Eikö kukaaan muu ole sitä mieltä, että on naisen oma vika, jos parisuhteessa hakataan?
Jos ei pysty ensimmäisestä lyönnistä heittämään väkivaltaista miestä pihalle, on tavallaan itse syyllinen siihen, että joskus henki lähtee kun tarpeeksi pieksetään.
Olen katsellut aikani, kun eräs ystäväni ottaa turpaansa mieheltään ja nyt en enää jaksa...kun ei jätä, niin ei jätä, mutta minulle ei enää tarvitse itkeä!
Jos ei pysty ensimmäisestä lyönnistä heittämään väkivaltaista miestä pihalle, on tavallaan itse syyllinen siihen, että joskus henki lähtee kun tarpeeksi pieksetään.
Olen katsellut aikani, kun eräs ystäväni ottaa turpaansa mieheltään ja nyt en enää jaksa...kun ei jätä, niin ei jätä, mutta minulle ei enää tarvitse itkeä!
Vastaukset 104
Vanhimmat
Naisen oma heikkous ja pelko ettei pärjää yksin johtaa siihen ettei hän jätä väkivaltaista miestään.
Ja samoin miehille, jotka eivät kestä naisensa harjoittamaa henkistä väkivaltaa, tilanne ei muutu millään, ainut keino parantaa tilanne on lähteä suhteesta.
Henkilö, joka lyö kerran, lyö varmasti toisenkin kerran.
Henkilö, joka pettää kerran, pettää toistekin.
Ei ehkä kannata ajatella noin yksioikoisesti. Onko mikään helpompaa kuin toisten elämän arviointi? Meidän ei tule ulkopuolisin silmin arvostella toisten ratkaisuja niin helposti. Emme me elä heidän todellisuuttaan tai näe asioita heidän silmin. Emme me voi tietää mitä he ajattelevat tai millaisia ongelmanratkaisukeinoja heillä on käytettävänään. Emme me voi tietää kaikkia heidän lähtökohtiaan tai motiivejaan. Me emme vain yksinkertaisesti tiedä.
Ulkopuolisen silmin voi näyttää kummalliselta, että nainen ei lähde väkivaltaisesta suhteesta, mutta siihen voi liittyä monia sellaisia asioita, joita et ole tullut ajatelleeksi. Esimerkiksi naisen itsetunto on täysin lyöty maanrakoon; hän ei usko selviävänsä. Toiseksi on mahdollista, että mies on uhannut tappaa hänet tai kiristää häntä muilla tavoin.
Kyllä se joku nyrkinisku kuitenkin tappaa joskus, jos suhteeseen jää.
Parempi lähteä silti. Jostain on vain voimat siihen lähtemiseen revittävä, ei vain ole muuta vaihtoehtoa.
Ei riitä jokatapauksessa sympatiaa enää yhdellekään hakatulle, joka suhteeseen jää.
Suhteeseen jääminen on sama, kuin myöntäisi nauttivansa pieksetyksi tulemisesta.
jos lyö kerran, saattaa itsekin pelästyä eikä tee sitä uudestaan, sama pätee pettämiseen.
laitetaas uusiks
jos lyö 2 kertaa lyö aina
jos pettää 2 kertaa lyö aina
no ei ny ihan noinkaan
Miksi oi miksi meiltä puuttu ymmärrys? Vasta kun olemme valmiita ymmärtämään muita yhtä suurella innolla kuin ymmärrämme itseämme, alamme päästä jyvälle.
on näin kuin sanoit. Samalla tulee myöntäneeksi myös toiselle "luvan" hakata, kun jää suhteeseen. Samalla antaa alistaa itsensä ja murentaa itsetuntonsa.
Toisin sanoen, väkivaltaisessa suhteessa eläminen on pienempi paha kuin yksin jääminen. Ihminenhän aina valitsee sen, joka itselle on parhain.
Herääkin mielenkiintoinen pointti: miksi pitäisi sääliä ja lohdutella niitä, jotka ovat katsoneet väkivallan itselleen parhaimmaksi?
Miksi yrittää ymmärtää alkoholistia joka ei lopeta juomista vaikka tietää kuolevansa viinaan jonain päivänä...
Miksi laittaa tupakoitsija elinsiirtojonoon, hän ei kuitenkaan lopeta tupakointia....
Miksi hoitaa sydänpotilasta, joka ei huolehtinut kolesterolistaan...
Samalla voi tiedustella diabeetikolta miksei hän huolehdi sokeriarvoistaan jos jalka pitää amputoida...
Ja kaveri joka ajoi kolarin, vaikka tiesi että keli on liukas...
Niinpä niin... aina on joku joka tietää muita paremmin.
"Herääkin mielenkiintoinen pointti: miksi pitäisi sääliä ja lohdutella niitä, jotka ovat katsoneet väkivallan itselleen parhaimmaksi?"
Ei varmaankaan sääliä, ja lohdutelukin taitaa olla turhaa, jos ihminen ei saa tilanteeseen muutosta aikaan.
Voi kuitenkin ymmärtää, ettei se ihminen tajua omaa parastaan, eikä voimaa mihinkään muutokseen löydy. Miksei löydy kuuluisaa sisua sitten?
Tälläisten tapausten ulkopuolelle jäävät ne, jotka tarvitsevat lähelleen "huonoa", jotta saavat heijastettua oman "huonoutensa" jatkuvasti johonkin läheiseen. Eli ne jotka tarvitsevat "hirveän" kumppanin, jotta jostain psykologisesta syystä eivät tuntisi itseään niin hirveäksi -jonkinlainen "minä olen oikeasti kammottava" -trauma ja sen heijastelemista kammottavaan kumppaniin siis.
miksi laitoit diabeetikon samalle linjalle kuin alkoholistin? Diabetes saattaa olla synnynnäinen...vai pitääkö nämä lapset sitten abortoida? Samoin voi olla korkeat kolesteroolit! Pientä tarkkuutta ja tietoa, please!
Tuo kolarijuttu vasta hauska oli. Listaan voisi lisätä vielä abortin...sillä miksi harrastaa seksiä jos tietää että siitä tulee raskaaksi...
Kuulehan tgr, nyt on niin, että tällainen turpiinsaottaja on VALINNUT elämän kaikkien muitten joukosta. Hän pitää sitä itselleen vähiten haitallisena. Eikö jokaisen itse itselleen VALITSEMAA elämää tulisi kunniottaa ja arvostaa?
Kun puhutaan vapaaehtoisesta valinnasta, silloin aina kuvitellaan, että henkilö on siinä onnellinen, tai ainakin vähiten onneton muihin vaihtoehtoihin nähden. Näin minäkin ajattelen näistä asioista.
Luettelin syy-sueraussuhteita. Alkuperäisessä viestissä syyllistettiin uhri: miksi jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, koska se viimeinen lyönti voi olla tappava.
Samalla ajattelumallilla voisi syyllistää hyvin monia ihmisryhmiä. Tämä ei tarkoita sitä, että itse kannattaisin ajattelumallia.
Kysyit diabeteksestä... vastaan siihen. Dibetestä on pääasiassa kahta mallia: juvenili ja aikuisiän diabetes. Jos diabeetikko laiminlyö hoitonsa, eikä huolehdi sokeritasapainostaan, ruokavaliosta ja liikunnasta hänelle voi myöhemmällä iällä kehittyä ns. neuropatioita, verisuonten kalkkeutumia ja silmänpohjanmuutoksia, jotka voivat johtaa munuaisten vajaatoimintaan, pintaverenkierron heikkenemiseen (haavaumia, tulehduksia jaloissa ja lopulta amputaatio) ja näön heikkenemiseen. Seuraukset ovat tiedossa jos syytä ei hoideta.
