Oikeiston valheet muuttuneet yhteiskuntamme vallitseviksi arvoiksi
28.6.2009 12.58 | Tommi Lievemaa | Yleinen
Oikeistosta on tullut yhteiskunnallista valtavirtaa. Oikeistolaiset ajatukset ovat kuin yhteiskunnallisia Pirkka-tuotteita, jonkinlaista epäpoliittista keskistandardia. Vasemmistolaisuus taas on synonyymi poliittisuudelle. Kun vasemmistolainen huomauttaa vaikkapa Mikael Liliuksen järjettömistä optioista, häntä syytetään asian politisoimisesta.
Liliuksen ja muun etuoikeutetun eliitin järjettömät optiot ja tähtitieteelliset palkat ovat puolestaan neutraali nyky-yhteiskunnan ilmiö, jossa ei ole mitään poliittista - vallitsevien käsitysten mukaan. Yhteiskunnasta on kuohittu politiikka pois. Näin vasemmistolaiset saatu näyttämään häiriköiltä, jotka pilaavat kaiken yhteisen kivan ja vallitsevan näennäisen leppoisan status quon.
Vasemmistoliiton vastavalitun puheenjohtajan Paavo Arhinmäen ensikommentit paljastavat vasemmistolaisen alemmuudentunteen ja itseluottamuksen puutteen selkeästi. Arhinmäki totesi (HS 28.6.): ”On ihan järkevää, että keskeisillä työllistävillä aloilla valtiolla on omistusta yrityksissä”. Ai että ihan järkevää? Entisestä tulisesta radikaalista on näemmä tullut jonkinlainen Jutta Urpilaisen miespuolinen vastine.
Miksei Arhinmäki uskalla sanoa, että tärkeimmät yhteiskunnan sektorit tulee kansallistaa, eli ottaa meidän kansalaisten haltuun? Oikeistolainen ajatus valtionyhtiöiden hävittämisestä eli yksityistämisestä on muuttunut niin rutiininomaiseksi, että edes radikaalina pidetty vasemmistojohtaja ei sitä uskalla kyseenalaistaa.
Oikeistolaisuuden muuttuminen yhteiskunnan standardiksi näkyy myös asennoitumisessa ulkopoliittisiin kysymyksiin. Esimerkiksi Italian fasismia ihailevaan presidenttiin Silvio Berlusconiin suhtaudutaan kuin harmittomaan pelleen. Samaan aikaan pidetään hirmuista meteliä Venäjän sananvapaudesta ja demokratiasta, vaikka Berlusconilla on oikeasti Italian tiedotusvälineet kontrollissaan ja vieläpä omistuksessaan - toisin kuin Putinilla tai Medvedevillä.
Iranin presidentin Mahmud Ahmadinejadin Israel-lausuntoja on paheksuttu oikein urakalla tietämättä tarkalleen edes, mitä presidentti on asiasta oikein lausunut. Silvio Berlusconin lausuntoa Mussolinista harva edes tietää: ”Mussolini ei tappanut ketään. Mussolini lähetti ihmisiä lomalle sisäiseen maanpakoon”. Näin puhuu suuren EU-maan johtaja ilman, että se herättää juuri mitään reaktioita.
Latvian ja Viron venäjänkielisten sortoa pidetään täysin normaalina, maiden sisäisenä asiana. Hesarin Kaja Kunnas kertoo asiasta kuten mistä tahansa arkipäiväisestä pikku jutusta (HS 26.6.). Hänen mukaansa on täysin normaalia, että vajaalla viidesosalla Latvian asukkaista ei ole maan kansalaisuutta. Kunnas kertoo rutiininomaisesti, että ”pääkaupungin johto on ollut tarkoitus pitää latviankielisten hallussa lailla, joka takaa äänioikeuden myös kunnallisvaaleissa vain maan kansalaisille”.
Tällainen apartheid on edelleen sallittua 2000-luvun Euroopan unionissa. Tosin kaikesta huolimatta Riian johtoon valittiin äskettäisissä vaaleissa ”maltillinen” venäjänkielinen, ”vailla kommunistitaustaa oleva” 33-vuotias Nil Usakov.
