä pilkata: sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
8 Joka lihassansa kylvää, se lihastansa turmeluksen niittää; mutta joka hengessä kylvää, se hengestä ijankaikkisen elämän niittää.
9 Ja koska me hyvää teemme, niin älkäämme suuttuko; sillä aikanansa mekin saamme niittää ilman lakkaamatta.
10 Koska siis meillä aika on, niin tehkäämme jokaiselle hyvää, mutta enimmiten niille, jotka meidän kanssaveljemme uskossa ovat.
Paavali kirjoitti kuusi lukua käsittävän lähetyskirjeen Galatan Jumalan seurakunnalle,ja syy oli siinä, kun Galatankin Jumalan seurakunnassa eksyttiin pois uskosta. Ja tämä on ollut ja on Jumalan seurakunnassa aina ollut huolen aiheena, että jos eksytään, niin eksyneitä yritetään palauttaa ja kadonneita tallelle tuottaa, niin kuin profeetta sanoo.
No nyt kuin eksyttiin, niin silloin meni myöskin henki. Eksyminen joka tapahtui Galatan seurakunnassakin, se oli eksymistä toiseen evankeliumiin. Ja toisessa evankeliumissa ei ole Pyhää Henkeä, ja sen mukana on siis toinen, ja väärä henki. Ja ne ihmiset jotka ottivat tuon toisen evankeliumin, ja hyväksyivät sen. Väärään pääsee sillä lailla, että hyväksyy väärän, ei siihen yhtään enempää tarvita, kuin vain hyväksyy vain sen, niin silloin ollaan siellä. Mutta väärästä oikiaan ei sitten pääse muuten kuin parannuksen kautta. Se tapahtuu tuolla laillakin, tuo sydämen lankeemus, niin kuin minä muistan, kun eräs veli kertoi omaa psalmiaan ja se on monen muunkin psalmi. Kun tuli tuollainen eksyttävä asia, niin hän ei kyllä julkisesti siihen mennyt, mutta sydämessään hyväksyi, ja siitä asiasta ei päässyt muuten kuin parannuksella. Sydän jo käänty siihen mikä oli väärin, ja se oli sydämen lankeemus, joka aina tapahtuu ensimmäiseksi ja tässä on sitten tuollaisia Jumalan valtakunnassa kokemuksia, että esimerkiksi uuden heräyksen aikana monet menivät pitkälle sen eri opin ja hengen mukana ja sitten kun tuli oikea evankeliumi, niin ne palasivat takaisin, mutta jättivät sen asian korjaamatta. Ne ei korjanneet sitä, missä menivät väärään, ja sitten kun tuli pikkuesikoisuus, niin ne oli ensimmäisiä siinä. Minä voisin aivan henkilökohtaisesti nimiäkin sanoa, mutta eihän se kuulu tähän asiaan.
Ja siksi tällainen hengellinen eksymys, se on yleensä kaikkein vaarallisin, ja pettävin, mitä Jumalan lapselle voi tulla. Ja nyt kun Paavali alkoi tässä ensimmäisessä jakeessa kirjoittaa, hän kirjoitti näin: Rakkaat veljet, jos ihminen osaa johon kuhun vikaan tulla. On vähän kummallisesti sanottu, nyt ei Paavali enää sanonut niitä rakkaiksi veljiksi, kun ne olivat turmelleet itsensä, mutta sanoo ihmisiksi. Ja kun ne olivat hengen menettäneet, niin eihän ne olleet muuta kuin tavallisia ihmisiä. Eikä niistä Jumalan lapsia tullut muuten kuin, niin kuin Paavali sanoo, että minun täytyy teitä vasta uudesta kivulla synnyttää, että Kristus teissä jonkun muodon saisi. Ja tämä mahdollisuus on aina ihmisellä, että se osaa joutua pois oikeasta, se ei ole mikään harvinainen asia tulla vikaan. Sillä ei, niin kuin tämän asian luonnekin sen antaa ymmärtää, tarkoiteta sitä jokapäiväistä viallisuutta, joka uskovaisissa on, niin ettei ole yhtään hetkeä ja yhtään päivää, niin ettei synti useammin tartu kuin aina. Niin se on niin lyhyellä se synnin tarttuminen, että se tarttuu aina. Mutta sitten on kysymys, kuten tässäkin tapauksessa, että vikaan joutumisesta, jossa on jouduttu, ei tuollaiseen tavalliseen, jokapäiväiseen uskon kilvoituksen virheeseen, vikaan oman pahan turmeluksen kanssa ja niin edespäin. Mutta sitten täällä kirjoitettiin: Niin te jotka hengelliset olette, ojentakaa sen kaltaista siveyden hengessä. Nyt ei sitten enää ole tuollaisesta ihmisestä, joka on henkensä menettänyt, siitä ei ole toisen hoitajaksi. Miten se sellainen hoitaa, jolla ei ole itsellään henkeä, toisin sanoen siinä on käynyt hengellinen kuolema. se on henkensä kadottanut. Siksi Paavali sanoi, että te jotka hengelliset olette, ojentakaa sellaista. Niin siellä Galatan seurakunnassakaan eivät olleet kaikki lähteneet eksyttävän, toisen evankeliumin mukaan. Niin kuin se on aina näkynyt, niin ei Jumalan valtakunta, ja harvoinpa kokonainen seurakuntakaan on eksynyt. Sinne on aina jäänyt niitä, jotka ovat pysyneet oikiassa, pysyneet hengellisinä. Näille annettiin nyt tällaiset ohjeet, että tällaisia jotka ovat joutuneet vikaan, ojentakaa, korjatka
Vastaukset 69
Vanhimmat
Tosi sekavaa juttua nuo §§ 1-10!
korjatkaa toinen toistanne Jumalan kunniaksi. Ja tämä kuuluukin yhtenä osana Jumalan valtakunnan asumiseen. Sitähän olisi mukavampi niin asua, että ei kukaan välittäisi toisistansa mitään, ei korjaisi eikä ojentaisi ja etsisi tieltä eksyneitä. Se sopii meidän lihalliseen luontomme ja mielemme oikein hyvin, ja vihollinenkin siinä käyttää vielä ovelasti meidän huonouttamme. Sanoo että mikä sinä olet lähtemään ketään ojentamaan, saattaa sanoa että sinä olet liian nuorikin, ja oma vaelluksesikin on niin kelvotoin, ja sitten tällaiset ojentamiset, ne kuuluu sellaisille paljon paremmille kuin sinä olet. Tällaista sanoo vihollinen silloin, kun pitäisi lähteä. toista ojentamaan ja korjaamaan. Ja tuo aihe on sitten aina aivan oikea, kun se ottaa omasta huonoudesta tekstin, niin sehän on aivan tosi asia, eihän rietas siinä valehtele.
Mutta jos me lähtisimme tällaisille linjoille, niin silloin ei kenestäkään meistä olisi Jumalan valtakunnassa, olisi kenenkään hoitajaksi eikä korjaajaksi. Ennen kaikkea minä jäisin siitä ainakin sivuun, että jos pitäisi olla itse viaton, niin silloin ei minusta olisi lähtijäksi, koskaan toista korjaamaan, eli toista nuhtelemaan jostakin asiasta. Ja siksi aina Jumalan valtakunnan asioihin, tällaisiin korjaustoimenpiteisiinkin lähteneet ja ryhtyneet, ne eivät ole muuta kuin syntisiä ja viallisia ihmisiä. Mutta sitten tavallisesti sellaiset, jotka eivät ole oikeassa hengessä eivätkä korjaannu, ne tarttuu näiden korjaajain vikoihin. Niin se kävi Galatiassakin, että Paavali puhuu siitä tilanteesta, mikä oli ennen kuin eksytys turmeli seurakuntaa. Paavali oli niin rakastettu, että jos olisi ollut mahdollinen ollut, niin te olisitte silmännekin kaivaneet päästänne ja minulle antaneet. Se on niin voimakas vertaus rakkaudesta, siitä rakkaudesta, joka hallitsi Galatassa Jumalan seurakuntaa ja joka kohdistui Paavaliin, joka heidän keskellään oli evankeliumia saarnannut. Ja hän sitten puhuu, että niiden vikojen vuoksi, joita minussa oli, eli minä lihan puolesta kannoin, ette minua hyljänneet, vaan korjasitte niin kuin Jumalan enkelin, niin kuin Jeesuksen Kristuksen. Siellä ei oltu työn tekijän vioissa kiinni, vaikka Paavali kantoi heikkouksia lihan puolesta, niin kuin kaikki muutkin ihmiset.
Mutta sitten Paavali kysyy, olenko minä nyt teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon? Siinä on kysymys, että monta kertaa kun menee asiasta sanomaan totuuden, jotka ovat itsensä turmelleet, niin siitä saa vihamiehen. Monella alkaa kuohua viha, että asia tuodaan esiin ja asiasta nuhdellaan ja asiasta kehotetaan parannukseen, niin tuo viallinen, siitä tuleekin suuri vihollinen. Kyllä tämäkin on monta kertaa huomattu, niistä tullee kaikista katkerimmat, aivan sellaiset kuin Kaini, että aivan hengen päälle käyvät. Niin kuin Eesau, minä tapan veljeni Jaakobin. Semmonen katkera, mahdoton viha, tulee sellaiselle, joka ei korjaannu. Mutta sitten taas toisin päin on asia, että jos asia korjaantuu ja asia tulee oikean parannuksen kautta hoidetuksi, niin ei ole sitten koskaan niin suurta rakkautta. Voi miten tämä on monta kertaa koettu, että miten ne rakastaa. Ja sitten kun ne kokevat, että Jumala lähetti tuon veljen tai nuo veljet ja sisaret minua hoitamaan ja korjaamaan, ja voi mikä armo että minä tuolta eksymyksen tieltä tulin pelastetuksi. Niin kuin se on niin vaarallinen se eksymyksen tie, niin kuin siitä Jaakob kirjoittaa, että joka eksyneen palauttaa tiensä erehdyksestä, hän tietäköön, että hän pelastaa sielun kuolemasta ja peittää syntien paljouden. Se on sielun kuolema siellä eksymyksen tiellä, ja kun tuo aukenee, että nyt Jumala pelasti minun sieluni kuolemasta, niin se tulee sitten sitä suurempi rakkaus. Suurempi kuin se on koskaan ennen ollut. Kyllä näitä tällaisia tilanteita on Jumalan valtakunnassa koettu, ja olen minä omakohtaisestikin näitä kokenut.
