Kaikilla imperiumeilla on syntynsä, kasvunsa, kukoistuksensa, rappionsa ja tuhonsa vaiheet. Amerikkalainen imperiumi on jo astunut rappion kauteen. Näennäisestä vahvuudesta huolimatta Yhdysvaltain maailmanvallan perusta on jo mädäntynyt. USA:n yliherruuden huippukaudeksi jäävät vuodet 1991-2008. Viime vuonna "elokuun tykkien" jyly Venäjän ja Georgian rajoilla ennusti niille, joilla oli korvat kuulla ja silmät nähdä, uuden aikakauden alkua. Ylivalta maailmassa siirtyy Aasian sydänmaalle, idän kurinalaisille kansoille, joista vielä löytyy rotua, ryhtiä ja voimaa, tietoisuutta veren ja kulttuurin traditioista, tahdonvoimaa rakentaa huomispäivää realiteettien pohjalle naiivien utopioiden asemesta. Länsimaat ovat rappiolla.
Atlanttinen maailmankausi päättyy, euraasialainen vuosisata on alkamassa. Samaan aikaan kun amerikkalaiset liittolaisineen ovat paistatelleet supervaltansa viimeisessä intiaanikesässä, Venäjä ja Kiina ovat jo kaikessa rauhassa rakentaneet uuden maailmanjärjestyksen perustuksia. Putin ja Medvedev ovat varmasti naureskelleet länsijohtajien sokeudelle ja jälkeenjääneisyydelle. Euroopan ja Amerikan johtajat eivät ole kovia tosiasioiden ihmisiä, kuten Venäjän ja Kiinan johtajat, vaan tuulentupiin ja keinottelutalouteen uskovia narrimaisia humpuukimaakareita ja klovneja, kuten Tony Blair, Gordon Brown, Nicolas Sarkozy, Angela Merkel, George W. Bush, Barack Obama. On kohtalon ivaa, että Italian Berlusconi, jolle niin paljon naureskellaan, on itse asiassa ainoa mies heidän joukossaan.
Uusi maailmanjärjestys on tulossa. Mutta se ei ole amerikkalainen, läntinen, atlanttinen järjestys. Suomen kannattaa miettiä asemaansa. Venäjä on lähellä, Amerikka kaukana. Suomen ja Kiinan välissä on vain yksi valtio. Miksi ryhtyä rappeutuvan atlanttisen yhteisön itäiseksi etuvartioksi, kun Suomi voi olla nousevan Euraasian uutta ydintä? Suuria valtiomiehiä ovat ne, jotka jo ennalta näkevät historian liikevoimat ja muutokset. Löytyykö Suomesta sellaisia Herran vuonna 2009? Vai ovatko täälläkin EU- ja NATO-pilvilinnoissa elävät nulikat rynnineet monopolisoimaan vallan ylimmän tason? Jos niin on, Suomi on yhtä ulkona ajan suunnasta kuin idyllisenä kesänä 1939.
Atlanttinen maailmankausi päättyy, euraasialainen vuosisata on alkamassa. Samaan aikaan kun amerikkalaiset liittolaisineen ovat paistatelleet supervaltansa viimeisessä intiaanikesässä, Venäjä ja Kiina ovat jo kaikessa rauhassa rakentaneet uuden maailmanjärjestyksen perustuksia. Putin ja Medvedev ovat varmasti naureskelleet länsijohtajien sokeudelle ja jälkeenjääneisyydelle. Euroopan ja Amerikan johtajat eivät ole kovia tosiasioiden ihmisiä, kuten Venäjän ja Kiinan johtajat, vaan tuulentupiin ja keinottelutalouteen uskovia narrimaisia humpuukimaakareita ja klovneja, kuten Tony Blair, Gordon Brown, Nicolas Sarkozy, Angela Merkel, George W. Bush, Barack Obama. On kohtalon ivaa, että Italian Berlusconi, jolle niin paljon naureskellaan, on itse asiassa ainoa mies heidän joukossaan.
Uusi maailmanjärjestys on tulossa. Mutta se ei ole amerikkalainen, läntinen, atlanttinen järjestys. Suomen kannattaa miettiä asemaansa. Venäjä on lähellä, Amerikka kaukana. Suomen ja Kiinan välissä on vain yksi valtio. Miksi ryhtyä rappeutuvan atlanttisen yhteisön itäiseksi etuvartioksi, kun Suomi voi olla nousevan Euraasian uutta ydintä? Suuria valtiomiehiä ovat ne, jotka jo ennalta näkevät historian liikevoimat ja muutokset. Löytyykö Suomesta sellaisia Herran vuonna 2009? Vai ovatko täälläkin EU- ja NATO-pilvilinnoissa elävät nulikat rynnineet monopolisoimaan vallan ylimmän tason? Jos niin on, Suomi on yhtä ulkona ajan suunnasta kuin idyllisenä kesänä 1939.
Vastaukset 4
Vanhimmat
äärimmäisen vaikea luottaa.
Historia voitiin väärentää NL:ssa, mutta ei enää Euroopassa.
http://www.histdoc.net/historia/nichtang.html
pesään.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5273940#comment-27993683
Mutta eipä jäsenkunta houkuttele demokraattista EU-maata puoleensa.
"CSTOn jäsenmaita ovat tällä hetkellä Venäjä, Valko-Venäjä, Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Tadzikistan ja Uzbekistan. Lisäksi CSTO toimii sotilaallisessa yhteistyössä euraasialaisen SCO (Shanghai Cooperation Organization) -järjestön kanssa."
partaalla oleva Venäjä ei kylläkään ole mikään uusi suurvalta. Katsotaanhan nyt kun aluekuvernöörit ovat tapelleet Kremlin kanssa kuinka moneen ja pieneen alueeseen naapurimme hajoaa tässä lähimmän vuosikymmenen aikana. Sinä aikana Länsi ei ole romahtanut mihinkään suuntaan!