Nielemisen tai tukehtumisen pelko

Itselläni ollut sama vika. Psykologista oli tosiaan ja stressistä johtuu. Paljonkaan tätä ei ole lääketieteessä dokumentoitu, ei varmaankaan siis kovin yleistä.

Aikoinaan kun olin kovinkin stressaantunut tuli näitä oireita, alituista tyhjää nielemistä ja vaikeita nielemisongelmia ruokaa syödessä. Painokin tippui aika lailla kun ei oikein saanut syötyä. Nielun varjokuvauksissa ei näkynyt mitään fyysistä syytä ja todettiin siis psyykkiseksi. Ongelmat paranivat huomattavasti elämäntilanteeni helpotuttua ja stressin vähennyttyä.

Ruoan nieleminen ei vieläkään ole ihan normaalia ja stressitilanteissa alan usein nielemään tyhjää. Ei tämä tosin elämää haittaa, olen vain hieman hidas syöjä, mutta eipä tuota juuri kukaan edes huomaa sosiaalisissa tilanteissa. Lentäessä, kun on erityisen jännittynyt, on todella vaikea syödä, mutta eihän nykyään edes tarjota ruokaa lyhyemmillä lennoilla :)

Ehkä sulla on elämäntilanne tai asioita, jotka stressaa ja kun saat nämä ratkaistua niin oireet varmaan tulee helpottumaan suht nopeasti.
Tsemppiä.

Kokeile syödä kuivaa näkkileipää. Sitä pitää pureskella aika kauan ja silloin se kostuu syljestä. Se on helppo niellä. Jos hulautat ruuan alas ruokajuomalla se on väärä tapa. Kun opit kostuttamaan ruuan syljellä, ongelmasi poistuu varmaan.
Voit syödä ilman ruokajuomaa ja juoda aterian jälkeen.

Itse olen funtsinut asian niin, että kun itse pelkään niin kamalasti asioita niin saan joskus jonku ihme kohtauksen etten oikeen pysty muuta kuin vain "olemaan".. Minulla on aika paljon noita ongelmia ollut vuosien varrella, mutta tämä ongelma, eli ruoan nielemisen jne.pelko, on pysynyt rinnallani aina stressitilanteissa. Välillä läheisten tuki auttaa paljon, mutta joskus tekisi potkia ympärilläni olevat ihmiset v*ttuun, rumasti sanottuna. Eivät he ole mitään pahaa minulle tehneet. Tai no, osa heistä on ollut ehkä tahtomattaankin ilkeitä minua kohtaan. Mutta asiaan: niin neuvoina sanoisin nämä asiat teille saman probleeman omistajille:
1. Unohda menneet, eli älä murehdi mitä SILLOIN JOSKUS tapahtui, vaan kävele kohti uusia ulottuvuuksia VOITTAJANA!!!Eikä kannata miettiä asioita liikaa, se vaan saa pään kipeäksi ja siitä tulee eräänlainen "kierre", pohtimisen kierre.
2. Älä ole vihainen. Älä vanhemmillesi, tuntemattomille, tutuille, MILLEKÄÄN. Asiat/ihmiset vain ovat sellaisia kuin ovat. He ovat ehkä tehneet ilkeitä asioita, mutta se on HEIDÄN syntinsä. Älä siis myöskään kosta, äläkä ole katkera.
3. Rentoudu. On hyvä olla "liikkeessä", koska silloin löytää niitä uusia ulottuvuuksiakin, mutta joskus, esim.2 kertaa viikossa on hyvä asettua aloilleen ajattelematta asioita ja rentoutua, tehdä vaikka lättyjä! :)
4. Pura ongelmaasi. Tämä on se vaikein kohta, vai onko? Siis PURE ongelmaasi. Mieti että se on se vaikealta näyttävä nakki tai näkkileipä, ja pure se palasiksi. Kuvainnollisesti tietenkin, ei sinun ole pakko sitä nakkia ottaa sieltä jääkaapista ja purra sitä kappaleiksi, vaan niin sanotusti tuhoa ongelmasi. Vain sinä voit tietää miten sen teet, mutta tuo konsti tepsii minulla ainakin. HAISTATA SILLE ONGELMALLE PITKÄT, äläkä pelkää mitään!
5. Olet peloton. Pelle Peloton, tai Neiti Peloton, silti peloton. Mutta jos joku sanoo että hyppää katolta, niin sitä en suosittele.
6. Nauti elämästä. (ja nauttia=saada mielihyvää fyysisesti tai henkisesti asioista, se voi olla myös sielullista nauttimista, esim. rakas luojamme Jumala!)

