Voisiko tuo mustapukuisten joukko olla Ii_vana juluman kaltaisten jumalankuvan palvovien joukko, joiden jumalankuva on käsittämätön raakuus.
Tämä mustapukuisethan käristivät ihmisiä, räjäyttelivät munkkeja enkeleiksi, sanojensa mukaan, ratsastivat pääkallot satuloissa ja herättivät pelkoa hallitsijaansa kohtaan niin, että häntä kumarrettiin. Olivat sellaista alempaa kastia, rosvojoukkoa.
Siinä taisi häipyä todellinen kuva ehkä aikaisemmista hyvästä hallitsijakuvasta. Tappoihan Ii_vana poikansakin.
Siinä olisi rinnastusta siihen jumalankuvaan joka on kiduttava jumala.
Kuulutko sinä mustapukuisiin ratsastajiin, jonka sanoma on käristys, jos ette rakkaudesta osaa kumartaa sitä Jumalaa, joka on oikeudenmukaisuus.
Eli minkälainen on sen jumalan kansa, joka pelolla yhtyy hallitsijansa ajatuksiin, ei rakkaudesta, vaan siitä kuvasta minkä mustapukuinen joukko tuo esille ja malliksi käristelevät julmasti nuotiontulilla vääräuskoisia kerettiläisiä ikuisesti.
Millainen on hallitsijan rakkaus, sellainen on kansa ja sairaan mielikuvan käsite leviää pelotteeksi, sekä sananparreksi kansan huulille hallitsijasta.
Heidän ratsastajansa, ne mustapukuiset, ovat kiduttajia, kuten maailman herrallakin ja jota rakkaus ei voi ymmärtää, ei voi samalla polulla kulkea.
Ei ajassa, eikä ikuisuudessa.
Koska, Jumala ei kiduta ketään ja ilman Häntä mitään ei ole olemassakaan. Ei edes ikuista helvetin kidutustakaan.
loppulauseke.
"Jumala sanoi: ettei ihminen ota elämänpuusta syö ja näin elä i k u i s e s t i ...
Eli mustapukuisten ratsastajien sanomaan ei kannata uskoa, vaikka edustetun hallitsijan tekona on tappanut käsin poikansa. ( Iiva_na esimerkki).
Rakkauden Jumala antoi oman poikansa ja meidän kätemme teot surmasivat hänet.
Hän on ylösnoussut, että meistä yksikin, joka Häneen uskoo ei hukkuisi, (kohtaisi toista kuolemaa) vaan saisi iankaikkisen elämän.
>>>siis iankaikkisen elämän armolahjaksi.se on ikuinen, mutta se on toinen kuolema.
Tämä mustapukuisethan käristivät ihmisiä, räjäyttelivät munkkeja enkeleiksi, sanojensa mukaan, ratsastivat pääkallot satuloissa ja herättivät pelkoa hallitsijaansa kohtaan niin, että häntä kumarrettiin. Olivat sellaista alempaa kastia, rosvojoukkoa.
Siinä taisi häipyä todellinen kuva ehkä aikaisemmista hyvästä hallitsijakuvasta. Tappoihan Ii_vana poikansakin.
Siinä olisi rinnastusta siihen jumalankuvaan joka on kiduttava jumala.
Kuulutko sinä mustapukuisiin ratsastajiin, jonka sanoma on käristys, jos ette rakkaudesta osaa kumartaa sitä Jumalaa, joka on oikeudenmukaisuus.
Eli minkälainen on sen jumalan kansa, joka pelolla yhtyy hallitsijansa ajatuksiin, ei rakkaudesta, vaan siitä kuvasta minkä mustapukuinen joukko tuo esille ja malliksi käristelevät julmasti nuotiontulilla vääräuskoisia kerettiläisiä ikuisesti.
Millainen on hallitsijan rakkaus, sellainen on kansa ja sairaan mielikuvan käsite leviää pelotteeksi, sekä sananparreksi kansan huulille hallitsijasta.
