Jumala löytyy sieltä, missä ihmiset ovat kaukana.
Profeetan osa ei ole hapattua mihinkään lahkoon. Profeetan osa on yhtyä Jumalaan.
.............
On hetki niin pyhä ja juhlallinen, kuin suuressa temppelis’ taivaitten.
Mitä merkitsee mainen mammona, on suurinta rikkaus sydänten.
Sitä aarretta kukaan ei ryöstää voi, ei raiskaa ruoste, ei koettele koi.
Siinä hetkessä kaikki nyt läsnä on, on yhtä nyt aika ja ajaton.
Vaan jo kiehuvi pannu nuotiossaan, hattu tanssi jo iloista tanssiaan.
Sen sivuun nosti ja höystöjä laittoi, kuin tehden pyhää toimitustaan.
Pitkän hetken sai kahvi laskeutua, viimein mies jo ryhtyy nauttimaan,
kuin kirkkokahvia pyhää ja juhlavaa, on iankaikkisuus hänellä seuranaan.
Sen tunsi myös Hupi tunnossaan, on tässä enempi kuin ruoka vaan.
Ei hotkinut evästä vauhdillaan, sitä hartaasti kävi se nauttimaan.
Ei sanoja tarvittu laisinkaan, syviä tuntoja tulkitsemaan.
Niin suurta on ykseys, harmonia, vain luonnossa pääsee sen kokemaan.
http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/4/korvenpoika.7.html
Profeetan osa ei ole hapattua mihinkään lahkoon. Profeetan osa on yhtyä Jumalaan.
.............
On hetki niin pyhä ja juhlallinen, kuin suuressa temppelis’ taivaitten.
Mitä merkitsee mainen mammona, on suurinta rikkaus sydänten.
Sitä aarretta kukaan ei ryöstää voi, ei raiskaa ruoste, ei koettele koi.
Siinä hetkessä kaikki nyt läsnä on, on yhtä nyt aika ja ajaton.
Vaan jo kiehuvi pannu nuotiossaan, hattu tanssi jo iloista tanssiaan.
Sen sivuun nosti ja höystöjä laittoi, kuin tehden pyhää toimitustaan.
Pitkän hetken sai kahvi laskeutua, viimein mies jo ryhtyy nauttimaan,
kuin kirkkokahvia pyhää ja juhlavaa, on iankaikkisuus hänellä seuranaan.
Sen tunsi myös Hupi tunnossaan, on tässä enempi kuin ruoka vaan.
Ei hotkinut evästä vauhdillaan, sitä hartaasti kävi se nauttimaan.
Ei sanoja tarvittu laisinkaan, syviä tuntoja tulkitsemaan.
Niin suurta on ykseys, harmonia, vain luonnossa pääsee sen kokemaan.
http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/4/korvenpoika.7.html
Vastaukset 24
Vanhimmat
Koita jo uskoa että sinä olet tuiki tavallinen tallaaja. Ihan keskivertokansalainen, joka jolla on vakaa usko omaan erinomaisuuteen. Etkö huomaa, että kukaan muu kuin sinä itse ei pidä sinua ainutlaatuisena?
Taivaaseen et pääse luikertelemalla!
että sinä et ole mikään Jumalan mies. Teeskentelet uskovaista sekä ajattelet ja puhut toisten mukaan. Hupi-koirassa oli Jumala läsnä, sanoin NIkessä, mutta ei sinussa.
Minusta kun tuntuu, ettet sinä ole koskaan kokenut uudestisyntymistä ylhäältä.
Tuo ylläoleva kommenttisi vain paljastaa sinut.
Ihminen voi kokea luonnossa Jumalan läsnäolon voimakkaana. Jumala on Henki.
Ihminen on lihaa. Lihan mieli hakee oman mielensä mukaisia jumalakokemuksia toisesta lihasta eli ihmisten kokoontumisista lahkoihin, joissa samanmieliset "Jeesustelevat"samalla tavalla ja ajattelevat, että nyt se Jeesus on paikalla. Vaikka paikalla on muita henkiä ja voimia. Joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi lihaksi porton kanssa. Uskonlahkot pitää kiertää kaukaa ja mennä mieluummin kohtaamaan Jumalaa vaikka Lapin luontoon.
että ne on täysin verrattavissa puolueisiin.