Onnea elämäänne, tai sanoisiko "Eläkäämme"! =)

mun siskolla oli sama ongelma kun hän oli sirastunut synnytyksenjälkeiseen masennukseen. lääkärit ei löytänyt mitään fyysistä ongelmaa ja alkoivat epäillä jopa syövänkin mahdollisuutta joka vaan pahensi tilannetta kun odoteltiin tuloksia...paino tippui jo lähes anoreksian puolelle kun ainut mitä pystyi syömään oli pussikeitot siivilöitynä...onneksi lopulta lääkärit osasivat ohjata oikeaan paikkaan ja saatiin tilanne haltuun. vieläkin syöminen hidasta mutta muuten ok tilanne ja painoakin saanut takaisin :) siis huom! kaikki jotka on samassa tilanteessa, puhukaa lääkärille, ongelmaan löytyy apua.

mun siskolla oli sama ongelma kun hän oli sirastunut synnytyksenjälkeiseen masennukseen. lääkärit ei löytänyt mitään fyysistä ongelmaa ja alkoivat epäillä jopa syövänkin mahdollisuutta joka vaan pahensi tilannetta kun odoteltiin tuloksia...paino tippui jo lähes anoreksian puolelle kun ainut mitä pystyi syömään oli pussikeitot siivilöitynä...onneksi lopulta lääkärit osasivat ohjata oikeaan paikkaan ja saatiin tilanne haltuun. vieläkin syöminen hidasta mutta muuten ok tilanne ja painoakin saanut takaisin :) siis huom! kaikki jotka on samassa tilanteessa, puhukaa lääkärille, ongelmaan löytyy apua.

Paroksetiinia nassuun..
Vaihtoehtoisesti kestävyystyyppistä liikuntaa, kalaoljykapseleita ja muutenkin terveellistä ruokaa..
Ja Alko pois!

minullakin oli lapsena sellainen etten pystynyt nielemään kun jotenkin onnistuin aina saamaan ruuan väärään kurkkuun ja sitten pelkäsin että tukehdun.. muistan joskus että äiti joutui buranankin pilkkomaan 10 osaan ja siltikin luulin tukehtuvani.. vaiva meni ohikin jossain vaiheessa ja muistan kun kaverini sanoin kerran että: "sä et enää pelkää tukehtuvasi" ja samantien jotain siinä syödessäni "meinasin tukehtua". Vanhemmat ihmiset luulivat että teen sen tahallani ja näyttelen.. yksi kaverini äiti sanoin joskus että kitarisat pitäisi leikata ja arvaa kuinka pelotti, enkä enään "tukehtuessani" juossut siitä jollekkin kertomaan.

oletteko AIVAN varmoja, ettei teille ole tehty lapsuudessa seksuaalista väkivaltaa?
Mulla selvisi psykoterapiassa ja oli karmee tieto, mutta yli siitä mentiin tuen avulla.

Joku neuvoi unohtamaan menneet. Mä taas ehdottomasti neuvon katsomaan menneeseen. Sieltä syy usein löytyy??

Kuvitelkaa, pieni lapsi nielee, pitää suussaan jotain hyvin epämiellyttävää ja alkaa pelätä nielemistä....
Mä oksentelin lisäksi ja sen kautta totuus tuli esiin.

Miettikää, puhukaa ajatuksesta psykologinne kanssa. Hän voi ohjata tarvittaessa hyvään ja toimivaan psykoterapiaan.

tutkimusten mukaan jopa kolmanneksella ihmisistä saattaa olla (liukuva) palleatyrä. Nielemisongelman aiheuttaa silloin vatsalaukun happaman nesteen nousu ruokatorveen, sillä happo ärsyttää ruokatorvea ja saattaa myös aiheuttaa sen pinnassa muutoksia.

Minulla oli sama ongelma nielemisen kanssa enkä olisi ikinä voinut kuvitella kärsiväni palletyrästä. Närästystäkään ei esiintynyt. Meilahden röntgenillä sairautta ei onnistuttu diagnosoimaan, mutta jo parin päivän kuluttua hienommilla laitteilla tehty röntgen tähystys Tarton yliopistollisessa sairaalassa osoitti selkeästi oireiden syyn.

Lääkkeeksi omepratsolia ja jo viikon kuluttua tilanne oli huomattavasti parempi ja parin viikon kuluttua ruokailu ihan normaalia.

Jos ette Suomesta saa diagnoosia tai ainoa diagnoosi on stressi, menkää ihmeessä vaikka Ruotsiin lääkäriin.

(Käytännön neuvona: yritä välttää happamia ruokia - happamat, etikkapohjaiset salaatinkastikkeet, tuorepuristettu appelsiinimehu yms. pahentavat tilannetta. Maitotuotteet tietenkin ok.)

