Tuomitaanko

aiemminkin ja silloin oli linkki mainitsemaasi "paljastukseen" minkä mukaan pornon suurkuluttajat löytyivät Utahista eli todellakin uskonnolliselta alueelta missä suuri osa väestöstä on mormooniuskovia.

Jos oikein muistan? Korjatkaa jos olen väärässä.

Roomalaiskirje puhuu ilmiöstä lihan ja hengen sekä toisaalta lain ja armon välisenä ristiriitana ja jännitteenä. Lainomainen kieltäminen patoaa tunteita ja itse asiassa lisää kiinnostusta kiellettyyn eikä anna voimaa sen voittamiseen.

Ilmiö on tunnettu kaikkialla voimakkaan uskonnollisuuden piirissä. Askeettista elämäntyyliä ja "lihan kurittamista" harrastaviin luostareihin on salakuljetettu naisia, tyydyttämään askeettien himoja - minkä jälkeen on jatkettu katumusharjoituksia ja kuritusta? Olen kuullut että joidenkin luostareiden sääntöihin on kirjattu erityinen kielto että naisia ei saa missään olosuhteissa tuoda luostarin alueelle. Saattaa olla tottakin. Kielto osoittaa että sellaista on harrastettu.

Selibaattilupaukseen sitoutuneita piispoja - ja muuta papistoa, riviuskovista puhumattakaan - on jäänyt kiinni lapsiin sekaantumisista ym.

Vaikka seksuaaliset perversiot ja väärinkäytökset lienevät kristillisen papiston joukossa poikkeus, mitä sitten paisutellaan niin että saadaan tehokkaasti leimattua seurakunnat laajemminkin, jostain se kertoo. Varsinkin kun kristillisyys korostaa hyveitä ja siveellisyyttä.
Jokainen ymmärtää, että on kyseessä ilmeinen ristiriita jos julistetaan evankeliumia vapauttavasta Jeesuksesta mutta ollaan kiinni riippuvaisuuksissa, joita salaa (ja jotkut häpeämättömän näkyvästi) harrastetaan.

Kun ei olla onnistuttu voittamaan himoja, on päätelty, että ne ovat luvallisia. Seurauksena on avioliiton ulkopuolisen seksin hyväksymistä. Irtosuhteita katsotaan sormien läpi. Laittomuus pääsee valtaan ja rakkaus (todellinen puhdas rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan) kylmenee... Äärettömän surullista.

Roomalaiskirjeessä on Jumalan osoittama tie voittoon.
Ei omat ponnistelut vaan Jumalan Henki.

Uskonelämän keskus ei ole oppirakennelma tai instituutio vaan persoona Jeesus Kristus. Käytännöllinen uskonelämä ei ole pohjimmiltaan muuta kuin antautumista Hänelle. Se merkitsee avointa ja kuuntelevaa suhdetta, halua olla rukouksessa Jumalan edessä ja ammentaa Hänen hyvyyttään. Tietyssä mielessä lain alainen ponnistelu on helpompi ratkaisu, koska se vaatii vain tekojamme, mutta armon vastaanottaminen voimaksi elämään edellyttää sydämen luovuttamista. Koko elämän antamista Jeesukselle.

"Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ihminen ikinä tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne."
1.Kor.6:18-20. 1938 käännös.

"Välttäkäät huoruutta. Kaikki synnit, kuin ihminen tekee, ovat ulkona ruumiista; vaan joka huorin tekee, tekee syntiä omassa ruumiissansa. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen templi, joka teissä on, jonka te Jumalalta saitte, ja ettepä te ole teidän omanne? Sillä te olette kalliisti ostetut: kunnioittakaat siis Jumalata teidän ruumiissanne, ja teidän hengessänne, jotka Jumalan ovat."
Sama. Lestadiolaisten käännös.

- - -

Voima ei tule ylhäältäpäin annetuista pakotteista ja vaatimuksista vaan sisältäkäsin vaikuttavassa Hengessä. Edellinen edustaa uskontoa ja jälkimmäinen hengellistä elämää.

Lihan ja hengen välinen jännite on olemassa loppuun asti. Siksi tarvitsemme ristiä: elämän luovuttamista, omista oikeuksista luopumista. Mutta tähän tulee voimaksi Kristuksen voitto, että Hän ylösnousseena Herrana on kanssamme ja niin Jumalan Henki auttaa uskovaa. On syytä ymmärtää että on kyse erittäin vakavista asioista joita ei saa itselleen sallia, mutta, jos kuitenkin lankeemus tulee, saa omaksua anteeksiantamuksen ja niin jatkaa kilvoitusta puhdistettuna, hyväksyttynä ja rakkaana.

Itsensä syyllistäminen johtaa kierteeseen. Mitä enemmän ihminen itseään syyttää vääristä teoista sen helpommin hän niihin taas lankeaa, saadakseen edes hetken mielihyvää masennuksen ja itseinhon täyttämään tilanteeseen. Mistä aiheutuu lisää syyllisyyttä ja ahdistusta.

Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä ja veressä on voima!
Ota todesta Hänen rakkautensa. Lakkaa syyttämästä itseäsi ja syvenny armon kerjäläisenä ottamaan vastaan uudistavaa armoa...

Tiedän kokemuksesta että Jumala pystyy varjelemaan omansa lankeamasta. Jos vain Hänen rakkautensa saa synnyttää sisimmässämme vilpittömän halun puhtaaseen elämään. Alamme nähdä asiat niin kuin ne ovat. Ja jos näemme, todella näemme haureuden sellaisena kuin se Jumalan näkökulmasta on, emme enää halua vaalia sitä vaan tarrautua lujemmin Kristukseen.

Ei niinkään siksi että seksuaalisuus olisi rumaa. Vaan koska se on kaunista.

Silloin kun synti ei sitä tahraa.