Monelle anetaan moni saa, ei kelletä anoavaa.
Taivaaan lahjat odottavat ottajaa, etkö huoli sitä, kun ilmaiseks saat.
Revitään irti maasta juurineen, joka ei tee hedelmää.
Oletko varma, että sinun työsi on Jumalasta?
tukeudutko Raamatun Sanaan, vai kirjallisuuteen outoon?
Mieti mikä on todempi, Sanaakin aidompi?
Itketkö sinä edessä Herran, tunnetko syylisyyttä? Ei turhaan ole kyyneleet nää, ne vain puhdistaa.
Viime kerrasta onko jo kauvan, kun kävit lähimpää katsomassa? Kuulosttelitko puhelimella, kuinka siellä jaksellaan.
Miksi jätit hänet , kun aloitit työn, kastelijaa hän tarvitsee Pyhän Sanan Herran.
Mietippä tätä, oliko sinulla aatoksia omia, kun luit Raamattua oliko tämä paljastusta syvintä Herran, opeta sitä muillekin jaa opetus eteenpäin, siitä sulle palkka kertyy.
Tänään on niin vähän heitä, Sanan tukitsijoita siksi siitä kerro heille Sanan nälkä on kova, opetus on heillä, jotka koun kävi syviä vesiä polskutteli.
Armas on se, joka työtä tekee, vaivan palkas saa hyvän mielen.
Arvaatko avataaarre arkun, Sanan salaisen pyörittele sanoja niitä, toden sieltä kohta löydät, sielun syvimmän avimen.
Ilmestys kirja ei avaudu aina, siinä on salaisus syvä.
Enkelit avat avaajana lopun ajan kirjelmissä.
Uutta tietoa avattaan, oletko huomannut sen, moni tieto taito on saanut kirkastuksen.
Eikö olekkin uutta se, että Paavali löysi kirkastuksen Sana kautta avaan sitä, joka on pimennossa monilta.
Ei Paavali ollut mikä tahansa,vaan Kristuksen suu ja aarre aitta.
Paavalin kautta avattiin Hengen lahjat monet, et varmaan arvaa, miten moet lahjat on ottajalle, joka pyytää antajalta.
Miksi sinä arkailet ottaa, Sana kirkastusta taivaasta?
Paavali opettaja oiva, ei hän täydellinen ollut, siksi on mone opit väärin sieltä tulkittu, sana sieltä toisen täältä, siitä alkanut on vääryys oppi, sille pitäis tulla toppi.
Matka mies maan etkö, jo käsitä ei ulkoinen ihminen mitään merkitse?
Sisäinen ihminen pysähdy Sanan ääreen, mieti milä tavalla voit siäistä ihmistä ruokkia?
Uupunutko olet työn ääressä miettimään minne johtaa ahneus rahan jäljessä juoksennella.
Mietitkö koskaan, mikä on tärkeintä rakentaako tätä maallista, vai jotain pysyvää?
Tee ratkaisu pysyvästä jo tänään, ehkä huominna on, jo myöhäistä.
Matkalla tulevaan rauhaan, on oikea ratkaisu kasvusta oikesta,Ramatun Sanasta kirkstuu sulle, kera Pyhän Hengen.
Ethän unohda sitä, ei kasvua ilman hedelmää, hedelmistä puu tunnetaan.
Pavali Sanassa opettaa, oikomaan käsitykset väärät, eväitä antamaan oikeita, sillä ajatus väärä saa aikaan paljon pahaa väärät ajatukset, tuo eteen Herran Hän anteeks antaa ja uutta antaa ajateltavaa.
Paavali käytti muotoa tätä, nainen vaijeetkoon edessä seurakunnan.
Siksi miehille jäi epäkunnioitus naisia kohtaan.
Pidä Sanassa tässä, tänään ovat naiset nostetu opettamaan.
Moni heistä on nöyryydessä käynyt.
Miehet mont ovat veltoiksi käyneet Hengen tiellä, eivät he uskalla ääntänsä nostaa ja julistaa.
Usko on Pyhä lahja älä turhuuteen käytä sitä, parantaja lahja monelle annetttin, osaako käyttäjä käytää oikein?
