Vastaus Marcelille Jilin aloittamaan Tositapahtumia -keskusteluun.
Marcel. En usko että puhumme "osittain samoista asioista mutta eri nimillä" vaan aivan eri asioista, joskin kyllä osittain samoilla nimillä, tai ainakin samoja kuvia käyttäen ( puu ja oksat ym. ).
Mielenkiintoisia määritelmiä jumalasta sinulla. Kirjoituksesi voisi ihan hyvin olla omaa tekstiäni kuudentoista vuoden takaa. Kun nyt muistelen mitä tuolloin olen kirjoittanut, voisin ihan hyvin yhtyä käsitykseesi jumalasta ja esittää samoja asioita, jopa vakuuttavammin. Mutta enpä nyt viitsi. Mennyt on mennyttä enkä ala esittämään asioita joihin en enää usko, en edes huvin vuoksi.
Sanot: "kun Jumalaa määritellään, on oletettava hänen olevan kaikkein suurin ja ylitse muiden. Tällöin pelkkä Jeesus ei valitettavasti tule kysymykseenkään."
Riippuu vähän siitä millaisesta Jeesuksesta on kysymys. ;)
Jos puhumme vain yhdestä gurusta, opettajasta, joka opetuksillaan ja elämällään ilmaisi 'jotakin' Jumalasta, olet oikeassa. Mutta jos puhutaan persoonasta jossa Jumala itse ihmiseksi tulleena ilmaisi itsensä, ollaan tekemisissä eri suuruusluokan asioiden kanssa. Jeesus ei koskaan viitannut opetuksiinsa ikäänkuin ne olisivat riittävät tienä Jumalan luo: toteuta tätä ja tätä niin löydät valaistuksen ja pelastut. Ei, hänen opetustensa tarkoitus oli osoittaa Häntä itseään: "Minä olen tie, totuus ja elämä."
Juutalaiset olisi mieluusti ottaneet vastaan opetuksia, koska niitä olisi voinut toteuttaa luopumatta itsestään, mutta Jumala osoittaa ettei Hän vaadi meiltä vain joidenkin asioiden luovuttamista, vaan koko sydäntä, ihmistä itseään. Siksi Jeesus puhuu elämän kadottamisesta löytämisen ehtona ja osoittaa ristiä tienä. Niille, jotka olisi mielellään seuranneet hänen opetuksiaan ja soveltaneet niitä omien uskonnollisten mieltymysten mukaan, hän sanoi etteivät nämä voi päästä Jumalan tuntemiseen elleivät syö hänen lihaansa ja juo hänen vertaan = tule sisällisesti osalliseksi Hänestä ja hänen persoonastaan.
Jeesus josta puhun - ja johon uskon - oli mukana maailman luomisessa. Satoja vuosia ennen syntymistään ihmiseksi, hän puhuu itsestään sananlaskujen kirjassa, luku 8, mm. näin:
"Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei mitään väärää. Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon. Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa. Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa..
Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista...
Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessään kaikin ajoin; leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
Siis te, lapset, kuulkaa minua, autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
...joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa..."
Jakeessa 30 sana "hoidokki" on ilmeinen käännösvirhe. Alkukielen sana voitaisiin paremmin kääntää arkkitehti tai rakennusmestari. Tietääkseni suomenkielinen käännös on ainoa joka käyttää "hoidokki" sana. Käsittämätön käännösvirhe.
Jeesus on suoraan syntyisin Jumalasta, osa Jumalaa ja täydellinen, täydellisesti Jumala. Ensimmäisenä Jumalan "teoista" Hän oli mukana kaiken muun luomisessa, jopa niin, että kaikki mikä on luotu on luotu Jeesuksen kautta ja Hänen voimastaan kaikki pysyy voimassa, Paavalin kirje kolossalaisille 1: 14 - 20, ja Hebrealaiskirje 1. luku.
Tämän Jeesuksen nimen hokemisesta kristittyjä moitit. Voi voi. Olen käytännössä kokenut Hänen nimensä ihmeellisen voiman, se on nimi jota henkivaltojenkin on toteltava, ja uskoville, viinipuuyhteydessä Häneen, on annettu valtuudet tuon nimen auktoritettiin. Mutta nämä valtuudet ovat sisällisen elämänyhteyden voimasta. Se tarkoittaa että Jeesuksen nimessä on voima meille, jotka tuota nimeä käytämme, vain sen kautta että elämme yhteydessä Häneen. Muutenhan voisimme käyttää mitä tahansa Jeesus nimeä, onhan sen nimisiä henkilöitä edelleen olemassa. Nimeen sisältyvä voima edellyttää siis Hänen tuntemistaan ja tunnustamistaan joka on "Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva" Hebr. 1: 3.