Samoin korkea veren kolesteroli... jos sitä ei hoideta ruokavaliolla ja lääkityksellä, seurauksena voi olla ateroskleroosi, koronaaritauti, angina pectoris ja sydäninfarkti...
Abortti-asiaa en kommentoi... se ei kuulu tähän.
luuletko että oli uutta tietoa nuoruusajan tai aikuisiän diabeteksestä? Ei tosiaan. Muutit vaan näppärästi koko puheenaiheen...
Jos haluaan etsiä "syyllisiä" omaan tilaansa, niitä löytyy monella saralla.
että hoitonsa laiminlyövä ei lääkärissä juokse! Miksi juoksisi?
Kaikki saíraat eivät näin tee, eivätkä myöskään ole syypäitä omaan sairauteensa.
Sitä et huomioinut.
En pidä sairastumista ihmisen omana syynä, kuten jo aikaisemmin sanoin. Se ei ole minun ajattelumallini, sen kummemmin kuin syyllisen etsiminen uhrista. Tarkoitin, että samaa ajattelumallia käyttämällä voitaisiin "syyllistää" hyvin monia ihmisryhmiä.
Kuka tahansa meistä voi tänään tai huomenna sairastua, se siitä syyllisyydestä.
mutta kuka on "uhri", silloin kun väkivalta on jatkuvaa...?
Auto törmää suojatiellä kävelevään jalankulkijaan... Menetkö kysymään kuka mahtaa olla uhri?
Onko lyöjä sinun mielestäsi enemmän "uhri" kuin se jota lyödään? Onko sinun mielestäsi olemassa seikkoja jotka oikeuttavat lyömään? Onko olemassa "oikeutettu" lyönti, vaikka seuraukset olisivat mitkä tahansa? Mitä saavutetaan sillä että pahoinpidelty "kantaa vastuun"?
Miten näissä väkivaltatilanteissa tulisi menetellä?
Oikaise nyt, kun minulle on muodostumassa sellainen käsitys että sinun mielestäsi pahoinpidelty on jotenkin syyllinen lyöntiin ja kenties ansainnutkin jopa sen...
henkilö juoksee auton alle kerran samassa paikassa, toisen, kolmannen ja kymmenennenkin? Ja aina vaan uudelleen ja uudelleen. Pidätkö vahinkona ja huonona tuurina vai vastuuttomuutena ja tahallisuutena, joka vaatisi jo henkilöltä itseltäänkin pientä skarppaamista oman terveytensä takia?
Mulle on muuten ihan sama mikä käsitys sulle muodostuu. Mielestäni on älytöntä jälleen kerran muutella sanomisia ja vääntää aiheita irti asiayhteyksistä.
Kun sanon, että toisen kerran jälkeen TÄYTYY alkaa miettiä, missä vika ja miksi näin käy, ottaen oma osuus asiassa myös huomioon, ei voi väittää minun sanoneen että "uhri" on syyllinen lyöntiin.
Niin tai miksei. Täällähän voidaan mitä vain.
... keskusteltu aiemminkin, eikä se ole johtanut mihinkään. Meillä on näistä asioista erilaiset mielipiteet. Minä en hyväksy yhtäkään lyöntiä, enkä allekirjoita sitä, että turpaansa saanut olisi jollain tavoin ansainnut kohtelunsa.
rikokseen yllytyksen...
Minäkään en hyväksy yhtään lyöntiä, mutta tässä ei keskusteltukaan nyt siitä vaan siitä, missä vika kun päihin tulee jatkuvasti ja se tyynesti vastaanotetaan? Syyn siihenkin sinä löydät vain lyöjästä...minä taas sanon että "uhrillakin" on lusikkansa sopassa...
... "uhrin" kanssa olet keskustellut? Montako "uhria" olet nähnyt?
En lähde inttämään kanssasi jos sinulla ei ole käytännön kokemusta asiasta.
väliä sillä on montako olen nähnyt? Aiotko pitää seuraavaksi esitelmän siitä, miten kurjasti heitä kohdellaan? Vaiko palopuheen siitä, kuinka raakaa jälkeä tulee? Kannattaisi varmaan miettiä moniko niistäkin jäisi tulematta josko vähän asiaa mietittäisiin ja myönnetään edes totuus!!
Tuossa kun noista auton alle jäämisistä pauhasit, siitä on hyvä jatkaa.
Lait säädetään molempien suojaksi. Kadut, kävelykadut, suojatiet rakennetaan turvallisuus näkökohdat huomioon ottaen. Jo pelkästään liikennesäännöt ovat suojelua, osallisten suojelua. Miten käy kun joku ei pelaa sääntöjen mukaan? Tapahtuu onnettomuuksia, joita kaikin keinoin pyritään välttämään. Ei auta yhtään, jos syyllistetään vain toinen, molempien on osallistuttava asian korjaamiseen. Laki velvoittaa asianosaiset MOLEMMAT noudattamaan lakia. Muuten ei homma toimi, ja ihan sama juttu on väkivaltaisessa parisuhteessa. Keinoja on, mutta käyttöhaluja ei...koska, silloin pitäisi katsoa syvälle itseensä eikä ainoastaan syyttää sylki vaahdoten toista!
Sivistysvaltiossa sitä paitsi ei kenenkään pitäisi olla lainsuojaton. Näin nyt kuitenkin näkyy olevan. Kurjimmallakin massamurhaajalla on oikeus puolustukseen, miten on perheväkivallasta keskusteltaessa?
Kun kaksi ihmistää riitelee, sun logiikalla vain toisessa on syy (kuten nyt minussa). Vain toinen on totaalisen oikeassa(ajattelet näin itsestäsi) ja toinen yhtä paljon väärässä (sinun mielestäsi minä).
Ajattele mikä kaaos saataisiin yhteiskunnassa aikaan, jos kaikissa asioissa toimittaisiin näin!
... käytännön kokemuksella nimittäin. Avaa silmiä tietyiltä osin... auttaa ymmärtämään asioita.
Palopuhetta en pidä, niiden pitäjiä on täällä riittämiin.
Totesin että olemme eri mieltä. Kai minulla on yhtäläinen oikeus siihen kuin sinullakin.
Suojatiellä olevan jalankulkijan yli ei saa ajaa missään olosuhteissa. Olisi jo paljon voitettu väkivaltaa suosivassa Suomessa, jos hakkaajatkin tuomittaisiin. Ja tarjottaisiin heille mahdollisuutta muuttaa toimintatapojaan.
Ja jos tapahtuu rikos, kuten pahoinpitely, siitä tehdään rikosilmoitus ja tekijä pannaan vastuuseen asianmukaisessa järjestyksessä. Miksei näin tapahdu? Miksei tehdä rikosilmoitusta?
Jos itse joudun rikoksen uhriksi, teen rikosilmoituksen enkä heti seuraavana päivänä hakeudu uudestaan tilanteeseen, jossa joudun jälleen saman rikoksen uhriksi...
... jos tekijä on tuntematon tyyppi nakkikioskilta.
Entä jos se on lastesi äiti? Sama ihminen jota olet joskus rakastanut, joka on ollut ihanin puoliso avioliittonne alkuaikoina. Joka lupaa, ettei tule enää koskaan lyömään sinua, pyytää ja itkee sinua antaman anteeksi. Vannoo ja rukoilee... Käykö se yhtä helposti? Erinomaisen hyvä jos pystyt siihen.
Se vannominen ja anteeksi pyytely saattaa mennä läpi ensimmäisellä kerralla, mutta jos pahoinpitely jatkuu vuodesta toiseen, luulisi rikosilmoituksen tekemisen olevan helpompaa.
Olen tehnyt rikosilmoituksen seurustelukumppanistani, syynä ei ollut fyysinen väkivalta vaan kunnianloukkaus ja kotirauhan häirintä.