No niin, oikeassa hengessä olevat, niiden tehtävä on ojentaa tieltä eksynyttä, ja palauttaa oikealle tielle. Mutta sitten tälle oikeassakin hengessä olevalle kuuluu tällainen varoitus, ojentakaa sen kaltaista siveyden hengessä. Niin kuin Paavali neuvon ja opetuksen puhumisestakin opettaa, Timoteukselle, että neuvo ja nuhtele ja rankaise kaikella opetuksella ja siveydellä. Siveyden hengessä. Miksi se tuolla tavalla on siihen pantu? Oikeahan siinä on asia. No aivan sen vuoksi, kun oikeassakin asiassa saattaa turmella itsensä. Saattaa mennä tuolle vanhalle puolelle. Vaikka on aivan oikeassa asiassa, niin tuo ihmisyyden luonto, turmelus, se niin helposti lähtee siihen mukaan. Vai mitä te Jumalan lapset sanotte? Riittääkö tuo kokemukseen, vaikka on asiassa oikein oikeassa, niin sittenkin siihen lähtee tuollaiseen, monta kertaa tuollaiseen, jos toistakin lähtee korjaamaan, lähtee tuollainen turmeluksen kiivaus. Eikä sitä muuta lakihenkeä tarvitakaan, kun vanhassa aatamissa lähtee korjaamaan. Se on hirveän laillinen tuo vanha, vai mitä te sanotte? Ei sitä muuta lakihenkeä tarvitakaan, kuin omassa turmeluksessa ja pahuudessa lähtee jotakin tekemään. Niin kuin, se on niin koettu kuin Jaakob kirjoittaa, että miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä. Mitä ne naiset sanoo? Tekkeekö teidän viha? Naiset saavat olla niin vihaisia kuin tahtovat, ei se haittaa mittään? Niin minä luulen että, en luule mutta tiedän ja olen kokenut ja nähnyt sen että, kyllä se on pitänyt monta kertaa naistenkin tehdä parannus omasta pahuudesta, kun siveyden hengen on kadottanut, ja joutunut turmeluksen puolelle asumaan.
Niin ja tässä sitä on sitten opettelemista, ja aina korjaajallakin, että painaa turmelustansa ja pitää sitä kurissa. Mutta siinäkin on sitten tuollaista korjaajallakin, jonka sanoisin aivan kokeneena ja Jumalalta opetettuna, että se Jumala sallii monesti käydä, että tuo korjaajakin, se ajaa rekensä sen verran pieleen, että ei siitä jää ansiota. Sekin on yksi Jumalan hoitotapa sille korjaajalle että, antaa mennä sen verran pieleen ajaa, että sitten lopuksi ei ole kuin kaikilla parannuksen teko. Kaikki tässä jouduttiin vikaan ja turmeltiin itsensä, ja ei pysytty niin taidossa, kuin asian pyhä, korkea arvo olisi edellyttänyt ja vaatinut. Niin se Jumalan lasten lauma, se jää lopuksi tämmöiseksi, että siinä ei ole kellään muuta kuin armo varana, ja että kyllä se on armo, että minä sain oman turmelukseni anteeksi. Vaikka olin aivan oikealla asialla, niin sain omat puutokseni anteeksi, ja sitten jos eksynyt palautui, niin tuli se löytäjän ilo, että minä löysin lampaani. Niin kuin Jeesus puhui siitä eksyneestä, että se panee sen iloiten olallensa ja tuo huoneeseen. Ja se penninki, joka oli kadonnut vaimolta, seurakunnalta. Niin se rupesi lakaisemaan sitä huonetta, ja se kun lakaisi sitä roskaista lattiaa, niin jopa se kadonnut penninki sieltä löytyi. Eihän siinäkään mikään muu ole, kuin Jumalan huone, sinnekin saattaa joutua hukkaan kallis penninki. Ja kun tuo penninki löydettiin, niin se kutsui vielä kylänsä vaimotkin, että iloitkaa minun kanssani, kun minä löysin penninkini. Se on tuommonen löytäjän, se ei ainoastaan tapahtunu yhdelle, joka sitä asiaa korjasi, mutta siitä tuli koko Jumalan seurakunta iloiseksi, ja kutsuttiin vielä naapuritkin samaan iloon. Niin se on Jumalan valtakunnassa koettu, että se tulee semmonen yhteinen ilojuhla. Minä voisin sanoa sieltä meiltäkin, kun siellä oli oikein asiat sekaisin, ja kun ne asiat selveni, niin voi sitä iloa. Ne ei tahtonu malttaa öitäkään nukkua. Ne oli toistensa luona kylässä ja aina vain puhuttiin ja ihmeteltiin, että voi mikä armo meille tapahtui, että Jumala meitä korjasi siitä väärästä hengestä, johonka me olimme joutuneet. Ja tällä tavalla se tulee yhteinen löytäjän ilo Jumalan huoneeseen.
No niin sitten; Katso ettet sinä myös kiusattaisi. Ja se, kuten on näistä asioista oikeastaan puhuttukin, mutta sitten erikoisvaraus hoitajalle, että katso ettet sinä myös kiusattaisi. Siinä on nyt tuossa vielä sellainenkin kysymys, että jos siinä hoitotoimenpiteessä, eksyneen palauttamisessa onnistuu. Taas tulee piru ja sanoo että oot sinä meleko hyvä sielunhoitaja, kyllä se käy sinulta. Sinä se onnistut, seisot vahingon veräjällä ja mitenhän tässä kävis, jos ei minua olisi. Niin me sanomme, että kyllä rietas joutuu joka puolelle, ja se ei mitään muuta tahtoisi kuin tämän että, se sais hoitajankin, korjaajankin jotenkin turmella ja paisuttaa. Sekin on sitten kyllä nähty, että tuolla tavalla kun palautetaan eksyneitä ja tulee korjauksia, niin ollaan hyvin nätisti sitten kärähtään vähän liikakin kuivaksi. Se on niin kuin minä muistan kun me muutamassa paikassa, kun näitä asioita hoidettiin, sitten oli, vaikka nimeltäkin sanosin, xxxxxxxxxx xxxx. Se oli siihen sekaunnu, ja siinä oli monet menneet hyvinkin kuiviksi, niin jopa xxxxkin sano, että kuivaksihan se minäkin tässä kärähin. Kyllä se semmonen asia on, että siinä helposti kärähtää kuivaksi. Ja siksi se on tärkeä, että tässä Jumalan valtakunnassa tuollainen tasapäisyys. Siinä ei sovi tulla leveämmäksi eikä pidemmäksi, sieltä jää aina ulos. Jos tulee leviämmäksi, niin jää kylki ulos, jos tulee pidemmäksi, niin jää pää ulos. Sitten kun Saulkin tuli päätänsä pidemmäksi muuta Israelia, niin huonosti sille kävi. Se on kuulkaa hyvä, että pysyy kaikki yhden pituisina, että ei vihollinen saa missään asiassa sydämiä toisiaan vastaan paisuttaa, mutta että se säilyy tämä rakkauden ja siveyden henki Jumalan seurakunnassa. Ja se Jumalan hoidossa säilyykin, silloin kun Pyhä Henki saa hallita seurakunnassa sydämiä. Niin se aina sitten tulee tuo aika, että Jumala korjaa ja hoitaa seurakuntaansa ja riisuu pois ja polttaa rakkauden ja koetuksien tulessa sitä mikä on uskovaiseenkin liikana kasvannaisena tullut.
Sitten tästä siveyden hengestä, josta oli viimeiseksi tässä puhetta, jatkuukin: Kantakaa toinen toisenne kuormaa, niin kuin Kristuksen lakia täyttäkää. Se on Kristuksen laki Jumalan seurakunnassa. Kun Paavali saarnasi, niin kuin asia on, että Mooseksen laki ei kuulu kristityille. Niin ne jotka oli väärässä, ne syytti Paavalia että Paavali on ilman lakia ja tulee tuollainen väljä ja höleä kristillisyys, kun ei ole Mooseksen lakia. Niin Paavali sanoo, että en minä silti ilman lakia ole, mutta Kristuksen laissa. Ja Kristuksen lakiin nyt kuuluu tämä: Kantakaa toinen toisenne kuormaa. Semmonenko se oli Kristuksen laki että, kun Herra Jeesus lunastuksen päivänä, ja kun Hän tuli sovittajaksi tänne maailmaan meidän syntiemme tähden. Niin ei Hän tullut tänne iloitsemaan ja juhlimaan, mutta kantamaan kuormaa. Mitä tuo meidän syntien kuorma on saanut aikaan? Siinä se on Kristuksen laki, että Herra Jeesus otti meidän syntimme ja kantoi ne ja painui niin matalalle, että yrttitarhassakin joka hikireiästä veri kumpuaa. Se on kuorman kantaja, rakkaudesta kuorman kantaja. Ja rakkaudesta antaa itsensä ja kantaa meidän syntimme kuoleman hautaan asti. Se on Kristuksen lakia. Ja siinä kuulkaa on sitten oppitunti. Siinä on oppimista jokaiselle uskovaiselle, että tätä oppia tätä Kristuksen rakkauden luontoa. Että nyt kuin me, että me sellaisenkin ihmisen, joka on eksynyt, niin se kantaa kuormaa. Sitä ei koskaan väärässä oleva, väärään henkeen eksynyt, se ei ole ilman kuormaa. Se on sitten merkillinen, että kun eksyy, niin menettää vapauden ja kuorma tulee päälle. Miksi se tulee? Siksi kun eksyy pois oikeasta hengestä ja oikeasta vapaudesta, niin se rupeaa orjuuden henki tekemään sellaista kuormaa. Ei ole kauankaan, kun joku tuli meille kertomaan tilastansa ja se sanoi, että se on kumma, kun minä olen hirveän orja. Minä olen orja, mistä se johtuu? Se johtuu siitä, että kun ei ole oikea henki, niin sitä tulee lain henki ja tulee orjaksi. Josta Jeesus sanoo että orja ei pysy huoneessa, mutta Poika pysyy. Semmoseen orjuuden henkeen kun joutuu ja jos se saa kauan hallita, niin se vie ulos Jumalan huoneesta. Mutta poika joka on oikealla paikalla, Jumalan poikana ja tyttärenä, niin se pysyy Jumalan huoneessa. Ja se Jumalan huoneen asuminen, se tulee raskaaksi sellaiselle, joka saavat toisen orjuuttavan hengen sydämeensä. Mutta kun tässä on Kristuksen rakkauden luontoa, niin sitä kannetaan toinen toisensa kuormaa niin että, tuolle kuorman alle joutuneelle ja eksyneelle, ei sillä tavalla hempeillen ettei sille sanottaisi suoraan. Ne monet luulee sitä rakkaudeksi, että kun oikein pehmeästi puhuu puolitotuuksia, että se se on rakkautta. Mutta kun me nyt tässä ajattelemme, mitä Paavali on täällä kolmannessa luvussa sanonut Galatan tilanteesta: Te hullut galatalaiset, kuka teitä on vimmannut totuutta uskomasta, joiden seassa Jeesus on ristiin naulittu ja sitten: Oletteko te niin tomppelit, että te olette hengessä alkaneet, ja tahdotteko te lihassa lopettaa?
