Mihin ihminen mahtuu näiden rikkaiden ja köyhien väliin?
Mitenkä niin rikas ja köyhä?
Totta, rahajärjestelmän ruttoja kaikki ne nimitykset.
Mutta missä se rikas ja köyhä?
Ei missään, miten olematon voi olla olevainen, kaikkihan sen nyt pitäisi tajuta että ihminen on ihminen.
Tuota, meidän pitäisi kyllä yhteen hiileen työntää että voitais jotain rykästäki.
No missä ne rikkaat ja köyhät on?
Ei missään, ei me olla rikkaita tai köyhiä, me ollaan ihmisiä, kai se nyt päivänselvä asia pitäisi olla.
Työtönkö?
Joo.
Miten niin työtön?
Köyhä ja työtön.
Oletko ihminen?
En.
Mikset muka, olethan ihmisrotua?
Yhteiskunta on sanonut mikä olen ja minun pitää vastata siihen kyllä, koska meidäthän on luotu orjiksi.
Vai että lammaslauma, sitäkö sinä olet ajatellut?
Joo, sitäpä hyvinkin. No mitäs muuta sitä ajatteleekaan kuin että koko elämä nykyisessä yhteiskunnassa ollut kuin olisi raiskattu ja heitteille jätetty, eikä ketään johon turvautua tai takertua, ei edes omaan perheeseen.
Miten niin, kai sulla oma perhe on?
Rahan takia ei ole, kaikki pelkkiä lampaita, tunteettomia koneita, jotka eivät toimi järjellä ja viisaudella, enemmänkin yksillä toistavilla komennoilla kuin kone.
Kai ne rakastaa sua?
Ei ne sillain, katsovat laiskaksi ja haukkuvat perästä ja kirjoittelevat tarinoita kylille ja naapureille kuinka heidän perheen ainoa on köyhä ja työtön, eikä sillä ole rahaa edes elättää itseänsä kun sillä ei ole mitään mihin turvautua ja ainoa mitä ne puhuvat että ainoa mihin turvautua on raha.
Et voi olla tosissas, aivan oikeastiko ihminen on tälläinen?
Ei ole, ihmiset vain luulevat että heidän pitää olla tälläisiä ja toistaa samoja riimejä päivästä toiseen kuin ne olisivat jotenkin normaalia. Usein kutsuvatkin sitä normaaliksi joka on töissä ja työtön on se laiskuri jota pitäisi piiskata enemmän että se menisi töihin.
Miten ihminen voi tällä aikakaudella tehdä töitä joita se ei halua tehdä?
Joo, onhan meillä robotekniikka kehittynyt. Usea ruuvaa päivästä toiseen ovia ja ikkunoita, toiset ne neuloo täkkejä sun muita, mutta kaikki lopulta pyörittelee sormia kuin lapsi jolta aivojen tilalle on laitettu ei mitään, vain pelkkä koneista joka toistaa samoja komentoja uudelleen.
Siis ihminen on kone vai?
Joo, se on jokin kone nyt, mutta toki se voisi ajatellakkin jos se vain haluaisi, mutta ihminen haluaa nyt olla vain orja ja sotakoneisto niille jotka haluavat orjuuttaa ja tappaa.
No voihan se niinkin olla mutta oletko varma että kone onkin kone?
Voihan se päältäpäin katsottuna näyttää siltä, mutta ajatuksen alut sykkii mielessä paremmasta yhteiskunnasta, mutta eivät vain aio sitä sanoa ja rykäistä toisillekkin siitä tietoa, koska toistavakomento lähtee aina loppuajattelussa päälle "älä puhu, älä tee mitään, ole vain nyt miten yhteiskunta on sinut opettanut olevan".
Rehellisiksi tuota voisi sanoa, mutta miten itseasiassa joku voi olla epärehellinen itselleenkin?
Sitä se on, epärehellisyyttä, päältäpäin me toisiamme valikoidaan että tämä henkilö on se ja tämä se ja emme uskalla puhua sen jälkeen toisillemme, emmekä yhdistää voimiamme että saisimme paremman yhteiskunnan koska meitä pelottaa muuttua. Ollaan epärehellinen itselleen, eikä totuudesta ole mitään tietoa, vain pelkät samat asiat toistuvat uudelleen ja uudelleen kunnes kaikki makaa kuolleina.
Se on vakava asia että kuollaan, mutta mikä on epärehellisyyttä lyhyesti?
Valehteleminen itselleen asioista, sekä valehteleminen muille, ei tiedetä totuutta, tiedetään vain että näin johtajamme kertoivat, joten sen pitää olla totta, mutta kukas kasvattikaan ihmiset, totta, yhteiskunta kasvatti ihmiset eivätkä ihmiset itse kasvattaneet itseänsä. Jos tämä sama juttu toistuu uudelleen ja uudelleen, niin kohta me ei edes enään tunnetakkaan toisiamme.