MYÖS suojatielle menevällä on velvollisuuksia...kuten esim. että aie tien ylittämiseen tulee selvästi osoittaa...eikä hypätä "puskasta" suoraan eteen.
Tämä oli todella tuhannen taalan kysymys! Tosiaankin, miksemme pohtisi tätä asiaa? Miksei niitä rikosilmoituksia tehdä, KUN kerran halutaan väkivallasta pois?
Samaa mieltä kanssasi. Kyllä minäkin hetken muistan, missä tuli turpiin :)
Et ole ilmeisesti ollut kovin rakastavassa ja pitkäikäisessä parisuhteessa jos et ymmärrä sitä miten voi kaiken kurjuudenkin jälkeen vielä *välittää* toisesta ihmisestä vaikka rakkaus tähän olisi mennytkin? Vaikka pahoinpideltyä olisi kohteltu erittäin kaltoin suhteessa saattaa hän ajatella myös puolisonsa tunteita. Miltä tuntuisi tehdä rikosilmoitus niin että se saattaisi tulevaisuudessa vahingoittaa tällöin jo väkivaltaisuudestaan selvinneen ihmisen urakehitystä? Erittäin monissa työpaikoissa halutaan tarkistaa ettei ole vaan mitään tuollaisia tuomintoja rikoksista. Haluaisitko myös että puolisosi perhe saisi kuulla kymmeniä vuosia jatkuneista väkivallan teoista ja tietää että heidän rakas aina kiltti ja iloinen poikansa/tyttärensä on käyttäytynyt näin jotakin toista henkilöä ja ehkäpä jopa lapsiansa kohtaan? Eivät väkivallan tekijät ole mitään "hirviöitä" vaan tavallisia puolisoita, joilla on todella vakavia ongelmia. Hiljaista yhteiseloa saattaa olla vuosikausiakin ja väkivaltaa kestää kerrallaan vain pari minuuttia. Mieti itse tuntuisiko sinusta "itsestäänselvälle" lähteä 17 suhteellisen onnellisen avioelämän jälkeen jos teillä olisi lainoja, juuri valmiiksi saatu remontti, lapsia, jaettuja ystäviä ja sinulle tärkeitä sukulaisia.. "vain" kahden lyönnin vuoksi?
... kirjoitan tänne kun viestisi alla ei ollut enää tilaa.
Ei ole aina yksiselitteistä mitä seinien sisäpuolella tapahtuu. Aika monet pääsevät kuitenkin irti väkivaltaisesta suhteesta -onneksi ajoissa.
Jack tuolla alempana ketjussa kirjoittaa mielestäni aika osuvasti tilanteesta, jolloin irtautuminen ei ole niin helppoa. On näitä nähty tilanteita, joissa uhrin saattamiseksi poliklinikalta tarvitaan poliisisaattue, kun tekijä on huudellut pitkin käytäviä olevansa vastassa kun potilas viimein kotiutuu. Lopun iltaa on sitten vartija istunut "seurana", koska henkilökunta pelkää vihan kohdistuvan heihin...
Usko pois, rakkaudessa elän enkä päivääkään enää sen jälkeen jos mies ottaa ja lyö!
Siinä vaiheessa on se suhde päättynyt, jonka minä halusin.
Joten seli-seli.
Sinä olet sinä.. Olet yksi ihminen omien kokemustesi kanssa.. Ihmisiä on niin erilaisia. Useimmat naiset *jäävät* tällaiseen parisuhteeseen, jossa on väkivaltaa. Voit toki pitää että kaikki suurin osa naisista on tyhmiä, heikkoja ja surkeita olioita, mutta itse en koskaan nostaisi itseäni sillä tavalla toisten yläpuolelle ja halveksisi heidän päätöksiään.
Uskomme jo ja kunnioitamme näiden vuodesta toiseen samassa tilanteessa kärsivien, jatkuvan väkivallan uhrien "päätöksiä". Tehkööt kuten haluavat ja jatkakoot elämäänsä entiseen malliin.
"Eikö jokaisen itse itselleen VALITSEMAA elämää tulisi kunniottaa ja arvostaa?"
Olen tätä mielipuolta: ei tulisi.
En ainakaan itse osaa kunnioittaa ja arvostaa sitä, että joku ei tajua lainkaan parastaan, ja on niin riippuvainen ja heikko että vain kärsii ja valittaa
mutta oma valintahan se tavallaan on; ainakin siten, että on tehnyt sellaisia valintoja, joidenka seurauksena on sitten niin avuton ja heikko
mutta ihmisten sisäiset syyt ovat moninaiset:
joku kuitenkin kokee sen rakkautena, että mäiskitään; jos on ohjelmoitunut esim. lapsena sellaiseen...
esitin kuitenkin toisenkin syyn, mikä saa ihmisen valitsemaan mäiskijä-kumppanin:
ne, jotka tarvitsevat lähelleen "huonoa", jotta saavat heijastettua oman "huonoutensa" jatkuvasti johonkin läheiseen. Eli ne jotka tarvitsevat "hirveän" kumppanin, jotta jostain psykologisesta syystä eivät tuntisi itseään niin hirveäksi -jonkinlainen "minä olen oikeasti kammottava" -trauma ja sen heijastelemista kammottavaan kumppaniin siis.
no, kuitenkin se, että vaikka ihminen valittaa ja vakuuttelee, että hän haluaisi muutoksen elämäänsä....
ei hän kuitenkaan sitä taida haluta, jos ei kaikesta huolimatta muuta elämäänsä -varsinkin jos on tukeakin saanut
siinä mielessä hyvä "kunnioittaa toisen valintaa", että voi kyllä arvella, että hän saa siitä jotain kumman mielihyvää, joka on toisille enemmänkin arvoitus, ja jota ko henkilö ei varmaankaan kehtaa edes itselleen myöntää
jos on pelkkä "uhri", niin onhan se sitten sellaista, että on määrättömästi sitä karmeata kumppaniaan parempi -eli sellaista keintekoista itsetunnon hakemista
no, kuitenkin se, että vaikka ihminen valittaa ja vakuuttelee, että hän haluaisi muutoksen elämäänsä....
ei hän kuitenkaan sitä taida haluta, jos ei kaikesta huolimatta muuta elämäänsä -varsinkin jos on tukeakin saanut
siinä mielessä hyvä "kunnioittaa toisen valintaa", että voi kyllä arvella, että hän saa siitä jotain kumman mielihyvää, joka on toisille enemmänkin arvoitus, ja jota ko henkilö ei varmaankaan kehtaa edes itselleen myöntää
jos on pelkkä "uhri", niin onhan se sitten sellaista, että on määrättömästi sitä karmeata kumppaniaan parempi -eli sellaista keintekoista itsetunnon hakemista
Mielestäni perheväkivaltatilanteet olisi vältettävissä, jos mies lähtisi heti, kun nainen on ensimmäisen kerran nalkuttanut. Ei kannata jäädä kuuntelmaan, mikä on nalkutuksen aihe ja voiko mies itse olla osasyyllinen nalkutukseen.
On selvää, että joka nalkuttaa kerran, nalkuttaa toistekin. On mihen oma vika, jos jää suhteeseen ,jossa joutuu toistuvasti kuuntelemaan nalkutusta. Samoin tietysti naisenkin on jätettävä nalkuttava mies.
no hui!
seuraappa naisten asemaa parisuhteessa hieman omaa napaasi pidemmälle ja ajattele mikä on naisen asema monissa maissa, todella huono.
jos hakkaa pidempään niin on todella sairasta, mut jos tinttasee impulsiivisesti esim avokämmenellä, niin tosta nyt on turha nostaa sen suurempaa haloota.
