sitten sain armon parannuksen tekoon ja
vajaan vuoden kuluttua avioiduimme.
Asetin kumppanilleni uhkavaatimuksen, ero,
tai avioliitto.
Hän kosi ja meidät vihittiin.
Ollaan yhä aviossa,,,,
Joka on elänyt kokien Jumalan rauhan sisimmässään,
ei voi jatkaa elämää tietoisesti synnissä.
Mitä arvelette?
Riittääkö Jeesuksen lunastus ja sovitus syntini yli?
vajaan vuoden kuluttua avioiduimme.
Asetin kumppanilleni uhkavaatimuksen, ero,
tai avioliitto.
Hän kosi ja meidät vihittiin.
Ollaan yhä aviossa,,,,
Joka on elänyt kokien Jumalan rauhan sisimmässään,
ei voi jatkaa elämää tietoisesti synnissä.
Mitä arvelette?
Riittääkö Jeesuksen lunastus ja sovitus syntini yli?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nyt pitäisi miettiä, olitko todella luopiona vai uskossasi heikkouden tilassa.
Minulla oli samanlainen vaihe yli 10 vuotta sitten, olin takaisin maailmassa, mutta en tehnyt tietoista valintaa esim. että nyt riitti tää uskonelämä. Itse ajattelin olleeni langenneessa tilassa, mutta en luopio, vaikka elinkin täysin maaiman mallin mukaan. Koko ajan oli kaipuu uskoon takaisin, ja tunsin syyllisyyttä mm. haureuden takia.
Vastaukseni oman kokemukseni perusteella on, että jos olet tuntenut syyllsyyttä ja katumusta ja niiden tähden tehnyt parannuksen, Jeesuksen lunastus ja sovitus riittävät. Älä enää sekoile samohin juttuihin vaan pyri yhä lähemmäs Herraa.
Jumalan paaduttama luopio ei tee enää mitään parannusta, eikä voi ottaa totuutta vastaan. Luopiot esim. pilkkaa sitä nimeä, johon heidät on lapsena kastettu, kun heidät on kolmiyhteisen Jumalan nimiin vauvana otettu.
Jaak. 2:7
Eivätkö juuri he herjaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?* ["Nimen lausuminen" viittaa kastehetkeen.]
muinoin vain sellaista naista joka oli avioliitossa miehen kanssa, mutta harrasti irrallisia sukupuolisuhteita muidenkin kuin oman miehensä kanssa.
Saattaa olla lukematon määrä sellaisiakin "avoliittoja", joissa molemmat osapuolet ovat uskollisia omalle puolisolleen, vaikka maallinen pappi ei ole "virallisesti" heitä vihkinytkään, mutta he ovat uskollisia toisilleen omantunnon tähden. Tuntuisi epäoikeudenmukaiselta huoritella heitä sen tähden.
avoparien huorittelu ole ihan ääriuskovien oma huvi. Harvemmin siihen muut syyllistyvät.
Ymmärsin että olin elänyt avioliiton ulkopuolisessa suhteessa
uskoen Jeesukseen, mutta kieltäen tekojeni kautta tuntevani Häntä.
Syyllisyys jota olen tuntenut ajoittain, poistui ja sain omistaa
täyden vapauden Jeesuksen lunastukseen turvaten.
Sisäinen pimeys seuraa aina kun ei hoida hengellistä elämää
ja kun tekee tahallisesti syntiä,
eli rikkoo Jumalan Sanaa vastaan, tietäen rikkovansa.
Kiitos ystävät.
Valkeudessa vaeltamista on totuudessa vaeltaminen, sitä tietä,
joka on Jeesus Kristus, ainoa tie Jumalan luo.
Joka yhtyy porttoon, on yksi liha hänen kanssaan,
joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.
Yhdytään Herraan, eikä pidetä lihasta niin huolta, että himot heräävät.
Siunausta kesään tv onnellinen lupukka
Mitä sanoisit minun tilanteeseen? Olen eronnut miehen alkoholinkäytön ja sairaalloisen mustasukkaisuuden vuoksi. Kuitenkin tilanne on se, että rakastamme paljon toisiamme. Palasimme yhteen. Nyt olemme ennen avioliitossa ollut avopari.
Tilanteemme on erittäin monimutkainen. Naimisiin meno uudelleen ei ole mielestäni/mielestämme mahdollista aivan lähiaikoina. Mies ei ymmärrä jos koen seksin pahaksi tai minua Jumalasta erottavaksi asiaksi-> synniksi. Joskus hänen mielikseen suostun siihen ja koen asiasta suurta ahdistusta. Hän ei ymmärrä minua enää ollenkaan, sanoo että olen muuttunut niin täysin. Minusta tuntuu hänen puolestaan pahalta, sillä olen itse nuorempana elänyt suhteessa jossa en juurikaan saanut seksiä (joka silloin oli minulle erittäin tärkeää ja ikäänkuin rakkauden ja hyväksymisen osoitus) - ja nyt olen tekemässä hänelle sitä "pahaa" kieltäytymiselläni, mitä minulle on joskus tehty. Siis vain ymmärrän miestäni, mutta hän ei voi ymmärtää minua.
