Luottamukseni tähän palstaan siinä mielessä, että täällä voisi syntyä asiallista keskustelua (johon kuuluu mm. se, että väittämät perustellaan viitteineen), ei ole hääppönen. Ajattelin kuitenkin laittaa tänne yhden viestin. Olen taannoin keskustellut luterilaisesta kasteteologiasta ja etenkin siihen liittyvästä armovälineopista, joka kulminoituu mm. siihen, että kaste on pelastuksen välikappale. Itse näen tämän opin eäraamatullisena, joka hyvin selkeästi osoitaa, että vain ja ainoastaan usko pelastaa ja kaste otetaan tuon uskon vertauskuvalliseksi merkiksi, kuten edeltäjänsä Johanneksen kaste parannuksen teon merkiksi. Hyväksyn lapsikasteen osana kristillistä kasvatusta. Hyväksyn myös luterilaisen kasteteologian siltä osin, että jos ihminen ottaa kasteen sanan uskossa vastaan, se mitä tuo kaste vertauskuvin kuvaa, tapahtuu hänen kohdallaan. Mutta ilman uskoa kaste ei hyödytä mitään. Eräät tahot luterilaisessa kirkossa ovat sitä mieltä, että olen harhaoppinen, koska en allekirjoita sitä, että kaste yksin riittää ihmiselle pelastukseksi, ts. ihminen uudestisyntyy kasteessa eli saa Pyhän Hengen kasteessa. En löydä tälle opille Raamatussa mitään perusteluja. Minulle tarjottiin keskustelun puitteissa Raamatun paikkoja, joilla pyrittiin todistamaan, että vesikaste pelastaa ja antaa uskon. Kommentoin Raamatunkohtia perustellen, että näin ei ole. Kukaan ei sen jälkeen pystynyt kumoamaan perustelujani millään tavoin ja siitä huolimatta edelelleen pidettiin kiinni opista, jonka olin kumonnut perusteluillani. Lähetän ko. viestin tänne teille kommentoitavaksi. Olisin erittäin kiinnostunut näkemään, olisiko täällä joku, joka osaa kumota perusteluni.
Hlö X:
Tässä liuta ihan selviä lupauksia siitä mitä kastehetkellä tapahtuu.
Minä:
Kasteen vertauskuvallinen sana (lupaukset) on todellisuutta vasta sitten kun ihminen uskoo sen; sillä hetkellä, kun ihminen uskossa vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä, nämä asiat tapahtuvat.
Hlö X::
(Rom 6:3) Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Minä:
Tässä kohdassa on tärkeää huomioida se, että Paavali opettaa tässä synnistä poiskuolemisesta, ei kasteesta. Paavali aloittaa opetuksensa: ”Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” (Room.6:1-2) Kaste (hauta) on mukana jälleen vertauskuvana muistuttamana, mitä ihmiselle uudestisyntymisessä tapahtuu. Opetuksen (Room.6:4-13) pointti: uudestisyntynyttä ihmistä ei enää hallitse hänen lihansa, vaan Pyhä Henki, jonka hän on uskossa vastaanottanut.
Hlö X:
(Col 2:11-12) ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
Minä:
Kristuksen ympärileikkaus tarkoittaa sydämen ympärileikkausta eli uudestisyntymistä Pyhästä Hengestä, jolloin Karitsan veri puhdistaa ihmisen sydämen. Kivisydämestä tulee lihasydän. Tätä ei kaste saa aikaan, vaan P.Henki. Kastetta (hautaa ja ylösnousemusta) käytetään jällen kuvaamaan uudestisyntymistä.