Kaikki edellä kerrotut esimerkit kuvaavat vallitsevia arvoja ja käsityksiä sekä Suomessa että EU:ssa ja lännessä yleisemminkin. Lisää esimerkkejä:
Kiinan uutisoinnissa jaksetaan aina muistuttaa siitä, että maassa on ”kommunistijohto”. Iranissa on puolestaan ”pappisjohto”. George W. Bushin kaudella harvoin uutisoitiin, että maata johtaa äärioikeistolainen sotarikollinen ja uskonnollinen fanaatikko ja fundamentalisti.
Venäjän kiinnostusta Afrikan maiden kanssa harjoitettavaan yhteistyöhön paheksuttiin hiljattain Hesarissa: ”Kaasu, öljy, uraani ja timantit. Siinä tiivistetysti se, mitä Venäjä haluaa irti Afrikan mantereesta”, läksytti Hesarin ulkomaantomittaja Jenni Virtanen (HS 25.6.). Samansuuntaista kateudensekaista paheksuntaa on esitetty Kiinan lämpiävien Afrikan-suhteiden johdosta.
Meillä eurooppalaisilla tai yhdysvaltalaisilla kumppaneillamme ei sen sijaan ole missään tapauksessa mitään itsekkäitä motiiveja omassa ulkopolitiikassamme. Pois se meistä!
http://lievemaa.blogit.uusisuomi.fi/
28.6.2009 12.58 | Tommi Lievemaa | Yleinen
Oikeistosta on tullut yhteiskunnallista valtavirtaa. Oikeistolaiset ajatukset ovat kuin yhteiskunnallisia Pirkka-tuotteita, jonkinlaista epäpoliittista keskistandardia. Vasemmistolaisuus taas on synonyymi poliittisuudelle. Kun vasemmistolainen huomauttaa vaikkapa Mikael Liliuksen järjettömistä optioista, häntä syytetään asian politisoimisesta.
Liliuksen ja muun etuoikeutetun eliitin järjettömät optiot ja tähtitieteelliset palkat ovat puolestaan neutraali nyky-yhteiskunnan ilmiö, jossa ei ole mitään poliittista - vallitsevien käsitysten mukaan. Yhteiskunnasta on kuohittu politiikka pois. Näin vasemmistolaiset saatu näyttämään häiriköiltä, jotka pilaavat kaiken yhteisen kivan ja vallitsevan näennäisen leppoisan status quon.
Vasemmistoliiton vastavalitun puheenjohtajan Paavo Arhinmäen ensikommentit paljastavat vasemmistolaisen alemmuudentunteen ja itseluottamuksen puutteen selkeästi. Arhinmäki totesi (HS 28.6.): ”On ihan järkevää, että keskeisillä työllistävillä aloilla valtiolla on omistusta yrityksissä”. Ai että ihan järkevää? Entisestä tulisesta radikaalista on näemmä tullut jonkinlainen Jutta Urpilaisen miespuolinen vastine.
Miksei Arhinmäki uskalla sanoa, että tärkeimmät yhteiskunnan sektorit tulee kansallistaa, eli ottaa meidän kansalaisten haltuun? Oikeistolainen ajatus valtionyhtiöiden hävittämisestä eli yksityistämisestä on muuttunut niin rutiininomaiseksi, että edes radikaalina pidetty vasemmistojohtaja ei sitä uskalla kyseenalaistaa.
Oikeistolaisuuden muuttuminen yhteiskunnan standardiksi näkyy myös asennoitumisessa ulkopoliittisiin kysymyksiin. Esimerkiksi Italian fasismia ihailevaan presidenttiin Silvio Berlusconiin suhtaudutaan kuin harmittomaan pelleen. Samaan aikaan pidetään hirmuista meteliä Venäjän sananvapaudesta ja demokratiasta, vaikka Berlusconilla on oikeasti Italian tiedotusvälineet kontrollissaan ja vieläpä omistuksessaan - toisin kuin Putinilla tai Medvedevillä.
Iranin presidentin Mahmud Ahmadinejadin Israel-lausuntoja on paheksuttu oikein urakalla tietämättä tarkalleen edes, mitä presidentti on asiasta oikein lausunut. Silvio Berlusconin lausuntoa Mussolinista harva edes tietää: ”Mussolini ei tappanut ketään. Mussolini lähetti ihmisiä lomalle sisäiseen maanpakoon”. Näin puhuu suuren EU-maan johtaja ilman, että se herättää juuri mitään reaktioita.
Latvian ja Viron venäjänkielisten sortoa pidetään täysin normaalina, maiden sisäisenä asiana. Hesarin Kaja Kunnas kertoo asiasta kuten mistä tahansa arkipäiväisestä pikku jutusta (HS 26.6.). Hänen mukaansa on täysin normaalia, että vajaalla viidesosalla Latvian asukkaista ei ole maan kansalaisuutta. Kunnas kertoo rutiininomaisesti, että ”pääkaupungin johto on ollut tarkoitus pitää latviankielisten hallussa lailla, joka takaa äänioikeuden myös kunnallisvaaleissa vain maan kansalaisille”.
Tällainen apartheid on edelleen sallittua 2000-luvun Euroopan unionissa. Tosin kaikesta huolimatta Riian johtoon valittiin äskettäisissä vaaleissa ”maltillinen” venäjänkielinen, ”vailla kommunistitaustaa oleva” 33-vuotias Nil Usakov.
Kaikki edellä kerrotut esimerkit kuvaavat vallitsevia arvoja ja käsityksiä sekä Suomessa että EU:ssa ja lännessä yleisemminkin. Lisää esimerkkejä:
Kiinan uutisoinnissa jaksetaan aina muistuttaa siitä, että maassa on ”kommunistijohto”. Iranissa on puolestaan ”pappisjohto”. George W. Bushin kaudella harvoin uutisoitiin, että maata johtaa äärioikeistolainen sotarikollinen ja uskonnollinen fanaatikko ja fundamentalisti.
Venäjän kiinnostusta Afrikan maiden kanssa harjoitettavaan yhteistyöhön paheksuttiin hiljattain Hesarissa: ”Kaasu, öljy, uraani ja timantit. Siinä tiivistetysti se, mitä Venäjä haluaa irti Afrikan mantereesta”, läksytti Hesarin ulkomaantomittaja Jenni Virtanen (HS 25.6.). Samansuuntaista kateudensekaista paheksuntaa on esitetty Kiinan lämpiävien Afrikan-suhteiden johdosta.
Meillä eurooppalaisilla tai yhdysvaltalaisilla kumppaneillamme ei sen sijaan ole missään tapauksessa mitään itsekkäitä motiiveja omassa ulkopolitiikassamme. Pois se meistä!
http://lievemaa.blogit.uusisuomi.fi/
Vastaukset 7
Vanhimmat
- Sinun ja minun - se ettei työmiehen aate enää myy. turha itkeä ja haukkua muita.
arhinmäki kertoi - nousevassa, dynaamisessa innossaan - että hän nostaa vasemmistoliiton "haastajaksi". miten hän kertoi asian hoidettavan? esimerkkinä otan, että hän kertoi "saastuttamisen täytyvän loppuvan vaikka se maksaisi kymmenen tuhatta työpaikkaa". no, näytä minulle kuinka vasemmisto saadaan nousuun jos vasemmiston kannattajat ovat valmiit lopettamaan työt kymmeneltätuhannelta kannattajaltansa perheineen. tapetaan kaikki työläiset niin loppuu turha veeseenkin vetäminen...
meidän työläisten pitäisi jättää tuollaiset paskanpuhujat ja muut tommien tapaiset itsesäälissään riutuvat surkimukset sikseen ja funtsia, että missä mennään metsään.
räksytyksellä vasemmisto nouse ikinä enää mihinkään, ne ajat oli joskus 70-luvulla ja meni. Lopun alku alkaa olla vasemmistolla käsillä.
kapitalismin lopusta. Vasemmisto, joka on yhtä kuin työläiset ovat se voimavara jonka varassa kapitallistit elävät. Kusetettu työläinen ei ole sitä aina, lopulta hän huomaa petoksenne.
Kyllä sen on entisten sosialististen maiden historia osoittanut, että niissähän se kusetettu työläinen elää. Ei kai ne vallankumousta huvikseen tehneet?!?