Apostolien teoissa on esimerkki juutalaisen ylipapin pojista (Skeuaan pojat), jotka näkivät Jeesuksen nimeen sisältyvän voiman toiminnassa kristittyjen elämässä, ja ryhtyivät käyttämään samaa nimeä.Tulos oli vähintäänkin tragikoominen.
Sielunvihollinen ja sen demonivoimat ovat myös erittäin todellisia. Raamattu sanoo hänestä mm. että hän pukeutuu "valkeuden enkeliksi". Usein sielunvihollinen ilmestyy juuri valona, valoilmiöinä, energiaa säteilevänä jne. Hän jäljittelee Jumalan töitä ja on erikoistunut luomaan sielullisia kokemuksia, mm. aistimuksia tajunnan laajentumisesta, jossa on kyse vain tajunnan sisäisestä tilasta, ei mistään todellisesta kosmisesta harmoniasta. Raamattu varoittaa ihmisiä sielullisperäisistä eksytyksistä. Pelkkien kokemusten etsintä totuuden sijasta vie aina harhaan.
On tietysti kiva ajatella että ihminen on itsessään täydellinen ja se täydellisyys ( itse nimitin sitä aikoinaan mm. sisäiseksi Kristus-energiaksi jonka kautta ihminen on yhtä olemassaolon jumalallisuuden kanssa ) pitää vaan löytää. Eri asia onko ajatus totta. Ei ole.
Tuolla tiellä minullakin oli joitain kokemuksia, mutta voin sydämestäni sanoa, että parhaimmatkin niistä oli vain surkeaa korviketta ja jäljitelmää sen rinnalla, mitä todellinen Jeesus on elämääni tuonut.
Olen myös ollut näkemässä kuinka hindulaiseen mystiikkaan ja okkultismiin sekaantuneita ihmisiä on vapautunut demonisista siteistä, jopa riivaajista, tullessaan elävän Jeesuksen vapauttamiksi.
Efesolaiskirjeen viesti on kristitylle selkeä, ja muidenkin olisi hyvä sanoman sisältöä miettiä:
"Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan ( = ei toisia ihmisiä eikä ensisijassa näkyvää, fyysistä maailmaa vastaan ), vaan hallituksia vastaan ( demoneillakin on oma hierarkiansa ja systeeminsä, mm. eri alueiden toimintaa hallitsevat demoniruhtinaat! ), valtoja vastaan, tässä pimeydessä ( = siellä missä Jeesuksen pelastussuunnitelmaa ja auktoriteettia ei tunnusteta ) hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa" Ef. 6: 12.
Koska taistelu on hengellinen, sitä käydään rukouksen asein. Raamattu sanoo, että "sota-aseemme eivät ole lihalliset".
Marcel. En usko että puhumme "osittain samoista asioista mutta eri nimillä" vaan aivan eri asioista, joskin kyllä osittain samoilla nimillä, tai ainakin samoja kuvia käyttäen ( puu ja oksat ym. ).
Mielenkiintoisia määritelmiä jumalasta sinulla. Kirjoituksesi voisi ihan hyvin olla omaa tekstiäni kuudentoista vuoden takaa. Kun nyt muistelen mitä tuolloin olen kirjoittanut, voisin ihan hyvin yhtyä käsitykseesi jumalasta ja esittää samoja asioita, jopa vakuuttavammin. Mutta enpä nyt viitsi. Mennyt on mennyttä enkä ala esittämään asioita joihin en enää usko, en edes huvin vuoksi.
Sanot: "kun Jumalaa määritellään, on oletettava hänen olevan kaikkein suurin ja ylitse muiden. Tällöin pelkkä Jeesus ei valitettavasti tule kysymykseenkään."