Minulla oli kanssa nielemisongelmia, ruokaa niellessä se tuntui väkisinkin menevän väärään kurkkuun, meinasi niinsanotusti tukehtua ruokaan. Ja joskus vain poltti ruokatorvea.
Aikansa kun tutkittiin, vahingossa huomattiin että sain jostain arseniittia, eli kyllästysainetta.
Se on lievä myrkky mutta aiheuttaa tällasta. Mistä se tuli ei ole tietoa, kysymyshän oli vuosien vaivasta.
Vaivasta pääsi eroon syömällä erityisesti seleeniä, lisäsin siihen muutkin vitämiinit ja hivenaineet ja kaikki mitkä poistaa kehon myrkkyjä.
Ja sillä tiellä ollaan jatkettu, ja vaiva on poissa.
Myrkyn lähdettä ei vain ole löytynyt?

Yli kymmenen vuotta sitten tuli ensi oireet nilemisvaikeuksista. Minulla oli ollut jännitys ja ahdistuneisuus oireita jo pidempään sekä masentuneisuutta. Lääkitykseksi sain Efexor 75mg ja vaiva alkoi helpottaa, mutta on palannut hitaasti aina lääkityksen lopettamisen jälkeen. En siis ole päässyt siitä kokonaan eroon, mutta tiedän mistä se johtuu. Oire kuuluu ylestyneeseen ahdistuneisuus oireestoon ja on hoidettavissa.

Itsellä samanlaisia ongelmia välillä ja ne liittyvät paniikkihäiriöön.

Oli aikoinaan aivan samanlaista vaivaa, kuristava tunne kurkussa.
Huomasin kahvin ja/tai unenpuutteen pahentavan asiaa.
Sattumalta nappasin tutulta 2 kpl 20mg Tenox-tablettia.
Vaiva katosi useaksi päiväksi, silloin hoksasin sen olleen puhtaasti psyykkistä.
Myöhemmin keskustelin asiasta lääkärin kanssa ja sain 3 kk:n kuurin
Cipramilia. Vaiva katosi lopullisesti ja on pysynyt poissa jo 7 vuotta.
Ainut haittavaikutus jonka huomasin oli se, etten saanut orgasmia
kahteen viikkoon kuurin aloittamisesta. Olen 45-vuotias mies.

Huh, tää onkin aika yleinen vaiva,vaik kyllä aatteli ku alkoi oireet et mitä helvettiä tämä on???ja mitem tällee vois reagoida.kyllä oli tuskaa kauan,kauan,joskus yölläkin lääkäriin säntäsi ku luuli et tukehtuu tosiaan omaan kieleensä ja syljen nieleminenkin vaikeaa,tuntui et oikein kouristaa kieltä jne..syöminen oli mahdotonta,seurassa varsinkin ja jopa ihan yksin,nykyisin saan kohtauksia joskus,ei pysty etes lääkettä nielemään,mut luovutan ja aattelen kohta uudestaan,ohi menee,ja on helpottanu tieto ku ahdistuksesta se johtunut ja paniikista jne.yhellä naisystävälläkin sama,kun poikansa kuoli.
oire on hankala ja rajoittava,mutta kai ajaan kanssa hellittää...

heti kun aloin lukea näitä viestejä. :O Äkkiä pois täältä... joo, psykologista ihan selkeästi, menkää hoitoon!

tulennielemiskursseilla.Auttaa varmasti moneen muuhunkin asiaan.

Minulla myös sama ongelma, en tiedä mistä ihmeestä tämä o n tullut mutta en saa ruokaa nielaistua alas! ja jos se olisi menossa en saa nielemisrefleksia silloin juuri toimimaan:( Syömiseen menee kauan ja se on alkanut itseäkkin ärsyttään.. mistä tämä voi johtua

Mulla on myös ongelmaa nielemisen kanssa. Tai ongelma on ilman nieleminen eli jatkuvasti tarve nieleskellä. Ongelma korostuu sosiaalisissa tilanteissa ja on varmasti stressiperäistä. Toisaalta ongelma itsessään aiheuttaa lisää tressiä juuri noissa sosiaalisissa tilanteissa vaikka ei lähtökohtaisesti tilannetta muuten jännittäisikään.
Vaiva ollut jo jossain määrin kohta muutaman vuoden. Aika vähän löytyy samanlaisia kokemuksia muilta. Ja lääkäreillekin olen puhunut mutta sellaista vaivaa ei kuulemma tunneta! Stressiin ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon on toki lääkkeitä (SSRI yms) mutta en ole niihin kuitenkaan vielä lähtenyt kun ovat kuitenkin aika vahvoja aineita sivuvaikutuksineen ja vaikuttavat suoraan keskushermostoon. Kuntoliikunnan olen kuitenkin huomannut vaikuttavan positiivisesti vaikkei itse oiretta poistakaan.