Aivan sama jos minä tulisin tänne Xxxxxelle ja Xxxperälle ja sanoisin että voi te hullut xxxxxxäiset ja xxxxxperäiset! Olisko se hienoa sillä tavalla? Minä luulen vähän pyöris keishan hanaton puolella, että ei me nyt aivan hulluja olla eikä meitä nyt aivan tuolla tavalla tarvitse haukkua ja nimitellä.
Se ei siis merkitse sitä, että se olisi niin sievää ja siveää se siveyden hengessä korjaaminen ja hoitaminen, että siinä aivan kuin lipsuteltas pinnalta. Niin kuin se tuntuis lihalle ja verelle niin mukavalta, että mitäpä tuota niin kaikkia kaivelee, että annetaan sen olla ja mennään vienosti ja taitavasti läpi. Mutta kun se karvas juuri jää sydämen maahan, siitä kun jää niin kuin rikkaruohosta pikkunen juuren pätkä sydämen maahan, niin se rupeaa kasvamaan, se on kuin karvas juuri. Sillä jokainen istutus, joka ei ole Minun taivaallisen Isäni istuttamaa, se pitää juurineen repiä pois. Mutta sitten että, tässäkin tilanteessa nähdään toisen kuorma, joka sillä on, yritetään osallistua ja auttaa sitä. Niin kuin Kristus lunastajana autti meitä eksyneitä ja syntiin langenneita, kuoleman tielle joutuneita. Niin sillä Kristuksen rakkauden mielellä ja paimenen mielellä vielä etsitään ja palautetaan niitä eksyneitä ja Jumalan valtakunnan yhteyteen ja yhteen henkeen ja yhteen rakkauteen.
No siten: Jos joku luulee itsensä jotakin olevan, joka ei kuitenkaan mitään ole, hän viettelee itsensä. Onko se sitten tuokin oikein lähellä ihmistä, että luulee jotakin olevansa. Sanotteko että se on minusta kaukana? Sielunvihollinen se kantaa aina sellaista tavaraa, että se sais itsestään jotakin luulemaan. Ja näihin omiin luuloihin, niihin on moni eksynyt. Ja sitten ei muuta viettelijää tarvitae, se viettelee itsensä. Ei kaikki viettelys tule väärän evankeliumin ja toisen opin kautta, mutta kun vihollinen saa luuleen jotakin itsestään, se itsensä viettelee. Sellainen niin kuin sanottiin, hän viettelee itsensä. Siihen voi yhdistää sitten Jeesuksen puheen että, jo sinun oikea silmäsi pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos ja heitä tyköäs, sillä parempi on sinun silmäpuolena elämään sisälle mennä, kuin että sinulla olisi kaksi silmää ja sinut heitettäisiin helvetin tuleen. Se on sitten kummallinen tämä Jumalan valtakunta, että kun taivaaseen ei pääse muuta kuin silmäpuolena. Ei yhtään, joilla on kaksi silmää, niin ei pääse taivaaseen. Ja silti täällä Jumalan valtakunnassa pitää silmiä puhkoa. Tuossa minä muistan, kun yksi sisar, se oli oikein paksusti omissa luuloissa, ja se oli oikein lihava lammas. Niistä se profeetta sanoo, että se kaitsee teuraslampaita raadollisten lammasten tähden. Ennen kun lampaita oli talossa, niin ne vietiin erilleen syksyllä ja ne syötettiin ja lihotettiin, ja kun ne liho niin ne tapettiin. Jos Jumalan valtakunnassakin rupiaa joku lammas lihomaan, ja sillä tavalla, niin se on vaarassa tulla teuraslammas. Sitten ne Kristuksen lampaat, ne on raadollisia lampaita, ja niitä lihaviakin hoidetaan ja kaitaan siellä raadollisten lammasten joukossa.
No niin, sitten minä olin puhumassa siitä, kun tällainen oikein lihava, hengellisesti lihava sisar oli, ja kyllä sitä sitten puhuteltiin paljon. Kävi monta kertaa meilläkin, ja ei, ei laihutuskuurit auttanut. No muistan sitten kun minä Jyväskylässä saarnasin, ja oli nimenomaan aiheena tämä oikean silmän pahennus. Ja sille sisarelle oli sen saarnan aikana auennut, mihin hän on eksynyt. Hän meni sitten kotiaan. Ei se Jyväskylästä ollut tuo sisar. Mutta meni kotiaan, alkoi panna takkia päälle, ja se mies oli uskoton, niin se mies kysyy: Mihin sinä nyt lähdet? Minä lähden oikeaa silmääni puhkasemaan. Lähti, niin kun se oikean silmän pahennus on sitä, että vikoo ja vahtaa toisen vikoja, ja se on aina oikeassa. Kristitystä löytyy aina niin paljon vikoja, että kun on itse oikean silmän pahennuksessa, niin aina näkyy niin paljon vikoja, että kun on itse oikean silmän pahennuksessa, niissä on niin paljon valvomista, ettei sitä jouda muussa valvomaankaan.
Asia saattaa olla aivan oikeakin, niin kuin hiljakkoinkin kun muuan ukko oli tarttunut kiinni naisten rintaneuloihin, se oli niissä aivan hirveästi kiinni. Niin kuin kyynärpäästä kuivaisi kätensä, ettei saa sitä koukkuun ollenkaan. Se oli siihen yhteen asiaan kuivanut. Oltiin Oulussa nyt hiljakkoin kokouksessa, niin siellä oli muutama tarttunut naisten tukkaan. Siihen ne oli niin kuivaneet, kuin ei muuta syntiä olisi maailmassa olisikaan. Tämmönen se on se on se oikean silmän pahennus, että siinä on aivan oikea asia. Emme mekään koskaan saarnaa, että kaikki helyt ja remputukset pitää naisten rinnoissa olla. Mutta ei taas yhdestä ole milloinkaan tarttunut kiinni. Jos nainen panee rintaneulan, monilla mummuilla niitä on rinnassa ja ajattelee että niitä on omat tyttäret ja vävyt ostaneet. Niillä on tuollainen tunnearvo, ja mummojen sydän ei ole siinä neulassa kiinni. Se on kiinni Herrassa Jeesuksessa, ja se vähät siitä (neulasta) välittää, mutta se on se tunnearvo, että ne on sen saanu lahjana. Ja sitten niin, nyt kun tämä tälle linjalle meni, niin menköön. Ja sitten kun ne tarttuu siihen hiusjuttuunkin, niin että kuin siellä sanotaan, että ei kahara hiuksilla, eikä naisten kaunistus ole hiusten palmikoinnissa. Niin palmikoiminenkin on sitten syntiä ja kaharahiukset on syntiä, niin mikä se on sitten se synnitön tukkalaite? Ei tiedä mikä se pitäisi olla.
Mutta nyt kun tätäkin ajatellaan, että kun apostolitkin saarnasivat sentään, niin kuin Paavalikin 35 vuotta, ja se kerkesi maailmassa muoti muuttua. Eihän se ole monta vuotta yksi muoti, eikä tukkamuoti, niin se oli yhteen aikaan mahottomasti kaharaksi pantiin tukka, ja se oli sen ajan muoti. Toisella kerralla oli palmikkomuoti, niin sitä vastaan oli annettu ojentava sana, että ei se sovi tuokaan muoti äärimmäisyys. Siksi se on tämän Jumalan sanan oikea ymmärtäminen ja evankeliumin hengessä oikein käsittäminen, voi kun se on tavattoman tärkeä asia. Että se sitten menee, että on jokaisen kurkussa ja oma henki ei kulje ollenkaan ja asiat menee niin kireälle, siitä loppuu vapaus ja rakkaus, että aina ollaan jotakin toisessa ja toista pöllyyttämässä jostakin asiasta. Ja sitten kun oikealla tavalla, oikea henki, niin sitä ei huomaakaan. Se peittää rakkaus paljon rikoksia ja ne jää rakkauden peiton alle. Niitä ei huomaakaan ja sitten jos huomaa, niin se toinen henki, että korjata sitä asiaa ja neuvoa siveyden hengessä, että ei tuo nyt ole sopivaa kristitylle tuo tuommoinen. Ja sillon ei jää sydämeen kiinni eikä kuivaa sillä lailla tuohon asiaan, jossa kuivaa oman sielunsa ja sielun elämän ja tulee oikean silmän pahennus, joka on puhkaistava ulos. Ja vielä heitettävä pois tyköään. Muutoin on moni on puhkaissut silmänsä, niin kuin jalkansa ja kätensä hakannut pois, mutta jättänyt heittämättä pois tyköään. Vihollinen rupeaa jäsenmestariksi ja pistää silmän uudelleen päähän ja panee jalan ja käden uudelleen paikalleen ja niin on entisessä tilassa. Sen minkä syntinä hylkää, niin se on heitettävä pois. Minä olen siitä tehnyt parannuksen ja saanut syntinä anteeksi ja minä en enää takaisin siihen, mistä sain korjaamisen armon. Sillä lailla se heitetään pois.