Oon ainakin töllöstä joskus nähnyt todella pahoja tapauksia, eikä voi ymmärtää et joku viittii tehdä sellasta jälkeä.
Jos joku lyö avokämmenellä, lyö hän seuraavan kerran nyrkillä. Eli PAKKO lähteä suhteesta ennen nyrkkiä.
Muslimimaat ovat esimerkki maista, joissa miehet ovat liittoutuneet keskenään ja naiset alistettu. Suomessakin näin voi käydä, jos ei lähde ensimmäisestä iskusta kävelemään. Ei pidä aloittaa alistumista.
Jos tulee lyödyksi yhden kerran, on se lyöjän vika. Jos tulee lyödyksi useamman keran, saa syyttää itseään.
Kun ajattelee kylmällä järjellä, niin taidat olla oikeassa. Kun ajattelee tunteella, niin olet väärässä. Kun käyttää molempia, on aika vaikea sanoa tai ottaa kantaa. Tuntuu pahalta ja raskaalta ajatella, että on pelkästään oma vika jos saa turpiinsa jatkuvasti...
En oikein tunne montaakaan tällaisia väkivaltapareja, mutta sen olen kyllä oppinut, että parisuhdeasioissa ikinä ei kannattaisi muodostaa käsitystään pelkästään toisen osapuolen kertoman perusteella. Yleensä ne ovat kaksi täysin toisestaan poikkeavaa totuutta.
Ai niin, vaimoni kertoi juuri, miten hänen duunikaverinsa muutti pois himasta, koska mies hakkasi häntä kännissä. Vaimoni järkyttyi, koska tunsi kyseisen miehen (ex-pomo) erittäin hyvin. Minäkin tunnen hänet ja päälisin puolin hän on maailman nössöin pullukka. tiedättehän, villatakki ja solmiomies, joka hymyilee ja myhäilee suurimman osan aikaa... Noh, vaimoni oli miehen kanssa lounaalla ja johdatteli hänet kertomaan kotiasoitaan ja mies kertoi, miten vaimo saa mustasukkaisia raivokohtauksia, lyö ja heittelee häntä tavaroilla... Vaimoni ei tiennyt kumpaa uskoa. tämmöstä se joskus on.
Tässä vähän lisämausteita väkivaltakeskusteluun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000002500798
..koulutususkovaiselta, mutta mielestäni jo kouluissa pitäisi opettaa nuoria kohtaamaan näitä elämän tosiasioita: terveystietoa, seksuaalitietoutta, ensiapukoulutusta, väkivaltaa ja siltä suojautumista viranomaispalveluineen, siis aivan samalla tavalla, kuin muutakin kansalaistaitoon ja elämässä selviytymiseen liittyvää.
Nyt monet ovat luultavasti avuttomia läheisten, rakkaiden ihmisten väkivaltaisuuden ja alistamisen edessä. Ja yksin, siltä heistä ehkä tuntuu, näistä asioista kun ei oikein edes kehdata puhua?
Kyllä minä ainakin olen puhunut lukion ET:n tunneilla parisuhdeväkivallasta oppilaille. Tuppaa vaan olemaan niin, että aikaa ei joka asialle ole niin paljoa ole, kun koulussa pitäisi opettaa lukemista, laskemista jne.
Kaikillehan se koulutus näissäkin asioissa terää tekee - mukaanlukien suurin osa tälle palstalle kirjoittavista :) Tämänkin keskustelun aloittaja voisi tutustua alan kirjallisuuteen (esim. tapauskertomuksiin), niin voisi vähän näköala avartua.
mielestä perheväkivallan uhri on samassa ansassa kuin prostituoitu - kummallakaan ei ole voimia irrottautua suhteesta tai siis prostituoidulla ammatista.
Pikku mietintäsessio sinulle:
Kumpi on kysyttässä mukavampi sanoa, se että tykkää huorata, eikä aio muttaa tapoja, vai se, että ei pysty irrottautumaan, haluaisi kyllä?
Ja ihan samat sanat toistuvasti selkäänsä saaneelle:
Antaa varmasti ulospäin paremman kuvan, kun "ei jaksa irrottautua" kuin se, että myöntää nauttivansa väkivallasta tai että provosoi lyömistä...
Niin, että nainen ei mielestänne ole koskaan syyllinen miehen väkivaltaiseen käytökseen ?
Olen sitä mieltä, että henkisesti hyvinvoiva ja tasapainoinen miehen ei väkivaltaan tarvitse ryhtyä, ja että
fyysisen väkivallan taustalla on aina henkinen pahoinvoiti tai ahdistus.
Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja ainoa oikea ratkaisu on lähteä suhteesta.
Jos mies lyö vastatakseen henkiseen väkivaltaan, on lyöminen yksin miehen syy.
Miksi olette väkivaltaisisissa suhteissa?
Fyysinen väkivalta on helpommin tunnistettavissa, henkinen väkivalta on usein piilotettu pieniin eleisiin ja teräviin sanoihin.Käsittääkseni moni mies ottaa tämäntyyppisen käytöksen lähinnä vittuiluna, siis tahallisena ärsyttämisenä, josta poistuminen ja pakeneminen koetaan häpellisenä.
Sillä jos toinen ärsyttää tahallaan ja pitkään, monet miehet olettavat, että jos tilanteesta pakenee, niin kiusantekiä ei ainakaan lopeta, vaan ainoastaan vaihtaa kiusaamisen kohdetta.
Kysymys onkin siis lähinnä vallasta, ja jos aina annetaan periksi henkiselle väkivallalle niin sen määrä räjähtää kasvuun.
Ja hyvin monen mielestä henkinen väkivalta on pahempaa, koska se on vaikeammin tunnistettavissa ja siksi myös vaikeammin kitkettävissä.
Mikäli parisuhteessa on kestämätöntä väkivaltaa, ei oikeesti ole muuta vaihtoehtoa kuin suhteen lopettaminen. Tai jos on, niin miten se mahtaisi käytännön tasolla toimia? Pitäisikö vaikka yhteiskunnan istuttaa perheeseen ulkopuolinen valvoja, joka tarkkailee tilanteen kehittymistä ja puuttuu tarvittaessa?
Kun kyse on kahden ihmisen välisestä suhteesta, on ulkopuolisten mahdoton siihen puuttua niin kauan kun se on parisuhde.
En näkisi syyllisyysasiaa kuitenkaan noin mustavalkoisena. Jos ajatellaan vuosien parisuhdetta niin kyllä siihen varmasti liittyy kaikkea molemminpuolista. Jos esim. auon päätäni nakkikioskilla ja etuilen jonossa ja saan turpaani, niin luulen aika monen olevan sitä mieltä, että minussakin on syytä. Jos levittelen rahojani pimeillä kujilla, moni pitää minua vähintäänkin tyhmänä.
on VARMAA väkivaltaisessa parisuhteessa on se, että se EI perustu niille argumenteille, joille parisuhde yleensä perustuu. Vaan taustalla ovat ihan muut seikat.
on käsittääkseni kuitenkin enemmän henkistä kuin fyysistä. Tarkoitan siis sitä, että harvoin nainen onnistuu miestä fyysisesti vahingoittamaan. Enemmän se on nöyryyttävää ja häpeää tuottavaa kuin fyysistä kipua.
Tässä tapauksessa tulee hyvin esille sukupuolten erilaisuus, mies kun on usein valmis kestämään fyysistä kipua mielummin kuin henkistä.Naiselle taas tilanne on päinvastoin, fyysinen väkivalta on henkistä vastenmielisempää.
