Asian julkisuudesta

Asian julkisuudesta


Koko keskustelu asian julkisuudesta on rajattu vain siihen, onko asiakirjan laatija määritellyt yhden asiaa kuvaavista asiakirjoista laatimishetkellä salaiseksi.

Asian salaisuus ei riipu siitä, onko yksi sitä koskevista asiakirjoista laatimushetkellään salainen, vaan siitä, onko asia jo tullut muusta yhteydestä julkiseksi.

Mikä muu tahansa tulkinta johtaa siihen, että lehtien jakelijat ja myyjät syyllistyvät avunantoon virkasalaisuuden paljastamisessa samoin kuin ne, jotka lainaavat lehteään toisille tai puhuvat asiasta.

Joulukuussa 2002 julkistetun asian todistaminen helmikuussa 2003 ei ole asian julkistamista, vaan asiasta todistamista.

Suomenkin koululaitos levitti jatketusti ja järjestäytyneesti vuosia käsityksiä siitä, että Neuvostoliitto ja Saksa olisivat jakaneet Suomen ja Baltian etupiireihin vaarantaen maan suhteet ystävällismielisiin ulkovaltoihin, jotka pitivät asiaa koskevan asiakirjan edelleen salaisina.

Kuitenkin asiaa salaisesta lisäpöytäkirjasta levitettiin oppivelvollisuuden ankaruudella, vaikka asiakirja ei ollut julkinen, ei Saksan liittotasavallassa eikä varsinkaan Neuvostoliitossa.

Kerran julkistetusta asiasta todistaminen ei ole julkistamista vaan julkistetusta asiasta todistamista, sen vahvistamista.

Itsenäistä harkintavaltaa käyttävän tuomiosistuimen, vaikkapa "vain" alioikeudenkin, päätöksentekoon vaikuttaminen ennakkoon ei ole de Montesqueaun tuomiovallan loukkaamattomuuden periaatteen kunnioittamista eikä vahva näyttö siitä, että olisi sittenkään siirrytty täyteen länsimaisuuteen.
197
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ensinnäkin: näytät (tietoisesti?) sekoittavan kaksi erillistä asiaa: "asian julkisuus" ja "asiakirjan julkisuus".

"Asian salaisuus ei riipu siitä, onko yksi sitä koskevista asiakirjoista laatimushetkellään salainen, vaan siitä, onko asia jo tullut muusta yhteydestä julkiseksi."
Asian salaisuus ei todellakaan riipu asiakirjojen mahdollisesta salaisuudesta, eikä asiaa ei voi määrätä salaiseksi.
Sen sijaan asiakirjan voi määrätä salaiseksi, ja ratkaisuvalta on ensisijaisesti asiakirjan laatijalla. Kuten Halonen asian ilmaisi: "Johan on kumma, jos presidentin kanslian asiakirjojen salassapidosta päätäisi joku muu kuin hän."

Esim. uutisoinnista, että Lipponen osallistui johonkin tiedotustilaisuuteen, ei ole ketään syytettykään. Syyte koskeekin tuosta tilaisuudesta laadittujen asiakirjojen sisällön paljastamista.

Lehdistön asema on lakiin kirjatun sanavapauden ja lähdesuojan perusteella täysin toinen, kuin virkavastuisesti myös salassapitosäädöksiä noudattamaan sitoutuneen virkamiehen tai ministerin.

Kun premissisi ovat noin ratkaisevasti pielessä, niin väistämättä myös johtopäätöksesi on totaalisesti päin sitä tunnettua honkapuuta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


20040302 kirjoitti:

Asian julkisuudesta


Koko keskustelu asian julkisuudesta on rajattu vain siihen, onko asiakirjan laatija määritellyt yhden asiaa kuvaavista asiakirjoista laatimishetkellä salaiseksi.

Asian salaisuus ei riipu siitä, onko yksi sitä koskevista asiakirjoista laatimushetkellään salainen, vaan siitä, onko asia jo tullut muusta yhteydestä julkiseksi.

Mikä muu tahansa tulkinta johtaa siihen, että lehtien jakelijat ja myyjät syyllistyvät avunantoon virkasalaisuuden paljastamisessa samoin kuin ne, jotka lainaavat lehteään toisille tai puhuvat asiasta.

Joulukuussa 2002 julkistetun asian todistaminen helmikuussa 2003 ei ole asian julkistamista, vaan asiasta todistamista.

Suomenkin koululaitos levitti jatketusti ja järjestäytyneesti vuosia käsityksiä siitä, että Neuvostoliitto ja Saksa olisivat jakaneet Suomen ja Baltian etupiireihin vaarantaen maan suhteet ystävällismielisiin ulkovaltoihin, jotka pitivät asiaa koskevan asiakirjan edelleen salaisina.

Kuitenkin asiaa salaisesta lisäpöytäkirjasta levitettiin oppivelvollisuuden ankaruudella, vaikka asiakirja ei ollut julkinen, ei Saksan liittotasavallassa eikä varsinkaan Neuvostoliitossa.

Kerran julkistetusta asiasta todistaminen ei ole julkistamista vaan julkistetusta asiasta todistamista, sen vahvistamista.

Itsenäistä harkintavaltaa käyttävän tuomiosistuimen, vaikkapa "vain" alioikeudenkin, päätöksentekoon vaikuttaminen ennakkoon ei ole de Montesqueaun tuomiovallan loukkaamattomuuden periaatteen kunnioittamista eikä vahva näyttö siitä, että olisi sittenkään siirrytty täyteen länsimaisuuteen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu