Raamatusta ja raamattunäkemyksistä
Tavoitteena on auttaa ymmärtämään Raamattua historiallisella tavalla ja päästä vapautumaan varsinkin lakihenkisestä, elämänkielteisestä ja naiivin literalistisesta fundamentalistisesta uskonnollisuudesta sekä esitellä eräitä tieteellisen raamatuntutkimuksen yleisesti hyväksyttyjä ja vakavasti otettavia tutkimustuloksia. Toisaalta mitään yhtä yhteistä ainoaa "oikeaa" kristinuskoa ei ole historiallisesti koskaan ollutkaan, ei edes alkukirkon aikana, mistä UT itse antaa selvän todistuksen. On ollut alusta asti vain joukko keskenään kilpailevia ja kiisteleviä kristinuskon tulkintoja, joille yhteistä on ollut lähinnä vain tunnustautuminen ristiinnaulittuun ja - uskon mukaan - ylösnousseeseen Jeesukseen. Kristillinen usko perustuu (ainakin melko todennäköisesti ja ainakin joiltain osin) joihinkin historiallisiin tapahtumiin - vaikka siitä ei mitään varmuutta olekaan. Näitä historiallisia tapahtumia (sekä sitä ovatko ne ylipäätään historiallisia, tietyn epävarmuuden puitteissa) voidaan huoletta tutkia vapaasti ja myös itsekriittisesti oman uskon perusteita kohtaan tarvitsematta jäädä lukemaan Raamattua jonkin myöhemmän kirkollisen dogmaattisen tradition lävitse.
Esittelen asiallisen historiallisen raamatuntutkimukseen perustuvia vakavasti otettavia, pätevästi perusteltuja sekä luontevia selityksiä ja tulkintoja raamatunselitysopillisista (eksegeettisistä) kysymyksistä. Lukijoillani voi olla toisenlaisia, perusteltavissa olevia tulkintoja käsittelemiini aiheisiin ja se on oikein ja luonnollista - kun vaan tulkinta perustuu päteviin, yleisesti hyväksyttyihin selitysopillisiin tapoihin ymmärtää Raamatun tekstejä.
Jokaisella on oikeus ajattelun vapauden hengessä etsitä tietoa, tutkia, pohtia, kyseenalaistaa ja ajatella itsenäisesti myös uskonnollisia ja teologisia kysymyksiä sillä järjellä, jonka on saanut (uskoopa sen järjen olevan jumaluuden antama vai luonnon lahja) tarvitsematta alistua kenenkään auktoriteetin diktatuuriin (tämä vapaus ei valitettavasti ole yleensä mahdollinen kulttiliikkeissä ja fundamentalistisissa yhteisöissä).
Ei ole mitään "ennakkoasenteetonta" Raamatun ymmärtämistä "sellaisenaan"
Mikä tahansa "sanan" selitys kuitenkaan ei ole pätevä eksegeettisesti jonkin tietyn Raamatun tekstin tulkitsemiseksi. On siten olemassa rajaviiva hyväksyttävien, Raamatun tekstille oikeutta tekevien ja luontevien tulkintojen sekä epäkelpojen tulkintojen välillä (joille tyypillistä on muun muassa piittaamattomuus tekstin kontekstia ja historiallisia puitteita kohtaan). Meillä kaikilla on joka tapauksessa viime kädessä vain tulkintoja, sillä kukaan ei pääse Raamatun tekstiin suoraan, "sellaisenaan niin kuin se on kirjoitettu", vaan kaikki tulkitsevat Raamatun tekstejä omasta psykologis-sosiaalisesta viitekehyksestään ja taustaan käsin, oman psykofyysisen apparaattinsa kautta. Siksi kukaan ei pysty jäännöksettä omaksumaan Raamatun kirjoittajien ajatuksia - jotka ovat tulkintaa, samoin jo Jeesuksen puheiden kääntäminen arameasta koineekreikaksi on tulkintaa - sama Raamatun teksti voi merkitä eri ihmisille niin erilaisia asioita, puhutella niin kovin monenlaisissa elämäntilanteissa.