Hlö X:
(Joh 3:5) Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Minä:
Tässä vedellä ei tarkoiteta mitään ”vodaa”, vaan Pyhää Henkeä. Kohdassa ”vesi ja Henki” tarkoittavat samaa lähdettä: Jeesusta itseään. Tämä käy ilmi seur. luvussa 4, jossa Jeesus lupaa samarialaiselle naiselle ”sitä vettä”; elävää vettä, joka tulee ”sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”, kuten edellä jo selvitin. Luvussa 7 Jeesus sanoo: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh.7:37-38)
Ei siis mitään tekemistä H2O:n kanssa! Veden symboliikkaa avaa vielä enemmän kalliosta (kuvaa Jeesusta) vuotava vesi: Mooses löi sauvallaan kallioon ja siitä virtasi vettä janoiselle kansalle; sotilaat puhkaisivat keihäällä kuolleen Jeesuksen kylkeen (lue: kallioon), josta virtasi elävää vettä (Joh.19:34). Kaiken kaikkiaan on otettava huomioon, että Raamatun kuvakielessä Jumala on elävän veden lähde jo VT:ssa (esim. Jer.2:13; 17; 13), Hänen armonsa ja rauhansa on kuin virvoittava vesi (Ps.23:2; 46:5), jota sielu janoaa kuin kuiva maa sadetta (Ps.143:6). Vesi kuvaa Messiaan ajan pelastusta (esim. Jes.12:3; 32:2; 20; 41:17; 43:19; 44:3; Aam.5:24 jne.).
... JATKUU SEUR. VIESTISSÄ
Hlö X:
Tässä liuta ihan selviä lupauksia siitä mitä kastehetkellä tapahtuu.
Minä:
Kasteen vertauskuvallinen sana (lupaukset) on todellisuutta vasta sitten kun ihminen uskoo sen; sillä hetkellä, kun ihminen uskossa vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä, nämä asiat tapahtuvat.
Hlö X::
(Rom 6:3) Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Minä:
Tässä kohdassa on tärkeää huomioida se, että Paavali opettaa tässä synnistä poiskuolemisesta, ei kasteesta. Paavali aloittaa opetuksensa: ”Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” (Room.6:1-2) Kaste (hauta) on mukana jälleen vertauskuvana muistuttamana, mitä ihmiselle uudestisyntymisessä tapahtuu. Opetuksen (Room.6:4-13) pointti: uudestisyntynyttä ihmistä ei enää hallitse hänen lihansa, vaan Pyhä Henki, jonka hän on uskossa vastaanottanut.
Hlö X:
(Col 2:11-12) ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
Minä:
Kristuksen ympärileikkaus tarkoittaa sydämen ympärileikkausta eli uudestisyntymistä Pyhästä Hengestä, jolloin Karitsan veri puhdistaa ihmisen sydämen. Kivisydämestä tulee lihasydän. Tätä ei kaste saa aikaan, vaan P.Henki. Kastetta (hautaa ja ylösnousemusta) käytetään jällen kuvaamaan uudestisyntymistä.
Hlö X:
(Joh 3:5) Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Minä:
Tässä vedellä ei tarkoiteta mitään ”vodaa”, vaan Pyhää Henkeä. Kohdassa ”vesi ja Henki” tarkoittavat samaa lähdettä: Jeesusta itseään. Tämä käy ilmi seur. luvussa 4, jossa Jeesus lupaa samarialaiselle naiselle ”sitä vettä”; elävää vettä, joka tulee ”sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”, kuten edellä jo selvitin. Luvussa 7 Jeesus sanoo: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh.7:37-38)
Ei siis mitään tekemistä H2O:n kanssa! Veden symboliikkaa avaa vielä enemmän kalliosta (kuvaa Jeesusta) vuotava vesi: Mooses löi sauvallaan kallioon ja siitä virtasi vettä janoiselle kansalle; sotilaat puhkaisivat keihäällä kuolleen Jeesuksen kylkeen (lue: kallioon), josta virtasi elävää vettä (Joh.19:34). Kaiken kaikkiaan on otettava huomioon, että Raamatun kuvakielessä Jumala on elävän veden lähde jo VT:ssa (esim. Jer.2:13; 17; 13), Hänen armonsa ja rauhansa on kuin virvoittava vesi (Ps.23:2; 46:5), jota sielu janoaa kuin kuiva maa sadetta (Ps.143:6). Vesi kuvaa Messiaan ajan pelastusta (esim. Jes.12:3; 32:2; 20; 41:17; 43:19; 44:3; Aam.5:24 jne.).
... JATKUU SEUR. VIESTISSÄ
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hlö X:
(Tit 3:5) pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Minä:
Tässä ”pesolla” ei viitata kasteeseen, vaan siihen puhdistukseen, mikä tapahtuu sydämissämme, kun Karitsan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, kun me uudestisynnymme. Kohta menee kokonaisuudessaan näin:
”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.” (Tit.3:4-7)
Missään ei viitata kasteeseen.