Äitini pahoinpiteli isääni lapsena (ihan siihen asti että uhkasi tappaa minut, isäni sekä veljeni monta kertaa ja jouduimme piiloutumaan häneltä kun hän jahtasi meitä aseen kanssa), mutta isä sinnitteli suhteessa siihen asti kunnes olimme täysi-ikäisiä ja erosi sitten vihdoin. Nyt kummatkin vanhemmat ovat onnellisia uusissa parisuhteissaan, äitini on saanut apua ja tilanne on hyvä. Mutta isäni ei todellakaan uskaltanut jättää lapsiaan äidilleni, tunsi syvää (ja tuntee vieläkin) rakkautta häntä kohtaan, halusi saada suhteen toimimaan aidosti ja myöhemmin kertoi minulle että pelkäsi ettei kukaan ottaisi häntä tosissaan jos hän puhuisi asiasta jollekin. Miehet ovat todella huonossa tilanteessa tässä väkivalta-asiassa, sillä harvoin otetaan huomioon että hekin voivat olla uhreja. Tämän takia minusta esimerkiksi oppaat väkivallan kokijoille ja tekijöille sekä monet muutkin kirjoitukset tulisi ajanmukaistaa molemmille sukupuolille sopiviksi eikä pitää aina vain naisia uhreina.
... pointtisi, mitä muutamassa viestissäsi olet tuonut esiin: Kenelle kertoa?
Anopille ja "toisen puolen" sukulaisille?
-eivät voi uskoa sellaista pahaa heidän lapsestaan, "eihän se nyt koskaan näin tekisi"
Omille vanhemmille?
- mistä me tiedämme millaiset välit kenelläkin on omiin vanhempiinsa
Ystäville?
- puolison ystävät pitävät tätä suuressa arvossa hänen merkittävän asemansa vuoksi
Työkavereille?
- jos niitä ei ole
Jostain puhumisen olisi alettava, mutta jos uhri kokee ensimmäiseksi vastustusta ja epäuskoa, nousee kynnys ottaa asia esille uudelleen.
"Anopille ja "toisen puolen" sukulaisille?"
Äitini oli perheensä kiltti kultatyttö, joka ei koskaan tehnyt mitään väärin.
"Omille vanhemmille?"
Isäni oli oppinut jo lapsena alistumaan väkivallan alle, sillä hänen isänsä oli kohdellut häntä erittäin julmasti ja väkivaltaisesti melkein täysin murentaen hänen itsearvostuksensa. Isälleni on vieläkin tänä päivänä vaikeaa arvostaa itseään. Hänellä ei ollut juuri ketään sellaisia ystäviä joille puhua, joten hän alkoi etsiä lohdutusta juomisesta.
"Ystäville?"
Mitä jos ei ole ollenkaan ystäviä vaan on muuttanut vieraalle paikkakunnalle jossa asuu ainoastaan pahoinpitelijän sukulaisia ja ystäviä. Tiedän tällaisiakin tilanteita. Niistä on todella vaikeata lähteä pois, sillä minne tämä ihminen voisi mennä.. Varsinkaan jos ei ole edes omia vanhempia elossa tai väleissä heidän kanssaan. Olen lisäksi kuullut kun uhreille on vain sanottu että "yritä nyt vielä kerran..", "Yritä nyt olla provosoimatta ja käyttäytyä kiltisti" tai sitten turhankin provosoivasti "Lähde nyt heti parisuhteesta.. Tuollainenhan on hirveä peto..". Miten se auttaa uhria lähtemään parisuhteesta jos hänelle kerrotaan kuinka tyhmä, avuton ja heikko ja täysin väärässä hän onkaan ollut kun on koskaan edes alkanut parisuhteeseen moisen ihmisen kanssa? Tällöin henkilölle tulee vain kielteinen "ei" ajatus, jolloin ajattelee että täytyy puolustella omaa käyttäytymistään ja väkivallantekijän käyttäytymistä. Tämä taas saattaa loppujen lopuksi ajaa siihen että apua ei uskalleta edes hakea koska pelätään ensimmäisen lauseen olevan "jätä vain puolisosi ja jatka elämääsi". Voihan se sanojalle olla yksinkertainen asia mutta ei sille joka oikeasti joutuu aloittamaan *koko elämänsä uudestaan*.
"Työkavereille?"
Isäni oli yksityisyrittäjä ja pomo työpaikallaan.. Melkeinpä ainoa miespuolinenkin.. Lisäksi mitä jos on niin sulkeutunut ihminen ettei voi jutella tuollaisista asioista työkavereiden kanssa kun vasta kuuden kaljan jälkeen jolloin kaikki taas pitävät sitä vain humaltuneen soperteluna..
Helsingin sanomissa olevan artikkelin mukaan perheväkivallasta kolmasosa kohdistuu miehiin, joten
ongelma on todellakin todellinen.
onko tässä mukana sekä henkinen että fyysinen?
Minusta ei ole *ikinä* naisen/miehen oma vika jos häntä kohdellaan väkivaltaisesti. Jos olisit lukenut yhtään enemmän perheväkivallasta tietäisit että:
-puoliso saattaa olla muutoin itse enkeli ja näyttää vain silloin tällöin pimeän puolen itsestään
-henkilöä saatetaan uhkailla sillä että häneltä otetaan lapset pois tai että lapsille tapahtuu jotakin
-henkilö saatetaan saada tuntemaan itsensä hulluksi "ei kukaa sua ny uskois, sä oot huono äiti ja surkee vaimo joka ei osaa tehdä yhtää mitää oikein" ja hänen itsetuntonsa saattaa olla niin alhaalla ettei hän löydä voimaa lähteä parisuhteesta
-henkilö saattaa ajatella että on parempi olla tutussa huonossa tilanteessa kuin elää yksin ulkomaailmassa ilman varmuutta seuraavasta päivästä
-henkilölle saatetaan vakuuttaa joka kerta että "en tarkoittanut sitä, anna anteeksi, mä haen apua, mä en enää ikinä tee noin" mutta nämä lupaukset sitten kerta toisensa jälkeen unohdetaan
-henkilö saattaa tuntea ettei ole mitään paikkaa minne mennä tai ketään joka ymmärtäisi häntä, saattaa olla että henkilö pitää jopa mahdollisena että *häntä* aletaan syyttelemään parisuhteen epäonnistumisesta ja miehen käytöksestä
-puoliso saattaa ohjailla ja pitää huolta henkilön rahataloudesta, jolloin henkilö tuntee olevansa ahtaalle ajettu eikä hänellä ole omaa rahaa
-henkilö saattaa olla niin uskonnollinen että jos hänen uskonnossaan kielletään eroaminen, hän jää väkivaltaiseen parisuhteeseen kunnioittaakseen uskontoaan ja luottaen sen oppeihin
Lisää tietoa:
http://www.vakivalta.net/
http://www.rintarinnan.net/lehdistolle/iltalehti.html
http://www.freeyourmind.fi/jutut/2003/perhevakivalta0402.php
Sekä erityisesti:
http://www.stakes.fi/sexviolence/exp/paanavausSUOMI.pdf ("Miksi on vaikea irrottautua?")
Tässä hieman tietoa naisten harjoittamasta väkivallasta miehiä kohtaan, joka sekin on tärkeä ja liian vähän puhuttu asia:
http://gamma.nic.fi/~raijakoo/suvi.htm
mulle, mitä tekee ihmisen itsetunnolle jäädä väkivaltaiseen suhteeseen?
Puhutaanko tässä nyt syistä vai seurauksista vai molemmista?
Pyytäisin sinua sitten ihan ensimmäisenä miettimään mitkä ovat syitä ja puidaan sitten vasta seurauksia...
Ja niistä selityksistä, joita kyllä riittää,kuten äsken listasit.
... linkkejä olit löytänyt. Luin mielenkiinnolla.
