Hoidossa seurattiin AA-sta tuttuja kahtatoista askelta, joista kuusi ensimmäistä toimivat toipumisen ensiaskeleina. Ensimmäinen askel kuuluu jotenkin seuraavasti: minä NN olen alkoholisti ja olen voimaton toipumaan omin voimin sairaudestani. Siis ensimmäisessä askeleessa myönnetään sairaus ja todetaan, että ilman korkeampaa voimaa toipuminen ei ole mahdollista. En muista tarkkaa sananmuotoa, mutta jotenkin noin se meni. Ja juuri pari viikkoa sitten minä olin teilannut raamatun diakoni Pekalle, ja nyt minun pitäisi alkaa uskoa toiseen dogmiin. Ajattelin, että ehkä minä sopeudun tähän uskonnollissävytteiseen ilmapiiriin, jos vain annan niiden höpöttää korkeammista voimistaan kaikessa rauhassa, enkä ala väittää vastaan. Toipumisen edellytyksenä oli sitoutuminen hoidon periaatteisiin.
Heti alussa minulle tehtiin selväksi talon säännöt: kaikenlainen lähentyminen seurustelutarkoituksessa miesten ja naisten välillä on kielletty. Hoito keskeytetään, jos siitä jää kiinni. No sehän oli kuin olisi piilottanut tikkukaramellin lapsilta muka varmaan paikkaan kaapin alimmalle hyllylle. Paikassa oli noin kolmekymmentä asiakasta, joista lähes puolet oli naisia. Päihteiden käyttö hoidon aikana, oli tietysti kielletty. Asiakas ei saa poistua alueelta ilman vanhemman hoidokin seuraa ensimmäisen kahden viikon aikana. Tällä haluttiin varmistua siitä, että houkutus kaljan ostoon lähikaupasta ei kävisi liian suureksi. Kalliolan hoitolaitoksella on sopimus paikallisen lähikaupan kanssa, että jos joku asiakas ostaa kaupasta olutta, sieltä ilmoitetaan laitokseen. Tämä selvisi silloin, kun eräs Kuopiolainen veturinkuljettaja joutui lähtemään maitojunalla kotiin jäätyään kiinni neljän olutpullon ostosta. Mies itki lähtiessään, koska hän tiesi saavansa potkut VR:ltä hoidon epäonnistuttua. Radiota, televisiota, kännyköitä ja omia kirjoja ei suvaittu. Ainoa yhteys ulkomaailmaan oli kolikkopuhelin oleskeluhuoneen käytävän seinässä. Vierailijoita sai tavata vain sunnuntaisin ja silloinkin ainoastaan laitoksen yleisissä tiloissa. Perhehoidossa olevat puolisot nukkuivat eri rakennuksissa.
Sääntöjä siis riitti ja niiden kaikkien noudattaminen oli aluksi hieman hankalaa. Koska Kalliolan hoitotulokset olivat kiistatta parhaat kaikista alkoholismin hoidoista, ajattelin, että niin kai on sitten oltava ja tähän meininkiin pitää sopeutua. En ruvennut protestoimaan, koska olisin vain hankaloittanut omaa asemaani.
Herätys oli aamulla seitsemältä ja sen jälkeen mentiin aamiaiselle. Palaverit alkoivat kahdeksalta ja niitä jatkettiin iltaan, joskus jopa yhteentoista asti. Vapaa-aikaa oli joinakin iltoina muutama tunti ja päivällä lounaan jälkeen ehkä puolitoista tuntia. Mikään lepokoti tämä hoitolaitos ei ollut.
Pkks oli eräs hoidon tukijalka. Päihteiden käytön kielteiset seuraukset oli ikään kuin omaelämänkerta, jota alettiin kirjoittaa heti kun laitokseen tultiin. Sen kirjoittamista jatkettiin koko hoidon ajan ja aivan lopussa se sitten luettiin ryhmässä niin, että muutkin saivat kuulla miten sinä olit elämäsi töpännyt. Annoin Tuijan lukea keskeneräistä kertomustani jossain vaiheessa ja hän kysyi minulta, että romaaniako sinä olet tänne tullut kirjoittamaan. En ymmärtänyt kysymystä.
Heti alussa minulle tehtiin selväksi talon säännöt: kaikenlainen lähentyminen seurustelutarkoituksessa miesten ja naisten välillä on kielletty. Hoito keskeytetään, jos siitä jää kiinni. No sehän oli kuin olisi piilottanut tikkukaramellin lapsilta muka varmaan paikkaan kaapin alimmalle hyllylle. Paikassa oli noin kolmekymmentä asiakasta, joista lähes puolet oli naisia. Päihteiden käyttö hoidon aikana, oli tietysti kielletty. Asiakas ei saa poistua alueelta ilman vanhemman hoidokin seuraa ensimmäisen kahden viikon aikana. Tällä haluttiin varmistua siitä, että houkutus kaljan ostoon lähikaupasta ei kävisi liian suureksi. Kalliolan hoitolaitoksella on sopimus paikallisen lähikaupan kanssa, että jos joku asiakas ostaa kaupasta olutta, sieltä ilmoitetaan laitokseen. Tämä selvisi silloin, kun eräs Kuopiolainen veturinkuljettaja joutui lähtemään maitojunalla kotiin jäätyään kiinni neljän olutpullon ostosta. Mies itki lähtiessään, koska hän tiesi saavansa potkut VR:ltä hoidon epäonnistuttua. Radiota, televisiota, kännyköitä ja omia kirjoja ei suvaittu. Ainoa yhteys ulkomaailmaan oli kolikkopuhelin oleskeluhuoneen käytävän seinässä. Vierailijoita sai tavata vain sunnuntaisin ja silloinkin ainoastaan laitoksen yleisissä tiloissa. Perhehoidossa olevat puolisot nukkuivat eri rakennuksissa.
Sääntöjä siis riitti ja niiden kaikkien noudattaminen oli aluksi hieman hankalaa. Koska Kalliolan hoitotulokset olivat kiistatta parhaat kaikista alkoholismin hoidoista, ajattelin, että niin kai on sitten oltava ja tähän meininkiin pitää sopeutua. En ruvennut protestoimaan, koska olisin vain hankaloittanut omaa asemaani.
Herätys oli aamulla seitsemältä ja sen jälkeen mentiin aamiaiselle. Palaverit alkoivat kahdeksalta ja niitä jatkettiin iltaan, joskus jopa yhteentoista asti. Vapaa-aikaa oli joinakin iltoina muutama tunti ja päivällä lounaan jälkeen ehkä puolitoista tuntia. Mikään lepokoti tämä hoitolaitos ei ollut.
Pkks oli eräs hoidon tukijalka. Päihteiden käytön kielteiset seuraukset oli ikään kuin omaelämänkerta, jota alettiin kirjoittaa heti kun laitokseen tultiin. Sen kirjoittamista jatkettiin koko hoidon ajan ja aivan lopussa se sitten luettiin ryhmässä niin, että muutkin saivat kuulla miten sinä olit elämäsi töpännyt. Annoin Tuijan lukea keskeneräistä kertomustani jossain vaiheessa ja hän kysyi minulta, että romaaniako sinä olet tänne tullut kirjoittamaan. En ymmärtänyt kysymystä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.