Nettifennot puhuvat tyypillisesti suomenruotsalaisten tai yleisemmin vähemmistöjen kohtelemisesta. Heidän näkemyksensä yhteiskunnasta on siis sellainen, että vähemmistöt eivät ole osa kansakuntaa, vaan ulkopuolinen joukkio, jota enemmistö päättää jotenkin "kohdella". Vähemmistön jäsen ei siis ole lakisääteisiä oikeuksiaan aktiivisesti peräävä tasa-arvoinen kansalainen, vaan oikeudeton olento, jonka kuuluu alistua milloin minkäkinlaiseen "kohteluun". Tällaisella ajattelutavalla ei ole yhtään mitään tekemistä demokraattisen yhteiskunnan kanssa. Tällainen ajattelutapa loukkaa suoraan jokaisen suomalaisen demokraattisia oikeuksia, sillä aina kun menemme virkamiehen puheille vaatimaan jonkin asiamme käsittelemistä kaikki asianhaarat huomioonottaen, kuulumme itse vähemmistöön - niihin, joiden asiat syystä tai toisesta eivät ole hoidettavissa standardimenettelyllä.
Historia kelpaa argumentiksi vain yhteen suuntaan. Ruotsin kielen vastustamista saa heidän mielestään kyllä perustella historiallisin argumentein: kaikkihan me olemme kuulleet sen saman vanhan laulun siitä, että ruotsin kieli ja nykyiset suomenruotsalaiset muka ovat jotenkin käsittämättömässä kollektiivisessa historiallisessa vastuussa epämääräisesti määritellystä "suomalaisten sortamisesta". (Jostain kumman syystä vain jätetään huomaamatta se pikkuseikka, että yksikielisyysajattelun uranuurtaja ja suomen kielen kuuluisa esitaistelija J.V. Snellman kantaa ehkä suurimman henkilökohtaisen vastuun nälkävuosien kuolonuhreista, kuten olemme lukeneet teoksesta Kun halla nälän tuskan toi.) Sitten kun toinen osapuoli vetoaa ruotsin kielen historialliseen ja kulttuuriseen merkitykseen, fennomaanit yhtäkkiä julistavatkin, että historian tutkiminen on turhuutta ja epäkäytännöllistä horinaa ja että tämän päivän tilanne ratkaisee. Toisin sanoen Suomen historia ja kulttuuri eivät voisi vähempää kiinnostaa fennomaaneja, paitsi taas yhtenä tekosyynä haastaa kieliriitaa.
Hyötyargumentitkin kelpaavat vain yhteen suuntaan. Venäjää, englantia, saksaa ym. (joiden oppimista ruotsin lukeminen ei millään tavalla estä) kehutaan hyödyllisiksi kieliksi, kun taas ruotsi leimataan hyödyttömäksi, pieneksi, halveksittavaksi, kuriositeettikieleksi ym. Sitten kun joku kertoo hyötyneensä ruotsin opinnoistaan henkilökohtaisesti, hänet leimataan heti periaatteettomaksi, rahanhimoiseksi ja ihanteettomaksi niljakkeeksi, jolle vain omalla navalla on merkitystä. Tästä ja edellisestä kohdasta huomaamme, että fennomaanit eivät noudata alkeellisimpiakaan sivistyneen keskustelun sääntöjä, vaan vaativat itselleen oikeutta muuttaa sääntöjä omien oikkujensa mukaan. Heillä ei ole mitään oikeutta vaatia toiselta osapuolelta kohteliaisuutta ja sivistynyttä käytöstä. Fennomaaneja kuuluukin vastustaa epäreilusti ja solvata ilkeästi, koska he itse eivät käyttäydy ollenkaan sen paremmin.
Ennen pitkää ketunhäntä kuitenkin paljastuu kainalosta: silloinkin kun fennomaani yrittää olla olevinaan asiallinen, hänen suustaan lopulta lipsahtaa sammakko, joka paljastaa mikä hänellä on mielessä: toista osapuolta ryhdytään uhkailemaan väkivallalla, tai nimittelemään kansakunnan viholliseksi. Tämä tarkoittaa, että asianomaiset itse omivat oikeuden määritellä, kuka kuuluu kansakuntaan, ja ne, jotka eivät heidän mielestään siihen kuulu, voidaan hävittää, torjua tai heidän oikeutensa riistää. Tällainen on totalitarismia, joka voidaan suoraan rinnastaa fasismiin, stalinismiin ja natsismiin, ja totalitarismin avoin kannattaminen on sodanjulistus demokraattiselle oikeusvaltiolle. Demokraattisen oikeusvaltion viholliset voidaan lakien ja asetusten nojalla tukahduttaa asevoimin; ja hurrivihan lietsojien puhetyylistä päätellen monet heistä eivät kavahda toisinajattelevien uhkailua väkivallalla, joten näyttää aivan mahdolliselta, että tähän vielä päädytäänkin.
