kauan, kauan sitten
katsoin teitä isä ja äiti
polvenkorkuisena ylöspäin
tänäänkin
mutta nostan katseeni korkeuteen
ja tiedän
olen aina silmäinne alla
en maalannut surua milloinkaan
en iloani lain
ja vaikeuksieni kautta
kasvoin ja kasvoin pienemmäksi
mutta älkää murehtiko
vaikka puussani
onkin vain muutama lehti
ne on sitäkin varmemmin kiinni
kultaisia rakkaudesta
joka kantaa kypsää
kypsää, täyteläistä hedelmää
katsoin teitä isä ja äiti
polvenkorkuisena ylöspäin
tänäänkin
mutta nostan katseeni korkeuteen
ja tiedän
olen aina silmäinne alla
en maalannut surua milloinkaan
en iloani lain
ja vaikeuksieni kautta
kasvoin ja kasvoin pienemmäksi
mutta älkää murehtiko
vaikka puussani
onkin vain muutama lehti
ne on sitäkin varmemmin kiinni
kultaisia rakkaudesta
joka kantaa kypsää
kypsää, täyteläistä hedelmää
Vastaukset 16
Vanhimmat
~~
tämmöiseen herkkää ja kauniiseen
aamuun runosi sopii,
se koskettaa,
kun herkkyys ja kauneus
asuu tässä aamussa,,, kyyneleet valuu,
runosi,se puhuu kauneudellaan
ja vahvuudellaan,
siitä kasvusta ja eheytymisestä,
jota itsekkin teen,
,,linda runosi on puhunut
tähdillesi tuonne ylös, mutta myös puhutellut,
puhutellut koskettavasti,
meitä pieniä kanssakulkijoita,,
,,sydämeni meri on niin täynnä hellyyden virtaa ja
rakkauden aaltoja,
se syleilee ja pärskähtelee
sinnekkin astisuurella lämmöllä~~
tigru.
Isälleni ja Äidilleni,
mutta myös kaikkien tähtien kirjoon
kohotan katseeni ja muistelen heitä.
Vaikka elämä on kolhinut,
on kuitekin jotain jonka vuoksi aina
jaksaa kurkottaa huomiseen.
Kiitos tiikeri tassujesi arvokkaasta jäljestä
ja loistavaa loman jatkoa siellä Lapin maisemissa
Sinulle ja rakkaallesi.
,,kysyinkin jossain toisaalla, mutta unohdit armaankin vastata,
kiinnostaa tietää, et kuinka lähellä koskea kotisi on?
kuuluuko ne kosken kuohut ja pauhu?
kuuluu pauhut ja kuohut,
mutta nyt kun puut ja lehvistö on pukeissaan,
ne vaimentaa ääntä.
Kunhan ne riisuutuu syksyllä,
äänet kuuluu selvinä. Matkaa koskelle
on n 200 m.
Elämän kuin luonnon eri elementit ovat
hyvin usein meissä runoina kertoen
matkojemme varsilta kuin sisäiseen kotiin
kysymään,että mikä kaiken tarkoitus,
vaikka kuinka olisi luonnollista.
Suurien asioiden edessä olemme tavallaan
- niin yksin - jotta osaamme sieltä tulla
taas ulos : nykyisyyteen.
Tämän minussa runosi herätti.
me toki olemme, lopulta kuitenkin aina yksin
vaikka kuinka suuressa väkijoukossa olisimmekin.
En tiedä, mistä tämä runoni edes lähti kumpuamaan.
Myönnän kyllä, että isääni ajattelen ja kaipaan
varmaan joka ainoa päivä. Kenties se oli siitä
ikävästä syntynyt, en tiedä.
Lämmin kiitos palautteestasi Dolan.
... sydämesi kasvoi sitäkin suuremmaksi
painavammaksi
kullasta.
elämän puusi on versonut
ja hentoisin lisäke kasvaa suoraan aurinkoon
valoon
sinusta
kuten sinäkin
isästäsi ja äidistäsi
ketjun ollessa katkeamaton.
runossasi soi sukupolvien laulu
kaihoisasti,
tämän ollessa sitä kauneinta rakkausrunoutta
joten hyvä upea herkkä linda !!!
minun sydämeni on niin säröinen,
tuskin kultaa edes nähnyt. Kyllä se kulta
ennemminkin on omassa sydämessäsi.
En muista koskaan saaneeni noin kaunista
lausetta palautteessa kuin nyt
' runossasi soi sukupolvien laulu
kaihoisasti '
mutta en kyllä ole kirjoittanut kai aiemmin edes
tämän tyyppistä runoakaan, ei sen puoleen.
Elämän puussani ei ole montakaan lehteä,
mutta sitäkin kirkkainpia ne on - Sinä olet
niistä lehdistä yksi.
Kiitos Jouni ja lämmin halaus Sinulle.
..seesteinen kaunis runo rakkaudesta vanhempiin. Ja tuo viimeinen säe kruunaa taas koko runon. Pidin taas kovasti tästä runostasi : )
Kiitoksia hienosta lukuhetkestä : )
niin, ehkäpä se todellakin on oikea sana
kuvaamaan tämän runoni ydintä.
Lämmin kiitos Sinullekin Padme,
mukavaa että löytyi arvokasta sanottavaa.
silti minun silmissäni
joka päivä,
teoin, sanoin joita
muistoni kuljettaa.
Vaikka puuni ei
häikäise loistollaan,
kasvaa se rakkauden hedelmää
muistojen kultaisin siivin.
Olette aina läsnä minussa
teoissani,sanoissani
ja rakkaudessa,joka yhdistää
kylmimmänkin verson
lämpöisin kyynelin.
Muistojani ei kukaan voi viedä.
Kiitos lukuhetkestä joka
oli suuri nautinto. J
enemmän kuin kiitos runostasi,
se olisi ansainnut aivan oman aloituksen.
Niin, että kaikki olisivat saaneet nauttia
sen lämpimästä ja täyteläisestä tekstistä.
Jokaisessa säkeessä on sellaista herkkyyttä,
ettei kyynel ole kaukana lukiessa.
Talletan jälleen runosi ja nautin siitä vielä monta,
monta kertaa.
Miljoonin kiitoksin ja halauksin,
linda
Jostakin paljon suurta nöyryyttä ja kaunistavaa
vaatimattomuutta. Upea teos.
olen äärettömän onnellinen sanoistasi,
sydämellinen kiitos.
Kaunista,linda!Kiitos tästä ja mukavaa alkanutta päivää :)
kiva kuulla, että miellytti.
Mitä parhainta päivän jatkoa sinne jonnekin,
lämmin ainakin hellii.