Olen aivan ihmeissäni tilanteesta, ja surullinen.
Taidan olla todella hölmö kun olen tässä suhteessa. En saisi miehen mielestä olla tietokoneella kirjoittamassa, koska hänen pelkonaan on että kirjoittelen siellä muille miehille. Äsken tuli kotiin kun olin tässä ja tuli vihaisen aggressiivisena selän taakse "What you do? I know what you do!" Tätä on jatkunut taas useamman viikon, huokaus! Ei usko vaikka sanon että kirjoittelen uskonasioista yms. sellaisesta täällä. Ikinä en käy missään, kotona olen lasten kanssa. Jos joskus menen ystävän kanssa vaikka hengelliseen tapahtumaan, soittelee monesti milloin tulen kotiin...huokaus!
1. mustasukkaisen käytöksen hyväksyminen miesystävältäsi. Siihen ei pidä alistua. Tee selväksi, ettei moinen käy. Ellei ota neuvosta vaarin kerää kimpsusi ja kampsusi. Itselläni on kokemusta sairaaloisen mustasukkaisesta naisesta. Koskaan en enää moiseen suostuisi. Minä keräsin kimpsuni ja lähdin.
2. seksuaalisuutesi kieltäminen tuhansia vuosia vanhojen kirjoitusten perusteella. Harva ihminen kykenee ja vielä harvempi haluaa rakkaltaan mitään platonista suhdetta. Seksuaalisen nautinnon saaminen ja antaminen on eräs kauneimpia rakkauden ilmenemismuotoja.
Ajattelen aivan samoin kuin sinä. Meidän kahden suhde on sillä tavalla kierossa koukussa, että olen itse joskus ollut sairaan mustasukkainen aiemmassa suhteessa nuorena ja paranin siitä itsetunnon tervehtymisen myötä - siihen taas auttoi sielunhoitoterapia, ja aika. Joten mun ymmärtäminen menee ehkä liiankin pitkälle. Siksi olen valmis venymään ja paukkumaan :( Mies on toisen maan kansalainen ja hänellä on huono suomen kielen taito eikä hän halua mennä terapiaan - hänen mustasukkaisuutensa on niin sairasta, että hän on VAKUUTTUNUT että etsin muuta miesseuraa. Hänen sairautensa siis perustuu "tietämykseen" joka perustuu harhakuvitelmiin. Kaikesta huolimatta rakastan häntä. Ja koska rakastan, suostun joskus seksiin hänen kanssaan - vaikka se on muuttunut mulle ahdistuksen aiheeksi. Ahdistuksen aiheeksi siksi, että mulle on tullut kauhea helvetinpelko - sinne en missään nimessä halua!!! Ja ajattelen kauhulla, mitä jos Jeesus tuleekin kun minä elän synnissä.
Oikeasti olen hajoamispisteessä tämän pähkäilyn edessä eikä tilannetta yhtään helpota se, että uskova ystäväni (nainen) elää platonisessa suhteessa ex- avomiehensä/lastensa isän kanssa. Ja puhuu mulle, että kun vain luen sanaa, vahvistun kulkemaan suoraa tietä yms :(
Paljon tekstisi sisältää minullekin tuttuja asioita ja tapahtumia
vuosien varrelta.
Tahtoisin antaa sinulle kaiken mahdollisen tuen tuohon tilanteeseesi.
Julmalta kuitenkin tuntuu sanoa, että viisain ratkaisu näyttäisi olevan
ennenkaikkea oman henkisen terveytesi ja jaksamisesi kannalta vapauttaa
itsesi syyllisyyttä aiheuttavista tapahtumista elämässäsi.
Mainitset lapsesi.
Miten miehen kohteluja mustasukkaisuuskohtaukset
saavat aikaan ahdistusta ja pelkoa lapsissasi?
Elät vankeudessä ja taakoitettuna tilanteessa, jossa alat voimaan entistä
huonommin.
Tarvitset voimaa ja rohkeutta tilanteesi muuttamiseen.
Mitä pidemmälle aika kuluu ja tilanne jatkuu tällaisena, sitä
heikommaksi tulet muutosten tekemisen suhteen.
Syyllisyys kuluttaa, se ristää itsetuntoasi ja henkistä pääomaasi.
Vaikuttaa siltä ettei sinulla ole paljon tukijoita.
Rukouksin minä pystyn sinua vain tukemaan.
Älä anna sisimpäsi paatua, äläkä oikean ja väärän rajan kadota.
Ajattele arvoasi ihmisenä, myös lastesi oikeuksia ja arvoa.
Muista arvosi Jeesukselle, joka kutsui sinut vapauteen.
Rauha jonka Hänessä saat kun tahdot elää sovussa Sanan kanssa,
antaa erään hyvin tärkeän pääoman elämääsi.
