Minua on aina askarruttanut se, miksi kristinuskon Jumala - ja miksei muutkin jumalat - muka pitää niin tärkeänä sitä että häneen uskotaan. Kristinuskossahan nimenomaan uskominen tai sen puute ratkaisee sen mihin ihminen päätyy kuoltuaan.
Jos ajattelen mielessäni täysin hyvää, kaikkivaltiasta ja laupiasta olentoa, niin en mitenkään pysty kuvittelemaan sitä niin pikkumaiseksi ja epävarmaksi että sitä liiemmin kiinnostaisi pikkuruisten ihmisten usko tai epäusko.
Olen aiemminkin verrannut tilannetta akvaarion hoitamiseen. Minulla on ollut akvaario tai useampia melkein aina, eikä minua vähääkään kiinnosta mitä kalani "ajattelevat" minusta. Huolehdin niistä parhaani mukaan ja tunnen niitä kohtaan pelkästään hyväntahtoisuutta ja hellyyttä. Minusta olisi aika alhaista yrittää saada niitä jotenkin "uskomaan" minuun tai tunnustamaan minut parhaaksi ja ainoaksi hoitajaksi, sillä tajuan tietysti hyvin että havainto- ja kokemusmaailmamme ovat aivan erilaiset.
Eikö siis kaikkivaltiaan ja viisaan Jumalankin pitäisi tajuta että ihmisen kokemusmaailma ja ymmärrys on mitä on, ja rakastaa ja hoivata ihmisiä riippumatta siitä uskovatko he hoitajaansa?
Tuo uskon välttämättömyys - monen muun seikan ohella - saa kristinuskon kuulostamaan juuri siltä mitä se onkin: ihmisten kehittämältä tavalta ohjata ja hallita muita ihmisiä.
Jos ajattelen mielessäni täysin hyvää, kaikkivaltiasta ja laupiasta olentoa, niin en mitenkään pysty kuvittelemaan sitä niin pikkumaiseksi ja epävarmaksi että sitä liiemmin kiinnostaisi pikkuruisten ihmisten usko tai epäusko.
Olen aiemminkin verrannut tilannetta akvaarion hoitamiseen. Minulla on ollut akvaario tai useampia melkein aina, eikä minua vähääkään kiinnosta mitä kalani "ajattelevat" minusta. Huolehdin niistä parhaani mukaan ja tunnen niitä kohtaan pelkästään hyväntahtoisuutta ja hellyyttä. Minusta olisi aika alhaista yrittää saada niitä jotenkin "uskomaan" minuun tai tunnustamaan minut parhaaksi ja ainoaksi hoitajaksi, sillä tajuan tietysti hyvin että havainto- ja kokemusmaailmamme ovat aivan erilaiset.
Eikö siis kaikkivaltiaan ja viisaan Jumalankin pitäisi tajuta että ihmisen kokemusmaailma ja ymmärrys on mitä on, ja rakastaa ja hoivata ihmisiä riippumatta siitä uskovatko he hoitajaansa?
Tuo uskon välttämättömyys - monen muun seikan ohella - saa kristinuskon kuulostamaan juuri siltä mitä se onkin: ihmisten kehittämältä tavalta ohjata ja hallita muita ihmisiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on sellainen kuin uskis sen luon. Kristinuskoiset ovat luoneet Jumalansa ihmisen, itsensä kaltaiseksi.
Eli uskiksen Jumala on pikkumainen, koska hänen lujansakin on.
PS: tuskin suhteesi akvaarion muuttuisi, vaikka kasvattaisit ruokakaloja :)
En tiedä mitä tarkoitat ruokakaloilla - sitäkö että käyttäisin kalat itse ruoaksi? En tietenkään voisi käyttää ruoakseni kaloja joita olen itse hoitanut. Ne saavat elää juuri niin kauan kuin vain terveinä ja elinvoimaisina elävät.
jos ihminen olisi "Jumala" suhteessa kaloihin, niin tuo Jumalahan saattaa aivan yhtä hyvin myös syödä kalat, ravinnokseen.
Sehän olisi tietysti kalalle suurempi kunnia kuin kuolla vanhuuteen.
Noi hihhulit vaan aina tekevät jumalastaan sellaisen joka heille sattuu sopimaan.
Ovat samaa,joten se ei muuta mitään siirtymäll uskovaisesta ateistiksi
Vasta kun kaikenlainen usko päättyy,koska ateistinkin psykologinen perimä on sama
kuin uskovaisellakin, niin ateistikin suorittaa samanlaisia tekoja kuin uskovatkin.
puheet saattavat olla erilaisia,mutta samassa sodassa ovat kumpikin tekemässä raakuuksia.
Vastakun kaikenlainen usko päättyy, niin päättyy tuo psykologinen perimäkin,ja silloin tiedätte mikä on totuus
Ateismi itsessään ei ole tehnyt mitään raakuuksia, uskon nimissä todella on näitä raakuuksia tehty.
ei minullakaan ole kissaa sen takia, että haluaisin sen palvovan itseäni. Se kun ei varmasti suuremmin edes piittaa minusta. Mutta minä pidän siitä ja huolehdin parhaani mukaan, vaikka sillä ei kaiketi mitään kummempia tunteita olekaan minua kohtaan.
Tämä taitaa olla siis yksipuolista rakkautta. Itsekäs ja omapäinen otushan tuo on, mutta ei se haittaa.