No niin, viettelijää ei tarvita ulkopuolelta, mutta saattaa itse itsensä vietellä. Koetelkoon kukin oman tekonsa, ja sitten hän taitaa ainoastaan itsestänsä kerskata ja ei yhdestäkään muusta. Niin sinä osoitettiin, että lähteä koettelemaan omia tekojansa. Ja kun lähtee katselemaan, ja kun oikeassa valossa näkee omat tekonsa, niin paljonko sieltä löytää kerskauksen aihetta? Mitä te Jumalan lapset sanotte, kun te olette vuosikymmeniä uskossa kilvoitelleet taivaan tiellä, niin paljonko sieltä löytyy kerskaamista? Että minulta se on onnistunut ja minulta se on käynyt laatuun, niin kyllä se on valo minusta paistanut. Ja kun lähtee tälle tielle, niin jos sieltä kerskaamisen aihetta löytyy, niin siitä saisi kerskata. Mutta niin kuin siitä Raamattu sanoo, siitä on kerskaus suljettu ulos. Minkä lain kautta, siis Mooseksenko lain kautta? Ei vaan uskon lain kautta. Uskokin on laki, ja se on sellainen laki, että se sulkee kerskauksen ulos. Kun lähtee katselemaan omia tekojansa, ja siksi Paavali tämän asian näin esitti, että koetella omat tekonsa ja sitten taitaa itsestänsä kerskata, jos kerskaamisen aihetta löytyy. Mutta kun sitä katselee, niin sitä ei löydykään. Se kerskaa, joka on pimennyt, joka on armon hengen kadottanut, siitä tulee itsestään kerskaaja. Aivan niin kuin niitä tuollaisia pikku tapauksia aina kuulee, jotka aukasee näitä tämmösiä Jumalan sanan kohtia.
Kun oli eräs sisar, jota me korjattiin. Ja kun minä oon sille 40 vuotta sitten ensi kerran saarnannut synnitkin anteeksi, niin ne jää aivan kuin lähelle sydäntä sellaiset, jota saa ensimmäisen kerran siunata. Ja se oli oikein kuivannut ihtensä ja mennyt väärään henkeen. Ja sitä puhuteltiin ja neuvottiin, ja hän tekikin parannuksen, mutta niin kuin siitä äsken puhuttiin, niin ei heittänyt sitä pois tyköään. Ja nyt se oli alkanut puhua, että kun ne ei sitä 40 vuoden kristillisyyttä minään pitäneet. Kun se olisi pitänyt panna aivan romukoppaan, ja kun ihminen 40 vuotta kilvoittelee uskossa, niin ei sitä pidetä minkään arvoisena. Tunnetteko että sitä Jumala arvostaa, jos on neljä tai viisikymmentä vuotta taikka kuuski kymmentä vuotta ollut kristittynä, että se on Jumalan edessä joku ansio. Kun ei niitä ole, kun Jumalan valtakunnassa lapsia, jotka eivät päiviinsä ulotu, ja vanhuksia jotka ei vuosia täytä ja satavuotiaatkin lapsena kuolee. Eikö se ole ihmeellistä? Ikää on sata vuotta ja sittenkin on lapsi, lapsi Jumalan valtakunnassa ja lapsena kuolee vaikka ikää on sata vuotta. Näin siellä on Jesaja näistä asioista kirjoittanut ja siksi se on tämä kerskaava henki.
Niin kuin minä kerran jouduin pikkuesikoisten seurahuoneelle. Se oli sitä eriseuran riidan aikaa, ja ne meinasi, että siellä pidetään seurat. Ja kun siellä oli sitten niitä pikkuesikoisia, niin riitahan siitä tulee, kun vääräoppisten sekaan menee. Ja kun ne alko sanoa, että minä oon ollu viiskymmentä, minä kuuskymmentä vuotta, minä neljäkymmentä vuotta, kyllä minä tiedän. Niillä on niin pitkä matka, aivan kuin gideonilaisilla, että homeessa on leipä ja resuset on vaatteet. Sillähän ne petti Israelin, kun ne tuli homeisen leivän kanssa ja kuluneiden kenkien kanssa ja vaatteiden kanssa ja esittivät että ovat niin vanhoja kristityitä, että kaikki on matkalla näin kulunut. Ja ne Israelin päämiehet ne hyväksyivät ja sillä pettivät ja tekivät niijen kanssa liiton. Ja kun niijen kanssa liitto tehtiin, niin sitä liittoa ei voinut purkaa, ne pantiin Jumalan huoneeseen sitten puun kantajiksi ja veden kantajiksi. Josta on aina selitetty, että ne väärähenkiset, jos niillä on vähän puitakin Jumalan tuleen, niin niillä on vesiämpäri toisessa kädessä, että jos ne sitä sytyttää, niin sen ne sammuttaa. Ja semmosia ne on sitten ne, joiden sydämet ei ole oikealla paikalla. Kyllä niitä Jumalan huoneessa vieläkin semmosia on.
Ja sitten kunkin pitää oman kuormansa kantaman. Vaikka kannetaan niin kuin edellisen asian johdosta sanottiin, että tarvittiin toinen toisen kuorman kantamista, Kristuksen laista, mutta sitten kunkin pitää oman kuormansa kantaman. Ei siitä pääse mihinkään, että ei tämän kristillisyyden kilvoitus ole kenenkään kohdalla niin, ettei täällä ole omaa kuormaa. Niin kuin Jeesus sanoi, että joka tahtoo Minun perässäni tulla, hän ottakoon ristinsä ja vielä joka päivä, ja seuratkoon Minua. Sanooko tänä iltana joku teistä, että minulla ei ole mitään kuormaa? Eikö me tunneta, että kaikilla on se oma kuorma? Oma paikkansa täällä Jumalan valtakunnassa ja asemansa ja omat tehtävänsä omine kiusauksineen. Niistä ei pääse kukaan mihinkään, ne pitää kantaa. Ja ennen kaikkea on tuo turmeluksen paino, sekin on sitä omaa kuormaansa. Sitä ei pääse vapaaksi. Paavali rukoili oikein kolmasti Herraa, juuri tästä syystä että, Jumala ottaisi sen pistimen, sen synnin pahuuden tuntemisen pois. Se vaivaa meitä niin kauan kuin, Laatikais-Pekka ruukas saarnata: Kun paavin pappi viimeiset puluverit silimille paiskaa, niin kyllä sen mutkat oikenee. Ja niin se on, kun sanotaan: Maasta olet tullut, maaksi pitää tulla jälleen, sitten on mutkat oienneet. Siihen asti me kannamme ja meidän pitää kantaa oma pahuutemme, johon liittyy myös risti ja monenlaiset elämän tehtävistä ja kutsumuksista, joihin on Jumala meitä asettanut, niin niistä johtuvat vaivat, joihin on Jumala meitä asettanut.
Koska siis meillä aika on, niin tehkäämme jokaiselle hyvää, mutta enimmiten niille, jotka meidän kanssaveljemme uskossa ovat. Kun sanalla neuvomista tarkoitetaan, niin se ymmärretään, että silloin on aina Raamatun sana, jolla täällä Jumalan valtakunnassa neuvotaan keskenämme. No nyt kun toisella on tämä lahja, että se sanalla neuvoo. Toisella saattaa olla maallista, niin se jakakoon kaikkea hyvää sille joka häntä neuvoo. Se tarkoittaa aivan tuollaista rakkauden palvelusta ja tekemistä, joka on luonnostaan Jumalan seurakunnassa tärkeä asia. Mutta kuitenkin se on niin, kaikista asioista on pitänyt kirjoittaa, että ne on kaikki täällä meille näkösällä ja meitä opetetaan kaikissa asioissa. Se kun se saattaa sydän niin kuivata kiinni omaan talouteen, ja tavaraan, ja piru rupeaa tekemään laskuja, että jos minä nyt tuota ruokit ja palvelet, niin kuinka paljon se maksaa, paljoko siinä kuluu? Ja kun lähtee pirun kanssa laskuihin, niin se laskee asian niin päin, että jos sinä tuota jatkat, niin köyhä tulee ja loppuu iteltäskin. Ja siksi se on niin tärkeä tämä Jumalan sana, sille löytyy aina oikea asema. Kun sen Pyhä Henki selittää ja asettaa sen paikalleen, niin se tuntuu heti niin turvalliselta, että kyllä se tuokin on hyvä että siitäkin on huomautettu, että ei sydäntään kuivaa kiinni näihin ajallisiin, ja tule sellainen rikkauden tavoittelu, joka vielä kodinkin niin hienoksi ettei siellä saata ketään palvella, ne sotkee joka paikan se moskajoukko. Ei meille voi ottaa sisälle. Se on parempi, kun ei kotiaan laita niin hienoksi, etteivät sinne Jumalan lapsetkaan saata tulla.
