Kyllä huomaa, että itse ihmisten hyvinvointi on unohdettu sosialistisvetoisessa hyvinvointiVALTIOSSAMME, jossa yhä jonotetaan katukuvassa kuin entisessä itäblokissa ikään. Länsituristit voivatkin näin kesäkuumalla kuvata kamerakännyköillään jäätelöjonoja, vessajonoja ja leipäjonoja Helsingin katukuvassa ja itäturistit voivat tehdä jonotusyhteiskuntaamme nostalgiamatkoja samalla menttaliteetilla. Jono nimittäin kertoo siitä, että tuotteesta tai palvelusta on PULAA. Se taas, että on pulaa jostain, nostaa tuotteen ja palvelun HINTAA. Tosin se kertoo myös asiakaspalvelijutahon ylimielisyydestä ostajia kohtaan mikä onkin huoleton selviö aidon kilpailun puutteessa likimonopoliyhteiskunnassamme. Minä en sitte ainakaan jonota, vaan olen ilman jäätelöä, jos en heti saa. Ja vessaan en jonota, vaan menen invalidivessaan. Mutta kyllä sääliksi pistää kun näkee päiväkotisukupolven aikuistuneet nuoret, jotka pitävät jonottamista itsestäänselvyytenä ja jopa onnellisen näköisenä seisahtuvat tuttuun ja turvalliseen jonoon tietäen "tässä on minun paikkani maailmaassa suhteessa muihin". Se ikäluokka ei kritisoi jonoja, olen tämän havainnut ja säälin heidän ikäluokkaa aivan kamalasti. Kilteiksi päiväkodissa kasvanut sukupolvi, josta valtio ei tule vastoin odotuksiaan ikinä hyötymään yhtään mitään. Ja oikein onkin.
Tämä kiltteys ja sääntöisyyskulttuuri tapahtui Halosen, SAK:n, sosiaalidemokraattisen puolueen ja muiden virkaheittostalinistien valtakaudella eli sanoisin vuosien 1980-2005 välillä, ja sitä ei ihan heti saa kitkettyä päiväkotisukupolven toimintamallista, koska heistä se on hyvä. Se kun on se paikka jonossa, itse jono ei aiheuta heille mitään ajatuksia tai alistamisen tunnetta. Kamalaa.
Tämä kiltteys ja sääntöisyyskulttuuri tapahtui Halosen, SAK:n, sosiaalidemokraattisen puolueen ja muiden virkaheittostalinistien valtakaudella eli sanoisin vuosien 1980-2005 välillä, ja sitä ei ihan heti saa kitkettyä päiväkotisukupolven toimintamallista, koska heistä se on hyvä. Se kun on se paikka jonossa, itse jono ei aiheuta heille mitään ajatuksia tai alistamisen tunnetta. Kamalaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainoa kestävä ratkaisu näihin polttaviin ongelmiin on sulkea kunnalliset päiväkodit.
Tai sitten sallitaan ainoastaan yksityiset päiväkodit, joissa on varustuksena 1 vessa / lapsi.
Ratkaisusta en tiedä, mutta syyn tiedän. Laitostaminen.
Laitostuneita kasvaa päiväkodeissa, mutta niitä näkee kun menee johonkin valtion virastoon, ihan potilaita monet siellä työskentelevät. Ja poliitikotkin puhuvat suureen ääneen työyhteisöstä, joka onkin laitostuneille se perheen korvike. Koska niin kurjalta kuin se kuulostaakin, niin kotona ei aikuiselle kukaan kerro, mitä milloinkin pitää tehdä ja ajatella, eikä kukaan kotona anna ohjeita, miten toimia. Siksi laitostunut viihtyy työpaikalla.
Eikö joku kansantaloustieteilijä vois iltapuhteenaan laskea, miten suuri kansantaloudellinen tappio syntyy siitä, että me kansalaiset kulutamme lukemattomia tunteja jonottamalla niin puhelimessa, kuin seisomalla jonoissa, terveyskeskuksissa, pankeissa, teleoperaattoreilla, sähkönsiirtäjillä, kaupan kassalla, isännöitsijätoimistoissa ja kaikissa, ihan ihan kaikissa valtion ja kunnan tarjoamissa palvelupisteissä ja puhelinvaihteissa. Uskaltaako kukaan laskea kansantaloudellisen tappiomme jonottamiseskulttuuristamme. Ei uskalla.