Kuinka paljon me loppujen lopuksi tiedostamme omaa valehteluamme? Kuinka paljon tukeudumme toisten psyykeen? Mikä on perusta, mihin rakennamme tyydytyksen tarpeen?
Lue viikon kolumnista ihmisoikeuttamme
http://www.yleiskolumni.fi/
Lue viikon kolumnista ihmisoikeuttamme
http://www.yleiskolumni.fi/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Totuus ei pala tulessakaan, ja sitä kuka totuutta puhuu vihataan.
Aina kun ihminen kaunistelee asioita hän valehtelee.
Olenko sinusta lihava? Näyttääkö tämä hyvältä ? Mitä sinulle kuuluu ?
Kuinka moni todellisuudessa edes kestäis, jos näihin jokapäiväisiin asioihin kerrottaisiin raaka toutuus ? AIKA HARVA.
Yleensä ihminen, joka edes pyrkii totuuteen saa epäkohteliaan ja epäsosiaalisen ihmisen leiman. Puhutaan ns valkoisista VALHEISTA, aivn kun ne eivät olisi valehtelua.
Usein vesitetään totuuden kertojat, että vallhe voisi loistaa. rehelliset ihmiset ovat avoimempia, inhimillisempiä, ja monin tavoin luotettavampia. Vain pelien pelaajat, valtaa haluavat valehtelevat työkseen.
Se, että ymmärretään kohteliasuus, ei tarkoita sitä, että olemme valmiit valehtelemaan toisen elämän uhraten, jopa tappaen. valhetta on niin kauan kuin sitä kumarretaan, rehellisyyden palkitsee monin verroin rauahllisempi mieli, oppivaisempi ja muistavampi psyyke.
Ei valehtele, voi jättää kertomatta jos olettaa sen aiheuttavan mielipahaa tai kiertää kysymyksen. Valehtelu missään tilanteessa, ei edes kohteliaisuudesta ole sen hyväksyttävämpää kuin muukaan valehtelu.
Edelleen väitän, että täysin rehellisiä ihmisiä on todella vähän, valitettavasti.
Valtaa haluavat, pientä tai isoa, venyyttävät totuutta tarpeitaan vastaavasti.
Milloin mies valehtelee pienen sievän valheen, töissä on kiirettä jotta pääsee kavereitten kanssa kaljalle / luistaa kotitöistä / voi jättää kyläilyreissun välistä.
Tai vaimo joka vääristelee ostamansa verhojen hintaa, selittää ummet ja lammet kuinka välttämättömästi juuri hänen pitää mennä käymään ystävällä, vaikka todellisuudessa hän haluaa vain juoruilla. Liioittelee omaa työpanosta.
Työntekijä joka liioitteleen sairauttaan, jotta saa ylimääräistä sairaslomaa. Laiskuuttaan ei tee täyttä työpanosta, vierittää syytä toisen niskaan, väittää ettei tiennyt asiasta tai huomannut mitään.
Lapsi on laiska, mutta väittää ettei osannut tehdä läksyjä, vaan ei halunnut tai muistannut niitä tehdä. Selittää pyörän menneen rikki, ja olevansa siksi myöhässä. Kieltää koskaan tehneesä tekoa tai olleensa mukana tilanteessa, jonka hänen vanhempansa ovat kieltäneet.
Miniä valehtelee anopille pitävänsä tämä keitoksista / kyläilyistä saadakseen pidettyä yllä kulissia. Tai anoppi olevansa onnellinen poikansa puolesta, vaikka ihmettelee miksi poika juuri tuon tytön valitsi.
Tuttava näkee naimisissa olevan naisen / miehen luvattomilla reissuilla, mutta sulkee silmät ja toisen osapuolen kysyessä sitä suoraan, valehtelee, ettei ainakaan hän ole koskaan edes kuullu moisesta, tai hänen on edes vaikea sitä uskoa.