Hlö X:
(1Pe 3:21) Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
Minä:
Tämä kohta nimenomaan kertoo siitä, että kastevesi vertauskuvallisesti pelastaa ihmisen uudestisyntymisen kautta kun hänet puetaan Kristukseen, aivan niinkuin vesi pelasti arkissa (kuvaa Kristusta) olleet ihmiset. Ei sovi jättää huomiotta edeltävää kohtaa:
"Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän VERTAUSKUVAN mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena..." (1.Piet.3:20)
Hlö X:
(Act 22:16) Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.’
Minä:
Tässä on erittäin pahasti kontekstistaan irrotettu kohta. Paavali kohtasi Vapahtajansa jo Damaskoksen tiellä, paljon ennen Ananiaan suorittamaa kastetta.
Hlö X:
(Act 2:38) Niin Pietari sanoi heille: “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Minä:
Tässä merkkikieltä käyttämällä saadaan ihmiset ymmärtämään mitä tarkoittaa tulla kristityksi kasteen vertauskuvan kautta. Täytyy huomata myös, että kehotus on osana parannuksentekosaarnaa eli ensin käännytään ja sitten otetaan sen merkiksi kaste. Sen teologian mukaan, jota sinä puolustat, järjestys kuuluisi olla: ottakaa kaste, niin tulette parannukseen…
Hlö X:
(Eph. 5:25-27) Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
Minä:
Jälleen kerran, tuo vesi on vertauskuvallinen ilmaisu sanan puhdistavaan vaikutukseen. Tuo kirje on osoitettu jo pelastetulle (jo kastetulle) seurakunnalle, ei kastamattomille. Tuossa puhutaan siitä kuinka Kristus rakastaa seurakuntaansa niin kuin mies vaimoaan ja haluaa puhdistaa morsiamensa, niin, että siinä ei ole tahraa eikä ryppyä. Ei mitään tekemistä kasteen kanssa!
Hlö X:
(Heb 10:22) niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
Minä:
Tuo puhe on myöskin seurakunnalle, ei pelastumattomille. Paavali puhuu tuossakin Kristuksen puhdistavasta työstä meidän sisimmässämme. Puhdistumisella ei ole mitään tekemistä kasteen kanssa. Kun tarkastelemme luvun 10 alkua, tämän asetelman voi hyvin ymmärtää:
”Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.” (Apt.10:1-4)
Hlö X:
(Gal 3:27) Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Minä:
Tässä avataan taas kasteen symboliikkaa. Kohta ei puhu sen puolesta, että kastetapahtumassa saadaan Kristus, vaan päinvastoin, koko konteksti puhuu sen puolesta, että Kristus vastaanotetaan uskon kautta:
”Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal.3:21-28)
Hlö X:
(1Co 12:13) sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
Minä:
1.Korinttolaiskirjeen luvussa 12 puhutaan henkilahjoista, ei kasteesta. Kohdalla tarkoitetaan Pyhän hengen kastetta. Lue koko konteksti:
”Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” (1.Kor.12:4-13)
On päivänselvää, että tässä puhutaan P.Hengen armolahjoista ja Hengellä täyttymisestä, ei kasteesta.
Hlö X:
(1Jn 5:6-8) Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
Minä:
1. Johanneksen kirje edustaa johanneslaista traditiota (sama kieli, sanasto ja tyyli kuin Johanneksen evankeliumissa; useat tutkijat ovat sitä mieltä, että 1.Joh. kirjoittaja on sama kuin Joh. evankeliumin), joten Johanneksen evankeliumin symboliikka on jälleen huomioitava kirjettä lukiessaan. Vesi ei siis viittaa kasteveteen tässäkään.
Hlö X:
(1 Co 6:11) te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
Minä:
Peso viittaa tässäkin sydämen puhdistamiseen synneistä, ei kasteeseen.