Itse olin joskus aivan maahan poljettu.
Jumala armahti ja hoiti rakkaudellaan terveeksi.
Nyt tiedän kuka olen Hänessä ja arvoni Hänelle.
Sama koskee sinua.
Eivät mitkään tämän maailman kullat eikä hopeat riittäneet
sielusi hinnaksi.
Tarvittiin Jumalan oma veri, Golgatalla vuodatettavaksi.
Raamatussahan sanotaan että Jumala oli Jeesuksessa
ja Hän itse sovitti maailman itsensä kanssa.
Tämä sovitus ja kaikki sen suomat Jumalan lupaukset kuuluvat sinulle.
Ne on annettu sinuakin varten.
Olet uusi luomus Hänessä, Pyhän Hengen asuessa hengessäsi.
Saakoon Pyhä Henki vaikuttaa Jumalan mielen mukaista tahtomista ja
tekemistä sinussa.
Rukoillen sinua muistan. lupukka - paljon samoja kokenut
viestistäsi ja halaus :) Alkuperäinen oikea nimimerkkini on tuo M-TS mutta en alkuun kehdannut sitä laittaa näihin viesteihin...vaikka eihän siinä mitään hävettävää ole ja eihän täällä minua kukaan sillä nimimerkillä tunne oikeassa elämässä.
Niin, ei minulla tosiaan ole paljon tukijoita tässä vaikeassa tilanteessa. Äitini ja veljeni auttavat kyllä ja kuuntelevat, mutta he eivät ole uskossa joten heillä ei ole hengellistä näkökantaa asioihini. Samoin tämä yksi uskova ystäväni on aivan ihana ja on paljon yrittänyt tukea ja vahvistaa minua. Olen rukoillut ja surrut tätä asiaa ihan pää pyörällä. Se on syyllisyys, ja tunne että olen tälle miehelle jotain "velkaa" jotka pitävät minua tässä suhteessa. Ja rakkaus. En voisi kuvitella että minulla olisi koskaan muuta miestä kuin hän. Mutta tuollaisena kuin hän nyt on, en voi ottaa häntä uudelleen aviomiehekseni :(
Juuri äsken soitin missä hän on kun ei ole tullut töistä kotiin. Sieltä kuului taustalta hänen kavereidensa mölinää ja kirosanoja. Hän on taas mennyt juomaan. Asia ei enää yllätä minua, eikä aiheuta minussa enää edes surua ja pahaa mieltä kuten ennen. Toki olen hänen puolestaan surullinen, että hän elää tuollaista elämää, mutta enää hänen tekemisensä eivät loukkaa ja satuta minua henkilökohtaisesti. Toki jatkuva kireys ja jonkinlainen tyytymättömyys tilanteeseen aiheuttaa surua myös lapsille, ja heidän vuokseen minun onkin saatava tähän joku ratkaisu aikaiseksi. Tiedän, kun ehdotan miehelle jos hän voisi muuttaa luotamme pois, kuinka hän raivostuu ja kokee olevansa loukattu. Ja tiedän jo etukäteen millaista haukkumista saan häneltä silloin kuulla. Olemmehan jo kerran oikeastikin eronneet ja hän asui silloin muualla.
Kiitos sinulle kaikista lohduttavista ja viisaista sanoistasi ja siunausta elämääsi.
Kohdallasi ei ole Jumalan sanan mukaan muuta tietä.kuin parannuksen teko.Tämä mies on epäjumala elämässäsi ja saatana käyttää häntä tuhotakseen uskosi lopullisesti.
Joko valitset Jumalan tai tämän miehen,mutta kahta tietä et voi kuljea.Jeesus sanoi,että meidän tulee ottaa joka päivä ristimme ja seurata häntä,muuten emme ole hänelle soveliaita.
Tottele Jumalan sanaa ja tee täysi pesäero tämän miehen kanssa,niin siunaus seuraa elämääsi ja Jumala saa johdattaa sinua ja elmääsi,muussa tapauksessa kallisarvoinen uskosi on tuomittu tuhoutumaan.
Eikö ole parempi totella Jumalaa kuin saada hetkellistä nautintoa synnistä ja maailman viettelyksistä.
Haluaisin vielä vastata,kun sanoit,että et voi mennä hänen kanssaan naimisiin uudelleen määrätyistä syistä.
Jumalan sanan mukaan,et saa mennä enää ollenkaan hänen kanssaan naimisiin,koska hän ei ole uskossa ja olette eronneet jo laillisesti.
Vain,jos hän tulee uskoon olette vapaita menemään uudelleen yhteen,jos niin on Herran tahto,mutta sitäkin kannattaa sitten kysyä Herralta.
Jeesus kantoi ristillä kaikki syntisi ja jos kadut niitä, tunnustat ne ja pyydät anteeksi niin anteeksi olet ne saanut ja voit huoleti nukkua yösi :D