Sekin on yksi eksytys ja yksi vaara, ja siellä ei sitten itsekään voi oikein hengittää, kun kaikki kiiltää. Niin se on, siinäkin on niin monenlaisia asioita, jotka liittyvät tähänkin kysymykseen. No niin, tässä on jo aika mennyt yli tunnista ja eiköhän se ole aika lopettaa. Me olemme huomanneet, miten paljon se Jumalan evankeliumi näin pikkusella hetken kohdalla sisältää. Ja sittenkin me tiedämme, ettei siitä ole vielä paljon auennutkaan. Siitä jäi vielä paljon enempi aukeamatta kuin mitä aukesi tällä kertaa Jumalan hengen ilmoituksina. Mutta se on Jumalan armo, että me saamme tänäkin iltana aivan viallisina jäädä uskomaan. Se on kaivellut niin kuin naskalilla esiin kaikki, mitä ihmisessä on, ja mitkä vaarat kohtaavat. Mutta se ei ole koskaan tämä evankeliumi semmonen pois leikkaava ja repivä, mutta rakentava ja kokoava ja korjaava, siunaava ja lohduttava. Ja siinä on tämä siveyden henki. Siksi Jumalan lapset, jääkää tänäkin iltana uskomaan Herran Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Ja kyllä minäkin olen sitten ollut niin epäilyksissä ja ahdistuksissa, että saarnaatteko minullekin. Ja näin se jää tähän Herraan Jeesukseen ja Jeesuksen veren alle ja Jeesuksessa täydelliseksi köyhä ja viallinen vaeltaja. Olkaa turvallisella sydämellä tänäkin iltana, ja kyllä Jumalan armo on ihmeellinen ja Jumalan armotalous. Voi että siellä on hyvä köyhän syntisen asua.
Yhdymme iltasiunaukseen. Kiitos Taivaallinen Isä, että Sinun valtakuntasi evankeliumi on meitä tänä iltana lohduttanut, neuvonut, nuhdellut ja rakentanut. Ojentanut virheistä, ja Sinä Herra Jeesus, Hyvä Paimen olet käynyt laumasi edellä vereen kastetuissa vaatteissa. Ja lauma joka taivaasta on, seuraa Paimenta siihen asti, kun se kootaan kunnian valtakuntaan. Se maa on se, jossa vanhurskaus asuu, jossa ei enää tarvitse meidän ikävöidä? Herra hyvästi siunaa meitä ja varjele meitä. Valaise meille kasvosi ja ole meille armollinen. Käännä kasv
kasvosi meidän puoleemme ja anna meille iankaikkinen rauhasi. Nimessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, Aamen.
_________________
Kova jätkä löpisemään tämä taulukaupias näyttää olleen. Mutta tiivistämisen lahjaa ei ole kaikille suotu.
HS:n hoitokokous- ja henkivaltaoppi orjuuttaa kaikki. Se panee kaivelemaan muita ja itseään. Ilmiselvää uusheräystä.
Lainaus HS:n sarnasta:
"Mutta kun se karvas juuri jää sydämen maahan, siitä kun jää niin kuin rikkaruohosta pikkunen juuren pätkä sydämen maahan, niin se rupeaa kasvamaan, se on kuin karvas juuri. Sillä jokainen istutus, joka ei ole Minun taivaallisen Isäni istuttamaa, se pitää juurineen repiä pois."
Tämä oli HS:n kaiveluopin ydin. Tätä oppia vastaan mm. Erkki Reinikainen alkoi pikkuhiljaa taistella 1970-luvun lopulla. Opista keskusteltiin jopa SRK:n johtokunnassa , jonka pöytäkirjassa asiasta on merkintäkin.
Reinikainen kritisoi kaiveluoppia sillä, etteihän koskaan tiedä onko ne karvaan juuren pikkusäikeet varmasti nyt nykitty kokonaan pois. Ihminen ei ole viaton juurihoidonkaan jälkeen vaan joutuu syntiin. Silloin hän saattaa ajatella, että jäikö sittenkin sydämeen jotakin rikkaruohon tynkää, joka ilmiselvösti versoo uusina synteinä. Näin hän joutuu orjuuteen ja alkaa syyttää itseään väärästä hengestä. Kun vielä joku saarnamies vaatimuksillaan, puheillaan ja saarnoillaan vauhdittaa tätä näkemystä, niin johan on soppa valmis.
Reinikainen korostikin varsinkin 1970-luvun lopulla uskon vanhurskautta. Ihminen vanhuskautetaan uskosta.
Koko vl-liike meni kaivelu-, juurihoito- ja hoitokokousten avulla tapahtuneeseen irtirepäisyoppiin 1970-lvulla. Opillinen harha oli todella paha. Ei siitä päästä ulkopuoliset ja eriseuraiset haukkumalla. Vl aiheutti itse omat sotkunsa. Turha siitä on panna "yhteiskunnan murroksenkaan" syyksi.
tämä saarna on pidetty? Olikohan ennen vai jälkeen rankkojen hoitokokousvuosien? Minusta HS:n saarna tässä oli varsin nöyrää, mutta uudenheräyksen henki vielä haiskahti.. Virhe taisi ollakin siinä, että HS kumpp. lähtivät tekemään "viatonta Jumalan Valtakuntaa..".
"Karvaan juuren" poistaminen pitäisi jättää Jumalan työksi, se ei tule kuntoon saatettua toisen ihmisen toimesta. Koska se on loputon tie.
Jumala on se, joka antaa kasvun. Ihmisen tulisi vain tehdä kylvötyötä. Sirppi kädessä kylväminen aiheuttaa em. hoitokokoustarpeita. HS otti liikaa vastuuta JV:n puhtaista asuvaisista. Lihallinen ihminen ei omasta puolestaan ole koskaan taivaskelpoinen, mutta Jeesuksen ansion tähden kelpaa syntisenäkin Jumalalle.
mutta heikki saarestakin jäi todistus,, että sielu kelpasi jumalalle.. hän uskoi loppuun asti omat syntinsä anteeksi,, jeesuksen nimessä ja veressä,, niin kuin täällä pitäsi jokaisen teistä. uskoa,, jos haluaa taivaaseen päästä,,
ei se ainakaan teidän sieluja pelasta että alatte ihmisten sanomisia ja tekemisiä, vatvomaan,, uskokaa itse omalle kohdallle syntien anteeksi antamus,, parannus,, se on henkilökohtainen. ei se teidä auta vaikka kuinka kuolleista ihmisistä haluatte pahaa puhua,
näreet.
ko. saarna!
Tuo saarna on pidetty v. 1977, jolloin hoitokokoukset riehuivat koko maassa ja HS oli valtansa huipulla. Uusheräyksen opin lisäksi saarnasta huokuu myös kososlainen oppi, jonka mukaan paikkakunnilla oli oikeita kristittyjä ja sitten joko oikealle tai vasemmalle langenneita.
HS:lla oli monia harhaoppeja. Kyse ei ollut vain väärästä hengestä vaan paljon vakavammasta asiasta: vääräoppisuudesta. HS:n vaikutukset tuntuvat vanhoillislestadiolaisuudessa vieläkin.
Yrittikö HS viedä puhdistukset niin pitkälle, että olisi saatu aikaiseksi puhdas jumalan valtakunta, joka olisi ollut valmis kohtaamaan aivan jo aivan ovella kurkkivan maailmanlopun?
Jeesuksen vertausta kuolleista ja kaloista ja ohdakkeista tulkittiin niin, että maailmanlopulla enkelit (saarnamiehet) tulevat ja puhdistavat verkot. Sitä ennen kuolleiden erottaminen elävistä olisi vaarallista, mutta että nyt (1970-luvulla) oli tullut aika, jolloin sai puhdistaa.
Kun tähän todella pahaan harhaoppiin yhdistettiin oppi Jeesuksen kirkkolaista (Matt.18) niin hoitokokousten harhainen opillinen perusta oli kasassa. Hoitokousoopin perusta oli todella jykevä, kun sen tueksi kaiken kukkuraksi vielä heitettiin tulkinta galattalaiskirjeestä. Ei ihme, että HS tunsi asemansa hyvin vahvaksi.
Nim. Pölijä ihan pölijä
Tulkinta on oikea. Juuri kirjoittamaasi kuvioon perustui hoitokokoukset.
On tunnettua, että monella vanhalla ukolla vinksahtaa pahan kerran, kun iskee seniliys ja toteaa, että vanhuus ja dementia uhkaa. Joistakin tulee kaikki tietäviä maailman parantajia. Ja mitä vähemmän sivistystä, sitä hullumpi moukka.
"Kyse ei ollut vain väärästä hengestä vaan paljon vakavammasta asiasta: vääräoppisuudesta. HS:n vaikutukset tuntuvat vanhoillislestadiolaisuudessa vieläkin."
Ei tarvitse kuin mennä vl-foorumille, niin voi kokea saman uusheräykseläisen vääräoppisuuden elävän voimakkaana vielä tänäkin päivänä. Oulun seudun lestadiolaisuus edustaa vielä tänäänkin melko puhdasta uusheräysläistä lestadiolaisuutta vanhoillislestadiolaisuuden suojissa.
miten te pidätte Saaren saarnaa nöyränä! Koko saarna on lain saarnaa, on vaikka siinä näyttäisikin olevan nöyryyttä ja armoa. Jos tutkitaan tätä saarnaa, niin havaitaan, että saarna vaatii nuhdeltavaa olemaan nöyränä nuhtelijalle, ei Jumalan sanalle.
Lisäksi Saari tarttuu nuhdeltavan ”henkeen”: ” Mutta sitten tavallisesti sellaiset, jotka eivät ole oikeassa hengessä eivätkä korjaannu, ne tarttuu näiden korjaajain vikoihin.”
” Minä voisin sanoa sieltä meiltäkin, kun siellä oli oikein asiat sekaisin, ja kun ne asiat selveni, niin voi sitä iloa. Ne ei tahtonu malttaa öitäkään nukkua. Ne oli toistensa luona kylässä ja aina vain puhuttiin ja ihmeteltiin, että voi mikä armo meille tapahtui, että Jumala meitä korjasi siitä väärästä hengestä, johonka me olimme joutuneet. Ja tällä tavalla se tulee yhteinen löytäjän ilo Jumalan huoneeseen.”