Näin on tullut kumottua kaikki ne kohdat, joita väärinkäytetään kasteen armonvälineteologian perustelemiseen. Raamatun perusteella kannatan aikuiskastetta (eli nk. uskovien kastetta), koska näen sen lähimpänä sitä mallia, mikä Raamatussa on. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten hyväksyisi lapsikastetta. Sen vuoksi kastekysymys (aikuis- vs. lapsikaste) ei ole minulle ongelma, koska pelastuksen kannalta (eli jos vain uskoo) on aivan sama missä vaiheessa ihminen kastetaan. Jos kaste asetetaan sille kuuluvalle paikalle, se on aina validi, oli se ennen tai jälkeen uskoontulon. Lutherin oppi kasteesta armonvälineenä on epäraamatullinen. Siinä vesi ottaa Pyhän Hengen paikan. Raamatussa sana tulee ainoastaan vertauskuvallisesti aineeksi, ei konkreettisesti. Sana otetaan vastaan uskon kautta, ei veden kautta. Siksi en voi hyväksyä raamatullisena oppia kasteesta armonvälineenä. Itse näen kasteen samalla tavalla vertauskuvallisena, kuin ehtoollisen. Kaste on ikään kuin uuden liiton merkki ja vahvistaa ihmisen ja Jumalan välistä liittoa. Lapsikaste on perusteltu silloin, kun omaiset (perhekunta) vastaavat lapsen kristillisestä kasvatuksesta ja kun ihminen sitten myöhemmin kun on riittävän kykenevä tekemään valintoja, tunnustaa uskonsa, esim. konfirmaatiossa. Kristilliseen kasvatukseen perustuvat myös Raamatun perhekuntakasteet (esim. Apt.16:14-15; 31-33; 1.Kor.1:16-17; 16:15).
>> Hlö X:
(Act 22:16) Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.’
> Minä:
Tässä on erittäin pahasti kontekstistaan irrotettu kohta. Paavali kohtasi Vapahtajansa jo Damaskoksen tiellä, paljon ennen Ananiaan suorittamaa kastetta.
Paavalin silmillä oli suomut aina siihen asti kunnes Jumala ne poisti Ananiaan sanoessa "Saul, veljeni, saa näkösi jälleen".
Ananias kehotti Saulia huutamaan avuksi Herran nimeä. Uskon, että tähän sisältyy juuri tuo parannus, koska hän huusi anteeksi syntejään ja nöyrästi tunnusti tarvitsevansa Herran Jeesuksen armoa ja anteeksiantemusta. Syntien poispeseminen liittyy parannukseen, ei kasteeseen.
Tämän jälkeen kasteessa hänet liitetään Herraan Jeesukseen Kristukseen, lisäksi kastetta seuraa lupaus Pyhän Hengen kasteesta, kuten Jeesukselle kävi kasteenjälkeisessä kyyhkysen laskeutumisessa. Me olemme parhaimmillaan Jeesuksen opetuslapsia ja opetuksen seuraajia armossa ja totuudessa.
Lupaus kuuluu kaikille:
´Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.´
Tuo Herra on Jeesus Nasaretilainen, Isän oikealla puolella oleva Jumalan Poika ja Kristus. Ylistetty ja kiitetty iankaikkinen Elämä.
>> Hlö X:
(Gal 3:27) Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
> Minä:
Tässä avataan taas kasteen symboliikkaa. Kohta ei puhu sen puolesta, että kastetapahtumassa saadaan Kristus, vaan päinvastoin, koko konteksti puhuu sen puolesta, että Kristus vastaanotetaan uskon kautta:
Teot voivat olla lihan tekoja tai uskon tekoja. Ne ovat lihan tekoja, jos ne eivät seuraa uskoa. Vauvakasteessa kastettava ei tosin ymmärrä tästä mitään, koska päätökset tehdään täysin ilman häntä kuulematta.
Jos kasteella pyritään hankkimaan pelastus, niin ne ovat lihan tekoja eli ihmisen tekoja, koska ne voidaan tehdä ilman kastettavan henkilökohtaista uskoa. Järjysteyshän tässä on:
kasteteko -> odotettavissa oleva usko tai pelastus / tämä kuvastaan lihan tekoa.
usko ja parannus -> kaste uskoa seuraavana uskon tekona Jumalan tahdon mukaan. -> lupaus Henkikasteesta.
