Poliittisia mielipiteitä, vakaumuksia ja puolueita saa arvostella ja kyseenalaistaa niin paljon kuin "sielu" sietää. Niin pitää ollakin. Mutta miksi Kirkko, jumalusko ja uskonnot ovat erityissuojelussa kritiikin suhteen.
Mitä on politiikka? Yhteisten asioiden hoitamista. Yhteiskunnallista vaikuttamista. Kukin poliittinen suuntaus pyrkii muuttamaan yhteiskuntaa omien mieltymystensä ja ihanteidensa mukaisesti. Oleellista poliittisessa prosesissa on erilaisten poliittisten, yhteiskunnallisten näkemysten edeustajien välinen usein kiivaskin väittely. Omien näkemysten puolustaminen, mutta myös yhtä oleellista on toisenlaisten näkemysten arvostelu. Tämän kiivaankin keskustelun on yrittää vakuuttaa poliittiset vastustajat, ja varsinkin kansalaiset, äänestäjät, omalle kannalle, ja antamaan sille tukensa vaaleissa.
Kirkko voidaan hyvin rinnastaa puolueisiin siinä mielessä, että sekin pyrkii kaikin keinoin muokkaamaan yhteiskuntaa oman näkemyksensä mukaiseksi. Sillä erolla, että Kirkolla ja uskovaisilla näyttää olevan suurempi pyrkimys pakottaa kaikki käyttäytymään määrittelemiensä normien mukaisesti.
Hyvänä esimerkkinä Kristillisdemokraatit, jotka sekoittavat ilosesti uskon ja politiikan. Hyvä puoli siinä on avoimuus. He eivät piilottele sitä, että heillä on poliittinen agenda, joka pohjaa täysin uskontoon.
Aina, kun eduskunnassa käsitellään lakialoitetta, joka lisäisi monimuotoisuutta ja valinnanvapautta esim. mitä homoseksuaalisuuteen, adoptioon, parisuhteisiin, erilaisiin perhemuotoihin, keinöhedelmöitykseen, sukupuolenkorjaukseen tulee, KD panee kapuloita rattaisiin. Heidän mielestä kaikkien pitäisi tanssia, vai hyväksyykö ne edes tanssia?, heidän pillinsä mukaan.
Kun taas ne puolueet tai paremminkin kansanedustajat, jotka haluavat lainsäädäntöteitse lisätä esim. homojen oikeuksia, eivät esitä, että kaikkien pitäisi ruveta homoiksi.
Summa summarum. Kirkon, uskon ja uskonnon erityiselle suojaamiselle kritiikiltä ei ole mitään perusteita.
Mitä on politiikka? Yhteisten asioiden hoitamista. Yhteiskunnallista vaikuttamista. Kukin poliittinen suuntaus pyrkii muuttamaan yhteiskuntaa omien mieltymystensä ja ihanteidensa mukaisesti. Oleellista poliittisessa prosesissa on erilaisten poliittisten, yhteiskunnallisten näkemysten edeustajien välinen usein kiivaskin väittely. Omien näkemysten puolustaminen, mutta myös yhtä oleellista on toisenlaisten näkemysten arvostelu. Tämän kiivaankin keskustelun on yrittää vakuuttaa poliittiset vastustajat, ja varsinkin kansalaiset, äänestäjät, omalle kannalle, ja antamaan sille tukensa vaaleissa.
Kirkko voidaan hyvin rinnastaa puolueisiin siinä mielessä, että sekin pyrkii kaikin keinoin muokkaamaan yhteiskuntaa oman näkemyksensä mukaiseksi. Sillä erolla, että Kirkolla ja uskovaisilla näyttää olevan suurempi pyrkimys pakottaa kaikki käyttäytymään määrittelemiensä normien mukaisesti.
Hyvänä esimerkkinä Kristillisdemokraatit, jotka sekoittavat ilosesti uskon ja politiikan. Hyvä puoli siinä on avoimuus. He eivät piilottele sitä, että heillä on poliittinen agenda, joka pohjaa täysin uskontoon.
Aina, kun eduskunnassa käsitellään lakialoitetta, joka lisäisi monimuotoisuutta ja valinnanvapautta esim. mitä homoseksuaalisuuteen, adoptioon, parisuhteisiin, erilaisiin perhemuotoihin, keinöhedelmöitykseen, sukupuolenkorjaukseen tulee, KD panee kapuloita rattaisiin. Heidän mielestä kaikkien pitäisi tanssia, vai hyväksyykö ne edes tanssia?, heidän pillinsä mukaan.
Kun taas ne puolueet tai paremminkin kansanedustajat, jotka haluavat lainsäädäntöteitse lisätä esim. homojen oikeuksia, eivät esitä, että kaikkien pitäisi ruveta homoiksi.
Summa summarum. Kirkon, uskon ja uskonnon erityiselle suojaamiselle kritiikiltä ei ole mitään perusteita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sukupuolen korjaamista, vaan sukupuolenvaihdos.
Kohta varmaan lyhyille ihmisille tarjotaan jalkojenpidennyshoitoja valtion varoilla koska he ovat omasta mielestään pitkiä mutta heidän lyhyt ilmiasunsa ei tue sisäistä missipituista todellisuutta.
Ei poliittisia mielipiteitäkään lailla erikseen suojella, miksi sitten humpuukiuskomuksia.