On kyllä sanottava, että näin kävi Uusheräyksen tultua, ne jotka nielaisivat Uusheräyksen opin, he iloitsivat uudesta opista yhdessä eksyttäjiensä kanssa. Näin on nytkin käynyt, ne jotka hyväksyivät uuden henkiopin, he kävivät riemuiten yhdessä hoitajien kanssa jumalanlasten vikoihin ja synteihin kiinni. Kaivelivatpa jo anteeksisaatuja ja uskottuja syntejä uusparannus vaatimuksin.
Vanha usko piti vääränä hyljätä! Saari toteaa: ”Ja nyt se oli alkanut puhua, että kun ne ei sitä 40 vuoden kristillisyyttä minään pitäneet. Kun se olisi pitänyt panna aivan romukoppaan, ja kun ihminen 40 vuotta kilvoittelee uskossa, niin ei sitä pidetä minkään arvoisena.”
Kun tätä vaadittiin, niin asia käännettiin niin, että selitettiin hoidettavan lukevan ansiokseen pitkän uskonkilvoituksen! Tosiasiassa nuhdeltava riippui vain siinä uskossa, josta on hengen ja elämän saanut. Hoitajat vaativat entisen uskon hylkäämistä vääränä henkenä.
Tutkikaa hyvät ihmiset Galatalaiskirjettä, ei Paavali kehota heitä tekemään väärästä hengestä parannusta, vaan väärästä opista jonka väärät saarnamiehet toivat, vaatien uskovia laintekoihin = ympärileikkaukseen.
Gal. 3:1 Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!
2 Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? 3 Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?
7 Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko. 10 Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee."
aika rehellisesti tunnusti, että hoitajillakin on suuri vaara kasvaa päätä pitemmäksi muita, ja että saatana kiusaa hoitajaakin. Olin kuvitellut, että HS saarnaajana oli kaikkea muuta kuin nöyrä.
Silti kammoksutti tuo hiustenhalkominen tukkalaitteista ja rintakoruista yms, eli totesin haiskahtavan uusheräyksen tiukalta lakiuskolta. Arvelen tuon saarnan olleen hoitokokousajan jälkipuolta, koskapa HS niin moneen hoitotapaukseen viittaa.
HS varmaankin toimi mielestään oikein, vaikka näin jälkikäteen me monet vl:tkin olemme sitä mieltä, että metsään meni että pätkähti. Ehkäpä tuo "nöyristely" olikin tarkoitettu kuulijoiden hyväksynnän ostamiseksi, kuka tietää.
Joku tuossa edellä mainitsi HS:n hyvästä todistuksesta. Eivät taida paljon painaa viimeisenä päivänä meidän todistukset, rohkenen ajatella. Yksin vastaamme teoistamme, mitä ruumiissamme olemme tehneet. Kunhan vain Jeesus todistaisi puolestani.
H.S itte kaiveli ihmisten tekemisiä/mahdollisia syntejä. Eikö se ollut juuri hän, joka etsi niitä ihmisistä 'synnin juuria'?
Ja noin selittää Lutherkin Galatalaiskirjettä.
Mielestäni Heikki sanoo naisten tukkalaitteista mainiosti: ”Ja sitten kun ne tarttuu siihen hiusjuttuunkin, niin että kuin siellä sanotaan, että ei kahara hiuksilla, eikä naisten kaunistus ole hiusten palmikoinnissa. Niin palmikoiminenkin on sitten syntiä ja kaharahiukset on syntiä, niin mikä se on sitten se synnitön tukkalaite? Ei tiedä mikä se pitäisi olla”.
Saari itse tarttui naisten pukeutumiseen. Minulla on kasetti jossa hän saarnaa: ”On se kumma kun mennään kuuhunkin, mutta ei saada naisten hameeseen kymmentä senttiä pituutta lisää”.
Samalla lailla on nöyryyden laita! Hoitokokouksissa kaikki hoitajat pyysivät toisiltaan hyvin nöyrästi anteeksi liian kovia sanoja tai jotain muuta anteeksi ja sanoivat: ”Mekin ollaan syntisiä”. Eivät he koskaan pyytäneet hoidettavilta mitään anteeksi, ei vaikka kuinka väärin ja rumasti käyttäytyivät.
Kävi Saari pyytämässä vaimoni isältä Ville Suutarilta anteeksi minun ja vaimoni väärää ja liian kovaa hoitoa. Mutta meiltä ei pyytänyt. Sanoinkin Villelle: ”Oliko sinun mielestä oikea parannus?” Ville ei vastannut. On oikein pyytää anteeksi kaikilta joita loukkaa, mutta pitäisi ensisijaisesti pyytää niiltä, joita henkilökohtaisesti loukkaa ja tuomitsee väärin.
Vl uskoon on tuotu oppi, että seurakuntaan tulisi jäädä todistus uskovan sieluntilasta. Tämän aiheuttaa käännösvirhe. Heikki Saari ei tehnyt parannusta väärästä opista vaan väärästä hengestä! Henkiparannusta ei raamattu tunne! Muuten tuo ”Kahara hiukset”, sekin on käännösvirhe.
Laitan linkin vanhaan kirjoitukseeni:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3321709
mitä tarkoitat!
Heinolta:
>>>Tutkikaa hyvät ihmiset Galatalaiskirjettä, ei Paavali kehota heitä tekemään väärästä hengestä parannusta, vaan väärästä opista jonka väärät saarnamiehet toivat, vaatien uskovia laintekoihin = ympärileikkaukseen.>>>
Tätä tarkoitin, että myös Luther selittää asian noin. Elikkä kun galatalaiset olivat alkaneet uskossa, he lopettivat lihassa, eli luopuivat uskostaan Kristukseen ja rupesivat tekemään tekoja; ympärileikkauksia ja välttämään epäjumalille uhratun lihan syöntiä.
Kun taas meikäläisyydessä tehtiin tavallaan sama asia toisin päin: ruvettiin vaatimaan tekoja.
tutkimaan ko. Galattalaiskirjettä. Kiitos sinulle!
Millaiset olivat kahden 1970-luvun keskeisen SRK-johtajan, HS:n ja Ville Suutarin, keskinäiset välit? Pyrkikö HS nokittamaan Suutaria, koska koki tämän kilpailijakseen ja aivan toisenlaisen opin kannattajaksi kuin hän itse oli?
Olen ollut eräässä todellisessa hoitotilanteessa, jota näin jälkeenpäin muistellessa tulee mieleen seuraavia ajatuksia: HS:n taktiikkana oli kaivelun ja synnillistämisen keinoin tehdä tyhjäksi ja vääräksi koko entinen usko jopa niiltä, jotka olivat olleet syntymästään asti vanhoillislestadiolaisia, siis olivat kokeneet olleensa lapsuuden uskossa.
HS julisti ko. tilaisuudessakin jotenkin näin "Sinun uskosi on rakentunut vuosikymmnenten ajan väärän hengen pohjalle, josta sinun on tehtävä parannus". Tämän hän saneli lähes ikäiselleen yli 60-vuotiaalle pappareiselle. Hoidettavan mielenterveyden järkkyminen oli lähellä. Ihmettelin vierestä moista ronskia meininkiä.
Tämä oli sitä Heikin kaivelu- ja vanhan uskon ulosheitto-oppia, uusheräystä puhtaimmillaan.
Ensinnäkin saaren ja Suutarin saarnoissa on hyvin suuri ero. Suutarin saarnoissa, siis sellaisissa saarnoissa joissa hän kykeni vapaasti puhumaan, ilman SRK kontrollia, niissä kuului rakkauden sanoma – sinun syntisi on sovitettu.
Saaren saarnoissa on hoitaminen pääasiana ja toisen uskovaelluksen tarkkailu. Kun uskon tulisi lähteä, niin kuin Luther sanoo: ”Minun, minun suuret syntini on jo sovitettu”. Eli me ei tulla taivaskelpoiseksi hyvän uskonvaelluksen kautta, vaan yksin uskon kautta Kristuksen lunastustyöhön. Meidän ei tarvitse ”vartioida” veljeä. Tulee Jumalan sanan valossa katsella omaa kulkemistaan – olenko Jeesusta seuraamassa.
Saari pyrki, niin kuin sanot: ”nokittamaan Suutaria”. Aivan oikein, näin hän teki! Ville sanoi minulle, kun kerroin kokouksesta jossa minut pantiin puhekieltoon: ”Ei sinussa ole mitään väärää henkeä! Ei se mitään jos pieni kaatuu, mutta se vasta romaus on kun iso kaatuu!”
Alun pitäen Suutari vastusti henkioppia, muistelen, että oliko se Taivalkoskella joku ry jossa hän oli käynyt paljon pitämässä seuroja. Kun Saari sanoi, että siellä ovat menneet väärään henkeen, niin Suutari oli saanut pitkänaikaa hoitokokoukset estettyä, sanomalla: ”Ei siellä mitään väärää henkeä ole”.
Ville Suutari hoidettiin henkiopin kannattajaksi. Muistan kun Reinikainen sanoi, että Ville esti hoitamasta tätä ry:tä oikeaan henkeen, eli Taivalkoskella pidettiin hoidon jälkeen monet kovat hoitokokoukset.
Meidän kokouksessa Saari yritti vääristellä ja laittaa suuhuni sanoja, joita en ollut sanonut, hän toi jopa juoruja joita minusta oli pantu liikkeelle. Juorut kuitenkin kaatuivat, kun niille ei löytynytkään yhtään todistajaa. Ville puolusti minua Saaren hyökätessä. ”Kyllä kait minä vävyäni sen verran tunnen, että ei Heino tuommoisia ole sanonut!”
Kokouksen jälkeen Ville hoidettiin Oulussa ”ruotuun”! Hänet velvoitettiin kirjoittamaan Kärsämäen ry:n johtokunnalle kirje. Kirjeessä hänet käskettiin sanoa, että minä vaimoni kanssa olen väärässä hengessä.