Riippuu vähän siitä millaisesta Jeesuksesta on kysymys. ;)
Jos puhumme vain yhdestä gurusta, opettajasta, joka opetuksillaan ja elämällään ilmaisi 'jotakin' Jumalasta, olet oikeassa. Mutta jos puhutaan persoonasta jossa Jumala itse ihmiseksi tulleena ilmaisi itsensä, ollaan tekemisissä eri suuruusluokan asioiden kanssa. Jeesus ei koskaan viitannut opetuksiinsa ikäänkuin ne olisivat riittävät tienä Jumalan luo: toteuta tätä ja tätä niin löydät valaistuksen ja pelastut. Ei, hänen opetustensa tarkoitus oli osoittaa Häntä itseään: "Minä olen tie, totuus ja elämä."
Juutalaiset olisi mieluusti ottaneet vastaan opetuksia, koska niitä olisi voinut toteuttaa luopumatta itsestään, mutta Jumala osoittaa ettei Hän vaadi meiltä vain joidenkin asioiden luovuttamista, vaan koko sydäntä, ihmistä itseään. Siksi Jeesus puhuu elämän kadottamisesta löytämisen ehtona ja osoittaa ristiä tienä. Niille, jotka olisi mielellään seuranneet hänen opetuksiaan ja soveltaneet niitä omien uskonnollisten mieltymysten mukaan, hän sanoi etteivät nämä voi päästä Jumalan tuntemiseen elleivät syö hänen lihaansa ja juo hänen vertaan = tule sisällisesti osalliseksi Hänestä ja hänen persoonastaan.
Jeesus josta puhun - ja johon uskon - oli mukana maailman luomisessa. Satoja vuosia ennen syntymistään ihmiseksi, hän puhuu itsestään sananlaskujen kirjassa, luku 8, mm. näin:
"Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei mitään väärää. Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon. Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa. Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa..
Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista...
Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessään kaikin ajoin; leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
Siis te, lapset, kuulkaa minua, autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
...joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa..."
Jakeessa 30 sana "hoidokki" on ilmeinen käännösvirhe. Alkukielen sana voitaisiin paremmin kääntää arkkitehti tai rakennusmestari. Tietääkseni suomenkielinen käännös on ainoa joka käyttää "hoidokki" sana. Käsittämätön käännösvirhe.
Jeesus on suoraan syntyisin Jumalasta, osa Jumalaa ja täydellinen, täydellisesti Jumala. Ensimmäisenä Jumalan "teoista" Hän oli mukana kaiken muun luomisessa, jopa niin, että kaikki mikä on luotu on luotu Jeesuksen kautta ja Hänen voimastaan kaikki pysyy voimassa, Paavalin kirje kolossalaisille 1: 14 - 20, ja Hebrealaiskirje 1. luku.
Tämän Jeesuksen nimen hokemisesta kristittyjä moitit. Voi voi. Olen käytännössä kokenut Hänen nimensä ihmeellisen voiman, se on nimi jota henkivaltojenkin on toteltava, ja uskoville, viinipuuyhteydessä Häneen, on annettu valtuudet tuon nimen auktoritettiin. Mutta nämä valtuudet ovat sisällisen elämänyhteyden voimasta. Se tarkoittaa että Jeesuksen nimessä on voima meille, jotka tuota nimeä käytämme, vain sen kautta että elämme yhteydessä Häneen. Muutenhan voisimme käyttää mitä tahansa Jeesus nimeä, onhan sen nimisiä henkilöitä edelleen olemassa. Nimeen sisältyvä voima edellyttää siis Hänen tuntemistaan ja tunnustamistaan joka on "Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva" Hebr. 1: 3.
Apostolien teoissa on esimerkki juutalaisen ylipapin pojista (Skeuaan pojat), jotka näkivät Jeesuksen nimeen sisältyvän voiman toiminnassa kristittyjen elämässä, ja ryhtyivät käyttämään samaa nimeä.Tulos oli vähintäänkin tragikoominen.
Sielunvihollinen ja sen demonivoimat ovat myös erittäin todellisia. Raamattu sanoo hänestä mm. että hän pukeutuu "valkeuden enkeliksi". Usein sielunvihollinen ilmestyy juuri valona, valoilmiöinä, energiaa säteilevänä jne. Hän jäljittelee Jumalan töitä ja on erikoistunut luomaan sielullisia kokemuksia, mm. aistimuksia tajunnan laajentumisesta, jossa on kyse vain tajunnan sisäisestä tilasta, ei mistään todellisesta kosmisesta harmoniasta. Raamattu varoittaa ihmisiä sielullisperäisistä eksytyksistä. Pelkkien kokemusten etsintä totuuden sijasta vie aina harhaan.
