Hän valmisti äidille kuumaa juotavaa. Saatuaan sen lämpimäksi, hän kiikutti sen telttaamme. Äiti hörppi sitä niin paljon kuin jaksoi.
Illalla hän luki meille Arthur-sedän kirjoittamasta kirjasta. Kun isä tuli takaisin, huomasi hän heti, että äiti tarvitsi hoitoa. Hän piti tilannetta niin vakavana, ettei kuluttanut aikaa perävaunun pakkaamiseen. Hän vain sijoitti meidät kolme autoon ja ajoi suoraan sairaalaan. Autossa äiti kertoi isälle mitä oli tapahtunut ja lisäsi, että ehkeivät he kaikki eivät olekaan ihan samanlaisia. Eihän tämäkään sanonut mitään, vaikka näki mitä meillä syötiin ja millaisissa asuissa tytöt olivat. Eikä hän vihjaissutkaan, että oli nähnyt meidät kolme tansseissa. Hän vain tuli, kun tarvittiin apua. Isä vastasi:" Kun käymme hakemassa tavaramme ja perävaunun, koetan tavata hänet. Ja onhan minun ainakin kiitettävä häntä siitä että hän auttoi teitä kolmea, kun olin poissa."
Kun äiti oli siirretty sairaalaosastolle, ajoimme takaisin leirintäalueelle purkamaan telttaa ja laittamaan perävaunua kuntoon. Perille tultuamme huomasimme kuitenkin, että naapurin asuntovaunu oli lähtenyt.
Pois lähtiessämme hän kysyi vartijalta,voisiko hän antaa leirintäalueen reksiteristä naapurinamme olleen naisen osoitteen. "Minkä naisen osoitteen ", kysyi vartija. Isä viittasi kädellään leiripaikkaamme päin. "Olimme tuolla tontilla 16. Hän oli rajanaapurimme. Sen täytyi olla joko tontti 15 tai 17. Joka tapauksessa meidän vierustoverimme."
Vartija näytti olevan kummissaan, "Te olette nyt varmasti jotenkin erehtynyt. Tontit 15 ja 17 ovat olleet tyhjänä pitkän aikaa." Isä pudisti päätään. "En ole, hänellä oli pieni asuntovaunu ja hän oli meidän naapurinamme."
Vartija sanoi:"Käydään siellä teidän telttapaikallanne. Ehkä olette jotenkin seonneet paikoistanne." Ajoimme paikalle ja isä alkoi selittää:"Tältä kohtaa purimme juuri äsken telttamme. Ja tuossa ihan lähellä oli sen naisen asuntovaunu." "Ei se siinä ole voinut olla, se tontti on ollut tyhjänä tämän leirintäkauden alusta alkaen",vakuutti vartija.
Aloimme tutkia lähemmin naisen leirintäpaikkaa. Ruohossa ei ollut mitään painumia, ei pyörän jälkiä, eikä muitakaan merkkejä. Olimme siinä sanattomia ja ihmeessämme.
Hebr. 13:2:" Älkää unohtako vieraanvaraisuutta, sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan."
Tulin miettineeksi mahtoi leirillä enkeli pitää meitä vierainaan, sen sijaan että olisi meidän vieraanamme.
Lehdestä Adventist Rewiew
Ella Ruth Elkins, Patti Cliffordin kertoman mukaan.
Illalla hän luki meille Arthur-sedän kirjoittamasta kirjasta. Kun isä tuli takaisin, huomasi hän heti, että äiti tarvitsi hoitoa. Hän piti tilannetta niin vakavana, ettei kuluttanut aikaa perävaunun pakkaamiseen. Hän vain sijoitti meidät kolme autoon ja ajoi suoraan sairaalaan. Autossa äiti kertoi isälle mitä oli tapahtunut ja lisäsi, että ehkeivät he kaikki eivät olekaan ihan samanlaisia. Eihän tämäkään sanonut mitään, vaikka näki mitä meillä syötiin ja millaisissa asuissa tytöt olivat. Eikä hän vihjaissutkaan, että oli nähnyt meidät kolme tansseissa. Hän vain tuli, kun tarvittiin apua. Isä vastasi:" Kun käymme hakemassa tavaramme ja perävaunun, koetan tavata hänet. Ja onhan minun ainakin kiitettävä häntä siitä että hän auttoi teitä kolmea, kun olin poissa."
Kun äiti oli siirretty sairaalaosastolle, ajoimme takaisin leirintäalueelle purkamaan telttaa ja laittamaan perävaunua kuntoon. Perille tultuamme huomasimme kuitenkin, että naapurin asuntovaunu oli lähtenyt.
Pois lähtiessämme hän kysyi vartijalta,voisiko hän antaa leirintäalueen reksiteristä naapurinamme olleen naisen osoitteen. "Minkä naisen osoitteen ", kysyi vartija. Isä viittasi kädellään leiripaikkaamme päin. "Olimme tuolla tontilla 16. Hän oli rajanaapurimme. Sen täytyi olla joko tontti 15 tai 17. Joka tapauksessa meidän vierustoverimme."
Vartija näytti olevan kummissaan, "Te olette nyt varmasti jotenkin erehtynyt. Tontit 15 ja 17 ovat olleet tyhjänä pitkän aikaa." Isä pudisti päätään. "En ole, hänellä oli pieni asuntovaunu ja hän oli meidän naapurinamme."
Vartija sanoi:"Käydään siellä teidän telttapaikallanne. Ehkä olette jotenkin seonneet paikoistanne." Ajoimme paikalle ja isä alkoi selittää:"Tältä kohtaa purimme juuri äsken telttamme. Ja tuossa ihan lähellä oli sen naisen asuntovaunu." "Ei se siinä ole voinut olla, se tontti on ollut tyhjänä tämän leirintäkauden alusta alkaen",vakuutti vartija.
Aloimme tutkia lähemmin naisen leirintäpaikkaa. Ruohossa ei ollut mitään painumia, ei pyörän jälkiä, eikä muitakaan merkkejä. Olimme siinä sanattomia ja ihmeessämme.
Hebr. 13:2:" Älkää unohtako vieraanvaraisuutta, sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan."
Tulin miettineeksi mahtoi leirillä enkeli pitää meitä vierainaan, sen sijaan että olisi meidän vieraanamme.
Lehdestä Adventist Rewiew
Ella Ruth Elkins, Patti Cliffordin kertoman mukaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.