Mitenkä niin rikas ja köyhä?
Totta, rahajärjestelmän ruttoja kaikki ne nimitykset.
Mutta missä se rikas ja köyhä?
Ei missään, miten olematon voi olla olevainen, kaikkihan sen nyt pitäisi tajuta että ihminen on ihminen.
Tuota, meidän pitäisi kyllä yhteen hiileen työntää että voitais jotain rykästäki.
No missä ne rikkaat ja köyhät on?
Ei missään, ei me olla rikkaita tai köyhiä, me ollaan ihmisiä, kai se nyt päivänselvä asia pitäisi olla.
Työtönkö?
Joo.
Miten niin työtön?
Köyhä ja työtön.
Oletko ihminen?
En.
Mikset muka, olethan ihmisrotua?
Yhteiskunta on sanonut mikä olen ja minun pitää vastata siihen kyllä, koska meidäthän on luotu orjiksi.
Vai että lammaslauma, sitäkö sinä olet ajatellut?
Joo, sitäpä hyvinkin. No mitäs muuta sitä ajatteleekaan kuin että koko elämä nykyisessä yhteiskunnassa ollut kuin olisi raiskattu ja heitteille jätetty, eikä ketään johon turvautua tai takertua, ei edes omaan perheeseen.
Miten niin, kai sulla oma perhe on?
Rahan takia ei ole, kaikki pelkkiä lampaita, tunteettomia koneita, jotka eivät toimi järjellä ja viisaudella, enemmänkin yksillä toistavilla komennoilla kuin kone.
Kai ne rakastaa sua?
Ei ne sillain, katsovat laiskaksi ja haukkuvat perästä ja kirjoittelevat tarinoita kylille ja naapureille kuinka heidän perheen ainoa on köyhä ja työtön, eikä sillä ole rahaa edes elättää itseänsä kun sillä ei ole mitään mihin turvautua ja ainoa mitä ne puhuvat että ainoa mihin turvautua on raha.
Et voi olla tosissas, aivan oikeastiko ihminen on tälläinen?
Ei ole, ihmiset vain luulevat että heidän pitää olla tälläisiä ja toistaa samoja riimejä päivästä toiseen kuin ne olisivat jotenkin normaalia. Usein kutsuvatkin sitä normaaliksi joka on töissä ja työtön on se laiskuri jota pitäisi piiskata enemmän että se menisi töihin.
Miten ihminen voi tällä aikakaudella tehdä töitä joita se ei halua tehdä?
Joo, onhan meillä robotekniikka kehittynyt. Usea ruuvaa päivästä toiseen ovia ja ikkunoita, toiset ne neuloo täkkejä sun muita, mutta kaikki lopulta pyörittelee sormia kuin lapsi jolta aivojen tilalle on laitettu ei mitään, vain pelkkä koneista joka toistaa samoja komentoja uudelleen.
Siis ihminen on kone vai?
Joo, se on jokin kone nyt, mutta toki se voisi ajatellakkin jos se vain haluaisi, mutta ihminen haluaa nyt olla vain orja ja sotakoneisto niille jotka haluavat orjuuttaa ja tappaa.
No voihan se niinkin olla mutta oletko varma että kone onkin kone?
Voihan se päältäpäin katsottuna näyttää siltä, mutta ajatuksen alut sykkii mielessä paremmasta yhteiskunnasta, mutta eivät vain aio sitä sanoa ja rykäistä toisillekkin siitä tietoa, koska toistavakomento lähtee aina loppuajattelussa päälle "älä puhu, älä tee mitään, ole vain nyt miten yhteiskunta on sinut opettanut olevan".
Rehellisiksi tuota voisi sanoa, mutta miten itseasiassa joku voi olla epärehellinen itselleenkin?
Sitä se on, epärehellisyyttä, päältäpäin me toisiamme valikoidaan että tämä henkilö on se ja tämä se ja emme uskalla puhua sen jälkeen toisillemme, emmekä yhdistää voimiamme että saisimme paremman yhteiskunnan koska meitä pelottaa muuttua. Ollaan epärehellinen itselleen, eikä totuudesta ole mitään tietoa, vain pelkät samat asiat toistuvat uudelleen ja uudelleen kunnes kaikki makaa kuolleina.
Se on vakava asia että kuollaan, mutta mikä on epärehellisyyttä lyhyesti?
Valehteleminen itselleen asioista, sekä valehteleminen muille, ei tiedetä totuutta, tiedetään vain että näin johtajamme kertoivat, joten sen pitää olla totta, mutta kukas kasvattikaan ihmiset, totta, yhteiskunta kasvatti ihmiset eivätkä ihmiset itse kasvattaneet itseänsä. Jos tämä sama juttu toistuu uudelleen ja uudelleen, niin kohta me ei edes enään tunnetakkaan toisiamme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.