Muilla samanlaista ongelmaa jatkuvan liikanielemisen kanssa?? Kuulisin mielelläni kokemuksia!

Minulla ei ole mitään vaikeutta niellä ruokaa, mutta nestettä on.. siitä ei meinaa tulla yhtään mitään. Juon niin hitaasti että lasilliseen vettä voi mennä yli tunti ja olen kärsinyt tästä jo lapsesta asti. Silloin meni kerran limsaa väärään kurkkuun ja sain kai fobian siitä. Ja jos koitan juoda nopeasti niin se neste oikeasti menee väärään kurkkuun niin ettei uskalla koittaa :( Mitähän voisin tehdä..

Minulla on myös nielemisongelmia. Ne ovat alkaneet aika vasta. Minulla on stressi vähentynyt, mutta toisaalta minulla on kyllä ahdistuneisuushäiriö, vaikka sitä ei olekaan koskaan diagnisoitu. Minulla on myös hyvin vaikea niellä etenkin nesteitä. Olen vetänyt vettä henkeen joskus aiemmin ja nyt pari kertaa tänä viikonloppuna ja nyt en uskalla juoda mitään. Pelko on pahentunut todella pahaksi. Nyt myös kiinteän syöminen on vaikeaa. En ole nyt syönyt tai juonut juuri mitään pariin päivään. Pelkään, että vedän henkeen. En myöskään ole pystynyt nukkumaan kunnolla. Minulla on aivan kauhea olo sekä fyysisesti että henkisesti, mutta pelkkä syömisen tai juomisen ajatteleminenkin saa aikaan paniikkikohtauksen, en saa henkeä ja alan itkemään hysteerisesti. En voi mennä töihin enkä tavata ketään, jotta en joudu sylmään tai juomaan mitään. Minä uskon, että myös minulla tämä on psykologista. Tiedän, että näin ei voi jatkua, mutta en tiedä mitä tehdä. En kehtaa edes mennä lääkäriin tai kertoa kenellekään, koska tunnen itseni niin tyhmäksi. Haluaisin vain lakata olemasta.

Olen ihan liian nuori tälläiseen. Minulla on nielemisongelma. Välillä helpottaa mutta välillä taas ei. Kummsikin syön mutta se ei ole normaalia, tiedän kyllä mistä tämä johtuu ehkä. Itseä alkaa ärsyttää minkä laisen ongelman on saanut itselleen.

Minulla oli nielemisvaikeuksia joskus 10 vuotiaana , että meinasin joutua sairaalaan,kun en saanut nieltyä mitään. Ja aloin laihtua sairaalloisesti, kun menin aina esim. vessaan sylkemään ruoan pois, koska pelkäsin tukehtuvani siihen. Ja join koko ajan jotain kaupan mustikkakeittoja yms muita että pysyin ylipäätänsä hengissä. Ja hyvä kun pahimpina päivinä sylkeniki pystyin juuri ja juuri nielemään. Aloin silloin jo pyörtyilemään päivällä välillä. Mutta kävin jossain juttelemassa, en muista missä mutta. Nauratti vain koska he päättelivät nielemisongelman johtuvan siitä että minulla oli ikävä isääni, vaikka asia johtui kokonaa yhdestä ranskalaisen perunan palasta jonka vedin henkeen. Mutta asia meni myöhemmin ohi kun uskalsin alkaa nielemään ensin veden kanssa ja sitten normaalisti. ja tajusin kuinka kova nälkä oli, niin vähitellen se meni ohi. siis olen nyt 13 vuotias

Hei! Olen itse 11-vuotias kohta 12v. Minua pelottaa ruuan nieleminen tai tukehtuminen minulla on muka omasta mielestäni niin hirveästi limaa kurkussa että tuntuu että ruoka jää kiinni kurkkuun onko tähän mitään apua sillä en jaksa tätä vaivaa enään kotona ei sinäänsä ole tätä pelkoa mutta kun on vaikka kouluss aniin pelkää tukehtuvansa. ONko normaalia ? :'(

Huh! Mikä helpotus luulin jo että mulla on nielemisvaikeuksia, mutta onneks ei ollu. Mulla on vaan limaa poskionteloissa. Auttoko??

Itselläni alkoi ravinnon nielemisongelmat joskus 10-vuotiaana, tai jotain sellaista. Söin appelsiinin palasta suussani ja samaan aikaan juoksin sekä yritin puhua innoissani jotain. Seurauksena pieni pala appelsiinin sellaista liuskaista osaa meni jonnekin "väärään kurkkuun".