http://www.kristinusko-raamattu.argumentti.fi/raamatun_tutkimus.php
jatkuu
Tavoitteena on auttaa ymmärtämään Raamattua historiallisella tavalla ja päästä vapautumaan varsinkin lakihenkisestä, elämänkielteisestä ja naiivin literalistisesta fundamentalistisesta uskonnollisuudesta sekä esitellä eräitä tieteellisen raamatuntutkimuksen yleisesti hyväksyttyjä ja vakavasti otettavia tutkimustuloksia. Toisaalta mitään yhtä yhteistä ainoaa "oikeaa" kristinuskoa ei ole historiallisesti koskaan ollutkaan, ei edes alkukirkon aikana, mistä UT itse antaa selvän todistuksen. On ollut alusta asti vain joukko keskenään kilpailevia ja kiisteleviä kristinuskon tulkintoja, joille yhteistä on ollut lähinnä vain tunnustautuminen ristiinnaulittuun ja - uskon mukaan - ylösnousseeseen Jeesukseen. Kristillinen usko perustuu (ainakin melko todennäköisesti ja ainakin joiltain osin) joihinkin historiallisiin tapahtumiin - vaikka siitä ei mitään varmuutta olekaan. Näitä historiallisia tapahtumia (sekä sitä ovatko ne ylipäätään historiallisia, tietyn epävarmuuden puitteissa) voidaan huoletta tutkia vapaasti ja myös itsekriittisesti oman uskon perusteita kohtaan tarvitsematta jäädä lukemaan Raamattua jonkin myöhemmän kirkollisen dogmaattisen tradition lävitse.
Esittelen asiallisen historiallisen raamatuntutkimukseen perustuvia vakavasti otettavia, pätevästi perusteltuja sekä luontevia selityksiä ja tulkintoja raamatunselitysopillisista (eksegeettisistä) kysymyksistä. Lukijoillani voi olla toisenlaisia, perusteltavissa olevia tulkintoja käsittelemiini aiheisiin ja se on oikein ja luonnollista - kun vaan tulkinta perustuu päteviin, yleisesti hyväksyttyihin selitysopillisiin tapoihin ymmärtää Raamatun tekstejä.
Jokaisella on oikeus ajattelun vapauden hengessä etsitä tietoa, tutkia, pohtia, kyseenalaistaa ja ajatella itsenäisesti myös uskonnollisia ja teologisia kysymyksiä sillä järjellä, jonka on saanut (uskoopa sen järjen olevan jumaluuden antama vai luonnon lahja) tarvitsematta alistua kenenkään auktoriteetin diktatuuriin (tämä vapaus ei valitettavasti ole yleensä mahdollinen kulttiliikkeissä ja fundamentalistisissa yhteisöissä).
Ei ole mitään "ennakkoasenteetonta" Raamatun ymmärtämistä "sellaisenaan"
Mikä tahansa "sanan" selitys kuitenkaan ei ole pätevä eksegeettisesti jonkin tietyn Raamatun tekstin tulkitsemiseksi. On siten olemassa rajaviiva hyväksyttävien, Raamatun tekstille oikeutta tekevien ja luontevien tulkintojen sekä epäkelpojen tulkintojen välillä (joille tyypillistä on muun muassa piittaamattomuus tekstin kontekstia ja historiallisia puitteita kohtaan). Meillä kaikilla on joka tapauksessa viime kädessä vain tulkintoja, sillä kukaan ei pääse Raamatun tekstiin suoraan, "sellaisenaan niin kuin se on kirjoitettu", vaan kaikki tulkitsevat Raamatun tekstejä omasta psykologis-sosiaalisesta viitekehyksestään ja taustaan käsin, oman psykofyysisen apparaattinsa kautta. Siksi kukaan ei pysty jäännöksettä omaksumaan Raamatun kirjoittajien ajatuksia - jotka ovat tulkintaa, samoin jo Jeesuksen puheiden kääntäminen arameasta koineekreikaksi on tulkintaa - sama Raamatun teksti voi merkitä eri ihmisille niin erilaisia asioita, puhutella niin kovin monenlaisissa elämäntilanteissa.