Väkivalta ei ala parisuhteessa koskaan heti ensimmäisenä päivänä vaan se tulee suhteeseen mukaan pikkuhiljaa. Aluksi se saattaa olla muotoutunut henkiseksi väkivallaksi, joka on vielä karmivampaa siinä että uhri ei saata edes tajuta mitä on oikein tapahtumassa. Yleensä vasta tämän jälkeen alkaa tulla mukaan henkinen väkivalta. Ensimmäisen iskun jälkeen aika moni jää vielä suhteeseen, toisen iskun jälkeen jotkut lähtevät ja monet eivät lähde vielä kolmannenkaan jälkeen.
Tämän vuoksi puhuttaessa "miksi uhri ei vain lähde pois suhteesta" puhutaan sekä itsetunnon puuton syistä että seurauksista. Huonosta itsetunnosta tulee noidankehä. Itsetunto ei kohoa huonossa parisuhteessa eikä parisuhde parane huonolla itsetunnolla.
Pelko, itsetunnon mureneminen, psyykkisen tilan aleneminen, sosiaalinen eristyminen.. Kaikki tämä tapahtuu pikkuhiljaa aivan kuin henkilön huomaamatta (tai sitten henkilö ei *halua* huomata koska olisi liian tuskallista huomata että joutuu pettymään elämässsään ja ehkäpä sen suurimmassa päätöksessä) niin että yhtenä päivänä huomaa joutuneensa uhriksi. Tässä kohtaa osa lähtee suhteesta, toiset jäävät vielä yrittämään "vielä tämän kerran" josta saattaakin muodostua heille oikea elämäntehtävä.
Ei minusta välttämättä jokaisen uhrin tarvitse lähteä parisuhteesta, mutta apua tulisi jokaisen uhrin sekä hyväksikäyttäjän etsiä. Onneksi Lyömättömiä linjoja yms. alkaa olla jo yhä enemmän. Uhria toki auttaa päästä pois hyväksikäyttäjän luota, mutta ehkä vain hetkellisesti. Ellei hän tunnista omia tarpeitaan ja ehkäpä traumoja menneisyydestä, hän saattaa huomata olevansa jälleen väkivaltaisessa suhteessa. Hyväksikäyttäjä puolestaan jatkaa mitä luultavimminkin uudessakin parisuhteessa, mikäli sellaista onnistuu luomaan. Molempien osapuolten tulisi siis hakea apua, vaikka väkivaltaisuus ei koskaan ole uhrin vika.
Harrastat näemmä kovan luokan yleistämistä. Ei jokainen väkivaltainen suhde noin ala. Älä vaan väitäkään! Useimmiten sen synnyssä on osansa myös "uhrilla" jonka tyystin unohdit...
Se, että henkilö ei halua huomata on varmasti totta, mutta syyt siihen ovat kyllä paljon raadollisempia kuin kuvailemasi elämässä pettymiset yms.
Joo, en minäkään pyydä lähtemään suhteesta, olkoot ja saakoot selkäänsä, mitäpä se mulle kuuluu. Mutta ymmärrystä ei minulta tuolle touhulle riitä!
Kiitoksia. :-)
Niin, onkin kovin kummallista se, että kaiken maailman projekteja on perheväkivallan tiimoilta, asiasta ollaan kovasti huolissaan, mutta kun jotain konkreettista pitäisi tehdä, aletaankin puolustella naista, joka ei milloin mistäkin syystä halua lähteä väkivaltaisesta suhteesta.
Jospa nyt joku päättäisi, onko se sosiaalinen ongelma vai kunkin parisuhteen ongelma. Saakoot selkäänsä minunkin puolestani, ei se tällä vatvomisella parane.
Olen saanut käsityksen lehtikirjoitusten perusteella, että yhteiskunnassamme on aika vähät eväät uhrin suojelemiseksi, mikäli toinen osapuoli on todellinen psykopaatti. Ruotsissa käsittääkseni on mahdollista saada uusi henkilöllisyys, miten Suomessa? Voiko täällä kadota "maan alle"? Ulkomaille muutto kai ainoa vaihtoehto. Siivoojan ammatilla kolmen muksun kanssa ei kovin realistinen vaihtoehto, tässäkin tapauksessa eliitillä "paikka pelastusveneessä".
Näiden tapauksien takana on tuhansia erilaisia tarinoita ja siksi en kyllä lähtisi vetämäään samanlaisia johtopäätöksiä joka suhteesta. Kuten jotkut ovat kirjoittaneet on lukuisia tapauksia, jossa nainen ei uskalla tehdä mitään, koska pelkää itsensä tai lasensa puolesta. Eräs toimistomme naisista haki äitiyslomalla eron miehestään eikä uskaltanut tulla takaisin töihin, koska pelkäsi, että mies on häntä vastassa. Hän ei myöskään onnistunut hakemaan lähestymiskieltoa. Hän todella pelkää miestään ja kokee itsensä erittäin voimattomaksi kahden pienen lapsen kanssa. Onneksi uskalsi erota, mutta luulen senkin olleen todella kovan ponnistuksen takana.
psykopaatti. Mutta kaikki pahoinpitelijät eivät sitä ole. Osa uhreistakin on psykopaatteja.
Meillä on tässä maassa poliisi, oikeuslaitos, sosiaaliviranomaiset, terveyskeskukset, mielenterveystoimistot, sairaalat, vankilat...
On se nyt perkele jos ei tämä koneisto saa "psykopaatteja" eristyksiin. Ei koululuokkakaan hanki uusia henkkareita tai muuta ulkomaille yhden häirikön takia.
..syyllistää uhria? Tunnetko itsesi voimattomaksi samalla kun ystävääsi tai sukulaistasi pahoinpidellään?
Toki uhreissakin voi olla erittäin vakavasti sairaita ihmisiä, mutta että psykopaatteja..? Psykopaatteja on aika vähän Suomessa ja varmasti vielä vähemmän noissa yli-kilteissä uhreissa. Ei ole koskaan uhrin vika jos joku lyö häntä. Hän vastaa vain omista reaktioistaan ja siitä lyökö hän jotakin. On lyöjän vastuu jos hän lyö toista ihmistä. Vaikka ihminen *kuinka* provosoisi on aina lyöjän *oma ratkaisu* siitä millä tavalla siihen vastaa. Lähteekö huoneesta, meneekö yöksi kaverinsa luokse, ottaako eron, pyytääkö anteeksi ja hierooko sopua.. vai antaako periksi kiihkolleen ja lyö uhria. Emme voi koskaan vaikuttaa toistemme reaktioihin, ainoastaan omiimme!
"Useimmiten sen synnyssä on osansa myös "uhrilla" jonka tyystin unohdit..."
Miten uhrilla on osansa siihen että häntä lyötiin?
Ja oikeuden päätöksellä "psykopaatti" laitetaan mielentilatutkimuksiin, todetaan että hän teki "täyttä ymmärrystä vailla" tekonsa... ja koska kriisipaikoille on pirun pitkä jono, siirtyy henkilö avohoitoon.
"Riistän säkkiä, paikkaan säkkiä, säkki on aina rikki...."
Vastaan tähän kohtaan rikosilmoituksia koskien, kun tuonne ylös ei enää viestiä huolittu (ketju oli liian "syvä").
Jos jollekin on tärkeämpää, ettei hakkaavan puolison maine työnhakijana vain kärsi, niin antakoon sitten edelleen hakata itseään.
En jaksa enää tätä vatvomista. Toistan sen mitä eräässä toisessa kohdassa sanoin eli meillä on poliisi, oikeuslaitos, sosiaaliviranomaiset, terveyskeskukset, mielenterveystoimistot, sairaalat, vankilat. Jos ei uhri tähän koneistoon halua turvautua, mistä hän avun saa?
kysyä sinulta. Mistä tämä halu syyllistää ainoastaan lyöjä, jatkuvassa pahoinpitelyssä?