On tietysti kiva ajatella että ihminen on itsessään täydellinen ja se täydellisyys ( itse nimitin sitä aikoinaan mm. sisäiseksi Kristus-energiaksi jonka kautta ihminen on yhtä olemassaolon jumalallisuuden kanssa ) pitää vaan löytää. Eri asia onko ajatus totta. Ei ole.
Tuolla tiellä minullakin oli joitain kokemuksia, mutta voin sydämestäni sanoa, että parhaimmatkin niistä oli vain surkeaa korviketta ja jäljitelmää sen rinnalla, mitä todellinen Jeesus on elämääni tuonut.
Olen myös ollut näkemässä kuinka hindulaiseen mystiikkaan ja okkultismiin sekaantuneita ihmisiä on vapautunut demonisista siteistä, jopa riivaajista, tullessaan elävän Jeesuksen vapauttamiksi.
Efesolaiskirjeen viesti on kristitylle selkeä, ja muidenkin olisi hyvä sanoman sisältöä miettiä:
"Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan ( = ei toisia ihmisiä eikä ensisijassa näkyvää, fyysistä maailmaa vastaan ), vaan hallituksia vastaan ( demoneillakin on oma hierarkiansa ja systeeminsä, mm. eri alueiden toimintaa hallitsevat demoniruhtinaat! ), valtoja vastaan, tässä pimeydessä ( = siellä missä Jeesuksen pelastussuunnitelmaa ja auktoriteettia ei tunnusteta ) hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa" Ef. 6: 12.
Koska taistelu on hengellinen, sitä käydään rukouksen asein. Raamattu sanoo, että "sota-aseemme eivät ole lihalliset".
Vastaukset 16
Vanhimmat
Selkeästä ja hyvästä kirjoituksestasi :)
"Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa,tekee hänet valehtelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta
jonka Jumala on todistanut Pojastansa."
1.Joh.5:10
Kirjoitat hyvin ja olet selvästikin perehtynyt asiaan. Itse olen vasta alkutaipaleella uskon tiellä. Buddhalaisuus on ollut sydäntäni lähellä 8-vuotiaasta asti ja enkä oikeastaan näe paljon eroa kristinuskon ja buddhalaisuuden välillä. Filosofia on sama, eli tee toisille se, minkä haluat myös itsellesi tehtävän. En siis halua kritisoida uskontoasi. Yksinkertaisesti ihmiset ovat vain erilaisia ja eri uskonnot sopivat eri ihmisille. Olemme erilaisia. Jopa kristinuskossakin on paljonkin näkemyseroja uskovien välillä, kuten myös buddhalaisuudessa.
En myöskään koe itseäni täydelliseksi. Kaukana siitä. Yritän vain buddhan oppien mukaan olla mahdollisimman hyvä ihminen toisille. Voisin myös tehdä sen Jeesuksen nimissäkin, mutta kuten sanoin, eri uskonnot sopivat eri ihmisille :)
Buddhalaisuudessa puhutaan myös paljon demoneista ja tasoista, joissa kyseiset olennot asustavat. Buddhalaisuudessa todetaan myös helvetin olemassaolo. Itse en ole nähnyt tai kokenut mitään demonista. Nuorempana näin kyllä "enkeleitä"
okei, olen vielä nuori ja minulla on vielä paljon opeteltavaa. en myöskään tiedä kaikkea buddhalaisuudesta enkä virallisesti myöskään ole buddhalainen, vielä. Mutta joka päivä opin jotain uutta. Hyvät jatkot!
luku 8 puhuu viisaudesta joka hepreaksi on chocmah-feminiini. Jos tämä kohta "puhuu" Jeesuksesta ,Jeesus onkin jumalan tytär.
Amon on hoidokki, kasvatti, vaikea tarkalleen kääntää mutta ei mitenkään rakennusmestari tai arkkitehti.
