Te muistatte tämän kuninkaan pojan häistä joihin kutsuttiin kaikkia, ovella kuitenkiin katsottiin kuka oli puettu häävaatteisiin ja kuka ei. Ken ei ollut puettu häävaatteisiin hän ei päässyt sisälle. Tämä on kirjaimellisesti totta, hengellisesti sen suhteen, ja todellisen elämä'n suhteen: Että meidän täytyy jättää tämä fyysillinen lihallinen ruumiimme ulkopuolelle, koska meidän tulee riisua päältämme tämä fyysillinen persoonallisuutemme ja pukeutua "häävaatteisiin".
Tämä on vertauskuva, mutta se on realistisesti tosi, emme voi astua sisään Hengen elämään ellemme riisu "arkivaatteita yltämme". Mikä voima se tämän sisäisen paremman "persoonan" saattaa herättää? - Niin ainoastaan Jumalallinen rakkaus ja sääli. Jumala tietää, ettei ruumiissamme asu mitään hyvää, vaan se hyvä mikä tulee Jumalalta on Kristuksessa, ja Kristus ei viihdy meidän lihallisessa itsekkäässä persoonallisuudessamme.
Jospa me ajattelisimme esimerkiksi näin, ah' jospa minua voitaisiin käyttää hyvän palvelukseen ja rakkauden töihin, ei ollenkaan niin, että minun itseni tarvitsisi siitä mitään tietää, eikä minulla siitä pitäisi olla mitään muistoa, vaan ainoastaan niin, että voisin jotain hyvää tehdä, saada antaa itseni Rakkauden palvelukseen. Ja siten olla jollekin ihmiselle hyödyksi. Kysymyksessä tulee olla epäitsekäs persoonaton työ, ei mikään itsetietoinen voitto joka herättää huomiota, ja siksi on arvoton Jumalan silmissä.
Jos hänellä on vain hyvä olla ja ihana tunnelma sielussaan, silloin häntä on voitu käyttää varmasti Jumala hyvän palvelukseen.
Tämä on vertauskuva, mutta se on realistisesti tosi, emme voi astua sisään Hengen elämään ellemme riisu "arkivaatteita yltämme". Mikä voima se tämän sisäisen paremman "persoonan" saattaa herättää? - Niin ainoastaan Jumalallinen rakkaus ja sääli. Jumala tietää, ettei ruumiissamme asu mitään hyvää, vaan se hyvä mikä tulee Jumalalta on Kristuksessa, ja Kristus ei viihdy meidän lihallisessa itsekkäässä persoonallisuudessamme.
Jospa me ajattelisimme esimerkiksi näin, ah' jospa minua voitaisiin käyttää hyvän palvelukseen ja rakkauden töihin, ei ollenkaan niin, että minun itseni tarvitsisi siitä mitään tietää, eikä minulla siitä pitäisi olla mitään muistoa, vaan ainoastaan niin, että voisin jotain hyvää tehdä, saada antaa itseni Rakkauden palvelukseen. Ja siten olla jollekin ihmiselle hyödyksi. Kysymyksessä tulee olla epäitsekäs persoonaton työ, ei mikään itsetietoinen voitto joka herättää huomiota, ja siksi on arvoton Jumalan silmissä.
Jos hänellä on vain hyvä olla ja ihana tunnelma sielussaan, silloin häntä on voitu käyttää varmasti Jumala hyvän palvelukseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei sapattisinetti ole mikään häävaate vaan uskonvanhurskaus tuottaa
lahjavanhurskauden häävaatteen. Lähi-Idässä oli taannoin varsinkin
juutalaisuudessa tapana, että vieraat saivat hää"puvun" yljältä.
Tämän vuoksi Jeesus puhui vertauksensa, jossa tuomitsi sen joka tuli
hääsaliin omissa vaatteissaan.
Tämä lihamme meillä on hyväksyttävänä riesana loppuun saakka täällä.
Roomalaiskirjeen kuudennen luvun mukaan vanha ihminen haudataan kasteen kautta kuolemaan. Ja kasteesta noustaan Jeesuksen ylösnousemuselämän osallisuuteen eli vanhurskauden vaatteeseen puettuina. 4 jae.
Hääähuoneesta löytynyt ryysyläinen oli siis kastamaton.
Kaikille pitää opettaa, että ensin usko sitten kaste.
Kaste on vain vertauskuvallinen asia - sanoo Raamattu itsekin.
Pietari muistuttaa että vanhat saivat kasteen Mooseksen pilvessä
sekä meressä - kun kuivina saivat kulkea.
Joten vesi jo senkin mukaan on jopa tarpeeton siinä kasteessa.
Oleellista on että Jumala pitää huolen meistä.
Ei Jeesus kysynyt saako puolestamme ristille mennä. Joten meidät sopii
kastaa ennen kuin itse tiedämme edes tarvitsevamme pelastusta.
