Viime aikoina on mielessäni pyörinyt paljon kysymyksiä uskosta. Ajattelin nyt kirjoittaa niistä sitten tänne, koska tuntuu, että jonnekin pitäisi kertoa näistä ajatuksista. Omille vanhemmilleni tai kavereilleni en raaski puhua, etten järkytä heidän mielenrauhaansa (On myös vaikeaa tunnustaa olleensa ehkä väärässä)... Taustatietoina kerrottakoon sen verran, että olen 16 -vuotias poika, jonka perhe ja puolet suvusta on helluntailaisia.
Olen siis tietenkin ns. uskoon kasvanut. Pienenä vanhemmat lukivat iltasaduksi monesti Lasten Raamatusta kertomuksia (mistä olen kiitollinen, sillä raamattutietouteni on kasvanut huomattavasti normikansalaista paremmaksi) ja jumalanpalveluksessa käytiin pienestä pitäen myös, joskin kouluiässä oli muutaman vuoden tauko seurakunnan toimintaan osallistumisessa, mikä korvaantui muutaman vuoden kuluttua hyvin aktiivisella varhaisnuorten toimintaan osallistumisella. 12-14 -vuotiaana uskoni jumalaan oli vahvimmillaan.
Sitten, 14 -vuotiaana jokin muuttui. En ollut koskaan oikein päässyt sisään seurakuntamme varhaisnuorten porukoihin, koska kaikki olivat jakautuneet tiiviisiin kuppikuntiin. Kaikki muut tuntuivat olevan myös jotenkin ylemmällä tasolla kuin minä. Tytöt olivat kauniita ja pojat komeita ja kaikki pukeutuivat viimeisen päälle. Jotenkin se porukka on muutenkin aivan älyttömän paljon esillä tässä koko helvetin kaupungissa. He ovat aina kaikessa mukana, heillä on kaikenlaisia kykyjä ja lahjoja, voisi melkein kuvitella, että heitä on siunannut jokin korkeampi voima... Itse olin hieman ujo ja hivenen pullea sekä erittäin huonosti pukeutuva kummajainen. Ei minua kukaan niissä porukoissa syrjinyt, monet olivat todella mukavia, mutta jostain syystä vieraannuin koko touhusta parissa vuodessa ja lakkasin seurakunnan toimintaan osallistumisen. Nyt kahdessa vuodessa kehitys on kulkenut siihen pisteeseen, etten enää ole oikein varma, olenko uskossa.
14 -vuotiaana alkoi ajattelussani tapahtua jonkinlaista muutosta. Tulin vähitellen monella tapaa avarakatseisemmaksi ja hyväksyin mm. sen, että ulkonäöllä on sosiaalisissa suhteissa merkitystä. (Maaikmankatsomukseni ja ihmiskuvani on muuttunut koko lailla ns. pinnallisemmaksi.) Ennen vanhempieni mielipiteet ja uskomukset olivat olleet hyvin pitkälle myös minun omiani. Nyt kuitenkin vähitellen aloin oivaltamaan yhä uusista asioista, että "tämänhän voi ajatella aivan toisinkin!"
Nyt aivan lähiaikoina on tapahtunut suuria murroksia, jotka ovat hyvin pitkän prosessin tulos. Olen alkanut kohdistaa Raamattuakin kohtaan suurempaa kritiikkiä kuin ennen. Olen huomannut, että jotkut asiat tuntuvat aivan mielettömiltä. Esimerkiksi se, että Jumala luo ensin ihmiset, ja sitten määrittelemättömän ajan kuluttua heittää suurimman osan heistä kitumaan helvettiin äärimmäisissä tuskissa ikuisiksi ajoiksi, ja samalla Raamatussa korostetaan, että Jumala on hyvä ja tahtoo ihmisille vain heidän parastaan. Ennen hyväksyin tämän ajatuksen ja kykenin puolustamaan sitä jotenkin. Nykyään en enää mitenkään. Ei kai mitenkään voi olla ihmiselle hyväksiä kärsiä äärimmäistä tuskaa ikuisesti. Miten Jumala voi rankaista jotakuta sen perusteella, ettei usko häneen, kun Jumala itse on joka tapauksessa syypää tähän epäuskoon, sillä hänhän on tehnyt jokaisen ihmisen juuri niin epäuskoiseksi kuin on halunnut. Raamatun mukaan mikään asia ei tapahdu jumalan sallimatta. Jumala siis sallii ihmisen olla epäuskoinen ja näin joutua helvettiin.
Äsken esittämäni perustelu vie mielestäni pohjan uskoltani, mutta siltikään en voi vielä olla varma mistään. Niin moni minulle läheinen ihminen, joihin luotan on kertonut minulle yliluonnollisista kokeumuksistaan, jotka yleensä on koettu rukoillessa kristinuskon Jumalaa. Olisivatko kaikki nämä ihmiset, ja vielä kymmenet tuntemattomat, valehdelleet minulle? Vai ovatko he vain kuvitelleet asioita tai kokeneet harhoja? Ovatko kyseessä jotkin monimutkaiset psykologiset mekanismit? Hitto kun on vaikeaa. Lisäksi Raamatussa varoitetaan ainakin yhdessä kohtaa tällaisesta "maailman viisaudesta", jota nyt harjoitan. Olikohan se Roomalaiskirjeessä? Koko kristinusko on Paavalin sanojen mukaan vain hullutusta, jonka Jumala on järjestänyt valikoimaan nöyrät ihmiset ja karsimaan "maailman viisaat", jotka ovat epäuskoisia ja ylpeitä. Entä jos olenkin vain langennut tuohon maailman viisauteen ja.. Äh, miten monimutkaista ja ristiriitaista, olen ihan sekaisin. Taidan jatkossakin rukoilla Jumalaa ihan varmuuden vuoksi, vaikka en kyllä tiedä, miten hän sellaiseen suhtautuu, jos on olemassa. Joka tapauksessa epäuskostani en voi kertoa vanhemmilleni ikinä, se olisi kova pala heille.
Tulipas tästä pitkä. Kiitos jos jaksoit lukea kaiken tämän. Jos sinulla on samanlaisia kokemuksia tai jotain muuta viisasta sanottavaa, laita ihmeessä kommenttia. Jos sinulla on kuitenkin vain sanottavana jotain Raamatun suurista "ristiriitaisuuksista" tai "virheellisyyksistä" kuten siitä, että jossain kohtaa vanhaa testamenttia sanotaan jänistä märehtijäksi, älä vaivaudu.
Olen siis tietenkin ns. uskoon kasvanut. Pienenä vanhemmat lukivat iltasaduksi monesti Lasten Raamatusta kertomuksia (mistä olen kiitollinen, sillä raamattutietouteni on kasvanut huomattavasti normikansalaista paremmaksi) ja jumalanpalveluksessa käytiin pienestä pitäen myös, joskin kouluiässä oli muutaman vuoden tauko seurakunnan toimintaan osallistumisessa, mikä korvaantui muutaman vuoden kuluttua hyvin aktiivisella varhaisnuorten toimintaan osallistumisella. 12-14 -vuotiaana uskoni jumalaan oli vahvimmillaan.
Sitten, 14 -vuotiaana jokin muuttui. En ollut koskaan oikein päässyt sisään seurakuntamme varhaisnuorten porukoihin, koska kaikki olivat jakautuneet tiiviisiin kuppikuntiin. Kaikki muut tuntuivat olevan myös jotenkin ylemmällä tasolla kuin minä. Tytöt olivat kauniita ja pojat komeita ja kaikki pukeutuivat viimeisen päälle. Jotenkin se porukka on muutenkin aivan älyttömän paljon esillä tässä koko helvetin kaupungissa. He ovat aina kaikessa mukana, heillä on kaikenlaisia kykyjä ja lahjoja, voisi melkein kuvitella, että heitä on siunannut jokin korkeampi voima... Itse olin hieman ujo ja hivenen pullea sekä erittäin huonosti pukeutuva kummajainen. Ei minua kukaan niissä porukoissa syrjinyt, monet olivat todella mukavia, mutta jostain syystä vieraannuin koko touhusta parissa vuodessa ja lakkasin seurakunnan toimintaan osallistumisen. Nyt kahdessa vuodessa kehitys on kulkenut siihen pisteeseen, etten enää ole oikein varma, olenko uskossa.
14 -vuotiaana alkoi ajattelussani tapahtua jonkinlaista muutosta. Tulin vähitellen monella tapaa avarakatseisemmaksi ja hyväksyin mm. sen, että ulkonäöllä on sosiaalisissa suhteissa merkitystä. (Maaikmankatsomukseni ja ihmiskuvani on muuttunut koko lailla ns. pinnallisemmaksi.) Ennen vanhempieni mielipiteet ja uskomukset olivat olleet hyvin pitkälle myös minun omiani. Nyt kuitenkin vähitellen aloin oivaltamaan yhä uusista asioista, että "tämänhän voi ajatella aivan toisinkin!"
Nyt aivan lähiaikoina on tapahtunut suuria murroksia, jotka ovat hyvin pitkän prosessin tulos. Olen alkanut kohdistaa Raamattuakin kohtaan suurempaa kritiikkiä kuin ennen. Olen huomannut, että jotkut asiat tuntuvat aivan mielettömiltä. Esimerkiksi se, että Jumala luo ensin ihmiset, ja sitten määrittelemättömän ajan kuluttua heittää suurimman osan heistä kitumaan helvettiin äärimmäisissä tuskissa ikuisiksi ajoiksi, ja samalla Raamatussa korostetaan, että Jumala on hyvä ja tahtoo ihmisille vain heidän parastaan. Ennen hyväksyin tämän ajatuksen ja kykenin puolustamaan sitä jotenkin. Nykyään en enää mitenkään. Ei kai mitenkään voi olla ihmiselle hyväksiä kärsiä äärimmäistä tuskaa ikuisesti. Miten Jumala voi rankaista jotakuta sen perusteella, ettei usko häneen, kun Jumala itse on joka tapauksessa syypää tähän epäuskoon, sillä hänhän on tehnyt jokaisen ihmisen juuri niin epäuskoiseksi kuin on halunnut. Raamatun mukaan mikään asia ei tapahdu jumalan sallimatta. Jumala siis sallii ihmisen olla epäuskoinen ja näin joutua helvettiin.
Äsken esittämäni perustelu vie mielestäni pohjan uskoltani, mutta siltikään en voi vielä olla varma mistään. Niin moni minulle läheinen ihminen, joihin luotan on kertonut minulle yliluonnollisista kokeumuksistaan, jotka yleensä on koettu rukoillessa kristinuskon Jumalaa. Olisivatko kaikki nämä ihmiset, ja vielä kymmenet tuntemattomat, valehdelleet minulle? Vai ovatko he vain kuvitelleet asioita tai kokeneet harhoja? Ovatko kyseessä jotkin monimutkaiset psykologiset mekanismit? Hitto kun on vaikeaa. Lisäksi Raamatussa varoitetaan ainakin yhdessä kohtaa tällaisesta "maailman viisaudesta", jota nyt harjoitan. Olikohan se Roomalaiskirjeessä? Koko kristinusko on Paavalin sanojen mukaan vain hullutusta, jonka Jumala on järjestänyt valikoimaan nöyrät ihmiset ja karsimaan "maailman viisaat", jotka ovat epäuskoisia ja ylpeitä. Entä jos olenkin vain langennut tuohon maailman viisauteen ja.. Äh, miten monimutkaista ja ristiriitaista, olen ihan sekaisin. Taidan jatkossakin rukoilla Jumalaa ihan varmuuden vuoksi, vaikka en kyllä tiedä, miten hän sellaiseen suhtautuu, jos on olemassa. Joka tapauksessa epäuskostani en voi kertoa vanhemmilleni ikinä, se olisi kova pala heille.
Tulipas tästä pitkä. Kiitos jos jaksoit lukea kaiken tämän. Jos sinulla on samanlaisia kokemuksia tai jotain muuta viisasta sanottavaa, laita ihmeessä kommenttia. Jos sinulla on kuitenkin vain sanottavana jotain Raamatun suurista "ristiriitaisuuksista" tai "virheellisyyksistä" kuten siitä, että jossain kohtaa vanhaa testamenttia sanotaan jänistä märehtijäksi, älä vaivaudu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
niin kirjoitat harvinaisen kypsästi.
Ei minulla ole tuollaisia kokemuksia. Olen tavallisessa luterilaisessa perheessä kasvanut, jossa toisinaan jumalasta puhuttiin, iltarukous lausuttiin kun olin pieni ja uskontotunneilla kävin.
