Saanko kysyä? Mistä me me tiedämme, tai yleensä eri yhteisöihin suuntautuneet kirkko yhteisöt tietävät mikä on hyväksi ihmiselle? Kun he kuitenkin otaksuvat kovin paljon. Heidän lähtökohtansa pohjautuu hyvin moniin päätelmiin, ja kun lähdemme päätelmästä, omasta tai jonkun toisen, silloin ajatteleminen lakkaa, eikö niin? - On todella julkea olettamus, että te tiedätte, ja toinen ei tiedä! Se johtaa vain suurempaan kurjuuteen kuin se, että en olisi ajatustani tuonut lainkaan ilmi.
Koska juuri päätelmien aiheuttama omahyväisyys synnyttää ihmisten riiston. Toisten hyväksi toimimisen innossa näytämme tekevän paljon vahinkoa. Jotkut meistä uskovat, että todella tiedämme mikä on hyväksi ihiselle seurakunnissa/jäsenille. Näin on jokaisen kirkkoyhteisön sisällä. Mutta mikä on todella hyväksi ihmisille, eli seurakunnan jäsenille, niin se ei sunkaan luo kateutta jonka seurauksena kasvaa vihamielisyys omassa järjestössä, ja rajojen ulkopuolella olevia uskonnollisia järjestöjä kohtaan.
Vaan se mikä on todella hyvä asia perustuu ihmisten väliseen "harmooniseen sointuun", ykseyteen kaikkien kanssa. Se mikä on todella hyvää koskee ihmistä kokonaisuudessaan, eikä jotakin pinnallista osaa ja sen kautta hyötyä jäsenestä, joka vain johtaa suurempaan ahdinkoon, ja lopulta koko kristinopin tuhoutumiseen.
Se mikä on hyväksi kristikunnan ihmisille, se lopettaa jakautumisen, ja sen ohella vihamielisyyden, jonka oikeaoppisuus on luonut. Olemme nähneet, etteivät oikeaoppisuus, ja sen pohjalle rakennetut päätelmät ole aikaan saaneet muutosta ihmisissä. On siksi syytä kysyä itseltämme mikä on se tekijä joka saa aikaan muutoksen ihmisessä. Se on se, että ihminen itse valitsee elämälleen sellaisen suunnan, että hän itse valitsee elämälleen sellaisen suunnan, jossa hän läpi käy, tai joutuu kokemaan tarvitsemansa uuden arvioinnin elämälleen, henkisen evoluution.
Elämää ei oletarkoitettu liian helpoksi, 'eihän'? Itsenäisenä olentona ihmisellä on oma vastuu elämänsä tapahtumista, ja vain tällä tavoin hän säilyttää oman minuutensa. Yksilö itse vapauttaa elämänasenteensa täydellä oikaisulla, niin että hän vapautuu kateudesta, ahneudesta ja väkivaltaisuudesta, menestyksen tarjoamasta vallanhimosta, niin, että mielemme vapautuu kaikista näistä vastakohtaisuuksista.
Meidä epäkypsä ajattelumme oikeaoppisuudesta, joka on luonut meihin omahyväisen luulottelun, eli uskonnollisen ajattelumuodon. Usei emme tiedä uskonnosta muuta kuin, mitä meille on lapsesta saakka tyrkytetty. Tosiasiallisesti jokainen suuri uskonnollinen johtaja on seurannut isänsä uskoa, siksi ollut riippuvainen isänsä perinteistä, ja näin siitä on muodostunut hänelle elämän tapa/kaava jota hän noudattaa.
Mutta onko todellinen uskonto jonkun toisen säätämän kaavan noudattamista, olipa tuo toinen miten suuri hyvänsä. "Yksi on teidän Mestarinne sanoo Jeesus Kristus". Kun nyt otamme asiat vakavalta kannalta, kun nyt opetuslsten lailla tahdomme ymmärtää kristinuskon elämää oikein, niin on selvää, että kysymme itseltämme: koska joudumme tekemisiin monenlaisten uskonoppien kanssa, että mikä on oikea katsanto kanta, eli mikä on totuus?
