voimaanastumispäivä 1.7.2009. Se on samalla suuri päivä sillä Ruotsilla ei ole ennen ollut omaa
laissa määriteltyä pääkieltä mutta nyt sitten on. Suomi on ollut ainoa maa maailmassa jossa
ruotsin kielellä on ollut virallisen kielen asema.
Suomen tulee mitä pikimmin noudattaa Ruotsin mallia tässä kieliasiassa jo siitäkin syystä, että
kaikki suomenruotsalaiset ihannoivat niin suuresti kaikkea mitä Ruotsissa tehdään. Tuskinpa
meillä suomenkielisillä on mitään sitä vastaankaan, sillä niin hyvä siitä laista näyttää
muodostuvan.
laissa määriteltyä pääkieltä mutta nyt sitten on. Suomi on ollut ainoa maa maailmassa jossa
ruotsin kielellä on ollut virallisen kielen asema.
Suomen tulee mitä pikimmin noudattaa Ruotsin mallia tässä kieliasiassa jo siitäkin syystä, että
kaikki suomenruotsalaiset ihannoivat niin suuresti kaikkea mitä Ruotsissa tehdään. Tuskinpa
meillä suomenkielisillä on mitään sitä vastaankaan, sillä niin hyvä siitä laista näyttää
muodostuvan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että Talahan se SUURESTI ihannoi kaikkea,
mitä Ruotsissa päätetään. Ei osaa
kirjoittaakkaan muista aiheista.
Me tavalliset suomalaiset haluamme
tehdä päätökset Suomen tarpeiden mukaan.
Kannattaa myös muistaa se, että tuon Ruotsin kielilain, joka luonteeltaan on ns. puitelaki, lisäksi lainsäädäntöpakettiin kuuluu mielenkiintoisempi laki eli laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä. Tässä laissa on yksityiskohtaisemmin lueteltu vähemmistöryhmien kielellisiä oikeuksia. Tämä myös Heikki Talalle ja kumppaneille tiedoksi. Heikki Talan en ole havainnut ainakaan näillä keskustelupalstoilla puhuneen tästä toisesta laista.
Kun lukee lakitekstiä, näyttäisi siltä, että siinä keskeisesti otettaisiin huomioon yksilön oikeudet käyttää omaa kieltään omassa asiassaan viranomaisissa ja tuomioistuimissa. Perusteluja lähikahlatessa tuli se käsitys, että näiltä osin puhutaan varsin samoista asioista kuin Suomen kielilaissa. Suomessa nämä kielellisten oikeuksien säädökset on koottu samaan lakiin, Ruotsissa sen sijaan on tehty yleislaki ja sitä täydentävä laki.
Hallituksen esityksen kustannusanalyysistä jäi mieleen Ruotsin valtiolle aiheutuvat vuotuiset noin 80 miljoonan kruunun (7,5 milj euroa) kustannukset. Tämä lain tarkoittaman suomenkielen hallintoalue käsittääkseni kattaa yli miljoonan ihmisen alueen muun muassa Eskilstunan, Uppsalan ja Suur-Tukholman alueen. Muistaa sopii sekin, että vähemmistökielen käyttämisen oikeus on muuallakin kuin tuolla hallintoalueella (lain 6 §)
On tarpeen tuoda esille tämä laki, jonka merkitys on käytännön tasolla toteutuvana merkityksellisempi kuin tuon puitelain. Tämä laki tulee voimaan ensi vuoden alusta lukien.
http://www.riksdagen.se/webbnav/index.aspx?nid=37&dok_id=GW03158
Lakiteksti tulee kohta SFS:n tietokantaan, mutta teksti on otettu em. hallituksen esityksestä. Kannattaa lukea perusteluja. Ehkä mallia on jollain tapaa haettu Suomen puolelta - mene tiedä
Vielä kun lisäisi koulujen pakkosuomen ja virkamiessuomen, niin lähestyttäisiin meikäläistä kielilakia.
Aivan. Olet tietyllä tavalla oikeassa. Kyse kummankin maan kielilainsäädännön keskeisissä kohdissa on siitä, että kieliryhmien koulutukselliset ja sivistykselliset tarpeet tulee turvata ja niitä jopa edistää. Edelleen on yhteneväinen tuo ajatus siitä, että henkilöllä on oikeus käyttää äidinkieltään viranomaisissa ja tuomioistuimissa. Tästä on kysymys kummassakin laissa. Voidaan todeta, että Ruotsin uusi vähemmistökielilaki (tokihan siellä on sellainen ollut voimassa jo aiemmin) siirsi vähemmistön kielellistä asemaa enemmän muistuttamaan Suomen mallia kuin aiemmin. Vastaavahan se ei tietenkään vieläkään ole.
