"Lapsen tavoin luonnehäiriöinen on täydellisen itsekeskeinen: hän näkee kaiken vain omasta näkökulmastaan.
Hänen "rakkautensa" kohdistuu kokonaan ja yksinomaan häneen itseensä. Hän on narsisti. Hän ei pysty asettumaan toisen asemaan. Hän on kykenemätön käyttäytymään isällisesti, äidillisesti ja sisaruksellisesti. Hän ei sulje toista syliinsä, ei tule toisen rinnalle tueksi, ei eläydy empaattisesti toisen tuntoihin, ei myötäelä toisen iloja ja suruja, ei ainakaan aidosti eikä pyyteettömästi.
Luonnehäiriöinen on suuri lapsi: hän ei osaa tehdä selkeää eroa oman itsen ja ulkomaailman välillä.
Hänellä on mahtava käsitys itsestään.
Hän on omasta mielestään hyvä kaikessa, mitä hän tekee, suoranainen yli-ihminen ja teräsmies ("superman"), myös hengellisesti. Hän pitää kykyjään, moraalista moitteettomuuttaan ja hengellistä paremmuuttaan kiistattomina. Tämä asenne tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, viimeistään silloin, kun joku uskaltaa epäillä hänen hyvyyttään. Hänen mielikuviensa maailmaa hallitsee oman itsen ja omien saavutusten ihaileminen.
Siksi hänen arvostelukykynsä on heikko. Hän ei kykene vastustamaan sisimmästään nousevia tunneyllykkeitä vaan toimii niiden mukaan välittömästi. Todellisuudessa hän on tiedostamattomassaan auktoriteettia tarvitseva lapsi, joka huutaa itselleen vanhempien rakkautta ja näiden asettamia rajoja. Koska hän kuitenkin on aikuinen ja hänellä on siten aikuisen velvollisuudet ja oikeudet, häntä ei varsinaisesti tai ainakaan julkisesti voi kohdella kuin lasta. Jos niin tehtäisiin, hän kokisi sen loukkaavaksi.
Hän esiintyy auktoriteettina ja on autoritaarinen.
Demokratia on hänellä korkeintaan keppihevonen ja omien pyrkimysten verho mutta ei itseisarvo. Hän käyttää sitä vain omaksi hyväkseen, jos voi."
Sanon edellämainitunlaisille kirjoittajille---, että jo olisi aika, että itseriittoisuutesi ja omahyväisyytesi ilmapallo puhkeaa, ja turhan tärkeyden ylpeytesi lähtisi sinusta, että et sen kanssa joudu kadotukseen lopulta.
Itseriittoisuutesi on ylpeyden synti, joka langetti Luciferin saatanaksi, paholaiseksi. Älä siis ole enää suuruudenhulluuden, ylpeyden ja itseriittoisuutesi ja omahyväisyytesi perkeleen sokaisema, vaan astu todella elämään reaalitodellisuudessa.
Et voi sitten enää koskaan sanoa: "Ei ole olemassa Jumalaa ja hyviä uskovaisia", kuin omaa tyhmyyttäsi. Toivottavasti tämä on hyödyksi petollisen ja ylpeän ja omahyväisen ja itsekeskeisen sydämesi typerien vastaväitteiden poispyyhkimiseksi. Et voi enää piiloutua totuudelta.
Pyydä nyt Jumalalta siis anteeksi se, että olet syyttänyt oman itsesi ja saatanan aikaansaannoksista JUMALAA ja uskovia lähimmäisiäsi, jotka kuitenkin rakastavat sinua ja ovat syvästi suruissaan saatanan (sinun jumalasi) ja synnin (elämäntapasi) aiheuttamasta murhenäytelmästä maailmassa.
Hänen "rakkautensa" kohdistuu kokonaan ja yksinomaan häneen itseensä. Hän on narsisti. Hän ei pysty asettumaan toisen asemaan. Hän on kykenemätön käyttäytymään isällisesti, äidillisesti ja sisaruksellisesti. Hän ei sulje toista syliinsä, ei tule toisen rinnalle tueksi, ei eläydy empaattisesti toisen tuntoihin, ei myötäelä toisen iloja ja suruja, ei ainakaan aidosti eikä pyyteettömästi.
Luonnehäiriöinen on suuri lapsi: hän ei osaa tehdä selkeää eroa oman itsen ja ulkomaailman välillä.
Hänellä on mahtava käsitys itsestään.
Hän on omasta mielestään hyvä kaikessa, mitä hän tekee, suoranainen yli-ihminen ja teräsmies ("superman"), myös hengellisesti. Hän pitää kykyjään, moraalista moitteettomuuttaan ja hengellistä paremmuuttaan kiistattomina. Tämä asenne tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, viimeistään silloin, kun joku uskaltaa epäillä hänen hyvyyttään. Hänen mielikuviensa maailmaa hallitsee oman itsen ja omien saavutusten ihaileminen.
Siksi hänen arvostelukykynsä on heikko. Hän ei kykene vastustamaan sisimmästään nousevia tunneyllykkeitä vaan toimii niiden mukaan välittömästi. Todellisuudessa hän on tiedostamattomassaan auktoriteettia tarvitseva lapsi, joka huutaa itselleen vanhempien rakkautta ja näiden asettamia rajoja. Koska hän kuitenkin on aikuinen ja hänellä on siten aikuisen velvollisuudet ja oikeudet, häntä ei varsinaisesti tai ainakaan julkisesti voi kohdella kuin lasta. Jos niin tehtäisiin, hän kokisi sen loukkaavaksi.