En muista mitä sanaa alkukieli tässä käyttää, onko ehkä Amon. Mutta muinaisheprean ja raamatunkielten tutkija Syväntö, joka muutti Israeliin jo ennen sen itsenäistymistä ja on perehtynyt juutalaisten kieleen, kulttuuriin ja historiaan, sanoo kirjassaan "Vanhan Testamentin käännösvirheistä" että kyseessä on käännösvirhe. Saattaa olla että meidän -38 käännöksen lisäksi joissain käännöksissä on tuo hoidokki, kasvatti, mutta en ole missään tavannut, sen sijaan useissa käännöksissä ( mm. saksa, englanti ) on käytetty arkkitehtiin, työnvalvojaan tai rakennusmieheen viittaavia ilmaisuja. Suomenkielisessä käännöksessä (1992) kyseisen sanan käännösongelma on ratkaistu seuraavasti: "Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään..."
Vuoden 1992 raamatunkäännös on jo itsessään ongelmallinen dynaamisen käännösperiaattensa tähden. Käännöstoimikunta itse ilmoittaa luopuneensa "erityisestä raamattukielestä. Sanastossa ja virkerakenteissa on pyritty siihen, että käännös ei tarpeettomasti toista alkukielten piirteitä vaan ensisijassa välittää lukijalle Raamatun tekstien sisällön."
Dynaamisella käännösperiaatteella, jossa ei siis keskitytä sanoihin ja niiden tarkkaan kääntämiseen, vaan sisältöön, on etunsa, varsinkin tekstin sujuva luettavuus. Raamatun teksti ei kuitenkaan ole yksiulotteista ja yhdelläkin jakeella voi olla monia merkityksiä.
Kun "ensisijaisesti välitetään lukijalle tekstin sisältö" voidaan välittää jotakin tekstin sisällöstä, mutta ehkä kadotetaan toisia merkityksiä, jotka eivät ole yhtä ilmeisiä.
Onneksi emme ole pelkästään kääntäjien varassa. Uskova kun ei lue Raamattua pelkästään älyllisesti ja ajatuksella, vaan "kuuntelevalla sydämellä" rukouksessa, keskittyen ei ainoastaan siihen mitä luetaan vaan Häneen, joka puhuu sanansa kautta. Siten Jumala johtaa ihmistä elävällä ja toimivalla sanallaan, vaikka käännös ei aina ja kaikissa kohdin olisi täysin tarkka. Kuitenkin tulee pyrkiä mahdollisimman tarkkaan käännökseen!
Sitten tuosta "jumalan tyttärestä". Täytyy muistaa ettei Jumala ole mies eikä nainen. Kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (1.Moos.1:27) ja Hänen kaltaisekseen (5:1) hänet luotiin "mieheksi JA naiseksi". Jumala ikäänkuin jakoi olemuksensa kahdeksi, jotta nämä yhdessä ilmentäisivät Hänen kirkkaudestaan ja kunniastaan jotain sellaista, jota ei ole löydettävissä pelkästään miehestä Jumalan kuvana eikä pelkästään naisesta Jumalan kuvana. Kun Pyhä Henki efesolaiskirjeessä johtaa Paavalin kirjoittamaan uskovien keskinäisistä suhteista ja sitten erityisesti naisen ja miehen suhteesta kristillisessä avioliitossa hän puhuu keskinäisestä kunnioituksesta ja uhrautuvasta rakkaudesta, erityisesti miehen suojelevasta ja vaalivasta asenteesta vaimoonsa, viittaa 1.Moos.1:24 sanoihin "yhdeksi lihaksi" tulemisesta ja lopulta sanoo: "Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa."
Kristittyjen miehen ja naisen suhde, jossa Herra Jeesus on avioliiton perustana, heidän yhteisen rakkautensa kohteena ja suhteen auktoriteettina, on tarkoitettu kuvastamaan Jumalan kauneutta. Siinä on myöskin esikuvallisuutta Jeesuksen ( = sulhanen ) ja seurakunnan ( = morsian ) suhteesta.
Tullessaan vapahtajaksi maan päälle Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ja mieheksi, tarkemmin sanottuna juutalaiseksi mieheksi. Siitä huolimatta Jeesus ei ole vain mies eikä vain juutalainen, koska Jumala ei ole sitä. Sovintotyössään Jeesus sisällytti itseensä kummankin sukupuolen ja myös kaikki rodut ja heimot, "että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta" Ef.3:6.,"ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa" Gal.3:28.
Tasa-arvo Jeesuksessa ei tarkoita samanlaisuutta kaikkien kesken eikä sitä että kuka tahansa voisi hoitaa toiselle tarkoitetut tehtävät!
Nainen ja mies ovat erilaisia ja Jumala ottaa erilaisuutemme huomioon. Rakastavassa yhteydessä erilaisuudet täydentävät toisiaan ja oikean tasa-arvon ( joka perustuu erilaisten tasa-painoon, ei keskinäiseen kilpailuun eikä tasapäistämiseen ) vallitessa yksilö voi elää persoonallisuuttaan todeksi iloiten yksilöllisyytensä ja muiden yksilöllisyyden rikkaudesta.
Jeesuksen sanojen mukaan Jumala on Henki ( ei mies eikä nainen ) mutta silti hän kutsuu Jumalaa taivaalliseksi Isäksi: "Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Joh.4:23,24.
Jumala itse ilmoittaa itsensä Isäksi sanansa kautta. Siitä huolimatta minulla ei rukoillessani ole eikä synny minkäänlaista mielikuvaa Jumalasta jonain "valkopartaisena ukkelina" tai muuten miespuolisena hahmona. Jumala on Jumala. Feministiteologinen suuntaus yrittää kumota Jumalan ilmoituksen itsestään Isänä ja niinpä englannissa on ilmestynyt feministiteologinen raamatunkäännös ( itse asiassa raamatunväännös ) jossa mm. Jeesuksen sanat taivaallisesta Isästä on käännetty taivaallinen Äiti. Vääntäjät ohittavat luomisjärjestyksen ja pyrkivät tekemään erilaisuudesta samanlaisuutta, jolloin tuloksena ei ole tasa-arvoa koska tuloksena ei ole tasa-painoa, vaan epätasapaino ja väärinkäsitykseen ja ylpeyteen perustuva kilpailuasetelma.
Jeesuksesta käytetty nimi Jumalan Poika ei ilmaise niinkään sukupuolta, vaan arvoasemaa. Pojalle kuuluu hallintavalta kaikkeen isän omaisuuteen, täysi oikeus omistaa ja käyttää kaikkea mikä on isän. Raamatun mukaan myös meille, uskovina, kuuluu JEESUKSESSA pääsy Jumalan rikkauksiin ( ja tämä oikeus on niin naisille kuin miehille, Gal.3.28! ). "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa."(Ef.1:3)
Usein siteeraamani raamatunkohta ykseydestä ja yhteydestä Joh.15:5; ja jossakin raamatunkohdassa sanotaan uskoville että nämä ovat YKSI HENKI Jumalan kanssa, siis KIINTEÄSTI Isään liitetyt Pyhän Hengen kautta joka meille on annettu lapseutemme todistukseksi. Ei kovin monimutkaista teologiaa.
"... että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on Hänet lähettänyt." Joh.5:23.
"Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus ITSESSÄNSÄ; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää." 1.jOH.5:10-13.
= SILLÄ JOKA MINUT LÖYTÄÄ, LÖYTÄÄ ELÄMÄN JA SAA HERRAN MIELISUOSION. MUTTA JOKA MENEE MINUSTA HARHAAN, SAA VAHINGON SIELULLENSA; KAIKKI, JOTKA MINUA VIHAAVAT, RAKASTAVAT KUOLEMAA. Snl.8:35,36.
Sananlaskujen kirjan 8. luvussa puhuu persoona, joka ilmoittaa olevansa korkein viisaus ja kaiken tosi viisauden lähde. Ei siis ole kysymys persoonattomasta viisaudesta jota siinä kuvattaisiin. On hyvin mahdollista että kyseessä on feminiinimuoto, itse asiassa se tekee asian hyvin mielenkiintoiseksi ja kiitän sinua löydöstä, joka itseltäni on jäänyt huomaamatta!
Se, että Jumala tällä tavalla ilmaisee olemuksensa monipuolisuutta, rikkautta ja laajuutta, ei suinkaan tarkoita että Jeesus olisi "jumalan tytär". Varsinkin kun Hän tässä puhuu itsestään ennen ihmiseksi tulemistaan.