Kai joskus ihan pienenä ajattelinkin että jumala on olemassa ja muistan ahdistuneeni ajatuksesta, että joku näkee ja kuulee kaiken. Jopa ajatuksenikin. Mutta sitten vaan myöhemmin kun tajusin kuinka paljon maailmassa on uskomuksia ajattelin, että huuhaata kaikki tyynni, eikä siitä sitten sen enempää.
Eipä ole yksikään jumalolento minulle ilmaantunut, enkä sellaisiin voi uskoa.
Ikävää ettei voi vanhempiensa kanssa jutella asioista, mutta toisaalta uskomisen pitäisikin olla yksityisasia. Kuten muutkin omat ajatukset.
Minun on aika mahdoton kommentoida, koska en ole ollut koskaan uskossa. Toivottavasti joku, jolla on kokemusta tilanteestasi kertoo omista näkemyksistään.
Mielestäni olet väärällä palstalla. Täällä kukaan ei pysty siunua auttamaan. Palsta on täynnä minäminäminä narsisteja, rienaajia ja ylpeitä ihmisiä jotka luulevat itsestään liikoja. En kyllä kauhean paljoa suosittele helluntailaispalstaakaan vaikka itse olenkin hellari. Siellä on välillä melkoinen Raamatulla päähän meininki.
Ohjeeni on sinulle, mene mukaan paikallisten helluntailaisten toimintaan. Itse kerroit ettei kukaan ole sinua syrjinyt ym. HYVÄ! Mene siis rohkeasti mukaan ja tarjoudu eri juttuihin. Huomaat ettei kukaan ylenkatso sinua saatika potki pois. Siksikö et ole mennyt mukaan ettei sinua OLE PYYDETTY? Älä itse ole ylpeä! Taatusti löydät oman ikäisistäsi seuraa. Äläkä kiinnitä huomiota ulkonäköön. Ei kaikki hellaritkaan ole komeita tai kaikki hellarinaiset ole kauniita. Veikkaisin, että suurin osa on tavallisen näköisiä. Jos rinnastat itsesi muihin koko ajan, sinulle kehittyy ennenpitkää heikko itsetunto ja sitten sinä varmaan löydätkin tältä ateistipalstalta sielun seuraa. Täällä on ihmisiä jotka haluavat niin kovasti olla jotakin. He koko ajan toitottavat vain itsestään ja tekemisistään. Ei tuollaisilla ihmisillä ole koskaan aikaa pysähtyä kuuntelemaan toista ihmistä. Minäminäminäminä narsistit ovat toden totta paikkansa täältä löytäneet.
Mielestäni olet harvinaisen kypsä 16 vuotiaaksi. Itse kerroit epäuskostasi ja juuri se on kaikkein pahin asia. Älä anna sille sijaa. Jatka rukoilua ja lue myös Raamattua. Löydät sieltä paljon Jumalan sankareita ja näet kuinka heidänkin uskoaan on koeteltu. Jos et koskaan ole nähnyt mitään yliluonnollista niin menepä vaikka Aili Heinosen kokouksiin niin kyllä ihmeitä näkyy. Siunausta sinulle ja rohkeasti toimintaan mukaan! Taatusti et kadu!!!
Mitähän jos raamatun vastapainoksi lukisit jonkin uskontokriittisen kirjan?
Richard Dawkins, Jumalharha on varmaan tunnetuin näistä.
Jos paikkakunnallasi on vapaa-ajattelijoiden yhdistys, sieltä voit löytää keskustelukumppaneita.
"Mielestäni olet väärällä palstalla. Täällä kukaan ei pysty siunua auttamaan. Palsta on täynnä minäminäminä narsisteja, rienaajia ja ylpeitä ihmisiä jotka luulevat itsestään liikoja. En kyllä kauhean paljoa suosittele helluntailaispalstaakaan vaikka itse olenkin hellari. Siellä on välillä melkoinen Raamatulla päähän meininki."
-sillä kukaan normaali ihminen ei aloita haukkumalla tuntemattomia ihmisiä tuollalailla.