Ongelmana oli, että keuhkot olivat juuri silloin tyhjät, niin en pystynyt köhimään. Happi tuntui loppuvan ja lopulta isä neuvoi laittamaan sormet kurkkuun ja tuskaisten hetkien jälkeen hengitys lopulta aukesi.

Tästä episodista oli seuraus, että itselleni tuli pelko niellä ruokaa, varsinkin ruoka-aineita, jotka vähänkin muistuttivat appelsiinia rakenteeltaan. Aluksi en syönyt juuri yhtään mitään. Pelkäsin lähes kaikkea ruokaa. Hapankorppua suostuin syömään, kun sen pystyi jauhamaan suussa hyvin pieneksi moskaksi ja jogurttia. Sekä mm. jonkin verran perunaa, yms, jota oli helppo jauhaa suussa. Nämäkin kuitenkin tuli mukaan ravintoon vasta pikkuhiljaa.

Tätä jatkui pitkään. Vanhemmat ihmettelivät ja olivat huolestuneita, miksen syö kunnolla. Lääkäriinkin melkein mentiin, mutta kieltäydyin, en tiedä miksi. En vain ymmärtänyt tilannetta.

Lihaa/kalaa en pystynyt syömään ollenkaan, hyvin valikoidusti hedelmiä ja kasviksiakin. Salaattien syöminenkin kauheaa tuskaa. Kun muut söivät lautasensa tyhjäksi 10 minuutissa, itselläni meni ainakin 30-40 minuuttia, ja silloinkin monesti vain luovutin kesken, koska esim. koulussa ruokatunti loppui kesken, tai en vain enää jaksanut istua pöydässä hävetti olla aina viimeinen. Monesti oli tuskanhiki yllä syömisen vuoksi. Sainkin myös kuulla, että syön kuin lintu...

Pelkäsin varmaan vuosia joka nielaisulla, että tukehdun ruokaan. Vähitellen aloin ymmärtämään itsekin, että pitäisi syödäkin enemmän. Joten pakotin itseäni syömään enemmän. Edelleen kuitenkin liha, sitrushedelmät, yms sitkeät/pitkäsyiset ruoka-aineet olivat mahdottomia syödä.

Pikku hiljaa...

Nykyään olen yli 30v ja pystyn nyt syömään hyvin kypsennettyä lihaa, sekä jauhelihaa, mandariineja (joskus). Kalaa välttelen ruotojen vuoksi. Appelsiinit ja sitkeät lihat saavat pahaa kakomista aikaiseksi. Tuntuvat, etteivät millään mene alas. Välttelen niitä edelleen. Appelsiinien kanssa käytän kiertotietä, vedän ne tehosekoittimella juomaksi. Helpottaa melko paljon, kunhan jaksan tarpeeksi kauan sekoitella. Lehtisalaattiakin pystyn syömään nykyään melko hyvin, välillä sekin aiheuttaa kakomista. Samoin muutkin salaatit ovat ok.

Ruokailuvauhtikin on nyt välillä jopa todella nopeaa, kunhan ei tarvitse sekoittaa esim. salaatteja helposti syötävään ruokaan, tai esim herneitä perunamuusiin. Tälläiset yhdistelmät aiheuttavat ruokalupelkoa, pelkään, että esim herne menee kokonaisena alas kurkkuun. Kasvikset ja muu liha kuin jauheliha hidastavat kuitenkin jonkin verran edelleen syömistä. Kasvikset pyrin syömään vasta muun ruoan jälkeen eriksensä.

Myös tablettien nielemiseen tuli lähes täysi stoppi sieltä noin 10-vuotiaasta lähtien. Aina joskus yrittänyt, kuten mielialalääkkeiden kanssa, mutta olen päätynyt aina lopulta jauhamaan/pureskelemaan tabletit. Ne jostain syystä tuntuvat jäävän kurkkuun jumiin. Oletan, että en uskalla nielaista oikealla tavalla, vaan nielaisuhetkellä on jotain jännitystä kurkussa, jolloin tabletit jäävät jonnekin jumiin.

Huvittavaa, kun mielenterveydenhoidossa ollessani psykologi ei uskonut, että mulla olisi niin kaukaa johtuvia syömisongelmia. No mitäpä siitä. Ei siihen ainakaan mielialalääkkeet auttaneet, vaikka söin niitä mm. masennukseen ja pakko-oireisiin.

Olen kuitenkin myös havainnut, että ilmeisesti pelko ei ole ollut koko ongelma, vaan itselläni on ollut myös jotain ongelmaa vatsahappojen ja limakalvojen kanssa, varsinkin aikuisiällä.

