Kerronpas nyt teille tarinan siitä kuinka minusta ja ystävästäni tuli ystäviä... Laitoin tämän viestin useammallekin palstalle.
Olin aloittanut uudessa koulussa kolmannen luokan. Oli itseasiassa toinen koulupäivä. Aurinko paistoi ja menin pihan kiikkuun suoraan auringonpaisteeseen. Siihen kiikkuun tuli sitten viereen tyttö samalta luokalta kuin minä ja kysyi minulta "Oletko sinä yksin" Vastasin myöntävästi, eihän minulla ollut vielä ystäviä ja minun kun oli niin vaikea niitä saada. Siihen hän sanoi "No, minun pikkuveljeni on myös yksinäinen. Haluatko tutustua häneen?" No, mikäs siinä sitten. Hän vei minut pikkuveljensä luo, joka oli tuolloin kakkosella. Hän löytyi pihalta seikkailemasta aika nopeasti... Minä ja tuo ystäväni menimme pihan suurelle kivelle istumaan ja aloimme jutella. Nauroimme toistemme jutuille ja meillä oli tosi hauskaa. Seuraavan tunnin alussa tuo tyttö sanoi minulle että "Teillä taisi olla tosi hauskaa"
Tämä oli siis ystävyytemme alku. Vaikka hän onkin luokka-astetta minua nuorempi, se ei haitannut. Hän pääsi samalle yläasteellekin kuin minä ja ystävyytemme jatkui. Nyt se alkaa jo tosin hiipua näin 7 vuoden jälkeen. Kuulin tytöltä että hän olisi menossa ammattikouluun. Oli miten oli, mutta hän oli usein ainoa ystäväni ja ilman häntä olisin varmaan tehnyt itsarin, joskus oli niin vaikeaa...
Myös tämän tytönkin tunnen vielä. Hän oli samalla luokalla yläasteellakin ja nyt hän on samassa lukiossa kuin minä. Meidän välit ovat hyvät. Olen aina kiitollinen tälle tytölle siitä ystävyyden eleestä silloin elokuussa 1996.
Olin aloittanut uudessa koulussa kolmannen luokan. Oli itseasiassa toinen koulupäivä. Aurinko paistoi ja menin pihan kiikkuun suoraan auringonpaisteeseen. Siihen kiikkuun tuli sitten viereen tyttö samalta luokalta kuin minä ja kysyi minulta "Oletko sinä yksin" Vastasin myöntävästi, eihän minulla ollut vielä ystäviä ja minun kun oli niin vaikea niitä saada. Siihen hän sanoi "No, minun pikkuveljeni on myös yksinäinen. Haluatko tutustua häneen?" No, mikäs siinä sitten. Hän vei minut pikkuveljensä luo, joka oli tuolloin kakkosella. Hän löytyi pihalta seikkailemasta aika nopeasti... Minä ja tuo ystäväni menimme pihan suurelle kivelle istumaan ja aloimme jutella. Nauroimme toistemme jutuille ja meillä oli tosi hauskaa. Seuraavan tunnin alussa tuo tyttö sanoi minulle että "Teillä taisi olla tosi hauskaa"
Tämä oli siis ystävyytemme alku. Vaikka hän onkin luokka-astetta minua nuorempi, se ei haitannut. Hän pääsi samalle yläasteellekin kuin minä ja ystävyytemme jatkui. Nyt se alkaa jo tosin hiipua näin 7 vuoden jälkeen. Kuulin tytöltä että hän olisi menossa ammattikouluun. Oli miten oli, mutta hän oli usein ainoa ystäväni ja ilman häntä olisin varmaan tehnyt itsarin, joskus oli niin vaikeaa...
Myös tämän tytönkin tunnen vielä. Hän oli samalla luokalla yläasteellakin ja nyt hän on samassa lukiossa kuin minä. Meidän välit ovat hyvät. Olen aina kiitollinen tälle tytölle siitä ystävyyden eleestä silloin elokuussa 1996.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ks. otsikko
elämä olisikaan ilman todella hyviä ystäviä ja niitä ystäviä ei ole ikinä liikaa:=))))