Täysin yllättäen.
Kesken kirkkaan aurinkoisen maaliskuisen päivän se iskee taas. Yllättää minut täysin, hiukkaakaan varoittamatta. Kuka sen vapautti vankilasta, johon sen olin teljennyt kymmenien lukkojen taakse? Miten se minut taas löysi? Mikä sen tänne lennätti? Kuka kimppuuni usutti?
Tätä minä pelkäsin. Olen pelännyt jo monta kertaa.
Että se tulee takaisin ja käy armotta kimppuuni, niin kuin se on tehnyt lukemattomia kertoja ennen tätä. Päättäväisesti se ujuttaa lonkeronsa minuun. Yrittää kahlita minut ja pysäyttää kaiken järjellisen toiminnan. Väkivalloin se tunkeutuu aivoihini lamauttaen kaiken suunnitelmallisen ja tavoitteellisen toiminnan siellä. Ensin yhden aivosolun, sitten toisen. Se ottaa minut täysin valtaansa! Ja sitten olen loukussa!
Alkaa armoton rimpuilu..
Huudan.
Hus! Mene pois! Jätä minut rauhaan, anna keskittyä tehtäviini. Mene häntä kiusaamaan, sinä rienaaja! Mene hänen näppikselleen tanssimaan ja ilkkumaan, hänen bassoonsa roikkumaan. Anna minun olla. Minulle ei ole aikaa tällaiseen turhuuteen. Olen hukannut kanssasi jo liian kauan aikaa. Olet sekoittanut aikatauluni jo liian monta kertaa, sinä armoton. Hus! Mene, mene! Mene pois!
Taistelu jatkuu.
Lopulta se menee vähän sivummalle vaanimaan.
Hyökätäkseen taas uudestaan.
Armoton kaipuu...
Kesken kirkkaan aurinkoisen maaliskuisen päivän se iskee taas. Yllättää minut täysin, hiukkaakaan varoittamatta. Kuka sen vapautti vankilasta, johon sen olin teljennyt kymmenien lukkojen taakse? Miten se minut taas löysi? Mikä sen tänne lennätti? Kuka kimppuuni usutti?
Tätä minä pelkäsin. Olen pelännyt jo monta kertaa.
Että se tulee takaisin ja käy armotta kimppuuni, niin kuin se on tehnyt lukemattomia kertoja ennen tätä. Päättäväisesti se ujuttaa lonkeronsa minuun. Yrittää kahlita minut ja pysäyttää kaiken järjellisen toiminnan. Väkivalloin se tunkeutuu aivoihini lamauttaen kaiken suunnitelmallisen ja tavoitteellisen toiminnan siellä. Ensin yhden aivosolun, sitten toisen. Se ottaa minut täysin valtaansa! Ja sitten olen loukussa!
Alkaa armoton rimpuilu..
Huudan.
Hus! Mene pois! Jätä minut rauhaan, anna keskittyä tehtäviini. Mene häntä kiusaamaan, sinä rienaaja! Mene hänen näppikselleen tanssimaan ja ilkkumaan, hänen bassoonsa roikkumaan. Anna minun olla. Minulle ei ole aikaa tällaiseen turhuuteen. Olen hukannut kanssasi jo liian kauan aikaa. Olet sekoittanut aikatauluni jo liian monta kertaa, sinä armoton. Hus! Mene, mene! Mene pois!
Taistelu jatkuu.
Lopulta se menee vähän sivummalle vaanimaan.
Hyökätäkseen taas uudestaan.
Armoton kaipuu...
Vastaukset 5
Vanhimmat
sen edestään löytää.
Mulla on ihan samat fiilikset... :D Minä vain olen rakastunut! Vaikka vasta vannoin ja vakuutin itselleni, että nyt saa riittää vähäksi aikaa, tässä sitä vaan taas ollaan!!!! Mutta ei kai se auta kuin mennä vaan mukaan, taas... :D
Hihitys kumpusi rinnastani,
en yksin kaipuuni kanssa tappele.
Mistä kaipuu alkaa, muistelen,
aina uudelleen mieleeni lennähtää,
kuka usuttaa sen?
Sinun ajatuksistasi silta kaipuun toi
- en uskonut, rimpuilin minäkin
- tuli tuska ja kyyneleet
Mikä tässä on mikä kaihertaa, ei rauhaa saa?
Ei kaipuu anna rauhaa, kuiskuttaa,
mielessä laulaa ja tanssittaa.
Pysähdyn aikaan, tutkailen,
miksi, vastaanko tappelen, en.
Kun rakastuu, sä muista neuvo tää:
ei suukko suukoks jää, et rauhaa siltä saa.
Armoton kaipuu...
Taisinpa jälleen selättää sen!
Tämä erä oli minulle,
mutta se vei voimia.
Taisto ei ole lopullisesti ohi.
Se vaanii minua yhä.
Aistin sen. Tiedän sen.
No, olen nyt varuillani.
Entistä valppaampi.
Tarkistan lukot.
Tarkistan uudestaan.
En anna sen yllättää.
Ja silti pelkään sitä,
vaikken tunnusta.
Suukko jäi suukoksi,
kaikki muu haaveeksi,
se on totuus.
Tämä taistelu on minun,
olen siinä yksin vihollista vastaan.
Armoton kaipuu…
Jokaisen meistä täytyy elää oma elämämme.
Kukaan toinen ei voi sitä puolestamme elää.
Jokaisen meistä täytyy taistella omat taistelumme.
Kukaan toinen ei voi niitä puolestamme taistella,
ainoastaan auttaa, pyytämättä tai pyydettäessä.
Pystymmekö luopumaan rakkaudestamme
asianosaisten parhaaksi.
Uskallammeko pyytää "apua" sitä tarvitessamme,
ottaa sitä vastaan tarvitessamme.
Uskallammeko näyttää tunteemme.
Kaipuu