Miten on, naisen nimmarilla kun kirjoitat, kuvittele olevasi äiti (jos et ole), poikasi tulee iltasella naama veressä ja ilmoittaa, että naapurin iso poika löi. Kehotatko häntä menemään aamulla takaisin saamaan uudelleen turpiinsa, koska lyöjä on aina väärässä, vaiko pysyttelemään poissa ko. paikasta?
se, että hän oli paikalla...
No annetaan sitten tilanteen jatkua ja hakkaajien hakata mielin määrin. Piruako me sitä täällä jauhamme, jos ei mistään ole mitään apua.
asiaan. Ei voi muuta kyllä sanoa. Kanavia on, halua ei.
Vastaan tässä kysymykseesi, mutta voisit sinäkin selittää itse että miksi koet näin suurta halua tuomita uhria..
"Mistä tämä halu syyllistää ainoastaan lyöjä, jatkuvassa pahoinpitelyssä?"
Olen lukenut psykologiaa, sosiaalipsykologiaa, sosiaalityötä ja muitakin valtiotieteitä. Olen itse nähnyt läheltä väkivaltaisen suhteen lapsuudessani. Väkivalta ja sen erilaiset muodot ovat kiehtoneet minua lapsuudesta asti, joten olen lukenut paljon aineistoa tämän pohjalta. Mukaan lukien nuo sivuni, jotka liitin tuonne alas.
"Kehotatko häntä menemään aamulla takaisin saamaan uudelleen turpiinsa, koska lyöjä on aina väärässä, vaiko pysyttelemään poissa ko. paikasta?"
Otan yhteyttä naapurin vanhempiin, juttelemme asioista ja toivottavasti saamme pojat sopimaan käytöksestään. Kyse on kuitenkin erilaisesta asiasta.. Naapurin poika ei ole perheenjäsen. Olisi ollut parempi jos olisit kysynyt että mitä jos miehesi löisi lastasi? Tällöin vastaisin että henkilökohtaisesti lähtisin.. Mutta ymmärtäisin jos kaikki eivät pysty. Usein kuitenkin varsinkin naiset lähtevät väkivaltaisesta suhteesta kun he huomaavat että heidän lastansakin pahoinpidellään. Toisaalta joillakin saattaa olla sellainen luulo että mies tappaa naisen ja lapsen ja ainoa keino millä suojella lasta on (hieman oudosti ajateltuna.. mutta hyvin moni nainen oikeasti ajattelee näin) jäädä parisuhteeseen ja yrittää estää tilanteita tapahtumasta. Joka ei *ikinä* toimi, sillä kyse ei ole tilanteiden syntymisestä vaan siitä että toinen puoliso keksii syitä aiheuttaa väkivaltaa ellei selviä sellaisia jo ole.
mielipiteeni oli aivan sama kuin aloituksessa; vain tyhmä (tai maso) ottaa kahdesti turpiinsa.
Sittemmin olen lukenut näiden lyötyjen tarinoita, ja yllätyksekseni niistä löytyy aivan normaalin oloisia, järkeviä selväpäisiä naisia jotka eri syistä olivat tilanteissaan. Erityisen karmivaa luettavaa on Liza Marklundin tositarinaan perustuva kirja, vilkaiskaapa.
Itse en ole koskaan joutunut lyödyksi parisuhteessa, olen kai jäävi puhumaan aiheesta. Kuten Mariakin. On aina vaikea asettua toisen housuihin, varsinkin jos kokemukset ovat niin erilaisia.
HALUA elää väkivaltaisessa suhteessa. Kyse on ennemmin sitä, MITEN heitä voi auttaa, eikä se käsitykseni mukaan tapahdu syyllistämällä. Anuliina heitti hyvän pointin siitä, että sosiaalinen tukiverkosto usein puuttuu... eli "kenelle kertoa"?
tuohon kysymykseen tällä palstalla niin monta kertaa etten kyllä enää viitsi. Jos sulle jäi asia epäselväksi, jääköön. Siitä ei mulle mitään haittaa ole. Sillä sinä itse kuitenkin päätät mitä mieltä minä saan olla.
Korostan edelleen että feminismi ei ole heikkojen naisten vikinää miesten selän takana, eikä alistumista vääryyden edessä. VAI ONKO MIELESTÄSI?
Mieti millä palstalla keräät säälipisteitä!!!
Jos minua henkisesti syrjittäisiin työpaikassani jota todellakin tarvitsisin, se olisi minun vikani?
En todellakaan pysty ymmärtämään sinun tai M46:n mielipiteitä, mutta onneksi en joudukaan elämään teidän kanssanne tai lähipiirisssänne sillä luultavasti meillä olisi muutenkin paljon erimielisyyksiä. Toivottavasti vain kukaan väkivallasta kärsivä ei myöskään kuulu lähipiiriinne, sillä tuollaisella halveksuvalla asenteellanne ajaisitte vain hänet pois luotanne ja saisitte hänet takertumaan tiukemmin suhteeseen..
elämässä on asioita joista on mielipide, vaikka ei itse ole kokenutkaan!
Yhtälailla minulla on mielipide siitä, jos mieheni pettää minua. Ulos lentää kuin leppäkeihäs.
Myönnän etten itse henkilökohtaisesti ole kohdannut asiaa. Enkä kohtaakaan kuin kerran, sen jälkeen lähden.
Motiivini olla parisuhteessa ei ole pelko/alistuminen, vaan tasavertaisena eläminen ja toinen toistaan kunnioittaen. En ymmärrä, miten kaikki eivät siihen pyri.
Myötäeläminen onnistuu kyllä, mutta raja on kaikella...Jotenkin myös tuntuu että väkivallasta "nauttiminen" on sellaista päätöntä ajelehtimista ilman päämääriä. Sillä kenen päämäärä on saada selkäänsä?
sille lekurille, joka paikkaa...?
Sulta puuttuu looginen kyky ajatella, nyt sen tajusin!
Minä hakisin kyseisessä tilanteessa toisen työpaikan...
... jos ei pysty puhumaan, vaikka sen vuoksi että on intuboitu... ja lääkärillä voi olla pirun kiire ladata sähköä jo siinä vaiheessa. Turhaa saivartelet.
Olen itsekin feministi ja kuulun mm. Naisasialiitto Unioniin. Opiskelen sosiaalialaa ja ehkäpä joskus teen töitäkin pahoinpideltyjen ihmisten kanssa. Feminismillä ei ole oikeastaan juurikaan tekemistä väkivallan kanssa. Jokaisella ihmisellä, naisella ja miehellä, on oikeus elää ilman väkivaltaa ja häntä tulisi auttaa pois sellaisesta suhteesta sekä tukea pariskuntaa jos he haluavat auttaa selvittämään välejään ilman väkivaltaa.
Mutta tuollaisella asenteella joka sinulla ja M46:lla on ei auteta ketään ihmistä, kaikkein vähiten uhria.
Mutta joo.. Ei kannata tästä enää väitellä teidän kanssanne. Jos et suostu vastaamaan kysymykseeni kun itse vastasin sinun, niin ei se mitään. Elä vain mukavaa kuvitelmaasi jossa kaikki ihmiset ovat niin vahvoja kun voit itse olla.. Siellä ei ole alkoholisteja, narkomaaneja tai tupakoitsijoitakaan..
Aina ei ole saatavilla sopivia työpaikkoja, olet voinut olla samassa firmassa vaikka 20 vuotta ennen kuin kiusaaja tuli työpaikalle 3 vuotta sitten..
Sinulta puuttuu myötätunto ja ymmärtämisen taito jos et tätä asiaa tajua..