Eli mukana olevat on "ohjelmoitu" alitajuisesti tiettyyn oppiin, uskonkokemuksiin tai aatteeseen, joka ohjelmointi toimii kuitenkin vain sielun tasolla. Eli ovat uskonveljiä tai aateveljiä keskenään, mutta ovat sielullisia.
Todellinen hengen yhteys toimii sielunelämän yläpuolella, henkisessä minuudessa ja vain tämän kautta ihminen voi kokea aidon Jumala-yhteyden, olla yksi henki hänen kanssaan, kuten Paavali kirjoitti. Tämä samainen hengen yhteys pitäisi toimia myös ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä, mutta tätä lienee aivan turha edes odottaa.
Siitähän siinä uskossa on loppujen lopuksi kysymys. Hengen yhteydestä ihmisen ja Luojan välillä. Ei niinkään joidenkin uskonkappaleiden ulkoa osaamisesta ja muistamisesta.
Uskonyhteys on jonkinlaista sinfoniaa Jumalan kanssa. Yhteys on molemminpuolista, ei pelkkää yksipuolista "piippausta", vaan vuoropuhelua, dialogia ja vuoropuhelua. Näin ymmärrän Jumalsuhteeseen perustuvan uskon olemuksen. Ja ilman Jumalalta saatua Pyhää Henkeä tuo yhteys on mahdotonta. Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa. En tarkoita, etteikö sinulla olisi Pyhää Henkeä. Älä väärinymmärrä sanavalintoja.
Yksi kohta muistui heti mieleen tuosta Hengen yhteydestä Jumalan kanssa. Ja jos meillä on yhteys keskenämme, niin Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Taivaallinen Yhteys "connection" pitää olla.
Yhteys pitäisi olla, vaan kun ei ole.
Jokaisella uskonnolla, kirkolla ja lahkolla on omat muotonsa, kaavansa ja oppinsa. Nyt psykologian laki sanoo: "Yksilö, joka ei sopeudu joukkoon joukon ehdoilla, ajetaan joukosta pois". Eli ollakseen hyväksytty johonkin sielullisesti rakentuneseen joukkoon, yksilön on joko sokeasti uskottava ja toteltava joukkoa tai näyteltävä jotain roolia tullakseen hyväksytyksi. Silloinkin kun varmuudella tietää, että todellinen totuus on kokonaan muuta kuin mitä joukko uskottelee.
No. Minusta ei ole teeskentelijäksi eikä roolien näyttelijäksi. Minulle riittää vain syvin totuus ja aito yhteys Jumalaan.
Puhut Jumalasta ja kuinka sinulla on yhteys Jumalaan, kenen opetuslapsi sinä olet
kun et turvaa Jeesukseen. Ilman Jeesusta sinulla ei ole mitään, Ymmärsitkö.
35. Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä.
36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."
Lopeta lihassa hokeminen ja anna elämäsi Jeesukselle, niin saat uudestisyntyä ylhäältä. Sitten voit sanoa Olen Jumalan lapsi ja Jeesuksen opetuslapsi. Herra Jeesus sinua siunatkoon,AAMEN.
tuo sinun viestisi.
Lopeta jo tuo räkyttäminen. Elä ja anna elää.
Jer 1 luku:
Minulle tuli tämä Herran sana:
5. "Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi."
6. Mutta minä sanoin: "Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori."
7. Niin Herra sanoi minulle: "Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.
8. Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra."
9. Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra sanoi minulle: "Katso, minä panen sanani sinun suuhusi.
10. Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain, repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan."
Ei löydy. Jumala, henkisyys tai jokin korkeampi, olkoon se mikä tahansa on ihmisessä itsessään, hänen arvoissaan ja valinnoissaan.
Pyrkimys elämän kunnioittamiseen, hyvyyteen, laupeuteen ja armeliaisuuteen riittää, olkoon motiivi sitten uskonnollinen tai vain pelkästään eettinen.
edustaa panteismia.
Se on yksi näkemys ja selitysmalli muiden joukossa.