http://www.kristinusko-raamattu.argumentti.fi/raamatun_tutkimus.php
jatkuu
Vastaukset 4
Vanhimmat
Fundamentalistisen uskonnollisuuden ongelmallisuus ja epäuskottavuus
Tarkastelen myös fundamentalismin olemusta ja esitän johtopäätöksenäni, että fundamentalismi ja sen "veli" kreationismi ei ole vakavasti otettava vaihtoehto - ei varsinkaan ihmiselle, joka haluaa olla älyllisesti rehellinen ja avoin modernille tiedolle eikä sulkea silmiään ilmeisiltä tosiasioilta ja jäädä kognitiivisen dissonanssin valtaan. Väitän, että fundamentalistinen, äärikonservatiivinen uskonnollisuus on nimenomaan suuri este Raamatun sanoman ymmärtämiselle ja vastaanottamiselle modernille ihmiselle, tänä aikana puhuttelevalla ja merkityksellisellä tavalla. Se Raamatun perimmäinen sanoma, jolla voi olla - niille ainakin, jotka haluavat pitäytyä kristilliseen symbolimaailmaan ja käsitteistöön - arvoa vielä nykyaikanakin itsenäisen, yksilöllisen henkisyyden rakentamisessa voi löytyä riisumalla Raamattu epäoleellisesta mytologisesta aineksesta ja antiikkisesta vanhentuneesta maailmankuvasta epäuskottavine ihmeineen ja henkivoimineen. Tällöin jäljelle jää joukko henkisiä arvoja: armollisuus, rakkaus, vapaus, toivo, ihmisten välinen tasa-arvo ja elämänilo Kristuksessa, joka on metafora (kielikuva) arvoille. Ei ole tarpeen enää kantaa painolastina Raamatun aikasidonnaisia lakeja eikä tosiasioiden vastaista naiivin kirjaimellista pitäytymistä Raamatun alkukertomuksien kirjoitusajankohdan (babylonialais-vaikutteiseen) myyttiseen maailmankuvaan tai myöhemmän kirkollisen perinteen kehittämään dogmatiikkaan.
Raamatun "ristiriitojen" tai "erehdyksien" vähäinen merkitys Raamatun tutkimuksen kannalta
Osa artikkeleistani sivuaa evoluutio vs. kreationismi- kategorian kysymyksiä tärkeällä tavalla, kuten artikkeli Raamatun maailmankuvasta. Teologiset artikkelini eivät ole - sanottakoon se jo tässä yhteydessä - mitään Raamatun "repostelua", vaan haluan näyttää, miten monimuotoinen ja vielä nykyihmistäkin puhutteleva Raamatun sanoma todellisuudessa on, kun Raamattua tutkitaan historiallisesti, eikä käytetä energiaa Raamatun tekstien väkinäiseen harmonisointiin ja Raamatun oletetun erehtymättömyyden todisteluyrityksiin, sillä oletus Raamatun "virhettömyydestä ja ristiriidattomuudesta" on vain dogmaattinen, Raamatun kirjojen kanonisointiprosessiin liittyvä olettamus (alkukirkossa 1. vuosisadalla seurakunnassa syntyneisiin kirjoituksiin kuten evankeliumeihin suhtauduttiin vapaammin).
http://www.kristinusko-raamattu.argumentti.fi/raamatun_tutkimus.php
jatkuu
Vapaa-ajattelijat ovat yhtä fundamentalistisia ja rationalistisia raamattunäkemyksessään kuin uskovaiset fundamentalistit
Toisaalta on myös huomautettava tasapuolisuuden nimissä, että osa skeptikkojen löytämistä ristiriidoista ja muista "ongelmakohdista" Raamatussa on kovin keinotekoisia ja hakemalla haettuja eikä niissä valtavan pitkissä ristiriitalistoissa ole aina edes otettu huomioon tekstien kontekstia. Mutta vastaavasti yhtä keinotekoisia ja epäuskottavia ovat myös fundamentalistiuskovien tekemät "ristiriitojen kumoamiset". Sekä vapaa-ajattelija-ateistit että fundamentalistiuskovaiset ovat saman rationaalisuuden ansassa, asettuen vain toisiin ääripäihin samalla viivalla.