Hän esiintyy auktoriteettina ja on autoritaarinen.
Demokratia on hänellä korkeintaan keppihevonen ja omien pyrkimysten verho mutta ei itseisarvo. Hän käyttää sitä vain omaksi hyväkseen, jos voi."
Sanon edellämainitunlaisille kirjoittajille---, että jo olisi aika, että itseriittoisuutesi ja omahyväisyytesi ilmapallo puhkeaa, ja turhan tärkeyden ylpeytesi lähtisi sinusta, että et sen kanssa joudu kadotukseen lopulta.
Itseriittoisuutesi on ylpeyden synti, joka langetti Luciferin saatanaksi, paholaiseksi. Älä siis ole enää suuruudenhulluuden, ylpeyden ja itseriittoisuutesi ja omahyväisyytesi perkeleen sokaisema, vaan astu todella elämään reaalitodellisuudessa.
Et voi sitten enää koskaan sanoa: "Ei ole olemassa Jumalaa ja hyviä uskovaisia", kuin omaa tyhmyyttäsi. Toivottavasti tämä on hyödyksi petollisen ja ylpeän ja omahyväisen ja itsekeskeisen sydämesi typerien vastaväitteiden poispyyhkimiseksi. Et voi enää piiloutua totuudelta.
Pyydä nyt Jumalalta siis anteeksi se, että olet syyttänyt oman itsesi ja saatanan aikaansaannoksista JUMALAA ja uskovia lähimmäisiäsi, jotka kuitenkin rakastavat sinua ja ovat syvästi suruissaan saatanan (sinun jumalasi) ja synnin (elämäntapasi) aiheuttamasta murhenäytelmästä maailmassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisin laittaa sinulle kaikki 356 sivua minua ja Jumalaa käsittävät kirjoitukseni.
Ne ovat runomuodossa että lapsetkin viihtyisivät niiden parissa. Kiinnostaako?
Tekstiä sairaanhoitajalta!Sieluton kirjoitus.Onko sinullakaan sielua Outi?
Enkä edes kokenut suurta Tyhjyyttä, vaikeita muistoja, itkua, kaipausta, fyysistä kipua - jotka ovat koettelemuksia matkalla omaan sydämeesi.
itse itseäsi, vain Jeesus, sinun Luojasi voi asettaa sinut ennalleen, muuttaa ja parantaa sinut.
Pelastuminen on hyvin yksinkertaista, sillä Pyhä Henki vetää sinua Jumalan puoleen ja Hän johdattaa sinut vastaanottamaan Jeesuksen Kristuksen Herranasi ja Pelastajanasi. Sinä kaipaat vanhurskautta=puhtautta, totuutta, elämää ja ratkaisuja. Sinun SYDÄMESI haluaa luopua synnistä ja pimeydestä ja tulla Jumalan yhteyteen ja siksi päätät hyljätä ja luopua vanhasta elämäntyylistäsi synnin ja pimeyden orjana ja vastaanotat Jeesus elämäsi Pelastajana ja Herrana. Toimit vain niinkuin apostoli Paavali kirjoitti Rooman uskoville:
Room. 10:9-10: Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä SYDÄMEN uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Tunnutpa ihan TÄYDELLISELTÄ ihmiseltä.
Vaikeasti luettavaa tekstiä??
Hyvää kesän jatkoa kuitenkin.
T.leahim
Miten tullaan EHEÄKSI ihmiseksi? Mitä tarkoittaa kaikenkattava paraneminen?
Se tarkoittaa sielun parantumista (anteeksiantamuksen ja puhdistumisen tarve), mielen parantumista (pelon ja tuskan poistuminen), ruumiin paranemista sekä ongelmien ja tarpeidemme paranemista. Eli kun pyydät Jumalaa parantamaan itsesi, niin tarkoita koko ihmistä.
Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen omaksi hengelliseksi ja moraaliseksi kuvakseen. Antoi järjen ja kokosi hänet toimivaksi yksiköksi ja teki hänestä KOKONAISEN JA EHEÄN ihmisen.
Mielenkiintoisinta meidän kannaltamme kuitenkin on se, että Aatamin lisäksi ainoa historiallinen hahmo, jota on kutsuttu kokonaiseksi, oli Jeesus. Aatami luotiin yhtenä, mutta Jeesus syntyi yhtenä. Ja Jeesus oli ainoa "ihminen", joka on luvannut toiselle ihmiselle, että hänestä voi jälleen tulla KOKONAINEN IHMINEN.
Paavalin tosin sanoo: "Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista". Tätä ei kuitenkaan tarvitse ottaa aivan kirjaimellisesti, koska
kun tulemme uskoon tai olemme uskossa, niin silloin on vapauttavaa se, että meidän ei tarvitse olla suuria, menestyviä ja onnistuvia. Meidän ei tarvitse silloin enää jatkuvasti verrata itseämme toisiin, jotta näkisimme kuinka hyviä olemme. Jos olisimme antaneet itsemme rappeutua valheellisiksi olennoiksi, joka vastaisi vain ihannekuvaa itsestämme, voisikin käydä niin, että kuulisimme Jumalan kerran sanovan meille: En tunne sinua".
Jos kiinnitämme liikaa huomiota omaan erinomaisuuteemme, etäännymme Jumalan armosta ja rauhasta. Kirkkokäsikirjassa sanotaankin oivallisesti: "Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana".