Näin ollen on äärettömän vaikeaa ja useimmissa tapauksissa tosiaan täysin mahdotonta yksittäisen kansalaisen päästä objektiivisiin johtopäätöksiin ja käyttää poliittisia oikeuksiaan järkevällä tavalla.
Täten yksityisomistukseen perustuvassa talousjärjestelmässä vallitsevaa tilannetta luonnehtii kaksi perusperiaatetta. Ensinnäkin, tuotantokeinot ovat yksityisomistuksessa ja niiden omistajat käyttävät niitä kuten parhaaksi katsovat; toiseksi, työsopimus on vapaa. Tässä mielessä ei tietenkään ole olemassa puhtaasti kapitalistista yhteiskuntaa. Erityisesti täytyy huomata, että työläiset ovat pitkien ja katkerien poliittisten kamppailujen kautta onnistuneet turvaamaan itselleen jokseenkin parannetun muodon "vapaasta työsopimuksesta" tietyille työläisryhmille. Mutta nykypäivän talousjärjestelmä ei kokonaisuudessaan eroa paljoakaan "puhtaasta" kapitalismista.
Tuotantoa harjoitetaan voiton, ei hyödyn vuoksi. Ei ole olemassa mitään taetta että työnhaluiset aina tulisivat löytämään työtä - on melkein aina olemassa "työttömien armeija". Työläinen saa alituisesti pelätä työpaikkansa menettämistä. Koska työttömät ja huonopalkkaiset työläiset eivät tarjoa edullisia markkinoita, on kulutushyödykkeiden tuotanto rajoitettua ja seurauksena on suurta puutetta. Teknologinen kehitys johtaa usein lisätyöttömyyteen pikemminkin kuin yhteisen työtaakan keventämiseen. Voittoperiaate, yhdistettynä kapitalistien väliseen kilpailuun, on vastuussa pääoman kasaantumisen ja hyödyntämisen epävakaisuudesta, mikä johtaa yhä vakavampiin lamakausiin. Rajoittamaton kilpailu johtaa valtavaan työn hukkaan, ja siihen yksilön yhteiskunnallisen tietoisuuden rampautumiseen, jonka mainitsin aikaisemmin.
Tätä yksilöiden rampauttamista pidän kapitalismin pahimpana syntinä. Koko kasvatusjärjestelmämme kärsii tästä synnistä. Opiskelijaan iskostetaan liioiteltu kilpailuasenne, häntä harjoitetaan palvomaan hankittua menestystä valmistautumisena tulevalle uralleen. Mielestäni on olemassa vain yksi tie näiden vakavien haittojen eliminoimiseen, nimittäin sosialistisen talousjärjestelmän luominen yhdistettynä sellaiseen kasvatusjärjestelmään, joka olisi suunnattu kohti yhteiskunnallisia päämääriä. Sellaisessa talousjärjestelmässä yhteiskunta itse omistaa tuotantovälineet ja käyttää niitä suunnitelmallisesti hyväkseen. Suunnitelmatalous, joka mukauttaa tuotannon yhteisön tarpeisiin, jakaisi tehtävän työn kaikkien työkykyisten kesken ja takaisi elannon jokaiselle. Yksilön kasvatus, sen lisäksi että se edistää hänen omia synnynnäisiä kykyjään, voisi yrittää kehittää häneen vastuuntuntoa kanssaihmisiään kohtaan, sen vallan ja menestyksen ihannoimisen sijasta joka vallitsee nykyisessä yhteiskunnassamme.
On kuitenkin tarpeellista muistaa, ettei suunnitelmatalous ole vielä sosialismia. Suunnitelmatalouteen sellaisenaan voi liittyä yksilön täydellinen orjuuttaminen. Sosialismin aikaansaaminen vaatii joidenkin äärimmäisen vaikeiden yhteiskunnallispoliittisten ongelmien ratkaisemista. Kuinka on mahdollista, ajatellen pitkälle menevää poliittisen ja taloudellisen vallan keskittämistä, estää byrokratiaa muodostumasta kaikkivaltiaaksi ja itseriittoiseksi? Kuinka yksilön oikeuksia voidaan suojella ja niin ollen turvata demokraattinen vastapaino byrokratian vallalle?
Muutoksille alttiina aikanamme on tärkeää olla selvillä sosialismin päämääristä ja ongelmista. On valitettavaa, että yhteiskunnassa nykyään vallitsevat olosuhteet ovat vaikeuttaneet näistä asioista käytävää vapaata keskustelua.
A.E.
************************************************
Eikös olekin mahtavaa tekstiää, ja jos vertaatte siitä esim. kohtia jotka ovat suoraan heijastusteoria ja siirtymäkautta sosialismiin valottavia niin huomaatte, että en ole turhaan ajatellut asioita.
Sain tämän tekstin vasta tänään käsiini, jonkun fiksun toimittamasta kinkistä, joten tuhannet kiitokset hänelle. Aian voi oppia uutta, olen muuten syntynyt -49, jolloin lukihäiriöinen Einstein on tekstin kirjoittanut.!!!
Täten yksityisomistukseen perustuvassa talousjärjestelmässä vallitsevaa tilannetta luonnehtii kaksi perusperiaatetta. Ensinnäkin, tuotantokeinot ovat yksityisomistuksessa ja niiden omistajat käyttävät niitä kuten parhaaksi katsovat; toiseksi, työsopimus on vapaa. Tässä mielessä ei tietenkään ole olemassa puhtaasti kapitalistista yhteiskuntaa. Erityisesti täytyy huomata, että työläiset ovat pitkien ja katkerien poliittisten kamppailujen kautta onnistuneet turvaamaan itselleen jokseenkin parannetun muodon "vapaasta työsopimuksesta" tietyille työläisryhmille. Mutta nykypäivän talousjärjestelmä ei kokonaisuudessaan eroa paljoakaan "puhtaasta" kapitalismista.
Tuotantoa harjoitetaan voiton, ei hyödyn vuoksi. Ei ole olemassa mitään taetta että työnhaluiset aina tulisivat löytämään työtä - on melkein aina olemassa "työttömien armeija". Työläinen saa alituisesti pelätä työpaikkansa menettämistä. Koska työttömät ja huonopalkkaiset työläiset eivät tarjoa edullisia markkinoita, on kulutushyödykkeiden tuotanto rajoitettua ja seurauksena on suurta puutetta. Teknologinen kehitys johtaa usein lisätyöttömyyteen pikemminkin kuin yhteisen työtaakan keventämiseen. Voittoperiaate, yhdistettynä kapitalistien väliseen kilpailuun, on vastuussa pääoman kasaantumisen ja hyödyntämisen epävakaisuudesta, mikä johtaa yhä vakavampiin lamakausiin. Rajoittamaton kilpailu johtaa valtavaan työn hukkaan, ja siihen yksilön yhteiskunnallisen tietoisuuden rampautumiseen, jonka mainitsin aikaisemmin.
Tätä yksilöiden rampauttamista pidän kapitalismin pahimpana syntinä. Koko kasvatusjärjestelmämme kärsii tästä synnistä. Opiskelijaan iskostetaan liioiteltu kilpailuasenne, häntä harjoitetaan palvomaan hankittua menestystä valmistautumisena tulevalle uralleen. Mielestäni on olemassa vain yksi tie näiden vakavien haittojen eliminoimiseen, nimittäin sosialistisen talousjärjestelmän luominen yhdistettynä sellaiseen kasvatusjärjestelmään, joka olisi suunnattu kohti yhteiskunnallisia päämääriä. Sellaisessa talousjärjestelmässä yhteiskunta itse omistaa tuotantovälineet ja käyttää niitä suunnitelmallisesti hyväkseen. Suunnitelmatalous, joka mukauttaa tuotannon yhteisön tarpeisiin, jakaisi tehtävän työn kaikkien työkykyisten kesken ja takaisi elannon jokaiselle. Yksilön kasvatus, sen lisäksi että se edistää hänen omia synnynnäisiä kykyjään, voisi yrittää kehittää häneen vastuuntuntoa kanssaihmisiään kohtaan, sen vallan ja menestyksen ihannoimisen sijasta joka vallitsee nykyisessä yhteiskunnassamme.
On kuitenkin tarpeellista muistaa, ettei suunnitelmatalous ole vielä sosialismia. Suunnitelmatalouteen sellaisenaan voi liittyä yksilön täydellinen orjuuttaminen. Sosialismin aikaansaaminen vaatii joidenkin äärimmäisen vaikeiden yhteiskunnallispoliittisten ongelmien ratkaisemista. Kuinka on mahdollista, ajatellen pitkälle menevää poliittisen ja taloudellisen vallan keskittämistä, estää byrokratiaa muodostumasta kaikkivaltiaaksi ja itseriittoiseksi? Kuinka yksilön oikeuksia voidaan suojella ja niin ollen turvata demokraattinen vastapaino byrokratian vallalle?
Muutoksille alttiina aikanamme on tärkeää olla selvillä sosialismin päämääristä ja ongelmista. On valitettavaa, että yhteiskunnassa nykyään vallitsevat olosuhteet ovat vaikeuttaneet näistä asioista käytävää vapaata keskustelua.
A.E.
************************************************
Eikös olekin mahtavaa tekstiää, ja jos vertaatte siitä esim. kohtia jotka ovat suoraan heijastusteoria ja siirtymäkautta sosialismiin valottavia niin huomaatte, että en ole turhaan ajatellut asioita.
Sain tämän tekstin vasta tänään käsiini, jonkun fiksun toimittamasta kinkistä, joten tuhannet kiitokset hänelle. Aian voi oppia uutta, olen muuten syntynyt -49, jolloin lukihäiriöinen Einstein on tekstin kirjoittanut.!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vai? Kyllä sinun aikasi älyllisessä toiminnassa menee aivan ketuille.
Tässäkin yrität väittää että raha työstä tulee palkkana tyhjästä!
Uskotko joulupukkiinkin vielä?
Tai hammaskeijuun?
ja jo 1949 lausuttuna.
Missä kohtaa tuo suuhuni pistämäsi väittämä totuetuu tuossa laittamassani viestissä???
Raha tulee arvonmuodotuksen vastikkeena eli työvoiman käytöstä. Tavaran vaihdossa siitä osa realisoituu pääomaksi, joka tuottaa työvoiman käytöllä taasen uutta arvoa jne... Tämä alati uusiutuva ryöstö ketju on katkaistavissa vain vallankumouksella.
Joulupukki on olemassa, kuten hammaskeijukin, olemmehan me ne luoneet. Hammaskeijulle on kuitenkin myös objektiiviset perusteet, sillä se on olemassa meistä riippumatta vaikkapa suden suussa.. Joulupukki taasen on amerikkalaisen kauppiaan, tavarain vaihdantaa kiihdyttävä luomus.
Eli mistä raha tulee tyhjästä sosialismissa?
Ei mistään ja siksi sosialismissa on aina ostokuponki rahana,
sen arvon määrittää valtion virasto kulloinkin vallitsevan tilanteen mukaan,
eikä työläisen kanssa käydä palkkaneuvotteluja ostovoiman määrittelystä.
Se määrätään ylhäältä kysymättä mitään.
Eli tässä vastaus omaan suuhusi itse laittamaasi paskapuheeseen.
Jos tuo nyt on vanhan Albertin tuotosta niin paljon on suhteellisuusteorian jälkeen tullut seniiliyttä tai vielä on nuoruusvuosien linjahaku päällä. Ei se mitenkään kestä kriittistä mietiskelyä ihan arkijärjellä eli soveltamista reaalimaailmaan.
Kun tuotantovälineet ovat yksityisomistuksessa niin niitä käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Markkinat määräävät tuotannon volyymin koska varastoon ei voida, jo rahoituksellisistakaan syistä, tehdä tiettyä määrää enempää. Ei firman omistus ja hallinto piruuttaan laita porukkaa ylimääräiselle lomalle tai anna kalossinkuvaa persuuksiin.
Myös työsopimuskäytäntö on vapaampi työntekijälle kuin työnantajalle joten en oikein ymmärrä sinun tai "Albertin" vapaata työsopimusta. Ota myös huomioon olosuhteiden kehitys itseään korjaavassa porvarismissa.
Tuotannossa voidaan pitää lähes synonyymeinä hyötyä (kate) ja voittoa, voittohan on sitä joka hyödystä jää jäljellä kun kulut on maksettu. Jos taas esität, että hyöty olisi jotain muuta niin kaikkien firmojen, myös yhteiskunnan omistamien, tulee aina toimia taloudellisin perustein. Ainoastaan sosiaalipalvelut toimivat ja niiden ehkä pitääkin toimia, muilla periaatteilla eli laupeuteen perustuen.
Jos työläinen jatkuvasti kehittää itseään ja pysyy ajan tasalla niin jokainen työnantaja pitää hänestä kiinni viimeiseen asti. Jos sen sijaan antaa vaan mennä ajatellen jotta kyllä minä lapioida tai naulata osaan niin häämöttää vaara jonkun pätevämmän työntekijän taholta joka tuon laiskurin myöhemmin ohittaa. En tässä tarkoita laiskuutta lapioimiseen tai naulaamiseen vaan itsensä kehittämiseen. Sen joka luulee jo kaiken osaavansa ja tietävänsä onkin aika siirtyä syrjään.
Tällä hetkellä meillä on lähes kaikilla mahdollisuus varsin laajaan valikoimaan tuotteita joita missään sosialistimaassa ei voida edes kuvitella samalle väestön osalle. Tuotannon kehittyessä kappalehinnat ovat laskeneet varsin alas. Kun aikoinaan MV-telkut tulivat markkinoille niin minäkin olin niiden jakelussa välittäjänä mukana ansaiten pikkurahaa nuorukaisen tarpeisiin. Silloin se maksoi parin kolmen kuukauden työmiehen palkan. Nyt sillä yhden kuukauden palkalla saa ainakin 3 kohtuullista digitöllöä värein varustettuna, joten revi siitä.
Jos firmat eivät harrasta voittoperiaatetta niin kaikki menee nurin, tämä koskee yhtä lailla sosialistisia kuin kapitalistisia yrityksiä. Sosialismissa ainoastaan on helpompaa pumpata verorahaan verrattavaa lisäpääomaa firmaan jolloin se ei heti kaadu mutta tulee kalliiksi kaikille, niillekin jotka eivät ole sen tuotteita ostaneet. Parempi periaate on esitetty "Rovaniemen markkinoilla" eli "sehän maksaa joka tilaa".
Voittoperiaate ei myöskään mitenkään liity lamakausiin, laman syvyyteen voi tosin hieman vaikuttaa jos firma ei pysy ajan hermolla ja valmistaa markkinoiden laskun jälkeen liikaa tavaraa varastoon jolloin pääomat loppuvat ja konkurssi uhkaa. Ajoissa lomauttaminen on siten pelkkä etu työtätekevälle kansalle vaikka se ei ehkä siltä aina tunnukaan.
Jos joku niin sosialistiseksi väitetty järjestelmä joka oli vallalla yli puoli vuosisataa itänaapurissa todella rampautti kansaa. sosialistinen järjestelmä tappoi aloitekyvyn kansalta ja nyt kun on uudelleen siirrytty normaaliin talouteen eikä puoluejohto ole jokaiselle sanomassa mitä pitää tehdä ollaan avuttomia. Tämä näkyy ehkä parhaiten Saksassa jossa entiset ossit ovat hätää kärsimässä, vika kuitenkin on Moskovassa joka kolmen sukupolven ajan rankaisi oma-aloitteellisuudesta. Oma-aloitteellisuus kun olisi saattanut johtaa kilpailuun hallinnossa ja sitähän ei voitu sallia. Kyllä puolue oli se joka tiesi eikä kansa.
Suunnitelmatalous ei koskaan tuonut ratkaisua mihinkään taviksien ongelmiin vaikka se saikin aikaan hävittäjiä ja tankkeja kasapäin. Enemmän olisi pitänyt kuunnella kansaa ja sen tuntoja eikä kuvitella muutaman ukon kaukana Moskovassa paremmin tietävän mitä kansa haluaa. Kun aikoinaan DDR:ssä, Unkarissa ja Prahassa yritettiin inhimillistää sosialismin kasvoja niin isonveljen tankit vyöryivät kaduille.
Juuri yksilön kasvatus petti sosialismiin pyrittäessä, siinä ei edes haluttu luoda itsenäisiä selviytyjiä vaan haluttiin tasapäistä masentunutta ja nujerrettua joukkoa joka ei halua muutosta koska muutos mahdollisesti vähentäisi Moskovan valtaa. Jotta kansa ei kapinoisi jaettiin vodkaa alehintaan kaikille ja se kelpasikin kun kukaan ei arkea kestänyt selvin päin.
Kommunismiin sekä sosialismiin pyrkiminen todella rajoitti vapaata keskustelua, ei olisi tällainenkaan keskustelu mahdollinen entisissä neukkumaissa eikä sen satelliiteissa. En usko myöskään Kiinan sallivan vapaata keskustelua, ainakin se rajoittaa netin käyttöä kansalaisiltaan ja Tiibetin vapaudesta puhuminen vie uudelleen koulutukseen.
Mahtavuudesta en sano mitään, mieluumminkin rajoittunutta.
Työeläkeläinen, min oon syntynnä jo -43 ja menin kansakoulun ekalle luokalle -49, joten omaan enemmän kokemusta kuin moinen hannu.