Kun uskallamme nähdä avoimin silmin Raamatun sisällön monimuotoisuuden - tai ristiriitaisuuden toisella sanalla saman asian ilmaistakseni - Raamattu tulee nimen omaan entistä puhuttelevammaksi ja todellisemmaksi. Siitä tulee inhimillisempi ja koskettavampi , toisin kuin jostain jumalallisella automaattikirjoituksella sanellusta laserprintistä. Koska ihmiselämäkin on rosoista ja raadollista sekä sisältää ristiriitoja ja monimuotoisuutta ei pitäisi ihmetellä tai pelätä, että Raamatun kirjoituksissakin on tiettyä rosoisuutta, monimuotoisuutta ja jännitteisyyttä. Raamatun kirjallinen ja henkinen arvo sekä merkitys ei ole sidoksissa sen "virheisiin" tai "ristiriitoihin" (tai niiden puuttumiseen).
Raamatun historiallisen tutkimuksen rajat. Uskon sisältöä ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi
Historiallinen tutkimus ei voi todistaa oikeiksi tai vääräksi esim. Jeesuksen jumaluutta tai ylösnousemusta. Raamatun tieteellinen tutkimus ei voi "todistaa", että jokin kohta Raamatussa on Jumalan sanaa tai myöskään että Raamattu ei olisi Jumalan sanaa. Historiallisen tutkimuksen puitteissa voidaan päätyä täysin hyväksyttävästi kahteen eri johtopäätökseen Raamatun luonteesta:
• todistuksen kategoria: Raamattu on ihmisten todistuksia siitä, miten he ovat Jumalan kokeneet ja Jumalaan uskoneet
• ilmoituksen kategoria: Raamattu on Jumalan sanaa, Jumalan antamaa ilmoitusta itsestään (mutta ei perinteisellä fundamentalistisella tavalla ymmärrettynä, sanainspiraatio-opin mukaisesti, vaan dynaamisesti ja laajasti eli siten että ilmoitus sisältää Raamatun koko monivaiheisen traditionmuodostusprosessin suullisista lähteistä alkaen aina toimitustyöhön, mahdollisiin myöhempiin lisäyksiin ja lopulta tiettyjen kirjoituksien kaanoniksi vahvistamiseen asti).
Raamatun historiallinen ymmärtäminen on välttämätön "esityö" ja perustus ennen kuin aletaan tekemään teologisia johtopäätöksiä eli rakentamaan varsinaista teologiaa Raamatun pohjalle. Raamatun lukemiseksi ja ymmärtämiseksi ei tarvitse sitoutua kristilliseen uskoon ja jonkin tietyn uskonsuunnan tulkintaperinteeseen (opilliseen perimätietoon, jonka kautta ko. suuntauksessa luetaan Raamattua). Avoin ja tutkiva asenne tekstien äärellä riittää, sekä normaalit kirjallisuuden tutkimisen metodit, joiden osalta Raamattu ei tee poikkeusta. On tarpeellista tietää Raamatun tekstien mahdollisimman täsmällinen, alkuperäinen merkitys ja syntytilanne (kenelle sanottu, missä tilanteessa, mihin tilanteeseen, alkutekstin sanojen kieliopillinen tarkka merkitys oman aikansa kontekstissa). Raamattu antaa jokaiselle lukijalle jotakin siitä riippumatta uskooko lukija Raamatun kertomuksien olevan tosia. Raamatun lukeminen kannattaa nykyäänkin siitä riippumatta miten me suhtaudumme Raamatun varsinaiseen uskonnolliseen sanomaan, sillä länsimaisen kulttuurin peruspilarit ovat toisaalta (Välimeren pohjukan monituhatvuotisen henkisen perinnön läpäisemä ja sitä omalla tavallaan heijastava) Raamattu ja toisaalta kreikkalainen sivistysperintö.