Todellakin. Peruskysymys on se, voidaanko nämä perustavoitteet hoitaa ilman, että ruotisin kielen opetus koko koulutettavalle ikäluokalle olisi välttämätöntä ja onko kaikkien korkeakoulututkinnonkaan suorittaneiden virkamiesten osattava ruotsia. Tämä nostaa kysymyksen esille siitä, voidaanko kielilain velvoitteet.
hoitaa ilman tätä pakollista ruotsin opetustakin. Itse katson, että voidaan ja toisaalta kielen tarve virkamiesuralla voi antaa porkkanan opiskella ruotsia vapaaehtoisesti vaikkapa lukiotasolla.
Kustannus tästä kaikesta Ruotsin valtiolle on noin 7,5 miljoonaa euroa vuodessa, mikä vain suhteutuksena näihin miljardiväitteiisin, joita täällä lukee.
Monen mielestä Obama tekee siirtoja, jotka vievät USA:a kohti kommunismia. Pienistä siirroista kuitenkin on kysymys myös Ruotsin kielilainsäädännön muutoksissa kohti Suomen mallia.
Todellakin. Peruskysymys Ruotsissa on se, voidaanko nämä perustavoitteet hoitaa ilman, että suomen kielen opetus koko koulutettavalle ikäluokalle olisi välttämätöntä ja onko kaikkien korkeakoulututkinnonkaan suorittaneiden virkamiesten osattava suomea. Tämä nostaa kysymyksen esille siitä, voidaanko kielilain velvoitteet hoitaa ilman tätä pakollista suomen opetustakin...
Ei kai kukaan voisi kuvitella moista koskaan lukevansa esim. ruotsalaisesta lehdestä.
Kuten Ruotsin pääministeri on sanonut niin kaksikielisyyteen (Suomen mallin mukaisesti) Ruotsilla ei ole varaa. Eikä olisi meilläkään, mutta näin vain mennään (toistaiseksi).
Kielilaki, koska meidän 2-kielinen laki ei toimisi monikielisessä maassa.
Siksi aikanaan myös meillä otettaneen ruotsin malli käyttöön kun monikulttuurillisuus on samalla tasolla kuin se on ruotsissa nyt.
Suomen kaksikielinen malli on toiminut vain Suomessa ja ehkä joissakin epädemokraattisissa maissa. Suomessakin poistuu käytöstä lähivuosina.
"Voidaan todeta, että Ruotsin uusi vähemmistökielilaki (tokihan siellä on sellainen ollut voimassa jo aiemmin) siirsi vähemmistön kielellistä asemaa enemmän muistuttamaan Suomen mallia kuin aiemmin. Vastaavahan se ei tietenkään vieläkään ole."
Suuri näyttää olevan tietämättömyys mistä on edes kysymys. Ei Ruotsissa yhdellekään kansalaiselle tulee minkään vähemmistökielen pakkoa, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Kaikki menee entiseen malliin ja tulkin välityksellä hoidetaan asiat jos jostain on epäselvää.
No selitetäänpä hieman.
Vaikeuksia näyttää monellekin edelleenkin tuottavan erottaa toisistaan se, mitä Suomen kielilaissa säädetään ja toisaalta se, mitä Suomen koululainsäädännössä säädetään ruotsin/suomen kielen opetuksesta. Suomen kielilainsäädäntö ei luo yksittäisille kansalaiselle velvollisuutta osata ruotsia tai suomea tahi käyttää sitä. Kyse kielilaissa on henkilön oikeudesta käyttää äidinkielenään olevaa jompaa kumpaa kansalliskieltä asioidessaan viranomaisessa tai tuomioistuimessa. Suomen kielilaisssa ja Ruotsin vähemmistökielilaissa säädetään näistä asioista lähtökohtana kummassakin yksityisen oikeus äidinkielensä käyttöön. Siis molemmissa laeissa kyse on viranomaisen/tuomioistuimen ja ykstyisen kansalaisen suhteesta, jossa yksityisellä kansalaisella ei ole velvoitetta tai pakkoa velvoitteen ollessa viranomaisella tai tuiomioistuimella.
Sen sijaan koululainsäädännöissä on ero. Suomessa ruotsinkielinen joutuu opiskelemaan pakollisesti suomea ja suomenkielinen ruotsia. Ruotsissa velvollisuutta opetella vähemmistökieltä ei ole. Tätä opponenttini tapailee puhuessaan "vähemmistökielen" pakosta. Kyse on siis kielen opetuksesta ja sen pakollisuudesta, jonka merkityksestä taisin jotain sanoa. Mileipiteeni on, että kielilakia Suomessa voidaan toteuttaa ilman pakollista ruotsinkielen opetusta koko koulutettavalle ikäluokalle.
Luulenpa varsin hyvin hahmottelemaan lainsäädäntöä siinä kuin opponenttini. Uusi vähemmistökielilaki muuten korosti sitä, että viranomaisen käyttöön tulee rekrytoida vähemmistökielen taidon omaavaa henkilökuntaa. Jos lakia toteutetaan, sillä tavoin kun on säädetty, tulee palkata kielitaitoista henkilökuntaa; ei siis voitasi jäädä pelkästään asiointitulkkauksen varaan, kuten opponentin viestissä arveltiin (Vähemmistökielilain 11 § ja esityksen 200809:158 sivu 89).