Hyvin usein on tainnut olla jotenkin oudosti epänormaalia sylkeä (vetistä)/kuivat limakalvot. Kun nämä ovat olleet kunnossa, myös nieleminenkin on ollut helpompaa.

Mutta on tämä vain tuskaisa taival ollut. Nykyiset ongelmat ovat enää hyvin pieniä verrattuna mitkä olivat lähtöasetelmat. En enää stressaile juurikaan ravinnon kanssa, vaan olen hyväksynyt ongelmani ja toimin sen mukaan sitten.

Jaksamisia muille! :)

Olen edistynyt aika hyvin nielemisessä.
Nyt jo toinen kuukausi menossa nielemispelon alkamisen jälkeen.
Nielemispelkoni siis kehittyi marraskuussa ja oli pahimmillaan niin paha, etten uskaltanut syödä mitään.
Tuolloin luulin syyksi fyysistä syytä, joka pahensi nielemispelkoa entisestään.
Psykiatrian klinikalla arveltiin syyn olevan puhtaasti psyykkisen.
Kehoitettiin siirtämään ajatuksia pois itse syömisestä.
Olen nyt harjoitellut sitä ja kerta kerran jälkeen on mennyt paremmin.
Olen uskaltanut syödä jo lihaa, salaattia ja ruisleipääkin.
Mutta en edelleenkään saa ajatuksia kokonaan pois itse nielemisestä.
Voinko päästä enää koskaan eroon siitä? Onko minun nyt vain tyydyttävä siihen, että en voi syödä enää yhtä nopeesti kuin ennen.
Aamulla syömistahtini on melkein normaali. Päivällä jo selkeästi hitaampaa kuin muilla, koska silloin ajatukseni karkaa helpommin taas itse nielemiseen.
Illalla syöminen on kaikista hitainta.
Minun syyni on siis selkeästi pelkästään psyykkinen. Illalla ajatukseni vaipuvat helpommin nielemiseen, mitä aamulla.
Äsken onnistuin syömään ruisleivän puolikkaan tosi nopeesti, kun en hoksannut ajatella nielemistä. Toisen puolikkaan kohdalla ajatukset palasivat takaisin nielemiseen ja se meni sitten selkeesti hitaammin.

Miten pääsen kokonaan eroon nielemisen miettimisestä. Kuinka saan itteni vakuuttuneeksi siitä, että nielu toimii ihan varmasti ja osaisin keskittyä nielemisen sijasta ruoasta nauttimiseen? Onko kukaan muu joskus kärsinyt nielemispeloista ja päässyt siitä kokonaan eroon?
Vieläpä niin, että pelko ei tule takaisin, vaikka muistelis mennyttä nielemispelkoa.

Pakko sano että ihan kuin omaa tekstiä lukisin. Itselleni kehittyi tämä ongelma viikko sitten. Aluksi syöminen vain hidastui, mutta se alkoi pahentua... Syy tähän on luultavasti se että meinasin tukehtua rae-sokeriin. Itse olen 12v tyttö ja äiti sanoo että pitäisi vain miettiä sitä mutta teijän tekstien perusteella en tiedä onko se viisasta... Haluaisin kuitenkin nopeasti eroon tästä... Minulle suurimmat ongelmat on liha, oma sylki, ruisleipä. Tiedän että pitäisi syödä mutta ruoka ei vain mene alas...

Jotenkin olen todella helpottunut, että muillakin on näitä oireita! Luulin olevani ainoa. Minulla oli jo pienenä nielemisongelmia, mutta ne unohtuivat pitkäksikin aikaa ja tulivat taas ammattikoulussa takaisin.
Uskalsin vasta nyt etsiä netistä tästä tietoa, vaikka vaiva on ollut jo monta vuotta. jotenkin tuntui että jos kirjoitan tästä, niin siittä tulee totta.

Viime yönä heräsin sängystä polviltani siihen, etten saanut henkeä. Haukoin henkeä todella kauan ja ehdin jo ajatella, että nyt kuolen, kunnes rupesin yskimään mahahappoja lattialle. Se oli elämäni hirvein herätys ja voitte uskoa että näin ihmiselle, joka pelkää tukehtumista kaikkein eniten, se oli kamala kokemus!