Mutta vain uudestisyntynyt voi käsittää hengellisiä asioita, joten suosittelen
anomaan ylhäältä Hengestä syntymistä.
Antti Kantola on täsmälleen oikeassa! Vesikaste on siinä mielessä sivuasia. Johannes Kastaja sanoi, että minun jälkeeni tulee Hän joka kastaa Pyhällä Hengellä ja se merkitsee sitä, että ihminen on todella uudestisyntynyt Kristuksen opetuslapsi. Vesi-kaste on tavallaan kuin allekirjoitus, että mninä todistan tehneeni.
Että jo ennen maailman perustamista on Jeesus suunniteltu pelastajaksi ja
häneen tulee kastaa kaikki kansat ja kansanheimot.
Taannoin kysyin rakkaalta silloiselta pastoriltani Håkan Westergårdilta, että
onko kaste Jumalan teko vai ihmisen ensi askel uskon tiellä.
Arvoisa pastorini vastasi ykskantaan, kirjallisesti kuten kysyinkin kirjallisesti.
"Pastorilla on oikeus vaieta".
Mutta ei siitä totuudesta tarvitse vaieta, siitä että on "yksi Jumala, yksi usko,
yksi kaste". Jumala ei vaiennut vaan allekirjoitti sovituksen siinä kun Johannes
kastoi Jeesuksen. Ja niin pitäisi oikeastaan kaikki ihmiset kastaa tuohon
valmiiseen liittoon.
Sillä niinkuin Jumalan liiton vahvistus Abrahamin kanssa vahvistettiin kokonaan
Jumalan puolelta, niin uusi liittokin. Me vain vastaanotamme.
TÄSSÄ kohdin, rakas adventtitohtori, pätee vertauskuvallisuus.
Sillä kaste on vain VERTAUSKUVAA vanhan ihmisen hautaamisesta.
Jokainen tietää lihassaan ettei se vanha aatu hautaan jää.
1. Piet. 3:21
Tämän VERTAUSKUVAN mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole
lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta
-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
1. Joh. 5:8
Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
Kun kaste EI ole saastan poispyyhkimistä, niin se on vain vertauskuvaa
pelastuksesta! Siinä pyydetään vapautta omantunnon painolastista.
Pyydetään! Mutta uskon kautta se saadaan.
JEESUS MEIDÄT PELASTAA EIKÄ KASTE !
1. Tess. 1:10
ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista,
Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.
Hyvää tekstiä aloituksesta:
Jospa me ajattelisimme esimerkiksi näin, ah' jospa minua voitaisiin käyttää hyvän palvelukseen ja rakkauden töihin, ei ollenkaan niin, että minun itseni tarvitsisi siitä mitään tietää, eikä minulla siitä pitäisi olla mitään muistoa, vaan ainoastaan niin, että voisin jotain hyvää tehdä, saada antaa itseni Rakkauden palvelukseen. Ja siten olla jollekin ihmiselle hyödyksi. Kysymyksessä tulee olla epäitsekäs persoonaton työ, ei mikään itsetietoinen voitto joka herättää huomiota, ja siksi on arvoton Jumalan silmissä.
Jos hänellä on vain hyvä olla ja ihana tunnelma sielussaan, silloin häntä on voitu käyttää varmasti Jumala hyvän palvelukseen.
Mutta miksi ihmeessä tuo nhyvän loppukaneetin perään on lisätty vielä tuo:
"" Jos hänellä on vain hyvä olla ja ihana tunnelma sielussaan,
silloin häntä on voitu käyttää varmasti Jumala hyvän palvelukseen. ""
Se nimittäin tuudittaa väärään rauhaan. Job oli hyväntekijä ja uskonvanhurskas,
mutta juuri siksi häntä koeteltiin erikoisen rajusti - että jalostuisi vieläkin
hyödyllisemmäksi. Itsekin olen usein havainnut, että se työ minkä yhteydessä
kokee ahdistusta ja kuin Jumala vaikenisi - se työ usein osoittautuukin
kaikkein siunatuimmaksi.
Jumala todellakin tahtoo usein varjella meitä salaamalla onnistumisemme meiltä.
Hyvä olo ei takaa mitään, mutta toisinaan tuska ja vaiva ja vastustus osoittaa,
että olemme oikeassa johdatuksessa.
Ystävällisesti
Antti
Olet aivan oikeassa tuo loppukaneetti oli asiaton, kun sitä tarkemmin mietin itsekin, mutta en saa sitä nyt enään poistettua sieltä, ihminen näin on kuitenkin lankeevainen tuomaan tarpeetontakin esiin, joten tuo lisäys josta mainitsit oli tarpeeton. Toivottavasti se ei kokonaisuutta julkituomastani näkemyksestäni pilannut tai rikkonut.