Puolisot valehtelevat kilvan ja yllä pitävät kulissia, koska eivät halua elintason laskevan ja yhteisen kodin joutuvan myyntiin ja puolet puolisolle. Pahimmat narisevat liitosta kodin ulkopuolella ( valikoivasti ), mutta kysyttäessä ovat onnellisesti naimisissa.
Tyttö jättää pillerit syömättä ja valehtelee pojalle, että raskaus oli vahinko vauhditaakseen pojan sitoutumista tai sitoakseen pojan itseensä tai vaan vauvakuumeen ollessa päällä.
Pääministeri, joka ei muista tavanneesa tai sanoneensa asioita, jotta ei menettäisi uskottavuuttaan.
Hallitus joka rauhoittaa kansaa ( jotta vältyttäisiin paniikilta ) kaiken olevan hallinnassa, mitään vaaraa ei ole / defalfatiota ei ole tulossa / lamakin on kohta ohi, tekee sen koska heillä on HYVÄ ja perusteltu syy tehdä se.
Yhtä kaikki, kaikki valehtelevat saadakseen siitä henklökohtaista hyötyä. Vaimo / mies / äänestäjät eivät suuttuisi ja elämä olisi hieman helpompaa. Saada muut toimimaan ja olemaan sellaista mielipidettä mistä on itselle hyötyä.
Totta on pelurin pitää olla huomattavasti taitavampi valehtelussa ja hänen päämäärä hakuinen toiminta on selkeämpää.
Jokaisella valheella on aina tarkoitusperä, vain patologinen valehtelia valehtelee ilman syytä, mutta ennen kaikkia itselleen.
Suurin valhe onkin siinä kuin ihminen valehtelee sujuvasti itselleen ja jopa uskoo siihen.
Aikoinaan edesmennyt isoäitini hoki aina " valhe on aina valhe, kerrottiinko se kenelle tahansa, jopa itselleen. Koita välttää valehtelua, jätä vastaamatta mielummin kuin valehtelet, sinua pidetään epäkohteliaana, mutta ainakin itse tiedät, ettet sentään ole valedellut. Vähintään yksi ihminen ( =itse) tietää valheen olemassa olosta.
Et voi koskaan olla vihainen toisen valheesta, jos itsekkin sitä harrastat. Minkä sallii itselleen tulee sallia myös toiselle.
Kuulian vastuu on aina siinä kuinka paljon uskoo hänelle kerrottua tarinaa. Jokaisella on omat aivot. Jokaisen tulisi miettiä aina vastapuolen motivaatiota ja mihin hän kertomallaan pyrkii.
Rehellinen ihminen ei siis ole minusta avoimenpi vaan päinvastoin jättää monta asiaa sisällee, koska ei halua valehdella.
Inhimillisempi, ei todellakaan koska ei sorru valheeseen vain miellyttääkseen toista.
Luotettavampi, ehdottomasti. Kun hän kehuu jotakin tiedät hänen todella tarkoittavan sitä, koska hänellä on kanttia olla valehtelmatta ja turhaa kehumatta. VALITETTAVASTI näitä ihmisiä on todella harvassa, koska ulkokultaiset näennäisesti rehelliset ihmiset eivät pidä tälläisia ihmisiä mukavina vaan sosiaalisesti painostavat heitä näennäisrehellisyyteen.
Suurinosa siis arvostaa ulkokultaista näennäisrehellisyyttä, mutta ei kestä todellista rehellisyyttä.
Valehtelun päämäärä ei tee koskaan valehtelua muuksi, se on yhä valehtelua. Sosiaalisesti kuitenkin hyväksytään valhe kunhan sillä on ns yleisesti hyväksytty tarkoitusperä. Näin on ollut jokaisessa kultuurissa ja todennäköisesti on jatkossakin.