Mullakin on aika ajoin nielemisongelmia. Tällä hetkellä pelottaa niin kiinteän ruoan kuin nesteen nieleminen. Saan kyllä nielaistua, mutta tuntuu että jäävät kurkkuun kiinni. Mulla tosin on refluksitauti mikä osaltaan varmaan pahentaa tilannetta. Lisäksi mulla on nyt paljon sydämen lisälyöntejä, ja jostain syystä tuntuu todella tukalalta nielaista samaan aikaan kun muljahtaa. Ja vielä kolmaskin juttu, nimittäin kireät niska-hartialihakset, jotka myös voivat hankaloittaa nielemistä.

Mulla auttaa se kun kuuntelen vaikka musiikkia syödessä tai luen lehteä, niin etten kiinnitä huomiota syömiseen. Ja yritän olla jännittämättä kurkunpään lihaksia.

En pysty nielemään kunnolla. Koulussa en pysty nielemään ollenkaan mutta kotona jonkin verran. Koitan nieleskellä kokoajan ja kurkku kuivaa. Miten saan tän loppumaan ??

Tyypillinen paniikkihäiriön oire.

Myös jotkin lääkkeet kuten Ketipinor aiheuttavat tuota joillekin. En tiedä miksi tuota moskaa määrätään ihmisille jopa unettomuuteen. Kiitos lääkelaitoksen rahastusmonopolin.

Ainoa apu tuohon on bentsodiatsepiinit, vaikkapa klonatsepaami, tai alpratsolaami varovaisen pienillä annoksilla. Niitä ei vaan tahdo saada oikein millään nykyisen nihilisti toiminnan takia. Minulla on oma ketju paniikistani ja sos. phobiasta "kun bentsot lopetettiin" ja minulla myös tuohon paniikkii kuului tuo, että en pystynyt nielemään. Hauskinta hommassa alkoi olla se, että paniikki oli 24/7. Benzos saved me. No addiction, vaikka tietämättömät huutaa aina noist, et sä tuut riippuvaiseks ja toleranssit nousee. Ei ne nouse jos et ite ala syömään yli ohjeen. Esim Rivatril 1-2mg päiväs ei todellakaan ole paha annos.

Sit semmonen homma, et masareist ja neurolepteist tulee kanssa viekkarit, mut ne o hienosti laitettu pakkausselosteeseen nimellä "lopetusoireet". Eli vierotusoireet kaunistetulla nimellä.

TUlen tuskin vilkaisemaan enää tätä ketjua, mutta minun puolestani saatte spammia viestini alle niin paljon bentsovastaista informaatiota, kun vaan halautte.

Ai niinjoo. Jos sul käy hyvä tuuri rauhoittavien suhteen ja haluat oikeasti avun, niin lopeta alkoholin käyttö kokonaan, jos sitä käytät.

Ittellä tuli nielemisongelmat paniikkihäiriö lääkityksen lopettamisen jälkeen,pelottavaa välillä kun yht äkkiä kurkku kuiva ja ei saa nieltyä ollenkaan,ja sitten onkin valmis paniikkikohtaus päällä.Ahdistuneisuus/paniikkihäiriöön yhteyttä monesti tällä on

Minulla ihan ssama ongelma. Alkoi siitä, kun vetäisin makaroonia henkeen. Muistan kun pelkäsin tukehtuvan siihen. Apua. Tapahtui ihan vasta. Ja olen 11 vuotias

Niin tutun kuuloisia tarinoita!! Tänne vanhaan ketjuun sitä eksyin, kun rupesin selvittelemään mistä hakea mielenterveyspalveluja tämmöiseen nielemispelkoon. Tämä rajoittaa elämää niin paljon!!! Jo lapsuudesta asti ollut tätä vaihdellen, nyt taas vuoden erittäin pahana ja en jaksa enää joten päätin että haen apua. Mutta tämä keskustelu ainakin toi vertaistukea eikä tunnu enää niin kamalalta kun tiedän että en ole varmasti yksin tämän asian kanssa. Itsellänikin lapsuudessa kokemus tukehtumisesta ja myös aikuis iällä, joten todennäköisesti näistä saanut alkunsa koko pelko. Saan paniikkikohtauksia syömistilanteissa jos vähääkään tunnen kurkkuani hipaisevan joku kiinteämpi ruuan palanen. Huh oon aivan loppu tämän pelon kanssa. En kykene miettimään enää juuri mitään kuin ahdistusta ja pelkoa tästä. Voikun voisin olla niinkuin moni muu, nauttia ruuasta ja elämästä eikä pelätä.

Minulla oli sama vika noin viisi vuotta (2014-2019). Aloin ajatella nielemistä ja pelkohan siitä kehittyi. Erityisesti kuivien ruokien syöminen oli todella työlästä (kun sylkeä ei erittynyt jännittämisen vuoksi) ja paino tippui toistakymmentä kiloa.