Onko Jeesus antanut tästä itse :selvää selitystä? Erään seikan tiedämme varmasti, jos olemme, tai tahdomme tulla hänen opetuslapsikseen? - Sen, että emme saa uskoa ulkonaiseen auktoriteettiin. Jo syventyessämme Jeesuksen vertauksiin meidän tuli itse etsiä, itse kasvaa, vieläpä omalla tavallamme, ei suinkaan ollut kyse mistään vieraasta opettajasta, vaan siitä, että omistaisimme Henkisen elämä omassa itsessämme. Näin ollen ymmärrämme minkä suuren painon Jeesus Kristus opettajana pani ihmisen itsenäisyydelle ja rehellisyydelle. Jos minkä dogmin eli uskonkappaleen tai järkiteorian Jeesuksen opetuslapsina hyväksymme, niin tottakai meidän täyty ymmärtää miksi sen hyväksymme.
Tai sitten meidän tietää omasta kokemuksestamme mihin me uskomme. Mitä erityisesti,n,s. Kristologiseen kysymykseen tulee, saamme Jeesukselta itseltään selväpuheisia osviittoja evankeliumeista joissa suorastaan puhutaan tästä kysymyksestä. "Koska fariseukset olivat koolla, kysyi Jeesus heiltä, sanoen, mitä sanotte 'Kristuksesta kenen Poika hän on? He sanoivat Daavidin! Jeesus sanoi heille, kuinka sitten Daavid kutsuu häntä *Hengessä Herraksi, sanoen 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu Minun oikealle puolelleni siihen asti, kunnes: Minä panen vihollisesi Sinun jalkojesi astinlaudaksi.
Jos Daavid kutsuu Häntä Herraksi, kuinka hän on Hänen poikansa? Eikä kenkään tainnut vastata hänelle mitään, eikä yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enään kysyä. Matt.22:41-46. Näin Jeesus siis kysyi, ja vastasi niille jotka eivät olleet hänen suoranaisia opetuslapsiaan. Kun Jeesus tuli Filuppuksen kesarean tienoille; kysyi Jeesus opetuslapsiltaan sanoen kenen ihmiset sanovat ihmisen pojan olevan? Niin he sanoivat Muutamat Johannes kastajan, toiset Elian toiset taas jeremiaan tahi jonkun muun Frofeetoista. Pietari sanoi sinä olet Kristus Elävän Jumalan Poika. se riitti.
Koska juuri päätelmien aiheuttama omahyväisyys synnyttää ihmisten riiston. Toisten hyväksi toimimisen innossa näytämme tekevän paljon vahinkoa. Jotkut meistä uskovat, että todella tiedämme mikä on hyväksi ihiselle seurakunnissa/jäsenille. Näin on jokaisen kirkkoyhteisön sisällä. Mutta mikä on todella hyväksi ihmisille, eli seurakunnan jäsenille, niin se ei sunkaan luo kateutta jonka seurauksena kasvaa vihamielisyys omassa järjestössä, ja rajojen ulkopuolella olevia uskonnollisia järjestöjä kohtaan.
Vaan se mikä on todella hyvä asia perustuu ihmisten väliseen "harmooniseen sointuun", ykseyteen kaikkien kanssa. Se mikä on todella hyvää koskee ihmistä kokonaisuudessaan, eikä jotakin pinnallista osaa ja sen kautta hyötyä jäsenestä, joka vain johtaa suurempaan ahdinkoon, ja lopulta koko kristinopin tuhoutumiseen.
Se mikä on hyväksi kristikunnan ihmisille, se lopettaa jakautumisen, ja sen ohella vihamielisyyden, jonka oikeaoppisuus on luonut. Olemme nähneet, etteivät oikeaoppisuus, ja sen pohjalle rakennetut päätelmät ole aikaan saaneet muutosta ihmisissä. On siksi syytä kysyä itseltämme mikä on se tekijä joka saa aikaan muutoksen ihmisessä. Se on se, että ihminen itse valitsee elämälleen sellaisen suunnan, että hän itse valitsee elämälleen sellaisen suunnan, jossa hän läpi käy, tai joutuu kokemaan tarvitsemansa uuden arvioinnin elämälleen, henkisen evoluution.