Miksi uskotaan itsessä olevan voima tämä, itselle Kunnia otetaa.
Ei Kunnia itselle kuulu, vaan lahjan antajalle, itse et mitään voi. Rukoile Isä Meidän ja taivaasta terveys anetaan, jos on Herran aika.
Toinen valta käytää lahjaa samaa, ottaa käytöön voimavarat ei tapahdu mitään pysyvää, hetki vaan ja jälleen palajat samaan vaivaan.
Siinä opetusta sulle, joka halajat lajoja käyttää tarkaile itsäs, oletko itsesi kanssa vai Herran oman?
Mieti niitä lajoja somia, ei itsekeskeisyys ja morkkaus auta, sillon on toinen osapuoli asialla aina, jos suu ei Kunniaa Herralle anna.
Muutako pyydät iloa voimaa, erottakses Hengen Pyhän,
Pysyviä on ilon tuneet, vapautta ei kenkään riistä, niistä sulle on avaran paikan tuistus, kunnet enää tuijottele pikku tarkasti tutkaile, näet vain synnit omat, etkä toisia vain tuijottele.
Matka taivastietä on ristin kantoa, itseä omaa kieltäen ja lähimäistä vain auttaen.
Matkaa tätä vain laulellen iloisesti vihellelen, uskossa syvässä voi vain Herran Rauhassa olla, niinkun nalli kalliolla.
Monesti luullaan, tien taivaisen olevan haudan vakavan asian, eikä uskaleta huumoria laskea olenkkaan.
Kuka senkin opetti noin, ihminen oppeinensa, käy ojasta allikkoon.
Pyhää huumoria suustasi anna tulla nauraen iloisesti, silloin kylvät paljon ja kastella saat pian.
Iäisyys aittaan niitetään vilja, ei siinä oo muuta, kuin nisua vain.
Taivaaan lahjat odottavat ottajaa, etkö huoli sitä, kun ilmaiseks saat.
Revitään irti maasta juurineen, joka ei tee hedelmää.
Oletko varma, että sinun työsi on Jumalasta?
tukeudutko Raamatun Sanaan, vai kirjallisuuteen outoon?
Mieti mikä on todempi, Sanaakin aidompi?
Itketkö sinä edessä Herran, tunnetko syylisyyttä? Ei turhaan ole kyyneleet nää, ne vain puhdistaa.
Viime kerrasta onko jo kauvan, kun kävit lähimpää katsomassa? Kuulosttelitko puhelimella, kuinka siellä jaksellaan.
Miksi jätit hänet , kun aloitit työn, kastelijaa hän tarvitsee Pyhän Sanan Herran.
Mietippä tätä, oliko sinulla aatoksia omia, kun luit Raamattua oliko tämä paljastusta syvintä Herran, opeta sitä muillekin jaa opetus eteenpäin, siitä sulle palkka kertyy.
Tänään on niin vähän heitä, Sanan tukitsijoita siksi siitä kerro heille Sanan nälkä on kova, opetus on heillä, jotka koun kävi syviä vesiä polskutteli.
Armas on se, joka työtä tekee, vaivan palkas saa hyvän mielen.
Arvaatko avataaarre arkun, Sanan salaisen pyörittele sanoja niitä, toden sieltä kohta löydät, sielun syvimmän avimen.
Ilmestys kirja ei avaudu aina, siinä on salaisus syvä.
Enkelit avat avaajana lopun ajan kirjelmissä.
Uutta tietoa avattaan, oletko huomannut sen, moni tieto taito on saanut kirkastuksen.
Eikö olekkin uutta se, että Paavali löysi kirkastuksen Sana kautta avaan sitä, joka on pimennossa monilta.
Ei Paavali ollut mikä tahansa,vaan Kristuksen suu ja aarre aitta.
Paavalin kautta avattiin Hengen lahjat monet, et varmaan arvaa, miten moet lahjat on ottajalle, joka pyytää antajalta.
Miksi sinä arkailet ottaa, Sana kirkastusta taivaasta?
Paavali opettaja oiva, ei hän täydellinen ollut, siksi on mone opit väärin sieltä tulkittu, sana sieltä toisen täältä, siitä alkanut on vääryys oppi, sille pitäis tulla toppi.