http://www.kristinusko-raamattu.argumentti.fi/raamatun_tutkimus.php
jatkuu
Näillä sivuilla tarjotaan asiallista historiallista, eksegeettistä tutkimustietoa Raamatun lukemisen avuksi ja omien pohdintojen herättäjäksi sekä annetaan historiallisesti perusteltuja vastauksia monia Raamatun lukijoita kiinnostaviin kysymyksiin, kuten lopun ajat ja saatanan alkuperä. Fundamentalismin kriittisen analyysin lisäksi esitetään kritiikkiä lakiuskonnollisuutta kohtaan (= adventismi) sekä osoitetaan sen eksegeettinen kestämättömyys (sapatti ja sunnuntain alkuperä, ruokasäännöt).
Arkeologia ja Raamattu: kivet eivät todista Raamatun teologista sisältöä todeksi
Arkeologia liittyy keskeisesti Raamatun kertomuksien tutkimukseen ja raamatullisten tapahtumien, henkilöiden ja paikkojen historiallisuuden selvittämiseen. Mutta konservatiivisillä kristityillä on ollut ja on edelleen taipumus käyttää arkeologiaa hyvin valikoivasti ja vaikeudet siloitellen tai suorastaan ohittaen omien "hengellisten" intressiensä edistämiseen tieteellisyyden kustannuksella. Rehellisempää olisi hyväksyä kaikki arkeologiset löydöt ja tulokset, olkoot ne negatiivisia tai positiivisia oman maailmankatsomuksen kannalta. Raamattu ei ole arkeologiassa ollut enää moniin vuosiin mikään "luotettava kenttäopas" arkeologeille ja "raamatullisen arkeologian" asemasta nykyään puhutaankin mieluummin "Palestiinan arkeologiasta". On totta, että kivet eivät voi valehdella, mutta ne eivät valehtele, sillä ne eivät puhu mitään.
http://www.kristinusko-raamattu.argumentti.fi/raamatun_tutkimus.php
© 2007-2009. Argumentti.fi. Lainattaessa lähde mainittava
=====
5000 merkin raja pilkkoi viestin 3 osaan.
Niin, mitäpä mieltä?
Missään ei sitä "puhtainta" oppia.
Niin, opintuulia on kristinuskon laajassa kentässä monenlaisia, tulkintoja riittää. Jos pyritään löytämään puhtaampaa oppia, niin mielestäni pitäisi silloin keskittyä siihen etenkin, mitä Kristus itse opetti ja teki, ja samoin hänen valitsemansa seuraajat. Jotta saataisiin vielä mahdollisimman autenttista tietoa tästä, meillä pitäisi olla Raamatusta mahdollisimman alkuperäinen versio käytössämme, tai tarkka käännös siitä, ja tietää mitä alkukielisissä teksteissä todella tarkoitettiin.
Ilmeistä on, että Raamatun kääntämisessä on tapahtunut myös jonkin verran käännösvirheitä, vaikka itse sen pääsanoma onkin ymmärrettävissä ja vastaanotettavissa, kun siinä on useita todistajanlausuntoja ja tapahtumien kuvauksia.
Raamatussa on todellakin myös erilaisia kirjallisuuden lajeja ja persoonallisia kirjoittajia, mutta kaikkia heitä on ohjannut sama hengellinen inspiraatio.
Sain sen vaikutelman kirjoituksistasi, että edustat mahdollisesti ns. naturalistista
tieteellistä lähestymistapaa Raamattuun. Olen lukenut jonkin verran Tapio Puolimatkan teosta "Usko, tiede ja Raamattu", jonka olettaisin kiinnostavan sinua kun olet tutkija. Itse en ole, mutta muuten kiinnostunut tekemään vertailuja kristinuskoon liittyen. En kuulu mihinkään kristilliseen seurakuntaan, mutta silti koen olevani ns. uudestisyntynyt uskova.
Kristityn asema on olla opetuslapsi, ja tämä näyttää usein unohtuvan, kun katselee esim. täällä nettikeskusteluissa, miten "oikeaoppisina" monet itseään pitävät.
Tapio Puolimatka Puolimatka on kirjoittanut useita kirjoja ja on siitä mielenkiintoinen tiedemies, että hän on myös uskova kristitty.