M,16 kirjoitti (lainaus):
"Nyt aivan lähiaikoina on tapahtunut suuria murroksia, jotka ovat hyvin pitkän prosessin tulos. Olen alkanut kohdistaa Raamattuakin kohtaan suurempaa kritiikkiä kuin ennen. Olen huomannut, että jotkut asiat tuntuvat aivan mielettömiltä. Esimerkiksi se, että Jumala luo ensin ihmiset, ja sitten määrittelemättömän ajan kuluttua heittää suurimman osan heistä kitumaan helvettiin äärimmäisissä tuskissa ikuisiksi ajoiksi, ja samalla Raamatussa korostetaan, että Jumala on hyvä ja tahtoo ihmisille vain heidän parastaan."
Eli selvyyden vuoksi yksinkertaistamme kysymystäsi:
MIKSI Jumala luo ihmisiä (suoraan) Helvettiin?
Tämä on kysymyksesi ydin ja sen kysymyksen logiikkaa ovat monet "suuret teologit" miettineet. Siihen on vastaus.
Ilmeisesti itse kysymyksessä on jotakin vikaa ...
Itse kysymys siis ei ole kovin looginen ... nimittäin, JOS Jumala haluaa luoda ihmisiä sinne Helvettiin, miksi Hän ei luo heitä sinne SUORAAN ???
Ei ole kovinkaan järkevää Kaikkivaltiaalle Jumalalle järjestellä tätä suurta Jumalallista Näytelmää -- jos kerran lopullinen päämäärä on kuitenkin vain se, että "lopuksi pääsee korventamaan ihmisparkoja kadotuksessa". Koko hommalle olisi nimittäin (Kaikkivaltias kun on) suorempikin tie!
Ihmiset luotaisiin suoraan sinne Kadotukseen ja kuka voisi kysyä ja esittää yhtikäs mitään sen jälkeen. Mitään vastalauseita kukaan ei koskaan voisi esittää ja ainakaan niillä ei olisi mitään vaikutusta ... koska Jumala on Kaikkivaltias.
Vielä paljon hankalammaksi tuo hypoteesi tulee, kun ajattelemme seuraavaa:
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" kuolemalla ihmisten syntien puolesta Ristillä. Tämä on Raamatun perusoppi.
Luvalla sanoen ... tämähän vaikuttaa Jumalan puolelta ihan päättömältä pelleilyltä siinä tilanteessa, jossa Hänen päämääränsä siis olisi vain ihmisen kiduttaminen.
-----
Tuo logiikka siis sortuu omaan mahdottomuuteensa.
Jotakin MUUTA tässä nyt täytyy olla takana ... :o) ...
M,16 kirjoitti:
"Miten Jumala voi rankaista jotakuta sen perusteella, ettei usko häneen, kun Jumala itse on joka tapauksessa syypää tähän epäuskoon, sillä hänhän on tehnyt jokaisen ihmisen juuri niin epäuskoiseksi kuin on halunnut."
Jumala ei pelaa jotakin taivaallista Play Stationia tai Nintendoa luomakuntansa kanssa. Hän ei "luo uskoa". Usko ei ole luotavissa -- samoin kuin nelikulmaisia ympyröitäkin on (edes Jumalan) mahdotonta luoda.
Ihmiselle on luotu vapaa tahto ja siksi edes Jumala ei voi "pelata peliä" ihmisen kanssa. Ihminen joko uskoo tai ei usko. Se on ihmisestä itsestään kiinni. Uskominen ei tarkoita "jonkin asian totena pitämistä", vaan uskominen tarkoittaa LUOTTAMISTA. Ihmisen on ihan turha yrittää pitää "uskon kautta" joitakin asioita totena. Siihen ei kenenkään "usko" edes riitä. Kyse on siitä, että kun Jumala ilmoittaa meille jotakin, pidämme SEN sitten totena -- koska haluamme luottaa Jumalaan.
Valinta tällä kohtaa on annettu ihmiselle.
Jumala siis "sallii" ihmisen olla epäuskoinen.
Jos siis osaat luoda ihmisen:
1. Jolla on vapaa tahto ( = Jumalasta vapaa tahto).
2. Joka kuitenkin aina valitsee oikein ja "uskoo" oikein ...
... olet vihdoinkin keksinyt ympyrän muotoisen neliön. Olet vihdoinkin keksinyt, miten sipulikeittoa voi tehdä ilman sipuleita ja miten punotaan köysi, jolla on vain YKSI pää ...
Olet kova jätkä (tai tyttö, mutta joka tapauksessa tosi kova) ja kelpaat jopa konsultoimaan Jumalaa.
-----
Mutta luulen vähän, että et kuitenkaan ole vielä ihan tällä tasolla ... :o) ...
Rupea muslimiksi, sillä islam on nopein kasvava uskonto joten muslimit ovat oikeassa kaikesta ja Kristinusko on vanhentunut aate.
Islam ei ole maailman nopeimmin kasvava uskonto.
Kristinusko tilastollisesti kasvaa tällä hetkellä kaikkein nopeimmin ja nopeimman kasvun alueita ovat Kiina, Kauko-Itä, Afrikan itäosat ja Etelä-Amerikka.
Kristittyjä tällä hetkellä on noin 2 700 000 000 ja muslimeja noin 1 200 000 000. Arviot hieman vaihtelevat.
Kiinassa kristinuskoon kääntyy noin 10 000 000 ihmistä per joka vuosi. Tällä hetkellä kristittyjä Kiinassa on jo *kaksi* kertaa enemmän kuin buddhalaisia.
Aika erikoista ... :o) ...
Kokonaismäärä on 130 000 000 ... 150 000 000. Tilastot hieman vaihtelevat, mutta ne lienevät hieman jäljessä joka tapauksessa ...
Islam kasvaa nopeasti JÄLKIKRISTILLISESSÄ Euroopassa. Eurooppa hylkäsi Kristuksen ja Euroopan seuraava uskonto ei suinkaan ole ateismi, vaan se on islam. Syy on se, että ihminen ei voi elää TYHJIÖSSÄ (koska sieluun koskee!). Ateismin tyhjiö -- eli kaksimetriä multaa naaman päällä Honkanummen ateistihautuumaalla -- ei ihmisiä kiinnosta.
Mieluummin siis edes islam.
"Syy on se, että ihminen ei voi elää TYHJIÖSSÄ (koska sieluun koskee!)."
-Syy on se että aivopesu aloitetaan lapsena.
Lisäksi Ateismi on vanhempi kun kristinusko joten älä ylpeile tyhjyydelläsi.
Mä oon ainaki sitä mieltä, että sä voisit kertoa iha hyvin vanhemiillesi epäsuskostasi, koska luulen että he ymmärtävät sinua ja uskon että he rukoilevat puolestasi.
Kyllä mä uskon että monilla uskovaisilla on jossain vaiheessa elämää epäuskoa.
Mut mä luulen, että se on meiän sielunvihollinen joka sumentaa ain välil meiän päät.
M,16 kirjoitti (lainaus):
"Lisäksi Raamatussa varoitetaan ainakin yhdessä kohtaa tällaisesta "maailman viisaudesta", jota nyt harjoitan. Olikohan se Roomalaiskirjeessä? Koko kristinusko on Paavalin sanojen mukaan vain hullutusta, jonka Jumala on järjestänyt valikoimaan nöyrät ihmiset ja karsimaan "maailman viisaat", jotka ovat epäuskoisia ja ylpeitä. Entä jos olenkin vain langennut tuohon maailman viisauteen ja.. Äh, miten monimutkaista ja ristiriitaista, olen ihan sekaisin. Taidan jatkossakin rukoilla Jumalaa ihan varmuuden vuoksi, vaikka en kyllä tiedä, miten hän sellaiseen suhtautuu, jos on olemassa. Joka tapauksessa epäuskostani en voi kertoa vanhemmilleni ikinä, se olisi kova pala heille."
Ei ollut Roomalaiskirjeessä.
1. Korinttolaiskirje:
3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa".
Tämän maailman viisaus (alkukielellä kreikaksi: sofia tu kosmu tutu) tarkoittaa tämän maailman (hullua) 'viisastelua'. Sitä on maailma täynnänsä.
Maailman todella *viisaat* tiedemiehet Galileosta aina HGP :n nobelistiin Francis S. Collinsiin asti ovat kaikki olleet (ja osa siis vieläkin on) kristittyjä.
http://www.godandscience.org/apologetics/sciencefaith.html
-----
Jumala ei halveksi ihmisen älyä.
Hänhän *itse* sen loi ... :o) ...