Edustin samankaltaista ajattelua joskus. Parikymmentä vuotta sitten. Säälittelin mielessäni uskovia ja heidän "rajoittuneisuuttaan". Ajattelin, että joillain uskovilla selvästikin on yhteys johonkin korkeampaan, nimitettäköön sitä vaikka Jumalaksi, mutta sitoessaan perimmäisestä todellisuudesta kumpuavat viestit uskontoonsa ja sen terminologiaan, nuo viestit vääristyvät ja menettävät merkityksensä. Jeesukseen en uskonut ollenkaan ja pidin kristinuskoa pahimpana eksytyksenä. Ajattelin, että totuus ei löydy mistään uskonnosta tai sitten se löytyy kaikista niistä, niiden takaa alkuperäisenä mutta kadotettuna ideana. Tosi-itseys on jokaisen ihmisen sisimmässä ja se pitää vain löytää. Silloin ihminen kokee täyden ykseyden luomakunnan kanssa: minä olen kaikkea ja kaikki on minua.
Näkemykseni edusti siis jonkinlaista panteismia.
Ihmisten tekemiä määritelmiä käyttääkseni voin sanoa, että olin ajattelultani ateisti (kieltäydyin mm. rippikoulusta vakaumuksellisesti, koska uskoin ettei ole mitään Jumalaa missään), myöhemmin "agnostikko" (perimmäistä todellisuutta sellaisena kuin se on ei voida tuntea, koska tuntiessaan sen kyse on ihmisen tuntemuksesta, kokemuksesta; emme voi tietää mitä on kokemuksemme ulkopuolella, koska tunnemme vain kokemuksemme kautta; tästä johtuen usko tekee Jumalan - kukaan ei voi todistaa, että olisi Jumalaa uskon eli ihmisen ajattelun ja kokemuksen ulkopuolella, itsessään olevana) sekä, eräässä vaiheessa, panteisti. "Panteistisessa" vakaumuksessani alkuasetelma oli kääntynyt nurin: kaikki on Jumalaa kaikkialla.
Nyt näen että kyse on samasta valheesta. Se on saman valheen toinen puoli. Ajattelussa että "ei ole Jumalaa missään" ja "kaikki on Jumalaa kaikkialla" ei lopultakaan ole eroa. Ne edustavat saman eksytyksen eri muotoja.
Tulin uskoon vuonna 1989. Siihen liittyy monenlaisia vaiheita, mutta pääasia on, että halusin tulla tuntemaan totuuden. Ja olin varsin yllättynyt kohdatessani sen Jeesuksessa. Voin vain sanoa että Jumala löysi minut. Uskon että Hän johdattaa rehellisen etsijän perille - siitäkin huolimatta vaikka emme olisi valmiit uskomaan Jeesukseen. Hän kyllä osoittaa että Jeesus (ja kristillinen usko) on jotain muuta mitä olemme luulleet sen olevan.
Nyt voin koko sydämestäni sanoa, että uskon Jeesuksen sovituskuoleman ja ylösnousemuksen, syntien anteeksiantamuksen ja Hänessä avautuvan uuden elämän olevan totta. Ei jotakin uskonnollista höpinää vaan syvintä mahdollista todellisuutta.
Jumalan voi kokea luonnon keskellä. Se on suurenmoista. Mutta luonto itsessään ei ole Jumala. Panteistisesti asennoitunut henkilö voi nimittäin kokea luonnon keskellä demonisen voimavaikutuksen - kuten esim. joogaa harrastava - ja erehtyä luulemaan kokemustaan jumalalliseksi.
Seurakunnat ovat vajavaisia koska ne koostuvat vajavaisista ihmisistä. Kristillisen uskon perusta ei ole ihmisen täydellisyydessä vaan Jeesuksen täydellisyydessä.
Seurakunta tai yhteisö ei sinällään ole lahko. Epäraamatulliseen lahkoon kuuluu että uskotaan pelastukseen vain meidän porukassa ja ei olla tekemisissä muiden kristittyjen kanssa. Lahkohenkisiä uskovia taitaa ikävä kyllä löytyä kaikista seurakunnista - henkilöitä, jotka uskovat oppikorostuksiinsa enemmän kuin Jeesukseen. Mutta kaikista kristillisistä seurakunnista löytyy myös todellisia ihania uskovia.
Yhteys voi olla vain Jeesuksen sovitustyön ja uudestisyntymän eli henkilökohtaisen uskonelämän pohjalta. Se on syvempää kuin puolueyhteys. Puolueyhteys perustuu samankaltaisiin ajatuksiin, mutta yhteys Kristuksessa perustuu SAMAAN ELÄMÄÄN: "Minä olen viinipuu, te olette oksat". Jumalan lapset (jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksen vapahtajakseen ja Herrakseen) ovat saman Isän lapsia. Pyhä Henki yhdistää - ei oppi.
Tiedän toki ajatteluni edustavan lähinnä jonkin suuntaista panteismia :)
Pyrin ylipäätään olla kategoroimatta asioita mihinkään tiukkoihin raameihin sillä mitään yhtä totuutta ei mielestäni ole olemassa lainkaan. Ei uskonnoissakaan, sen varsin hyvin osoittaa se "totuuksien" kirjo mikä vallitsee jo yksin kristinuskon sisällä. Vaikka siinä usein kyse onkin vain pilkun paikan määritelemisestä on se pilkun paikka ilmeisesti hyvin oleellinen. Sitten kun soppaan lisätään ne kaikki muut uskonnot joiden edustajat ovat aivan yhtä varmoja siitä, että omistavat "totuuden" kuin sinä on saatu aikaan melkoinen totuus-soppa.
Elämän katsomukseltani olen varmastikin ateisti, tosin miksikään "vakaumukseksi" sitä ei voine sanoa, asia on minulle merkityksetön sinänsä sekin. Esimerkiksi vapaa-ajattelijoiden joskus voimakastkin uskontokritiikki lähinnä ärsyttää, tuntuu joskus siltä, että ko. järjestö on yhtä suvaitsematon kuin tiukkapipoisimmat uskonlahkot. Asiaansa he tuolla tuskin juurikaan edistävät, ateistinen fanaattisuus on aivan yhtä nauretttavaa kuin uskonnollinen sellainen.
Jos etsin itseäni "suurempaa" sen löydän mainitsemastasi luonnosta, vesien ääreltä tai sitten maailmankaikkeuden kaukaisesta tähtisumusta. Tähtitiede on vakava harrastukseni ja sen havannointiin käytettävään optiikkaan ja varsinkin kuvauskalustoon on vuosien mittaan uponnut ihan merkittäviä summia maallista mammonaa. Intohimoni jossa onnistumisen hetket tuottavat puhdasta iloa.
Mitään yliluonnollista tai hurmosta en ole kuitenkaan kokenut minkään edellä mainittujen asioiden yhteydessä mutta nöyryyttä kylläkin ja ymmärtänyt oman merkityksettömyyden koko maailmankaikkeuden kannalta. Maailmankaikkeus ei minua tarvitse mihinkään mutta minä tarvitsen kipeästi tätä maailmankaikkeutta. mahdollistaahan se ylipäätään olemassaoloni. Siksikin koen, että tämä minulle ainutkertainen elämä tulisi elää mahdollisimman hyvin, siten, että kuolon korjatessa voi vilpittömästi uskoa, ettei kenellekään jäänyt mitään suurta hampaankoloon. Tuohon voi aika hyvin kiteyttää elämänfilosofiani vaikka en siinä voi tietenkään täydellisesti onnistua. Pyrkimys on kuitenkin vilpitön.
Kuten sanoit: seurakunnat eivät ole täydellisiä, koska ne muodostuvat vajavaisista ihmisistä. Sama pätee tietenkin kaikkeen ympärillämme. Itse en usko, että esimerkiksi kristinusko tai mikään muukaan usko kykenisi tekemään maailmasta yhtään sen parempaa paikkaa kuin mitä se nyt on. Päin vastoin: uskonnot ovat olleet ja ovat edelleen ehtymätön konfliktien lähde. Uskonto kuin uskonto: pyrkimys hyvään on se niiden kantava voima. Toteutus tulkintoineen ja tekoineen vain on usein surullisen kelvotonta.
Ainoa merkittävämpi uskonto jonka voi jossakin määrin sanoa onnistuneen pyrkimyksissään on buddhalaisuus, sehän ei ole koskaan ajautunut vastakkainasetteluun muiden uskontojen kanssa vaan nimen omaan opettaaa hyväksymään uskontojen koko kirjon. Tämä johtunee siitä ettei buddhalaisuus edes väitä omistavansa sitä yhtä ainoaa oikeaa "totuutta". Rajanvetoa on tietenkin sitten se, että onko kyseessä uskonto vaiko filosofia sillä mitään jumala-uskoahan buddhalaisuudessa ei edellytetä vaikka se sallittua onkin.
Uskontojen "maallistuminen" on mielestäni varsin tervetullut ilmiö. Esimerkiksi islaminusko ei kaipaa mitään niin kipeästi tällä hetkellä kuin "maallistumista", uskonnon kaikkialle ulottuvan kuristusotteen hölläämistä. Sama pätee jossakin määrin myös kristinuskoon Yhdysvalloissa. Merkittävää onkin, että vasta uskonnollisten konservatiivien menetettyä merkittävästi valtaansa ovat poliittiset uudistukset tulleet mahdollisiksi toteuttaa. Uskontojen politisoituminen ei koskaan ole tuonut mukanaan mitään hyvää. Länsimaiset demokratiat ja hyvinvointivaltiot ovat kaikki esimerkki siitä, että suhteellisen toimiva, tasa-arvoinen ja ihmistä kunnioittava yhteiskuntajärjestelmä voidaan luoda vain jättämällä uskonto henkilökohtaiseksi kysymykseksi sotkematta sitä politiikkaan.
Itse en ole koskaan uskovia "säälinyt", ystävä piiriini kuuluu ihmisiä herroista narreihin ja pappismiehiin, helluntailaisiin sekä lestadiolaisiin. Ateistinen elämänkatsomukseni ei ole varsinaisesti mikään valintakysymys, se on vain ollut aina näin. Kotini oli toki ei-uskonnollinen, ateismiahan ainakin isä-ukko varmasti edusti ja erosikin jo 60-luvulla kirkosta mitä ei silloin pidetty opettajalle järin sopivana.
Kuitenkaan kotini ei ollut mitenkään uskonnon vastainen. Naapurin uskova mummo sai kyllä viedä meitä lapsia kirkkoonkin luvan kysyttyään mutta eihän vilkas tenava jaksanut siellä montaa kertaa käydä. Ala-asteelle osallistuin uskontotunneille vaikken kirkkoon kuulunutkaan, ET-opetus kun olisi ollut toisessa koulussa. Valinta oli omani. Yläasteella valitsin ET:n koska pidin sitä hyödyllisempänä oppiaineena.
Uskonnollisuus sinänsä kiinnostaa kyllä minua kuten moni muukin asia tässä maailmassa. Se ei kuitenkaan kiinnosta hengellisessä mielessä vaan ilmiönä. Ääriuskonnollisuus on psykologisesti mielenkiintoista.
mikään selitysyritys. Kysymyksessä on aito kokemus ja sen tulkinta runomuodossa ja näitä samanlaisia kokemuksia oli 1960-luvulla jopa kymmenittäin.
Valitettavasti omalla kohdallani kävi niin, että v. 1973 koulu kotikylältäni lakkautettiin ja opettajavaimoni työpaikka siirtyi kirkonkylälle, jonne muutettuamme yritin ensin etsiä kirkon piiristä yhteyksiä vertaisiini, mutta turhaan ja niin v. 1975 hakeutuin helluntalaisten piiriin ja yksi elämäni pahimpia virheitä minulla on ollut helluntailaisten kasteelle meneminen.
Tänä päivänä kaipuuni on entistä enemmän palata 1960-luvun uskooni ja silloisiin Jumala-kokemusiini. Tämä kristinusko kun on tuhonnut kaiken minun elämässäni ja toivon ja rukoilen, että Jumala antaa minun harha-askelleeni anteeksi.
.........
Sodat ja kärsimykset eivät lopu myöskään sillä, että koko maailma saatettaisiin saman aatteen tai uskonnon valtaan.