Hän puolustaa ns. supranaturalistista raamatunkritiikkiä, jossa lähtökohtaisesti hyväksytään Jumalan olemassaolo, ja se, että hän on ilmaissut itseään Raamatussa. Ateistinen lähtökohta,naturalistinen ennakkoluulo, ei edes hyväksy ajatusta Jumalan olemassaolosta. Sen taustalla vaikuttaa mitä ilmeisimmin valistusajan ajattelu, jossa Jumalan olemassaolon mahdollisuus suljettiin täysin pois, ja ihminen ja hänen järkensä korotettiin kaikkivoipaiseen asemaan. Näin ollen ateisti ei voi hyväksyä esim. sitä, että Jumala voi antaa ennakolta tietoa tulevista tapahtumista. Raamattu on kuitenkin olennaisesti itse itseään todistava. Profeetat ennustavat, ja kaikki ennustukset keskittyvät siihen, että Jumalalla on pelastussuunnitelma, ja hän lähettää Messiaan, Pelastajan, josta profeetoilla on monenlaista yksityiskohtaista tietoa. Jumala tekee lupauksia vuosisadasta toiseen, ja toteuttaa ne. Kaikki kulminoituu Messiaaseen, maailman pelastajaan, joka ilmestyi n. 2000 v. sitten. VT:ssä ennustetaan myös Pyhän Hengen vuodatus, ja näin tapahtui, ja tapahtuu edelleen.
UT:ssa sanotaan, että ihminen ei tullut tuntemaan Jumalaa viisauden avulla, ja siksi hän näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat.
Viisaus, äly, järki ovat hyviä ja hyödyllisiä ominaisuuksia, mutta joskus näyttää siltä että ne eivät riitä siihen, että ihminen todella oppisi tuntemaan Jumalan, uskonnollisuutta kylläkin. UT opettaa ettei mikään "liha kerskaisi", ja Jumalan tuntemus ei siten voi olla vain älykkäimpien etuoikeus. Siksi Jumalan pelastusprojektiin kuului, kuten ennustettiin, Pyhän Hengen vuodatus, kaikkine ihmeineen, jonka ilmiöitä ei tiedekään pysty riittävästi selittämään, tai oikein.
Kristus ei tullut lisäämään "uskonnollisuutta", vaan opettamaan, että ihmisillä tulisi olla interaktiivinen suhde Jumalaan, ja niillä ehdoilla kuin Sanassa sanotaan, eli ihmisen pitäisi myös lähestyä Jumalaa, niin sitten Jumala lähestyy häntä.
Ateistit ovat todellakin myös eräänlaisia uskovia, joilla on joku perusennakkoluulo,
jonka päälle on rakennettu historiassakin erilaisia teorioita, esim. marxismi, jossa Jumala on pyritty "eliminoimaan" kaikin keinoin ja tulokset reaalimaailmassa osoittavat, että juuri tuo Jumalan poisjättäminen oli suuri virhe, joka johti valtaviin historiallisiin tragedioihin.
Ateisti saattaa fiksoitua johonkin järkeisusko-idoliin, esim. Giordano Bruno oli yksi heistä,
hän aikanaan edusti tieteellistä edistystä, mutta samalla hänkin oli taikauskoinen ja erehtyvä. Ateistilla saattaa olla into kieltää Jumala siksi, että hänellä on jotain
negatiivisia kokemuksia uskonnollisista ihmisistä, mutta silti hänellä ei ole välttämättä mitään tietoa Jumalasta, koska omakohtainen suhde Jumalaan ei ole voinut muodostua, jos Jumala yritetään vain saada "mikroskoopin alle", ts. jonkin rajallisen tieteenalan piiriin, eli hänen suhtautumiseensa Jumalaan on ulkokohtainen.
Raamattu opettaa Jumalan ilmoituksena miten Jumalaa tulisi lähestyä ja miten hänet voi tuntea, eli pelisäännöt tulevat Jumalalta itseltään, ja niitä sitten voi itse kukin testata, saadakseen tietää, kuten apostoli sanoi "onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko omiani".