Pelko lähti sillä, että pidin itseni kiireisenä ja hankin muita pelon/jännityksen aiheita (esim. viime kesä oli minulle todella stressaavaa aikaa). Vähitellen nieleminen unohtui ja nyt pystyn syömään ruokaa jo lähes normaalisti.

Kannattaa tiedostaa, ettei ruokaan voi tukehtua, ellei vetäise henkeä samaan aikaan tai tunge liian paljon ruokaa suuhun/nieluun kerralla.

T. kolmekymppinen mies

Aika kauan aikaa tästä kommentista mutta kiitoksia neuvoista :) itsellä on sama ongelma ja on myös sellainen että vanhemmille tapahtuisi jotain :( mutta yritän päästä eroon

Homeopaatille siitä

Mulla on nyt aika sama paitsi ettei oo ongelmii hirvee mut tuntuu et kurkus ois jotain ja pelottaa just tukehtuminen ainaku ajattelen sitä mut koulussa sit se häipyy ja muutenki jos puhun jollekki tai teen jotai josta tykkään. Se tukehtumisen pelko on tullu siit ku näin animaation huom animaatio jos joku tukehutettii juustoon olisinkohan ollu vähä yli 10 mut en semmosta kyl syö mut itel on jääny pari kertaa kurkkuun mut onneks oon saanu aina pois

Oon siis kohta 15

HEI KAIKILLE! Tiedän, että vanha aloitus, mutta minua kiinnostaisi tietää mitä teille nyt kuuluu? Miten olette eläneet tämän vaivan kanssa? Toivottavasti edes joku huomaa tämän.

Itse meinasin tukehtua perunaan ja seuraavana päivänä söin kyllä mutta pelko tukehtumiseen on kokoajan läsnä ja alkaa ahdistamaan.

Mulla menee ruisleivän kanssa hampaista muru kerrallaan. Yöllä lähtiessä ois kiva hengittää kyllä. Saa nähdä jos ei oo kovin syvässä unessa.

Kannattaa käydä neurologilla nielemisvaikeuksia kanssa , joskus on niinkin ettei kaikki riipu stressistä.
Muutamat neutårologiset sairaudet ilmenevät juuri nielemisvaikeutena .
Ja josvielä ilmenee väärin nielemistä joka aiheuttaa yskimiset niin kannattaa tarkistaa asia.

Siis olen 11-vuotias tyttö ja minulla on ollut tuo sama ongelma viime talvena... Söin päivällisen varmaan 2 tunnissa... Tiesin että se on sairasta muiden mielestä, mutta jostain ihmeen syystä minulle tuli ajatus, että voin tukehtua?! Jonkin ajan kuluttua se meni ohi, kun vain yritin ja yritin onnistua voittamaan pelkoni. Kun palasin joululoman jälkeen kouluun, sain kavereista sellaista tukea, että uskalsin suht normaalisti syödä. Anteeksi kun vähän ryövään aloittajan aloituksen, mutta voisiko joku selittää mitä tämä on? Tai että mistä tämä sai alkunsa?! Olisin hyvin kiitollinen!

Ymmärrän tilanteen

Hello.
Sen verran ajattelin jakaa, että mulla tapahtui jokin muutos kurkussa tms.
Ja sitten esim. Karkit alkoivat juuttua kurkkuun..
Sairastuin kyllä skitsofreniaan, jonka jälkeen oireet alkoivat.
Pitkän ajan kuluttua tunsin kurkussani oudon tunteen ja sen jälkeen nieleminen hieman parantui.
Kaverini kysyi minulta että onko mulla jokin anti-psykootti-lääkitys, koska ääneni kuulostaa kuulemma siltä kuin joku vähän kuristaisi mua. Heh.

hjmgb

Olen kehittänyt tämän ongelman parin viimi vuoden aikana, yli neljäkymppisenä. Se rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä todella paljon, ettei voi mennä ravintolaan. Yksinollessa vaiva on läsnä mutta niin paljon lievempi ettei ongelmaa ole, mutta muiden kanssa syödessä en enää pysty syömään oikein millään. Hiki vaan tippuu kun pelkään joka hetki tukehtuvani. Jännitän nielemistä valtavasti, jok akerta olen varma siitä että tukehdun näytöstyyliin, ja nieleminen vaatii oudon päänliikkeenkin. Olen huomannut esim muusin olevan helpoimmasta päästä syödä. En voi enää mennä ravintolaan. Jouduin koulutuspäivän ohessa tällä viikolla syömään ruokalassa, ja se oli ihan valtava katastrofi. Syöminen julkisella paikalla loppui nyt kokonaan. Todella surullista, koska ainoa sosiaalinen yhteyteni ystäviin oli käydä joskus syömässä.