Kun kirje tuli Kärsämäelle, niin johtokunta kierrätti kirjettä ympäri seurakuntaa, jopa kirjettä luettiin niin paljon, että se kului, eli sitä oli vaikea lukea. Niinpä seuraavassa kokouksessa puheenjohtaja ei saanut selvää, vaan täytyi Suutari kutsua lukemaan kirjettä.
Meille ei kukaan ilmoittanut, että ko. kirje on lähetetty johtokunnalla. Työvaliokunta oli kieltänyt Suutareita ilmoittamasta meille. Ihmettelimme, että miksi he vähän väliä soittavat ja kysyvät mitä meille kuuluu. Sanoimme: Hyvää kuuluu, kaikki ovat niin ystävällisiä meille – rakkaus on aivan ”ylitsevuotavaista”!
Täällä johtokunta iloitsi ”Ootahan Heino, kohta saat turpiin”! Ja niin sain! Reinikainen oli pantu komentelemaan oikein sotaherran äänellä! Hän komensi ja työvaliokunnan jäsenet nyökytteli hyväksyntää: ”Katsokaa kun Ville menee siunaamaan lihallista tytärtään”.
Vaikka Suutari meni ”päineen sorkkineen mukaan henkioppiin”, niin hän itki ilosta kun Heikki Saari pantiin istumaan ja pois SRK:n johtopaikoilta.
onko palstalaisissa "lainoppineita", jotka tietäisivät: Onko minulla oikeus saada kopio ko. kirjeestä ry: johtokunnalta? Luulen, että kirje on tallessa! Jos saan kirjeen haltuuni, niin laitan sen tänne, että voitte lukea. Olisipa se mahtavaa, jos minulla on oikeus saada kirje!
galatalaisille on todella mielenkiintoinen. Kannattaa lukea kokonaan tai vaikka vain luku 3.
Se on kuin Paavali kauhistelisi ja ojentaisi vanhoillislestadiolaiskristillisyyttä harha-askelista. Lukekaa ja mietiskelkää näin suviseurojen alla.
Muistan, kuinka vanhat ihmiset jumaloivat H.Saarta.
Monet tulivat pyytämään syntejänsä anteeksi nimenomaan H. Saarelta.
H.Saari todettiin ties miksi henkioppinensa.
Mutta. Mihin joutuivat ne ihmiset, jotka "saivat" viimmeisen siunauksensa ennen kuolemaansa häneltä?
Helvettiinkö?
te jotka uskotte, että "taivaanvaltakunnan avaimet" ovat vl -uskovilla! Oliko H.S avainten haltia, vaikka oli väärähenkinen? Tuleeko sen henkilön sieluntila tutkia ennen kuin uskaltaa pyytää syntejään anteeksi ko. henkilöltä = uskovalta?
täytyy tutkia, eihän sitä voi summamutikassa pyytää anteeklsiantoa. Jos on vaikka nimikristitty, tai salasyntinen. Ry:llä on uskovia joilla on hengen tutkija lahjoja.
"Ry:llä on uskovia joilla on hengen tutkija lahjoja."
niistä henkilöistä tiediot, jotka omaavat taivaanvaltakunnan avaimet, eli ovat SRK:n hengessä. Voisi sitten ohjata sielunhädässä olevan heidän luokseen parannuksentekoon. Tämä olisi tärkeä tieto, ei kukaan tekisi parannusta summamutikassa! Jos kerran ei ole oikea uskovainen, ei ole oikeaa henkeäkään. Voi niitä raukkoja jotka uskovat summamutikassa syntinsä anteeksi - esim väärähenkisen saarnaamana.
taivaanvaltakunnan avaimet ovat niillä, jotka kuuluvat rauhanyhdistykseen.
"taivaanvaltakunnan avaimet ovat niillä, jotka kuuluvat rauhanyhdistykseen"
Ei todellakaan saa. Miltä kuullostaa tämä:
- ottanut edellisenä iltana vähän saunakaljaa, kossua
- työpaikalla kiroilee
- käy illanvietossa työasioissa porukan mukana viihteellä
- käy seuroissa , iso perhe, himoitsee muita aviopuolisoja
- kaappijuoppo, salaa.
Tämä on todellista todellisuutta. Tiedän, koska työkaverini on tällainen, yleensä oli hanakkain lähtemään yökerhoihin kokousten jälkeen. Ja niin hyvää isää esittää, että.
Kuuluuko siis "avaimet tälle, mitä esitit.
mutta ei yrkän seinällä ole ilmoitusta, kenellä meistä on taivaanvaltakunnan avaimet! Puhujat sanovat, että kaikilla vl:llillä ne ovat! Ulkopuolisilla ei sitävastoin ole avaimia ja voihan yleistä synninpäästöä uskoa, nostaa vain merkiksi käden. Sinä taidat olla liian tiukka, puhujatkin sanovat, että hekin ovat syntisiä.
Jos H. S. ei ollut hengellisesti kuollut, hänellä oli taivaan avaimet. Jos hän taas oli hengellisesti kuollut mätä kala, hänellä ei ollut avaimia.
"Mihin joutuivat ne ihmiset, jotka "saivat" viimmeisen siunauksensa ennen kuolemaansa häneltä?"
Riippuu kahdesta asiasta. Jos siunausta pyytäneet ja sen saaneet olivat uskovaisia, he menivät ripille H.S:n luo yhtä uskovaisina kuin sieltä tulivat. Ripissä ei tapahdu uudestisyntymistä, vaan se on armovakuutus, jossa synti (ja miksei väärän hengen tartunnaisetkin) pannaan pois tunnolta. Jos he taas olivat hengellisesti kuolleita ja Heikillä oli taivaan avaimet, he tulivat Heikin julistamassa evankeliumissa parannuksen ahtaasta portista sisälle Jumalan valtakuntaan ja jos siinä tilassa nukkuivat pois, he pääsivät taivaaseen. Jos he olivat itse hengellisesti kuolleita ja Heikki oli heille evankeliumia julistaessaan hengellisesti kuollut, he kyllä joutuivat ikävä kyllä sinne vaivan paikkaan. Jos niin ikävästi pääsi käymään, älköön syytettäkö Jumalaa eikä ihmisiä, vaan todettakoon, että jokainen kuolee VAIN omien syntiensä tähden.
takia pitäisikin johtokunnan asettaa ne henkilöt, joilla on henkien erottamisen lahja, tutkimaan kenellä on oikea henki. On se nyt kauheaa, jos joku uskoo vahingossa väärää saarnamiestä!
Voihan niitä komitioita ja johtokuntia asetella, mutta mikään ei takaa, että sen enempää tehtäviin asettelijat kuin tehtäviin aseteltavat olisivat uskovaisia. Instituutiot tulevat ja menevät. Jumalan Henki liikkuu minne tahtoo; et voi tarkkaan tietää, missä kaikkialla se on puhaltanut ja minne se jatkaa kulkuaan. Nyt Henki vaikuttaa mm. Suomessa ja Togossa, mutta emme voi tietää, missä se vaikuttaa sadan vuoden päästä. Kenties SRK on vuonna 2109 olemassa, mutta Pyhän Hengen menettäneenä. Kaikki on mahdollista.
Henkien erottamisen armolahja on Raamatun mukaan olemassa. Jokaisella uskovaisella on jonkin tason henkien erottamisen armolahja. He kuulevat, jos paimenen ääni ei ole tuttu ja kavahtavat sitä. Synnin petoksen kautta paatuneilta se kyky on hämärtynyt tai jopa kokonaan mennyt. Erityinen henkien erottamisen armolahja tarkoittanee erityisen herkkiä tuntosarvia sekä kykyä erotella erilaisia vääriä henkiä nimeltä.
Joh. 10:4 Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
5 Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.
1. Kor. 12:10 Toiselle voimallisia töitä tehdä, toiselle ennustus, toiselle henget eroittaa, toiselle moninaiset kielet, toiselle moninaisten kielten selitys.
muutkin saarnamierhet, seurasivat Heikki Saarta, kun tunsivat hänen äänensä ja samoin tekivät melkein kaikki uskovat. Me tehtiin joukolla parannusta väärästä hengestä ja varsinkin kososhengestä. Kyllä meillä lahjoja oli, Heikki sanoikin, että ei ole yhtään uskovaa, jolla ei joku henkilahja ole.
Ei kukaan saa syntejään anteeksi muutoin, kuin uskomalla. Toinen ihminen ei voi kenelekään antaa syntejä anteeksi! Synnit saadaan anteeksi ainoastaan uskomalla - uskon lahjoittaa yksin Jumala, ei ihminen. "(ja miksei väärän hengen tartunnaisetkin)" mitä ne ovat? Riittää yksinkertaisesti kun uskotaan synnit anteeki!
"Jos hän taas oli hengellisesti kuollut mätä kala, hänellä ei ollut avaimia."
Eikö siltä otettu kaikki valta pois. Kun oli jos mikä väärähenkinen.
Älä latele tänne paskaa, väärine tietoineen. Asiat muutenkin on 70 luvulta lähtien H.S eläessä mennyt yhä mutkikkammaksi.
saan H.S:n saarnasta pääosin leppoisan ja mukavan papparaisen vaikutelman? Sinun viesteistäsi taas saa käsityksen, että hän olisi ollut hirviö. Mistä ero johtuu?
Pyhä Henki, joka asuu seurakunnassaan eli uskovaisten sydämissä. Usko syntyy siis Pyhän Hengen vaikutuksesta päästöavaimen kautta, jos on syntyäkseen.
""(ja miksei väärän hengen tartunnaisetkin)" mitä ne ovat?"
Väärän hengen tartunnaiset ovat vääriä käsityksiä ja muita syntejä. Niistäkin on tärkeää puhdistautua.