Pahimpia ovat ihmiset jotka "täysin rehellisinä" ovat hyvin kärkkäästi tuomisemassa toisen valehtelusta. Hän valehteli, minä hölmö uskoin, sen täytyy olla sen valehtelian syy ( siis se hölmöys), tuo toinen voitaisiin siis julkisesti häpäistä.
Minua pidetään epäkohteliaana kun saatan vastat " älä kysy tai saatat saada vastauksen"
Näin voimmekin päätyä siihen, että meillä on sekä tietoisia että tiedostamattomia valheita, odotuksista johtuvia, omista atvoiitteista jne.
En odota, että ihmiset olisivat täysin rehellisiä ja tai että jonkun pitäisi olla moraalin vartijana. Kohtuutta elämään odotan, ihmisoikeuksia ja elämänoikeutta, mutta sitä ei kunnioitat muissa kuin puheissa, käytäntö toinen.
Varmasti valheitakin voitaisiin luokitella vahingollisiin ja vahingoittamattomiin, tietoisin ja tiedostamattomiin.
Valheet, joilla tuotetaan toisille tai itselle selvää vahinkoa, ovat vaarallisia. Toki on hyvä tietoisesti kertoa esim. hyvää ja toivoa synnyttävää unelmaa, jos näyttää kovin pelottavalta pyrkimykset tulevaisuuteen, menneisyyteen tai nykyhetkeen.
Erittäin vaarallisia on sellaiset valheet, joita ihminen ei tiedosta tekevänsä ollenkaan, ja kun paljastuu, lentää kattilat ja keihäät, murjotaan heikoimmat. Häpeä on tappavampi kuin valhe, sitä en koskaan allekirjoita, että toisen elämänopettelulla saadaan tuhota toisten elämiä. Ja sekin klisee, puolustautuva pärjää, olen todennut, että sitä lyödään kahta kauheammin. itsetutkiskelu on varteenotettava vaihtoehto, ja tahdoksikin voidaan nimittää sellaista, joka on vapauden tilassa tehty, kuka on vapaa????
Entäpä sitten, kun omat unelmat vaaditaan muille odotuksina, ja petytään tai ei anneta ollenkaan mahdollisuutta esim. lapselle tulla omaksi itsekseen, vaan on täytettävä vanhempien toiveet, lääkärin lapsen lääkärin ammatti, jne.
Kutakuinkin hyveenä voi sanoa, että on parempi pyrkiä hyväksymään rehellisyyteen pyrkiminen, kun ilmoittaa, " me joka tapauksessa valehtelemme". Ja toisaalta, onko vastuu valehtelemisesta kuulijalla, eiköhän me kutakuinkin olla kukin vastuussa teoistamme, jos ne ovat tietoisia.
Entäpä, jos psyykemme on suojautunut niin voimakkaasti, että on jo tapahtunut kahtiajakautuminen. Tunnen ihmisen joka ei näe muuta kuin tulevaisuuden asioita ja pelkästään pyrkii elämään, ei hyväksy muita, kun päämäärät ovat niin utopisia. Mutta kulkee loistokkaasti eteenpäin ja on kovin suosittu, uskottava.
Meillä suomalaisessa kulttuurissa ei onneksi ole paljon kaksinaismoralismia, mutta emme juuri puhukaan mitään, olemme kahtiajakautuneita "tiloihin ja henkilöihin". Se hiljainen tyttö, joka kiltisti istuu luokassa, saa puheripulin välitunnilla. Enkä myöskään väittäisi vastaan siihen, että kauneuden kääntöpuolella on yllättävän paljon julmuutta, sen jo myytitkin kertovat. Suomalaisessa kulttuurissa valta ja valehtelu on sinetöity usein ammattivaltaan, eikä sitä juuri kyseenalaisteta.
näin lienee monimutkainen tämä valheen maailma oppimisineen, arvoinene yhteiskuntineen.
Hyväksynnällä ja myötäelämisella saamme valehtelua pois, rehellisyyttä. miksi psykolgisoida ihmistä liikaa. Valehtelu on opittua.