Tämän palstan tarkoitus on ollut ja on yhä toimia keskustelufoorumina ortodoksista uskoa käsitteleville asioille. Kynnys tänne kirjoittamiselle on pyritty pitämään mahdollisimman alhaisena. Lähtöajatuksena on, että jokaisella tänne kirjoittavalla on tietty määrä itsekritiikkiä ja -kuria. Näitä kumpaakin on lupa odottaa jokaiselta joka mieltää oman arvomaailmansa lähtökohdaksi ja perustaksi aidon ortodoksisen uskon. Välillä näyttää siltä, että osa näistä, meille itsellemme niin perin tarpeellisista ja hyödyllisistä arvoista on päässyt katoamaan elämästämme. Ajattelemme ensisijaisesti itseämme, olipa sitten kyse aineellisista tai henkisistä arvoista.
Jeesus kehoittaa meitä ottamaan ristimme, kieltämään itsemme ja seuraamaan Häntä. Miten ymmärrämme ja miten pyrimme toimimaan tämän kehoituksen mukaisesti?
Luostariyhteisöissä tämän käskyn noudattaminen on aina olut itsestään selvää. Annetun kuuliaisuustehtävän täyttäminen on aina luonut hyvän ja kestävän pohjan henkiselle ja hengelliselle kasvulle luostarikilvoittelijan elämässä.
Mitä tuo itsensä kieltäminen sitten tämän päivän ihmiselle merkitsee? Onko sanakin käynyt meille niin tyysti vieraaksi, ettemme enää ymmärrä sen sisältöä?
Lyhyesti sanottuna se tarkoitta sitä, että aina ja joka asiassa pyrimme ajattelemaan ensin lähimmäisemme etua ja parasta ja vasta tämän jälkeen itseämme - jos sen nyt edes katsomme olevan aiheellistakaan!
Emme siis ajattele ensisijaisesti omaa etuamme taloudellisissa asioissa, vaan otamme huomioon lähimäisemme.
Samoin annamme arvon muiden mielipiteille silloinkin kun ne ovat omastamme eriäviä ja muistamme vaieta, ellemme löydä lähimmäisestämme hyvää sanottavaa.
Tätä viimeksi mainittua ohjetta meidän tulee täälläkin noudattaa. Muistakaamme, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Pyrkikäämme siis olemaan tämän meille annetun tehtävän arvoisia!
Jeesus kehoittaa meitä ottamaan ristimme, kieltämään itsemme ja seuraamaan Häntä. Miten ymmärrämme ja miten pyrimme toimimaan tämän kehoituksen mukaisesti?
Luostariyhteisöissä tämän käskyn noudattaminen on aina olut itsestään selvää. Annetun kuuliaisuustehtävän täyttäminen on aina luonut hyvän ja kestävän pohjan henkiselle ja hengelliselle kasvulle luostarikilvoittelijan elämässä.
Mitä tuo itsensä kieltäminen sitten tämän päivän ihmiselle merkitsee? Onko sanakin käynyt meille niin tyysti vieraaksi, ettemme enää ymmärrä sen sisältöä?
Lyhyesti sanottuna se tarkoitta sitä, että aina ja joka asiassa pyrimme ajattelemaan ensin lähimmäisemme etua ja parasta ja vasta tämän jälkeen itseämme - jos sen nyt edes katsomme olevan aiheellistakaan!
Emme siis ajattele ensisijaisesti omaa etuamme taloudellisissa asioissa, vaan otamme huomioon lähimäisemme.
Samoin annamme arvon muiden mielipiteille silloinkin kun ne ovat omastamme eriäviä ja muistamme vaieta, ellemme löydä lähimmäisestämme hyvää sanottavaa.
Tätä viimeksi mainittua ohjetta meidän tulee täälläkin noudattaa. Muistakaamme, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Pyrkikäämme siis olemaan tämän meille annetun tehtävän arvoisia!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun muistelen aikaisempia kirjoituksiasi suhteessa viime viikkoina käsiteltyihin aiheisiin, niin tulkitsen kirjoituksesi minulle tarkoitetuksi kehotukseksi poistua häiritsemästä palstaa konservatiivisilla mielipiteilläni.
Keskustelu, jossa kaikki ovat samalla liberaalisella kannalla, ei ole enää keskustelua.
Jätän siis palstan sattumanvarasiten tagikirjoittajien ja Eskon haltuun. Hyvää kesää.