Elämää ei oletarkoitettu liian helpoksi, 'eihän'? Itsenäisenä olentona ihmisellä on oma vastuu elämänsä tapahtumista, ja vain tällä tavoin hän säilyttää oman minuutensa. Yksilö itse vapauttaa elämänasenteensa täydellä oikaisulla, niin että hän vapautuu kateudesta, ahneudesta ja väkivaltaisuudesta, menestyksen tarjoamasta vallanhimosta, niin, että mielemme vapautuu kaikista näistä vastakohtaisuuksista.
Meidä epäkypsä ajattelumme oikeaoppisuudesta, joka on luonut meihin omahyväisen luulottelun, eli uskonnollisen ajattelumuodon. Usei emme tiedä uskonnosta muuta kuin, mitä meille on lapsesta saakka tyrkytetty. Tosiasiallisesti jokainen suuri uskonnollinen johtaja on seurannut isänsä uskoa, siksi ollut riippuvainen isänsä perinteistä, ja näin siitä on muodostunut hänelle elämän tapa/kaava jota hän noudattaa.
Mutta onko todellinen uskonto jonkun toisen säätämän kaavan noudattamista, olipa tuo toinen miten suuri hyvänsä. "Yksi on teidän Mestarinne sanoo Jeesus Kristus". Kun nyt otamme asiat vakavalta kannalta, kun nyt opetuslsten lailla tahdomme ymmärtää kristinuskon elämää oikein, niin on selvää, että kysymme itseltämme: koska joudumme tekemisiin monenlaisten uskonoppien kanssa, että mikä on oikea katsanto kanta, eli mikä on totuus?
Onko Jeesus antanut tästä itse :selvää selitystä? Erään seikan tiedämme varmasti, jos olemme, tai tahdomme tulla hänen opetuslapsikseen? - Sen, että emme saa uskoa ulkonaiseen auktoriteettiin. Jo syventyessämme Jeesuksen vertauksiin meidän tuli itse etsiä, itse kasvaa, vieläpä omalla tavallamme, ei suinkaan ollut kyse mistään vieraasta opettajasta, vaan siitä, että omistaisimme Henkisen elämä omassa itsessämme. Näin ollen ymmärrämme minkä suuren painon Jeesus Kristus opettajana pani ihmisen itsenäisyydelle ja rehellisyydelle. Jos minkä dogmin eli uskonkappaleen tai järkiteorian Jeesuksen opetuslapsina hyväksymme, niin tottakai meidän täyty ymmärtää miksi sen hyväksymme.
Tai sitten meidän tietää omasta kokemuksestamme mihin me uskomme. Mitä erityisesti,n,s. Kristologiseen kysymykseen tulee, saamme Jeesukselta itseltään selväpuheisia osviittoja evankeliumeista joissa suorastaan puhutaan tästä kysymyksestä. "Koska fariseukset olivat koolla, kysyi Jeesus heiltä, sanoen, mitä sanotte 'Kristuksesta kenen Poika hän on? He sanoivat Daavidin! Jeesus sanoi heille, kuinka sitten Daavid kutsuu häntä *Hengessä Herraksi, sanoen 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu Minun oikealle puolelleni siihen asti, kunnes: Minä panen vihollisesi Sinun jalkojesi astinlaudaksi.
Jos Daavid kutsuu Häntä Herraksi, kuinka hän on Hänen poikansa? Eikä kenkään tainnut vastata hänelle mitään, eikä yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enään kysyä. Matt.22:41-46. Näin Jeesus siis kysyi, ja vastasi niille jotka eivät olleet hänen suoranaisia opetuslapsiaan. Kun Jeesus tuli Filuppuksen kesarean tienoille; kysyi Jeesus opetuslapsiltaan sanoen kenen ihmiset sanovat ihmisen pojan olevan? Niin he sanoivat Muutamat Johannes kastajan, toiset Elian toiset taas jeremiaan tahi jonkun muun Frofeetoista. Pietari sanoi sinä olet Kristus Elävän Jumalan Poika. se riitti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
## koska joudumme tekemisiin monenlaisten uskonoppien kanssa, että mikä on oikea katsanto kanta, eli mikä on totuus? ##
Aivan hyödytöntä mytologista filosofointia tuo. Totuus ei ole mikään oppi vaan Jeesus Kristus.
Luuk. 10:21
Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi:
"Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
..että on salannut NÄMÄ viisailta ja ymmärtäväisiltä, , ja ilmoittanut
ne lapsenmielisille"...niin,mitkä "nämä" hän on "lapsenmielisille"
ilmoittanut??
Jumalahan on yksi! ,,ei siis " nämä"...." Minä annoin teille esikuvan, että tekisitte niinkuin minä olen tehnyt ,....
Eiköhän siitä oppi muodostu, kun ruvetaan tekemään, niinkuin Jeesus!
Jos teet niinkuin fariseukset, niin eikö Jeesus käskenyt karttamaan fariseusten oppia??
Onhan meillä tiedossa Jeesuksen opetukset.
" Jos te minua rakastatte, te pidätte minun käskyni ja ne eivät ole raskaat"!
Eikö käskyjen noudattamisesta muodostu jo " oppi"!?
vaan se, että ei hyväksy toisten vajavaista käsityskykyä ja virheellisiä näkemyksiä ja hyökkii sellaisen kimppuun.
Sillä ei oikeamielisyys sisällä aina oikeassa olemisen tarvetta.
Fundamentalismi eli oikeaoppisuus lahkoonnuttaa ja on täysin vierasta Jumalalle.
Sitten ei sua hyödytä edes tämä Jeesuksen sana:
Matt. 7:12
Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän,
tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
En kanna hengellisiä vastuita, vaan olen pelkkä keskustelija, joka ei ole ollut nyt pyhittyneessä tilassa.
Kaikilla piireillä on hiukan toisistaan eroavia oppikysymyksiä, mutta ne eivät kaikki ole pelastuskysymyksiä.
On esimerkiksi yhdentekevää onko Jeesus naulittu paaluun vai ristille, yms.
Risti oli roomalaisilla siihen aikaan, mutta paalu ja risti tarkoittavat kreikan kielessä samaa sanaa.
Kreikan kielessä saattaa yhdellä sanalla olla hyvinkin erilaisia merkityksiä asiayhteydestä riippuen.
"Täydellisyys" ei niinkään tarkoita "oikeaoppisuutta" vaan rakkautta Jumalaan ja lähimmäisiin. Kristinusko on vain rakkautta.
Kaikki muu vaikutin on jotakin muuta kuin kristinuskoa.
Tässä asian ydin:
- Jokainen vastaa Herran edessä omantuntonsa mukaan siitä tiedon määrästä minkä omistaa. Ratkaisevaa on Herran Hengessä kulkeminen, omassa lihassa ei kukaan mitään voi, mutta omat ratkaisut ja tahto on toki tehtävä.
Näin kaikissa piireissä on Jumalan lapsia yksilöinä.
Toki on selviä harhaoppeja olemassa jotka ottavat pelastukseksi jotakin muuta kuin Jeesuksen Kristuksen. Vain Jeesus pelastaa.
Jumalan lain hylkääminen on myös harhaoppi.
Laki opettaa mikä on syntiä ajan loppuun saakka.
Lakia ei tavata joka aamu kirjaimena mutta Hengessä laki muistuttaa kiusauksissa ja lankeemuksissa. Laki on uuden liiton uskovalla sydämen lihatauluissa. Hebr 8:10, 10:16-17.
Vain Jumalan Henki kantaa kaikessa ja ihminen kypsyy ja oppii tutkien ja omien kokemuksiensa kautta.
Vastakääntynyt onkin usein rakkautensa vuoksi "parempi" kristitty kuin mahdollisesti joku "kaikkitietävä" vuosikymmenienkin mukana olollaan, mutta jonka usko saattaa olla haaleaa, ja omia ehtoja uskon tiellä.
Tässä ratkaisevat-, mielestäni Raamatunpaikat asiassa: Ilm 14:12, Hebr 12:14.
Siinä pelastuksen ehdot parilla jakeella ilmaistuna.
Itse tunnen oman langenneen tilani, kuten edellä mainitsin, on muistettava että harha-askelia voi tulla San 24:16, mutta syntiä ei puolustaa saa.
Jumala kuitenkin ymmärtääkseni on minusta huolehtinut, ja antanut aikaa, koska näkee lopun alusta ja alun lopusta.
Tuntee ihmisen toisella tavalla kuin ihmiset toisensa.
Olen iloinen jos vastauksestani on Sinulle hyötyä.
Jumalan siunausta ja kesää
jari laurila