2. Kor. 7:1 Että meillä nyt senkaltaiset lupaukset ovat, minun rakkaani, puhdistakaamme siis itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, täyttäin pyhyyttä Jumalan pelvossa.
samasta asiasta, kuin Jeesus opettaa Hyvän Paimenen äänestä, että "lampaat" tuntevat paimenensa äänestä. Ymmärrätkö? Sinä tunnet oman paimenesi, eli olet Heikki Saaren kanssa samoin uskomassa! Kyllä minä tiedän, että' Saarta ja hänen oppiaan moni ihannoi ja näin viihtyivät samassa "karsinassa" Saaren kanssa.
Vaikka H.Saari oli tyly luonteeltaan, (tunsin hänet henkilökohtaisesti) hän tykkäsi ja sanoisinpa, että melkein rakasti niitä ihmisiä jotka häntä avoimesti ihannoi. Sinustakin hän varmaan tykkäsi/olisi tykännyt.
"päästöavain" - mitä mahtanee tarkoittaa? päästöt ymmärtää jokainen mutta että jollain avaimella synnytetään uskoa... huh-huh
Tuskinpa ihannoin H.S:ta. Tuo on ainut saarna, jonka häneltä olen lukenut. Se vastasi henkeen, mutta yksi saarna ei vielä paljon todista. Tietojeni mukaan hänellä oli pienehköä opillista harhailua, joka käytännön tasolla aiheutti jonkin verran suurempia ongelmia kuin paperilla. Opetus voi jopa olla muodollisesti täysin puhdasta, mutta kuitenkin samalla hengetöntä ja rakkaudetonta. H.S:n saarnan lukeminen oli kuitenkin hyvin valaisevaa. Ihmiset, jotka eivät kaihda kirjoittaa törkeyksiä, räävittömyyksiä, solvauksia, ilkeyksiä jne. uskovaisista, vertaavat täällä leppoisan ja mukavan oloisen saarnan pitänyttä papparaista Staliniin... Ilmeisesti kyse on siitä, että jos joku (esim. H.S.) julkenee olla pitämättä (mielestään) huippuerinomaista laatu-uskovaa epäuskoisena, silloin huippuerinomainen laatu-uskova saa avoimen valtakirjan panetella ja mustamaalata henkilöitä, jotka pitävät huippuerinomaista laatu-uskovaa epäuskoisena.
tätä:
"Päästöavain suorittaa evankeliumin työtä, houkuttelee ottamaan vastaan armoa ja laupeutta, lohduttaa ja lupaa elämää autuutta syntien anteeksiantamisen vuoksi. Sanalla sanoen, ne ovat excutores, sen evankeliumin toimeen- ja täytäntöönpanijoita, joka juuri saarnaa näitä kahta kohtaa, katumusta ja syntien anteeksiantamusta (Luuk. 24,47)... Avaimet vaativat uskoa meidän sydämissämme, ja ilman uskoa et voi käyttää niitä hyödyksi. Mutta jos uskot niiden päätökseen, niin ne saattavat sinut jälleen takaisin kasteesi viattomuuteen, sinä tulet uudestisyntyneeksi ja todelliseksi, uudeksi pyhimykseksi; sillä Jumalan sana on pyhä, avaimet ovat pyhät. Ne myös pyhittävät kaikki, jotka uskovat niihin." (Luther: Avaimista.)
kuinka ne ovat eksyneet tänne pohjan perille vl:ille? luterus sentään vain selittää avaimia ja apostoleille "ne" aikoinaan annettiin mutta kuinka ne on joutuneet ouluun "ainoille oikeille uskovaisille". ihmetyttää kirjanoppineita moinen perintö ja kun niitä avaimia sitten vielä käytetään vain omaksi hyväksi ja rahan ja vallan välineinä. huuhaa-touhua koko lahkousko
Heikki Saaren "lammas"! Noi hänkin olisi nimitellyt minua, vaikka en koskaan ole kenelekään kirjoittanut, niin kuin sinä syytät: " Ihmiset, jotka eivät kaihda kirjoittaa törkeyksiä, räävittömyyksiä, solvauksia, ilkeyksiä jne."
Koko sinun viestisi on hävytön ja ilkeilevä! "esim. H.S.) julkenee olla pitämättä (mielestään) huippuerinomaista laatu-uskovaa epäuskoisena, silloin huippuerinomainen laatu-uskova saa avoimen valtakirjan panetella ja mustamaalata henkilöitä, jotka pitävät huippuerinomaista laatu-uskovaa epäuskoisena."
Jumala ei ole ihmistä laittanut luokittelemaan uskovia! Sinä ja H. Saari tätä teette, en minä, joten jatkappa yksiksesi, minä en enää vastaa viesteihisi. Voisit kyllä miettiä, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: Joh. 15:11. "Ei se ihmistä saastuta, mikä suusta menee sisälle, mutta se, mikä suusta tulee ulos, saastuttaa ihmisen."
Totesin vain, että samat ihmiset syyttelevät mukavia papparaisia hirviöiksi ja kirjoittelevat itse säälittä törkeyksiä heistä. On olemassa ihmisryhmä, joka ei koe tehneensä MITÄÄN väärää eikä ilkeää, vaikka olisi murhannut äitinsä! On paljon ihmisiä, joiden psyyke on semmoista laatua, että sillä on taipumus selittää kaikki itselle eduksi (rehelliset varkaat, siveät huorintekijät, raittiit juomarit, lempeät murhaajat jne.). Sääli, että semmoinen ei kelpaa Jumalalle. Tuntuu varmaan väärälle, jos tuntee aina tekevänsä oikein ja tuomari sanookin viimeisellä tuomiolla: mene pois, väärintekijä, en tunne sinua!
ei vaan annettu korjata vääryyksiään, srk esti - tunto painoi mutta enemmän painoi jumalanhuoneenhallituksen erehtymättömyys - hävetkää jos osaatte!
"erehtymättömyys" ei ole mikään ongelma. Seurakunta on kokonaan pyhä, puhdas ja moitteeton vain Pyhän Hengen puolelta, joka sen pyhittää. Omalta puoleltaan seurakunta saastaisista ihmisistä koostuva saastainen ihmisjoukko, jollaisena ulkopuoliset sen näkevätkin.
Huomaatko omisa sanoissasi mitään vikaa. Millä perusteella sinä asetut selittämään mikä kelpaa Jumalalle ja mikä ei?
Jos kanssasi olisi samalla linjalla niin ei taitaisi sisäänkutsua sullekaan tulla taivaan iloon. Mietippä miksei.
mutta miksi lestadiolaiselle keskusyhdistys on se kaikkein pyhin ja erehtymätön?
Seniilejä ukkoja istuu vallan päällä ja käskyttää alamaisiaan ihmisopein, siinä yhdistystoiminnassa on demokratia ja tasa-arvoisuus unohdettu kun "aina on näin menetelty" - erovuoroiset kuulemma pitävät kokouksissa jopa kannatuspuheenvuoroja itselleen uudelleenvalinnan takaamiseksi! Harva luopuu rahanvallasta ja vallanhimosta muutoin kuin kuoleman kautta. Jokunen kuuluu tosin erotetunkin poikettuaan "yksimielisyydestä", nekin tapaukset selitetään: "luopui jumalanvaltakunnan työstä..."
"Millä perusteella sinä asetut selittämään mikä kelpaa Jumalalle ja mikä ei?"
mikä kelpaa Jumalalle ja mikä ei!
"Jos kanssasi olisi samalla linjalla niin ei taitaisi sisäänkutsua sullekaan tulla taivaan iloon. Mietippä miksei."
En ole vanhurskas huippuerinomaisuuttani, vaan täydellisen saastaisena ja syntisenä vanhurskas, Kristuksen ansion tähden.
Niin, Raamattuhan se kertoo. Se kertoo myös armottomista palvelijoista, fariseuksista, lähimmäisenrakkauden laiminlyöjistä, vääristä opettajista ja profeetoista. Oletko lukenut.
"armottomista palvelijoista, fariseuksista, lähimmäisenrakkauden laiminlyöjistä, vääristä opettajista ja profeetoista"
Jostain syystä noista ei tule ensimmäisenä mieleen H.S., vaan tämän palstan vakiokalusto! Sinulle tietysti tulee ensimmäisenä mieleen minä. Iltarukouksesikin alkaa: kiitos Jumala, etten ole samanlainen niin kuin se Suomi24:n tyyppi...
Luuk. 18:10 Kaksi ihmistä meni ylös templiin rukoilemaan, yksi Pharisealainen ja toinen Publikani.
11 Pharisealainen seisoi ja rukoili näin itsellensä: minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorintekiä, taikka myös niinkuin tämä Publikani.
12 Kahdesti viikossa minä paastoon, ja annan kymmenykset kaikista mitä minulla on.
13 Ja Publikani seisoi taampana, eikä tahtonut silmiänsäkään nostaa ylös taivaasen päin, mutta löi rintoihinsa ja sanoi: Jumala, armahda minun syntisen päälleni!
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiansa hurskaampana kuin toinen; sillä jokainen joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Mikäs selvännäkijä sinä luulet olevasi? Sinähän tunnut olevan aivan yhtä viisas kuin Isä Jumala, joka on kaiikivaltias ja kaikkitietävä.
Älä murehdi. Rukoilen kyllä sinun puolestasi mielelläni. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että sinäkin perille pääsisit.
>>Jos tahdot saada armon, niin toimi siten, että joko tarkkaavasti kuuntelet Jumalan sanaa tai ahkerasti tutkistelet sitä, sana näet - haluan sanoa - VAIN SANA ON JUMALAN ARMON KULKUNEUVO. >>
Ap. t. 17:21 (Mutta kaikki Atenalaiset ja muukalaiset vieraat ei olleet mihinkään muuhun soveliaat kuin jotakin uutta sanomaan ja kuultelemaan.)
Pyhän Hengen kautta saarnattu suullinen sana on Lutherin mukaan oleellista.
"Kristus ei antanut avaimia pakanoille eikä kastamattomille, vaan opetuslapsilleen ja kastetuille... Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa." (Avaimista.)