Aikanaan maailmalla eli voimakkaana unelma ikuisesta punaisesta rauhanmaailmasta. Maailmasta, jossa kaikki kansat tunnustaisivat samaa aatetta ja olisivat ”veljet keskenään". Tämä unelma särkyi, kun 1960 luvun alkupuolella kaksi punaista jättiläistä, Kiina ja Neuvostoliitto, ajautuivat ydinsodan partaalle keskenään. Niin ikään maailmanrauhaa ei turvata jollain yhdellä ja yhteisellä uskonnolla. Ei hindulaisuudella, muhamettilaisuudella, eikä edes sillä, että kaikki maailman ihmiset kääntyisivät länsimaiseen kristillisyyteen ja tunnustaisivat Jeesuksen herrakseen ja rauhanruhtinaakseen. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Pohjois-Irlannin tilanne tai kotoisessa kristillisyydessämme esiintyvät ja keskenään kilpailevat herätysliikkeet. Todellinen maailmanrauha saavutetaan vain sillä, että ihmiskunta vapautuu täysin kaikista ihmisiä karsinoivista aatteellisista ja uskonnollisista suggestioista. Maailmanrauha saavutetaan vain sillä, että ihmiset kaikkialla maailmassa saavuttavat henkisen täysi-ikäisyyden. Sellaisen henkisen kypsyydentason, jossa he pystyvät ajattelemaan omilla aivoillaan ja pystyvät tarkastelemaan tapahtumia maailmassa omin silmin, ilman joidenkin aatteellisten tai uskonnollisten aatesuuntien tai aatteellisten tai uskonnollisten johtajien auktoriteettivaikutusta ja ilman näiden auktoriteettien yksilöön ja joukkoon kohdistamaa suggestiivista ja hypnoottista hallintavaltaa.
...............
http://www.aretalogia.fi/hypnoosin.planeetta/pragmatiikka/pragmatiikka.1.html
viestistä että kerroit taustaa, on helpompi ymmärtää ajatteluasi, ja tuo oli mielenkiintoista lukea. Jokaisella on oma elämänhistoria kokemuksineen.
Uskovien säälimisestä sen verran, että valitsin ehkä väärän sanan, en minäkään uskovaisia varsinaisesti säälinyt, mutta säälittelin (tai harmittelin) sitä heidän "rajoittuneisuuttaan" kuinka totuus kahlittiin Jeesukseen ja niin heiltä jäi kokematta totuuden koko laajuus (näin ajattelin) mikä ei ole sidoksissa mihinkään yksittäiseen uskontoon vaan on "kaikkiallinen itseys" tms. mikä väistää uskontojen määritelmiä.
Silloin todellakin käsitin että kyseessä on vain uskonto, uskonnollinen rakennelma ja instituutio mihin Jeesus kuuluu, ja että Jeesuksella sitten manipuloidaan ja petetään niin itseä kuin toisia. Nyt näen asian eri tavalla.
Heips.
Tämä viesti on kiinnostava, koska se paljastaa sinun aina olleen ääri-ihminen ja aina oikeassa... Siksi olet seriffinäkin nyt vaikeuksissa, koska et voi millään nähdä omaa narsismiasi ja hankkia siihen apua.
Hurahdit siis parikymmentä vuotta sitten. Miten aslan liityy noihin vaiheisiin? Kai jotenkin kun sitä puolustat.
Olet itse narsisti varmaankin, kun siitä koko ajan jaksat puhua. Jätä Murtsi rauhaan tai ilmoitan sinusta ylläpidolle.
Uhkailemalla ja pelottelemalla keskustelua vaiennetaan ja on kuulemma vaiennettu tällä palstallakin joskus. Ilmoittelepa ylläpidolle ihan vapaasti. En ole tehnyt mitään väärää. Miten on oma laitasi?
Harvemmin profeettoja omalla maallaan on hyväksytty. Nyttemmin Pyhähenki antaa niinkuin itse tahtoo. Anokaa niin teille annetaan. Ja jos teiltä puuttuu ymmärrystä niin anokaa sitä.
Hypnoosi lahkoissa ei löydy Jumala kertoo Raamattu selvästi !!!
myöskään totuutta ja oikeutta eikä oikeuden Jumalaa.
Eivät luonto ja seurakunta ole toisensa poissulkevia.
Metsässä voi olla, itsekin yritän sovittaa sopivaa päivää,
että pääsisin taas Peurajärvelle. Mutta voi myös muistaa:
Hepr. 10:25
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. [Room. 13:11; Kol. 3:16]