Mutta noh, kuten sanoin jo tuolla toisessakin kohdassa.. Ei asiasta kannata enää jutella sinun kanssasi.
pääset lukemaan taltä palstalta, kohdista joitten kirjoittajana on "Maria"...
Sanoinko että feminismillä on tekemistä väkivallan kanssa!?
Sen sijaan sanoin, että feminismi EI OLE vikinää miehen selän takana, EIKÄ VÄÄRYYTEEN ALISTUMISTA!!!!!!!
ja koska AINA ei voi tehdä niin, kannattaa varmuuden vuoksi jäädä siihen odottamaan josko homma loppuu itsekseen. Tuolla tavalla ei elämässä koskaan pääse yhtään mihinkään ja jakoon jää pelkät säälipisteet. Varsin pessimistinen näkökulma asioihin sinulla!
Minä en ymmärrä, sitä miksi naisen (tai miehen) pitää tekeytyä avuttomaksi, aivottomaksi ääliöksi.
Olen jo lukenut kirjoituksesi ja mistään en ole saanut suoraa vastausta kysymykseeni.
Ja se mitä tarkoitin oli että alunperin kun tulin kirjoittamaan tähän kekusteluun en edes katsonut muuta kuin ensimmäisen viestin ja otsikon. Vasta myöhemmin huomasin että olin "Feminismi" palstan alla. Väkivallasta täytyy keskustella sellaisena kuin se on vaikka oltaisiinkin feministisellä palstalla.
... tarvitsevani neuvojasi miten minun tulisi työni hoitaa.
Olen nähnyt aika monia näkökulmia, toisin kuin sinä.
sanoinko että feminismillä on tekemistä väkivallan kanssa??
Kyseessä ei ole *minun* näkökulmani asiaan vaan niiden naisten ja miesten jotka ovat väkivaltaisessa parisuhteessa. He saattavat olla jo lapsuudessaan olleet väkivallan uhreja, jolloin tämä väkivallan kierre vain jatkuu sukupolvelta toiselle.
"Minä en ymmärrä, sitä miksi naisen (tai miehen) pitää tekeytyä avuttomaksi, aivottomaksi ääliöksi. "
Tämän vuoksi onkin varsin hyvä etteivät tällaiset henkilöt tule mielellään ollenkaan juttelemaan kanssasi. Kannattaisi ehkä etsiä lisää tietoa väkivallasta ja siitä miksi uhrit jäävät tällaiseen suhteeseen. Ehkä sitten ymmärtäisit heitä ja näkisit heidät jonakin muuna kuin "avuttomina, aivottomina ääliöinä".
meni väärään kohtaan. On niin monta viestiketjua jo ettei tahdo perässä pysyä. Sori, otan takaisin.
En tietääkseni vastannut sulle...vai vastasinko?:D
pyysin jo anteeksi, oma mokani.
minä tiedän sen jo, miksi he jäävät.
Ja mun puolestani saa ketju jatkua. Lähden nyt palaveriin.
Minä olen lähes ainoa, joka täällä on esittänyt jotain konkreettista keinoa, jolla uhri pääsisi pois väkivallan alta (rikosilmoitus, turvautuminen yhteiskunnan eri instanssien apuun). Se on sitten sinun mielestäsi "halveksiva asenne".
Jos uhrin lähipiirissä ei ole ketään joka todella voisi auttaa muutakin kuin kuuntelemalla ja säälimällä, on turvauduttava ammattiauttajiin ja ryhdyttävä toimiin kierteen katkaisemiseksi. Piste.
Kuinkahan monessa kohdassa olen täällä yrittänyt tolkuttaa, että nimenomaan uhri tarvitsee apua. Väkivaltainen ihminen syytteeseen ja uhri pois hänen ulottuviltaan. Tällaista menettelyä on yhteiskunnan tuettava kaikin keinoin.
Toisessa viestissäsi sanot, että lyöjä on aina yksin syyllinen. Toisessa taas puolustelet lyöjää sanomalla, että merkintä rikosrekisteriin tekee hänen asemansa työelämässä hankalaksi. Jossain viestissä puhut monien vuosien rakkaudesta ja kiintymyksestä väkivaltaisessa suhteessa.
Mielipiteeni on: lyöjä syyllistyy rikokseen ja hänet on saatava vastuuseen. Uhri tarvitsee tukea ja apua, ettei hänen enää koskaan tarvitse kokea samaa.
"Kuinkahan monessa kohdassa olen täällä yrittänyt tolkuttaa, että nimenomaan uhri tarvitsee apua."
Tottakai uhri tarvitsee apua. Mutta niin tarvitsee myös väkivallan tekijäkin. Väkivallan noidankehä ei muutoin ikinä lakkaa.
"Väkivaltainen ihminen syytteeseen ja uhri pois hänen ulottuviltaan. Tällaista menettelyä on yhteiskunnan tuettava kaikin keinoin."
Uhrin tulisi saada päättää haluaako hän käydä terapiassa väkivallan tekijän kanssa ja saada suhteen toimimaan (tämäkin onnistuu ja näitäkin vaihtoehtoja on tarjolla) vai haluaako hän erota väkivallan tekijästä. Kumpaakin vaihtoehtoa tulisi puolueettomasti tukea, sillä vain henkilö itse voi tietää miltä tuntuu olla siinä tilanteessa. Väkivallan tekijää ei aina laiteta syytteeseen enkä näe miten se voi auttaa uhria jos hän jatkaa parisuhteessa väkivallan tekijän kanssa. Enemmänkin olisi tarpeen pitkäaikainen terapia tekijän kanssa ja kontaktihenkilö johon voisi ottaa yhteyttä ja joka tarkkailisi tilannetta.
"Toisessa viestissäsi sanot, että lyöjä on aina yksin syyllinen."
Lyöjä on aina yksin syyllinen, mutta silti on mahdollista että terapiassa löydetään ne mallit joilla selvitään hankalistakin tilanteista ja erikseen vielä väkivallan tekijän tulisi käydä juttelemassa vaikka näissä miessakeissa ja opettelemassa itsehillintää.
"Toisessa taas puolustelet lyöjää sanomalla, että merkintä rikosrekisteriin tekee hänen asemansa työelämässä hankalaksi."
En todellakaan puolustellut lyöjää! Kerroin syitä siihen miksi naiset eivät aina tee rikosilmoitusta väkivallasta ja yksi syy on se että naiset välittävät ja rakastavat vielä miestään, joten eivät halua vahingoittaa tämän uraakaan.
"Jossain viestissä puhut monien vuosien rakkaudesta ja kiintymyksestä väkivaltaisessa suhteessa."
Kyllä.. Monissa parisuhteissa on rakkautta ja kiintymystä väkivallan lomassakin. Voi olla vuosia että väkivaltaa ei tapahdu, sitten voi taas olla huonompia kausia.
"Mielipiteeni on: lyöjä syyllistyy rikokseen ja hänet on saatava vastuuseen. Uhri tarvitsee tukea ja apua, ettei hänen enää koskaan tarvitse kokea samaa."
Kummatkin tarvitsevat apua sekä lyöjä että uhri. Minusta kummankaan ei tarvitsisi kokea enää samaa.
Tässä linkki miesten kokemuksiin:
http://www.saunalahti.fi/jsrn/miekerto.htm
"Miten uhrilla on osansa siihen että häntä lyötiin?"
Mitä tarkoitat uhrilla?
uhri on kyseessä silloin, kun joku joutuu esim. kadulla täysin vieraan ihmisen väkivallanteon kohteeksi; ilman että näillä kahdella ihmisellä olisi ollut koskaan mitään tekemistä keskenään.
miten ihmissuhteessa voi olla uhri?
right?