Joka haluaa riistää toiselta sananvapauden, menettää sen itse. Sananvapaus ei merkitse oikeutta vaatia hengen, sananvapauden tai kansalaisoikeuksien riistämistä joltakulta muulta: siksi totalitaaristen aatteiden kannattajilla ei ole perustuslain eikä ihmisoikeuksien julistuksen nojalla sananvapautta, vaan heitä voidaan jo nykyisten lakien perusteella syyttää laittomasta uhkauksesta tai kehottamisesta syrjintään. Kun kehotetaan suomenkielisiä "tappamaan sortajansa kuten Lalli", kyseessä on jo kansanryhmän vastainen kiihottaminen. Sopii vilkaista rikoslain 11. lukua!
Historia kelpaa argumentiksi vain yhteen suuntaan. Ruotsin kielen vastustamista saa heidän mielestään kyllä perustella historiallisin argumentein: kaikkihan me olemme kuulleet sen saman vanhan laulun siitä, että ruotsin kieli ja nykyiset suomenruotsalaiset muka ovat jotenkin käsittämättömässä kollektiivisessa historiallisessa vastuussa epämääräisesti määritellystä "suomalaisten sortamisesta". (Jostain kumman syystä vain jätetään huomaamatta se pikkuseikka, että yksikielisyysajattelun uranuurtaja ja suomen kielen kuuluisa esitaistelija J.V. Snellman kantaa ehkä suurimman henkilökohtaisen vastuun nälkävuosien kuolonuhreista, kuten olemme lukeneet teoksesta Kun halla nälän tuskan toi.) Sitten kun toinen osapuoli vetoaa ruotsin kielen historialliseen ja kulttuuriseen merkitykseen, fennomaanit yhtäkkiä julistavatkin, että historian tutkiminen on turhuutta ja epäkäytännöllistä horinaa ja että tämän päivän tilanne ratkaisee. Toisin sanoen Suomen historia ja kulttuuri eivät voisi vähempää kiinnostaa fennomaaneja, paitsi taas yhtenä tekosyynä haastaa kieliriitaa.
Hyötyargumentitkin kelpaavat vain yhteen suuntaan. Venäjää, englantia, saksaa ym. (joiden oppimista ruotsin lukeminen ei millään tavalla estä) kehutaan hyödyllisiksi kieliksi, kun taas ruotsi leimataan hyödyttömäksi, pieneksi, halveksittavaksi, kuriositeettikieleksi ym. Sitten kun joku kertoo hyötyneensä ruotsin opinnoistaan henkilökohtaisesti, hänet leimataan heti periaatteettomaksi, rahanhimoiseksi ja ihanteettomaksi niljakkeeksi, jolle vain omalla navalla on merkitystä. Tästä ja edellisestä kohdasta huomaamme, että fennomaanit eivät noudata alkeellisimpiakaan sivistyneen keskustelun sääntöjä, vaan vaativat itselleen oikeutta muuttaa sääntöjä omien oikkujensa mukaan. Heillä ei ole mitään oikeutta vaatia toiselta osapuolelta kohteliaisuutta ja sivistynyttä käytöstä. Fennomaaneja kuuluukin vastustaa epäreilusti ja solvata ilkeästi, koska he itse eivät käyttäydy ollenkaan sen paremmin.
Ennen pitkää ketunhäntä kuitenkin paljastuu kainalosta: silloinkin kun fennomaani yrittää olla olevinaan asiallinen, hänen suustaan lopulta lipsahtaa sammakko, joka paljastaa mikä hänellä on mielessä: toista osapuolta ryhdytään uhkailemaan väkivallalla, tai nimittelemään kansakunnan viholliseksi. Tämä tarkoittaa, että asianomaiset itse omivat oikeuden määritellä, kuka kuuluu kansakuntaan, ja ne, jotka eivät heidän mielestään siihen kuulu, voidaan hävittää, torjua tai heidän oikeutensa riistää. Tällainen on totalitarismia, joka voidaan suoraan rinnastaa fasismiin, stalinismiin ja natsismiin, ja totalitarismin avoin kannattaminen on sodanjulistus demokraattiselle oikeusvaltiolle. Demokraattisen oikeusvaltion viholliset voidaan lakien ja asetusten nojalla tukahduttaa asevoimin; ja hurrivihan lietsojien puhetyylistä päätellen monet heistä eivät kavahda toisinajattelevien uhkailua väkivallalla, joten näyttää aivan mahdolliselta, että tähän vielä päädytäänkin.
Joka haluaa riistää toiselta sananvapauden, menettää sen itse. Sananvapaus ei merkitse oikeutta vaatia hengen, sananvapauden tai kansalaisoikeuksien riistämistä joltakulta muulta: siksi totalitaaristen aatteiden kannattajilla ei ole perustuslain eikä ihmisoikeuksien julistuksen nojalla sananvapautta, vaan heitä voidaan jo nykyisten lakien perusteella syyttää laittomasta uhkauksesta tai kehottamisesta syrjintään. Kun kehotetaan suomenkielisiä "tappamaan sortajansa kuten Lalli", kyseessä on jo kansanryhmän vastainen kiihottaminen. Sopii vilkaista rikoslain 11. lukua!
Vastaukset 1
Vanhimmat
hurrien nussima vittu?