Heidän ratsastajansa, ne mustapukuiset, ovat kiduttajia, kuten maailman herrallakin ja jota rakkaus ei voi ymmärtää, ei voi samalla polulla kulkea.
Ei ajassa, eikä ikuisuudessa.
Koska, Jumala ei kiduta ketään ja ilman Häntä mitään ei ole olemassakaan. Ei edes ikuista helvetin kidutustakaan.
loppulauseke.
"Jumala sanoi: ettei ihminen ota elämänpuusta syö ja näin elä i k u i s e s t i ...
Eli mustapukuisten ratsastajien sanomaan ei kannata uskoa, vaikka edustetun hallitsijan tekona on tappanut käsin poikansa. ( Iiva_na esimerkki).
Rakkauden Jumala antoi oman poikansa ja meidän kätemme teot surmasivat hänet.
Hän on ylösnoussut, että meistä yksikin, joka Häneen uskoo ei hukkuisi, (kohtaisi toista kuolemaa) vaan saisi iankaikkisen elämän.
>>>siis iankaikkisen elämän armolahjaksi.se on ikuinen, mutta se on toinen kuolema.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"käristivät ihmisiä, räjäyttelivät munkkeja enkeleiksi, sanojensa mukaan, ratsastivat pääkallot satuloissa ja herättivät pelkoa hallitsijaansa kohtaan niin, että häntä kumarrettiin. Olivat sellaista alempaa kastia, rosvojoukkoa."
Tuollaiset eivät ainakaan itse usko, että Jumala heidät kuolemassa vapauttaisi
ihanan tiedottomaan sapatinlepoon ikuisiksi ajoiksi.
Ei, vaan he riehuvat sitäkin hurjemmin, kun näkevät aikansa kuluvan loppuun.
Tietäen että poisnukkumisen jälkeen eivät hetkenkään rauhaa saa teoistaan,
jotka heitä seuraavat ja piinaavat.
Väärän rauhan suojahan poistuu kun sielu ruumiista erkanee ja palajaa
Jumalan tykö.
Nöyrtyminen on ainoa tie, kun on tarve pyytää mielenmuutosta ja armoihin
ottamista. Mutta nöyrtymistä vastustaa syntilasti. Ei ymmärretä että Jumala
tietää jo ennen kuin tunnustammekaan.
Missä kohti se sielu erkanee ja palaa Herran luo?
Jeesuksen paluun hetkellä?
Mitenkäs se Antti lohduttaa kanssamatkaajia Sanan opetuksella?
yleesä palajaa Luojansa luokse, kun esim. mestaajan kirves katkaisee ihmisen kaulan ja pää putoaa koriin, tai aseen luoti mäjähtää ihmisen ohimoon niin, että ulostuloreiästä purskahtaa aivot ulos. Sillä siunaamalla hetkosella näkymätön ihmisen sielu erkanee ruumiista.
No se on satu-ajatus, sielun palajaminen.
Mitens se sana sen todentaa?
julistaa Raamatun Totuutta asiassa. Paas lukien siittä.
No, saarnaaja kertoo myös, että ihmisen ja eläimen elämän kohtalo on yhtäläinen, samalla tavoin kuolevat molemmat.
Eli sieluko se eläimelläkin on?
Saarnaaja vielä sanoo tuonelasta, siellä ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta. hmmmm.... miten se sopii ajatukseesi?
lisääpä saarnaaja vielä, että kuolleet eivät tiedä mitään. kas kummaa..
No ehkä sovitettuna Jumalan ajatukseen, kuoleman unesta.
Se henki palaa Jumalan luo, mutta sielu nukkuu odottaen ylienkelin äänen viimeisen pasunan kajahdusta.
Se tapahtuu ylösnousemuksessa herätys..
Ei niin, että kun elämän henkäys puhalletaan viimeisenkerran, se livahtaisi sieluna taivaaseen, sitten vilahtaisi ylösnousemussoitossa takaisin jne.
Eli pitäisi etsiä parempi teksi...
tuossa lämmitellessäsi ajatuksia.
http://www.netikka.net/mpeltonen/kuolemattomuus.htm