Ja vaikka Jumala on taivaallinen Isä, joka tahtoo suojella ja varjella lapsiaan, myös kurittaa jos se tarpeen on (Hebr.12:4-11), on Hänellä "varaa" ilmaista myös femiiniä puoltaan. Yhtenä esimerkkinä vaikka
Matt.23:37. "Jerusalem, Jerusalem... Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan!" Jossain kohdassa vanhaa testamenttia Jumala kehottaa kansaansa juomaan Hänen "lohdutuksensa rinnoista" jne.
Syy miksi uskon Jeesukseen ei ole jokin uskonnolla/saatanalla/helvetillä pelottelu, vaan henkilökohtainen kaipaus ja totuudenetsintä, joka 'päättyi' Jumalan rakkauden löytymiseen Jeesuksessa, ja 'jatkuu' tämän rakkauden suojissa. Se on henkilökohtainen kokemus Apostolien tekojen luvussa 4 jakeessa 12 olevan teologisen väittämän paikkansapitävyydestä:
Eikä ole pelastusta YHDESSÄKÄÄN TOISESSA, sillä ei ole taivaan alla muuta NIMEÄ annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.
Vähän edellä (jae 10) puhutaan Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimestä.
En usko johonkin nimeen, vaan HÄNEEN, mutta Hänen nimensä on Jeesus, ja siksi, YHTEYDESSÄ HÄNEEN, tuossa nimessä on voima, jonka edessä helvettikin vapisee.
"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. JUMALAA EI KUKAAN OLE KOSKAAN NÄHNYT. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me OLEMME NÄHNEET JA TODISTANEET, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme OPPINEET TUNTEMAAN ja uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus..." 1.jOH.4.9-16.
ja minä poloparka yritin vain sanoa että chochma on feminiini ja sillä ja kontekstilla on merkitystä jos kohdasta ruvetaan Jeesusta löytämään. Amonin suhteen Syväntö kyllä erehtyy. Oletan ettei hänellä ole filogista koulutusta, sen paremmin hepreassa kuin sen sukulaiskielissä, vaan että hänellä on tietynlaiset "teologiset" tulkinnat. Kiitos kuitenkin pitkästä vastauksesta!
filologista...
, että Raamatussa on virheellisiä kohtia.
Luomiskertomus väittää maan tulleen ennen aurinkoa tai ENSIMMÄISTÄKÄÄN tähteä, minkä väitteen kosmologia on osoittanut täysin kestämättömäksi.
kuulut niihin, jotka lähettelevät pitkiä lainauksia tänne, vaikka niiden todenperäisyydestä ei ole mitään takeita?
Eikä siinäkään sinänsä mitään pahaa olisi, josset olisi besserwisser, jonka mielestä oma usko on ainoa oikea.
Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan!
Turha tänne on Raamattua kopioida. Kyllä sitä on luettu.
Kerroit, että olet joskus ajatellut näistä asioista samoin kuin minä. Et tunne minua. Etkä edes ymmärrä asiota, joista kerroin.
Minä taas en ole koskaan hyväksynyt tuota sinun edustamaasi valmiiksi pureskeltua, ihmiskunnalle syötettyä Jeesustelua.
Suon sen toki sinulle, mutta se jos mikä saa ihmisen jämähtämään paikoilleen.
Se on harhassa elämistä, josta Raamattukin varoittaa.
Jumalaa ei edelleenkään voi nimetä Jeesus -nimiseksi.
Tuo Jeesus on kyllä ollut maailmojen luomisesta saakka olemassa, samoin kuin me kaikki, sillä olemme Jeesuksen kanssa osia siitä samasta suuresta Sielusta, joka on Jumalan Sielu. Olemme kaikki Jeesuksia, jos niin haluat nimitellä.
Jeesus oli vain yksi meistä Jumalan Sielun osista, joka oli elämiensä aikana kulkemallaan "kehityksen tiellä" noussut jo Jumalan läheisyyteen.
Olemme kaikki yhtä paljon Jumalia, mutta emme ole vielä kulkeneet tuota Jeesuksenkin kertomaa tietä loppuun saakka.
Jeesuksen nimen hokeminen auttaa sinua yhtä paljon kuin häntä, joka uskoo esimerkiksi kiveen ja hokee kiven nimeä. Kysymys on uskosta. Olethan Raamattua lukiessasi varmastikin huomannut, että siellä kehoitetaan uskomaan. Ymmärrä siis usko oikein.
Kuljemme jokainen henkisen kehityksen tiemme, jonka se Jeesuskin osoitti ja sovitamme "syntimme" elämällämme, kuten Jeesus.
Huvittaa aina kun n.s uskovaiset kokouksissaan hoilottavat virsiään ja pyytelevät syntejään anteeksi. Miksi? Ei Jumala tätä pyydä. Hän ei vaadi sinulta mitään. Itsehän sinä teoistasi vastaat ja saat ne kyllä sovittaa ihan itse, kuten Jeesus. Hänhän näytti esimerkin.
Kuvittelehan nyt: mikäli Jeesus olisi pyytänyt syntejään anteeksi ja Jumala olisi sanonut, että: "okei... ei sinun sinne ristille tarvitse mennä riippumaan," niin silloinhan hänen elämäntehtävänsä olisi jäänyt suorittamatta.
Aivan. Kannattaa vain ryhtyä kiltisti availemaan niitä simmuja, kun vielä on mahdollisuus.
Terkkuja!
"Huvittaa aina, kun uskovat n.s kokouksissaan hoilottavat virsiään ja pyytelevät syntejään anteeksi."
En tiedä, mistä kokouksista puhut, mutta sen tiedän, että verbi hoilottaa ei tähän yhteyteen sovi. Hoilottaminen on äänekästä ja vastenmielistä laulamisen tapaista, ja sen synonyymejä ovat renkuttaminen ja loilottaminen. Voisin kuvitella, että virsien hoilottamisesta puhuminen kuuluisi joidenkin murrosikäisten kielenkäyttöön.
Selittely on tässä maailmassa välttämättömäksi todettu. Muuten ei tarvittaisi edes oppilaitoksia ja opettajia. Onhan tosin aina ollut olemassa itseoppineita ja paremmin tietäviä ilman koululaitostakin.
Saahan sitä sitten vaikkapa veisata, sekä teksteissä voi hyvinkin käyttää kaikenlaisten ikäluokkien sanamuotoja.
Mikä muuten on virsien Top Ten -listan kärjessä tällä hetkellä?
Mikähän tuossa tekstissäni nyt taas niin kovasti sotii Raamattua vastaan?
Mielestäni ei mikään.
tuohon yhteen sanaan. Kartan yleensä opillisia väittelyitä, sillä en tiedä asioista tarpeeksi enkä muutenkaan välitä väittelyistä. Tosin tuota, että olemme yhtä sielua -ajatusta hivenen vierastan.
Ei minulta kannata kysellä virsien Top Ten -listoja. Tosin käyn kerran viikossa lauluryhmäni harjoituksissa, mutta emme me siellä virsiä laula, vaan harjoittelemme esim jotain negro spiritualia tai kanttorimme säveltämää laulua. Itse jumalanpalveluksessa käyn aika harvakseltaan.
Väittely ei tietenkään ole kivaa.
Tuon "olemme yhtä sielua" voisi kuvata esimerkiksi siten että: kaikki tietokoneet ovat internetissä ja se pääkone, jossa on kaikki tieto ja viisaus, on siellä hiukan kauempana.
Kysymys on henkisestä verkostosta.
Negro spirituaalit ovat loistavia. Hauskoja lauluhetkiä teille kaikille.
Internetin Pääkonetta ei ole olemassa... ;^)
No kuvataan asiaa pidemmälle.
Olemme ensin sisäisessä verkossa ja sen Jumala on serveri. Turha siis pysähtyä vielä siihen pikku-jumalaan.
Serveri on yhteydessä sitten ulospäin laajempaan verkkoon.
Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että se kaikkein korkein Jumala muodostuu kaikista verkossa olevista tietokoneista.
Henkisessä verkossa meidän pikku "päätteidemme" sisältämät tietoisuudet ovat yhdessä Jumalan tietoisuus.
käyneeni aikanaan kanssasi luterilaisuuden syntyä koskeven väittelyn. Muistelen sitä lämmöllä edelleen. Samalla innostuin tutkimaan tuota uskomme kongretisoineen ihmisen elämää ja toimintaa laajemminkin. Minä kyllä pidän tuollaisista tietoa lisäävistä ja näkemyksiä avartavista väittelyistä kovasti.
Mitään uutta tuomaton toista solvaava inttäminen sen sijaan on varsin ikävää.
Mihin ovat kadonneet nuo lämminhenkiset väittelyt?