Näissä on suuri ero. Kasteeseen liittyy myös lupaus Pyhästä Hengestä, koska henkilö on kuuliainen Jumalan tahdolle. Kuitenkaan Pyhän Hengen saaminen ei ole ihmisen teoilla saatavissa, vaan sitä täytyy pyytää Jumalan lahjana ja rakkaudenosoituksena Jumalan armosta, koska se on sitä. Näin ollen kastetekoa ilman uskoa ja parannusta, ei voida pitää Jumalalle kelpaavana, koska se perustuu lihaan eikä Henkeen. Me ihmisinä emme voi pelastaa toista ihmistä, edes kastamalla häntä, me voimme rukoilla ja anoa, että Jumala kutsuisi ihmistä pelastukseen ja vaikuttaisi tuon parannuksen rukouskohteena olevan ihmisen sydämmessä. Vain henkilökohtaisella uskolla ja parannuksen teolla, ihminen itse voi saa pelastuksen yksin Jumalalta Herrassa Jeesuksessa Pyhän Hengen kautta ja tähän liittyy myös tuon ihmisen omatahtoinen kasteen ottaminen tai kasteelle meneminen. Kukaan ihminen ei voi pelastaa toista ihmista, vain Jumala pelastaa ihmisen, kun hän tekee parannuksen, koska kaikki ihmisen ovat syntiä tehneet ja ovat itsessään Jumalan Pyhää Henkeä vailla.
Mielestäni olet ymmärtänyt hyvin pitkälle kuten minäkin. Täydennyksenä sanomaasi haluaisin tuoda esille seuraavaan:
> Hyväksyn myös luterilaisen kasteteologian siltä osin, että jos ihminen ottaa kasteen sanan uskossa vastaan, se mitä tuo kaste vertauskuvin kuvaa, tapahtuu hänen kohdallaan.
Kuinka vauva voi ottaa tuossa vaiheessa vastaan uskon sanan sydämmeensä, koska hän ei voi vielä ymmärtää sitä. Lisäksi täytyy ymmärtää, että Jeesus lähetti Paavalin julistamaan evankeliumia, jotta tuo sana voidaan ottaa vastaan uskossa. Paavali sanoo, että Jeesus ei lähettänyt häntä ensisijaisesti kastamaan vaan julistamaan ja todistamaan.
>> Hlö X::
(Rom 6:3) Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
> Minä:
Tässä kohdassa on tärkeää huomioida se, että Paavali opettaa tässä synnistä poiskuolemisesta, ei kasteesta. Paavali aloittaa opetuksensa: ”Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” (Room.6:1-2) Kaste (hauta) on mukana jälleen vertauskuvana muistuttamana, mitä ihmiselle uudestisyntymisessä tapahtuu. Opetuksen (Room.6:4-13) pointti: uudestisyntynyttä ihmistä ei enää hallitse hänen lihansa, vaan Pyhä Henki, jonka hän on uskossa vastaanottanut.
Lisäksi täytyy korostaa, että vaikka Jeesus kuoli, niin hän myös heräsi kuolleista ja nousi ylös taivaaseen ja elää iankaikkisesti. Nyt kun kaste vertauskuvallisesti on kaste hänen kuolemaansa, niin kasteen vedestä poisnouseminen kuvastaan sitä uutta luomusta Herraan Jeesukseen liitettynä, joka elää Pyhän Hengen voimassa ylösnousemuselämää synnistä vapautettuna, sitä sitä varten Jeesus kuoli ja Pyhä Henki lähetettiin Puolustajaksi syntiä eli laittomuutta vastaan.
ja pahasti harhaoppinen, luopio, jonka ei ole mahdollista enää päästä totuuden tuntemiseen
Te jotka puolustatte luterilaista kasteoppia, jonka mukaan vesi uudestisynnyttää ihmisen, miksi te ette uskalla käydä näihin itse käyttämiinne raamatunpaikkoihin käsiksi?
Kukaan ns. tunnustuksellinen korkeakirkollinen luterilainen ei ole onnistunut perustelemaan kasteen armonvälinevaikutusta ihmisen pelastuksessa näillä kohdilla. Summa summarum: teidän oppinne ei nojaa Raamatun perusteilla.