Kuolema ja se, mitä tapahtuu sen jälkeen mietityttää varmaan jokaista.
Jos ihminen kuolee ihan vaan vanhuuteen, on hän silloin elänyt oikein. Vai onko?
Joidenkin mielestä on syntiä esimerkiksi juoda viinaa. Viina toki aiheuttaa paljon pahaa, muumuassa ennen aikaisia kuolemia, mutta voisiko ajatella, että mielummin lyhyt ja hauska elämä kuin pitkä ja tylsä?
Jos hauska on syntiä, joutuu siitä Raamatun mukaan helvettiin. Vai joutuuko? Emme voi mitenkään todistaa, että Jumala olis edes olemassa, saatika taivasta ja helvettiä. Emme voi mitenkään todistaa sitäkään, että niitä ei olisi.
Eräs anonyymi ateisti kirjoitti keskustelu palstalle osuvasti:
"Me emme pyri todistamaan ettei jumalaa ole olemassa. Olemattomuutta kun ei voi todistaa, kuten tiedämme.
Sen sijaan odotamme todisteita jumalan olemassaolosta. Niitä vaan ei ole näkynyt, joten voinemme hyvällä syyllä olettaa että moiset ovat vain taruolentoja".
Onko kuitenkaan varmaa, ettei mitään sellaista voi olla, mitä emme ole pystyneet todistamaan? Ennen luultiin, että maapallo on litteä, ennen kuin Kolumbus todisti toisin. Voi tulla päivä, jolloin joku pystyy todistamaan Jumalan, taivaan ja helvetin olemassa olot, mutta häntähän toden näköisesti pidettäisiin joko huijarina tai hulluna.
Jotkut (esimerkiksi leikkauksessa nukutetut potilaat) ovat kertoneet nähneensä valon (käyneensä rajalla). Heitä ei yleisesti uskota, vain harvat uskovat.
Nykyään uskovaiset ovat vähemmistö, ja heistäkin suurin osa vain väittää uskovansa, vaikkei sydämessään uskokkaan. Sillehän ei mahda mitään jos sydämessään ei usko.
Minä en usko, mutta haluaisin uskoa. Olisin onnellinen jos uskoisin. En vain mahda sille mitään, etten usko. Eihän minulla ole todisteita.
Lapsuudessani luulin tosin nähneeni enkelin.
"Se tais olla hallusinaatio", oli isäni siihen tuumannut.
"Se tais olla sumua", oli äitini puolestaan sanonut.
Niin se varmaan tais olla. Vai oliko?
Jos ihminen kuolee ihan vaan vanhuuteen, on hän silloin elänyt oikein. Vai onko?
Joidenkin mielestä on syntiä esimerkiksi juoda viinaa. Viina toki aiheuttaa paljon pahaa, muumuassa ennen aikaisia kuolemia, mutta voisiko ajatella, että mielummin lyhyt ja hauska elämä kuin pitkä ja tylsä?
Jos hauska on syntiä, joutuu siitä Raamatun mukaan helvettiin. Vai joutuuko? Emme voi mitenkään todistaa, että Jumala olis edes olemassa, saatika taivasta ja helvettiä. Emme voi mitenkään todistaa sitäkään, että niitä ei olisi.
Eräs anonyymi ateisti kirjoitti keskustelu palstalle osuvasti:
"Me emme pyri todistamaan ettei jumalaa ole olemassa. Olemattomuutta kun ei voi todistaa, kuten tiedämme.
Sen sijaan odotamme todisteita jumalan olemassaolosta. Niitä vaan ei ole näkynyt, joten voinemme hyvällä syyllä olettaa että moiset ovat vain taruolentoja".
Onko kuitenkaan varmaa, ettei mitään sellaista voi olla, mitä emme ole pystyneet todistamaan? Ennen luultiin, että maapallo on litteä, ennen kuin Kolumbus todisti toisin. Voi tulla päivä, jolloin joku pystyy todistamaan Jumalan, taivaan ja helvetin olemassa olot, mutta häntähän toden näköisesti pidettäisiin joko huijarina tai hulluna.
Jotkut (esimerkiksi leikkauksessa nukutetut potilaat) ovat kertoneet nähneensä valon (käyneensä rajalla). Heitä ei yleisesti uskota, vain harvat uskovat.
Nykyään uskovaiset ovat vähemmistö, ja heistäkin suurin osa vain väittää uskovansa, vaikkei sydämessään uskokkaan. Sillehän ei mahda mitään jos sydämessään ei usko.
Minä en usko, mutta haluaisin uskoa. Olisin onnellinen jos uskoisin. En vain mahda sille mitään, etten usko. Eihän minulla ole todisteita.
Lapsuudessani luulin tosin nähneeni enkelin.
"Se tais olla hallusinaatio", oli isäni siihen tuumannut.
"Se tais olla sumua", oli äitini puolestaan sanonut.
Niin se varmaan tais olla. Vai oliko?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Emme voi mitenkään todistaa oikeastaan yhtään mitään uskontoon liittyvää. On Jumalasta silti pieniä epämääräisiä todisteita, jotka eivät oikestaan todista mitään, mutta pistävät miettimään, että taitaa se sittenkin olla. Joku korkeampi voima on pakko olla. Miten olisimme olemassa ilman, että jokin olisi meidät luonut? Miten mitään yleesä olisi olemassa? Mutta jos Jumala olisi luonut meidät, kuka olisi luonut Jumalan? Miten se sitten olisi olemassa?