Matka mies maan etkö, jo käsitä ei ulkoinen ihminen mitään merkitse?
Sisäinen ihminen pysähdy Sanan ääreen, mieti milä tavalla voit siäistä ihmistä ruokkia?
Uupunutko olet työn ääressä miettimään minne johtaa ahneus rahan jäljessä juoksennella.
Mietitkö koskaan, mikä on tärkeintä rakentaako tätä maallista, vai jotain pysyvää?
Tee ratkaisu pysyvästä jo tänään, ehkä huominna on, jo myöhäistä.
Matkalla tulevaan rauhaan, on oikea ratkaisu kasvusta oikesta,Ramatun Sanasta kirkstuu sulle, kera Pyhän Hengen.
Ethän unohda sitä, ei kasvua ilman hedelmää, hedelmistä puu tunnetaan.
Pavali Sanassa opettaa, oikomaan käsitykset väärät, eväitä antamaan oikeita, sillä ajatus väärä saa aikaan paljon pahaa väärät ajatukset, tuo eteen Herran Hän anteeks antaa ja uutta antaa ajateltavaa.
Paavali käytti muotoa tätä, nainen vaijeetkoon edessä seurakunnan.
Siksi miehille jäi epäkunnioitus naisia kohtaan.
Pidä Sanassa tässä, tänään ovat naiset nostetu opettamaan.
Moni heistä on nöyryydessä käynyt.
Miehet mont ovat veltoiksi käyneet Hengen tiellä, eivät he uskalla ääntänsä nostaa ja julistaa.
Usko on Pyhä lahja älä turhuuteen käytä sitä, parantaja lahja monelle annetttin, osaako käyttäjä käytää oikein?
Miksi uskotaan itsessä olevan voima tämä, itselle Kunnia otetaa.
Ei Kunnia itselle kuulu, vaan lahjan antajalle, itse et mitään voi. Rukoile Isä Meidän ja taivaasta terveys anetaan, jos on Herran aika.
Toinen valta käytää lahjaa samaa, ottaa käytöön voimavarat ei tapahdu mitään pysyvää, hetki vaan ja jälleen palajat samaan vaivaan.
Siinä opetusta sulle, joka halajat lajoja käyttää tarkaile itsäs, oletko itsesi kanssa vai Herran oman?
Mieti niitä lajoja somia, ei itsekeskeisyys ja morkkaus auta, sillon on toinen osapuoli asialla aina, jos suu ei Kunniaa Herralle anna.
Muutako pyydät iloa voimaa, erottakses Hengen Pyhän,
Pysyviä on ilon tuneet, vapautta ei kenkään riistä, niistä sulle on avaran paikan tuistus, kunnet enää tuijottele pikku tarkasti tutkaile, näet vain synnit omat, etkä toisia vain tuijottele.
Matka taivastietä on ristin kantoa, itseä omaa kieltäen ja lähimäistä vain auttaen.
Matkaa tätä vain laulellen iloisesti vihellelen, uskossa syvässä voi vain Herran Rauhassa olla, niinkun nalli kalliolla.
Monesti luullaan, tien taivaisen olevan haudan vakavan asian, eikä uskaleta huumoria laskea olenkkaan.
Kuka senkin opetti noin, ihminen oppeinensa, käy ojasta allikkoon.
Pyhää huumoria suustasi anna tulla nauraen iloisesti, silloin kylvät paljon ja kastella saat pian.
Iäisyys aittaan niitetään vilja, ei siinä oo muuta, kuin nisua vain.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ovat nuo runomuoto-opetukset. Olet tainnut kirjoittaa niitä useamman tänne. Saatko opetuksen välitettäväksi, eli onko vaikuttaja Pyhä Henki?
Olen vajavainen Pyhän Hengen lähetti, saan Sanaa suurta opettaa lukihäiriösttä huolimatta.
Ei Herra lajoja antaessaan, huomanut häiriötä ollenkaan.
Kaikille lahjoja annetaan, armosta vaan ei ansiosta.