Vasemmisto ei ole missään nimessä yhtä kuin työläiset. Kommunistista ei voi edes käyttää nimeä "työläinen", leikki pelkästään jotain duunareiden piällysmiestä ja on pelkästään omaa etuansa ajava politrukki.
Oletko hakenut tukea Jehovan todistajilta?
venäläisten ja ehkä yleisemminkin komujen (tai ainakin entisten) kohtelu johtuu pitkälti siitä, ainakin entisissä satelliiteissa, miten neuvostoaika koulutti ihmiset suhtautumaan toisin ajatteleviin. Venäläiset eivät ole vieläkään korjanneet omaa käytöstään muita kohtaan, senkin näkee vaikka sen sisällä olevien kansojen kohtelussa. Otetaan esimerkiksi vaikka Tsetsenian kohtelu. Venäläisten mielestä vika on aina muissa vaan heissä itsessään ei koskaan.
Ei kannata venäläisten itkeä kunhan vain muistelevat omia "suuruuden" aikojaan. Sieltä kuin oppinsa nappaa niin hyvä tulee, onneksi nuo uudet tasavallat eivät kuitenkaan aivan sanasta sanaan toteuta saamiaan oppeja vaan ovat lieventäneet niitä aikalailla. Kommunistien ja sosialistien kannattaa kuitenkin ottaa nyt opikseen siitä miten toisinajattelevia ja muita kansoja tulee kohdella vaikka ne heidän alaisuuteensa jollain keinolla joutuisivatkin. Tosin en usko niiden pystyvän uudistumaan, sehän tässä jo on nähty, vika kun nähdään aina muissa.
Vanha sanontahan on, maassa maan tavalla tai maasta pois.
Kerrohan..? Natsirikollislta vai oirvaririkollisilta vai kapitalsti murhaajilta vai kirkon inkvisitolta?
Tiedämme hyvin, että työläiset joutuvat korjaamaan porvariston virheet ja aloittaan ikään kuin alusta, mutta kuten tuo Einstein kirjoitti, niin vieraantumisesta on joskus päästävä. Tässä, opi sinäkin jotain """""Taloustieteen alalla yleisten lainalaisuuksien löytämistä vaikeuttaa se seikka, että havaittuihin taloudellisiin ilmiöihin vaikuttavat usein monet tekijät joita on vaikea arvioida erikseen. Lisäksi, kokemus joka on kasaantunut ihmiskunnan historian niin kutsutun sivistyneen ajanjakson kuluessa on, kuten hyvin tiedetään ollut sellaisten syiden, vaikutuksen ja rajoituksen alainen, jotka eivät ole luonteeltaan yksinomaan taloudellisia. Esimerkiksi useimmat historian suurimmista valtakunnista saivat kiittää olemassaoloaan valloituksista. Valloittajakansoista tuli, lainsäädännöllisesti ja taloudellisesti, valloitetun maan etuoikeutettu luokka. He varasivat itselleen maanomistusoikeuden monopolin ja nimittivät keskuudestaan papiston. Papit, jotka valvoivat kasvatusta, tekivät yhteiskunnan luokkajaosta pysyvän instituution ja loivat arvojärjestelmän, joka siitä pitäen, suureltaosin tiedostamattomasti, ohjasi ihmisiä heidän sosiaalisessa käyttäytymisessään. Mutta historiallinen perinne on niin sanoakseni eilispäivää. Emme ole missään todella onnistuneet pääsemään ylitse siitä mitä Thornlein Veblen kutsui inhimillisen kehityksen ryövärivaiheeksi. Havaittavissa olevat taloudelliset tosiseikat kuuluvat tuohon vaiheeseen ja jopa sellaiset lait jotka voimme johtaa niistä, eivät ole sovellettavissa toisiin vaiheisiin. Koska sosialismin todellinen tarkoitus on nimenomaan voittaa inhimillisen kehityksen ryövärivaihe ja edetä siitä eteenpäin, ei taloustiede voi nykyisellään paljoakaan valaista mitkä tavoitelluista päämääristä ovat saavutettavissa.""""