Olemassa olomme voi hyvin olla sattumaa, mutta kuinka kaikki voi olla näin järjestelmällistä? Ja kaunista? Ja entä rakkaus sitten? Siinä mielessä Jumala olisi sattumaa loogisempi selitys? Jotkut tosin sanovat, ettei Jumala ole mikään kongreettinen olento, se on vain se tunne. Rakkaus. Jos Jumala on rakkaus, kaikki uskovat siihen. Tai ehkeivät aivan kaikki. Rakkaushan meidät kaikki on luonut, saamme alkumme rakkaudesta ja rakastelusta.
Eri uskonnoilla on eri Jumalat. Mikseivät ne kaikki sitten voisi olla olemassa? Miksi ei voisi olla useampia Jumalia?
Jumalan täytyisi ainakin olla näkymätön, jos saisin itseni uskomaan siihen, en ainakaan uskoisi sen oleven mikään pilven päällä istuva partasuu ukko. Näkymätön voima olisi minun Jumalani. Se olisi tunne nimeltä rakkaus.
Entä miksi Jumala antaisi tapahtua niin paljon pahaa jos olisi olemassa? No, Jumala loi kyllä ihmisen, mutta myös vapaan tahdon ihmiselle, eikä siksi ohjaile tekemisiämme, eikä myöskään puutu luomansa luonnon sattuman varaisiin voimiin. Näinhän voisi teoriassa olla.
Ja miksei Jumala sitten "näyttäydy" meille jos tahtoo meidän uskovan itseemme. "Ei se halua, ettei maailma sekoa", olin sanonut pienenä.
Ylipäätään ihmisten ei pitäisi puhua asiasta, kun ne ei tiedä. Ne ei tiedä, ne vaan uskoo.
"Kuka on Mooses"? Kysyin kerran pienenä äidiltäni.
"Miten niin"?
"En tiedä kuka on Mooses.. Kaikki aina sanoo "totta Mooses". Mutta kuka se on? Jeesuken veli vai"?
"Mooses kirjoitti kymmenen käskyä"..
Kymmenen käskyä. Olikohan Moosestakaan oikesti edes olemassa? Ja jos oli, keksikö se ne kymmenen käskyä itse, vai saneliko Jumala ne sille? Vaikka Jumala olisikin, olisiko sillä silti sellainen liuta sääntöjä, ja laittaisiko se sieluja niin helposti helvettiin? Eikö sen pitäisi olla hyvä?
Kymmestä käskystä olisi toki hyötyä, olisimme onnellisempia jos kaikki edes pyrkisivät noudattamaan niitä. Mutta koska kukaan ei ole täydellinen, pitäisi kai kaikkien sitten joutua helvettiin. Montako syntiä sinne joutuakseen tulisi tehdä? Missä kulkee raja? Jos alkaisin tosiaan uskoa Jumalaan, helvettiin en ainakaan uskoisi.
Rukoukset? Niihin ei suoranaisesti ainakaan vastata, paitsi ehkä joissain tapauksissa, tai ne antaisivat suuntaa. Taas teoriassa, koska enhän minä usko mihinkään. Vai uskonko sittenkin?
Jotain vähäistä olen nähnyt yliluonnollisuudesta, mutta sellainenkin hämmästyttää. Katsoin Raamatusta kerran mitä se sanoo alkoholista. Kävi ilmi, että viiniä saa juoda, mutta humaltua ei saa. Mutta jotkuthan tulevat humalaan jo parista lasillisesta, minkäs sille mahtaa. Jos Jeesuskin joi joka aterialla viiniä, miten hän muka sitten pysyi aina selvänä? Siihen aikaanhan ateroitiin pitkään ja hartaasti, viiniä täytyi mennä monta lasillista. Ja Jeesus muutti vedenkin viiniksi, miksei vaikka maidoksi, kerta humaltua ei saisi?
Jos uskoisin, en uskoisi kaikkiin Raamatun juttuihinkaan vain osaan niistä.
Olen myös kuullut väitettävän, että Jeesus niminen mies oli kyllä olemassa, mutta hän ei ollut mikään Jumalan poika, pelkkä kylähullu vain.
Entäs tarina Nooan arkista sitten? Miten hyvä Jumala olisi toiminut niin typerän itsekkäästi, että olisi hukuttanut kaikki ihmiset siksi, että yksi heistä olisi tehnyt syntiä. Eikös tarina niin mennyt?
Luomis tarina on humpuukkia ainakin. Raamatun kuvainnollista puolta pidän ihan osuvana, mutten nyt keksi sieltä yhtäkään uskottavaa kertomusta. Tosin en ole koskaan lukenut sitä kokonaan.
"Ei kannattais puhua, kun et tiedä".
Joo, näin asia on. Minä en tiedä mitään Jumalasta.
Itseäni lainatakseni: "On paljon vielä sellaista jonka olemassa oloa emme edes osaa ajatella ajatuksien tasolla" ; Koska emme tiedä vielä näistä ajatuksistakaan.
Uskoa joko on taikka ei. Ja oikea usko on, jotta ihminen tottelee, luottaa ja on kuuliainen Luojalleen, taivaalliselle isälle toteuttaen Hänen tahtoansa täällä maan päällä rauhaa ja rakkautta ilmentäen. Myös rakentaen, liisääntyen ja eläen sovussa kaikkien elävien olentojen kanssa, yhteisiä sääntöjä, lakeja ja Luojamme käskyjä noudattaen, hyvää kaikessa tarkoittaen.