Usko on sitä varten, että todistus tulee Herran Pyhästä Hengestä, ja kun antaessaan saa, voin iloita jällen, kun kirjoitan tätä mikäkäpä tässä ois hätä.
meidän vajavaisuuttamme, niin ei täällä olisi montakaan Pyhässä Hengessä välittäjää, olisiko ainuttakaan.
Mikähän se Paavalin pistin siellä lihassa oli?
Itse olen sen ajatellut olevan se paha, mitä hän ei itselleen kyennyt uskostaan huolimatta täysin antamaan anteeksi, eli se kristittyjen vaino. Hänhän palasi siihen kerta toisensa jälkeen, muistellen sitä.
Saatanan olisi ollut helppo ottaa se lihanmuistojen kautta esille kerta toisensa jälkeen ja halventaa sillä Paavalia, tai tavallaan Paavali oli itse se paha itselleen ja muisteli pahoja tekojaan ja ajatteli, että voiko hän olla kelvollinen Jeesukselle, kun on tätä vainonnut, vaikka tunnustikin armoa ja sitä, että hänet on armahdettu.
Kyllä Paavalilla oli myös ruumiillisia vaivoja, sillä joskus hän sanoo olleensa huonossa kunnossa jossakin julistustehtäviä tehdessään niin, että ei se Paavalikaan kerinnyt synnittömäksi ja näin täydelliseksi, mutta hänhän olikin mielistynyt heikkouteen, jotta liha ei vallalle pääse, vaan Kristus saa vallan ja etumaisen sijan.
Varmasti joutunut kärsimään siitä, että hän oli ensi Kristuksen vainoaja.
Kaiken kaikkiaan hän, jos kuka joutui lihaansa kieltämään ja ottamaan ristinsä ja kantamaan sitä.
Raamatussa kuitenkin on kantavana voimana Paavalin kirjeet.
Pyhä Henki oli voimallisena hänessä.
Paavali ei kuitenkaan koskaan vaivankaan alla kieltänyt Jeesuksen nimeä.
Siinäpä oppia kaikille, jotka Paavalia pitävät halpana.
näillä nettipalstoilla paljon, mutta ehkäpä he ovat hiljalleen joutuneet tunnustamaan, että Paavali oli Jeesuksen valjastama opettaja ja erityisen armoitettu.
Ei ole ihme, jos Paavalia syytti toisinaan liha, Jeesus ei sitä tehnyt, mutta muistojen kautta liha, sillä olihan Paavali siinäkin joukossa, jossa Sefanius kivitettiin kuoliaaksi.
Sanonut olevansa synnitön, päin vastoin hän, jos kuka toi esille vilpittömästi syntisyytensä ja opetti siitä.
Monet muut opetukset hän kirkaasti, oli Pyhän Hengen astiana.
On tällekin ajalle tähdellistä ottaa hänestä esimerkkiä.
Hänhän jaksoi rakastaa lähimäistään, joka tämän päivän ihmisissä on monesti kaukana.
Voimmepa nähdä sen, kuinka Kristuksen ympärileikkaus hänen sydämessään on tehnyt työtä.
että Paavali joka opetti siitä, että työmies on palkkansa ansainnut ja käski pitää heistä huolta, joka opettavat Jumalan valtakunnan asioita, ei itse halunnut ottaa vastaan ilmaista huolenpitoa, vaan kertoo tekevänsä käsillä työtä, jotta ei olisi kenellekkään rasitukseksi. Sekin, kun Paavali pani toimeen rahankeräyksiä tehtiin köyhien ja muiden tarvitsevien takia, ei hänen itsensä takia.
En yhtään ihmettele, että Jeesus valitsi juuri tuon Saulin välittämään tänne tietoaan ja sekin, että Jeesus vaihtoi Saul nimen Paavaliin osoittaa sitä, että Jeesus oli antanut Paavalille armosta anteeksi Saulin tekemät synnit ja näin ottanut hänet uuteen elämään ja unohtanut Saulin syntiteot. Paavali ei ollut ennen tekemiensä syntien vanki muuta kuin sen, minä hän lihassaan lankesi niitä muistelemaan.
Jumala tuntee edeltä valittunsa ja tiesi, että Paavali jos kuka on uskollinen ja menee vaikka läpi harmaan kiven Hänen takiaan.