Onko minulla oikeus inhota ihmistä tuntematta paremmin, jos tämä uskontonsa mukaisesti haluaa uskoa minun joutuvan ikuiseen kärsimykseen?
Onko minulla oikeus?
Kyselijätär
12114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En vihaa sinua enkä halua sinua joutuvan ikuiseen kärsimykseen.
Mutta jos olet ateisti tai homo niin ansaitset helvetin liekit.
Synnit vievät helvettiin. Tämä on faktaa. Mustaa valkoisella.
Haluan, että pääset taivaaseen kanssani, mutta kaikki eivät sinne halua.
En todellakaan halua päästä taivaaseen sinun kanssasi. Kysymyshän on lähinnä akateeminen, koska taivasta ja helvettiä ei aikuisten oikeasti ole olemassa, mutta voimmehan leikitellä ajatuksella.
Tehdään oletus, että mielikuvitusystäväsi olisi olemassa ja olisi semmoinen kuin Raamatussa kerrotaan. Eli siis täysin moraaliton, pikkusieluinen psykopaatti, joka on vieläpä pohjattoman narsistinen ja vaatii ihmisiä palvomaan itseään. Sellaisen psykopaatinko luona pitäisi ikuisuus viettää ylistämässä sitä 24/7? Ei kiitos. Kuten kaikki oikeasti moraaliset ihmiset, siinä tapauksessa valitsisin tietysti helvetin. Kyllähän ihmisen moraali voi venyä ja paukkua, mutta johonkin kohti on sentään raja vedettävä; ei jumalan pahuutta voi loputtomasti vain hyväksyä palkkion toivossa. Sitä paitsi se palkkiokaan (=ikuisuus taivaassa) ei ole oikea palkkio, vaan kuulostaa vastenmieliseltä kidutukselta.
Kuules nyt, Jumala rakastaa sinua. Hän ei ole moraaliton, psykopaatti tai narsistinen. Hän on rakkaus. Hän on toivo. Hän on kaikki hyvä tässä maailmassa. Jumalan ylistämisessä ei ole mitään häpeää. Olet tyhmä jos valitset helvetin. Tulet palamaan ikuisesti helvetin liekeissä. Ikuisuus taivaassa ON palkkio. Se on paratiisi! Hyväksy kohtalosi! Pyydä anteeksi Jeesukseltä sillä hän kyllä armahtaa sinut ja tulet elämään ikuisesti.
Mutta kysymys kuuluukin, että halutessasi uskoa noin miten voit haluta olla noin julma ihminen? Voitko sanoa itseäsi pyyteettömästi rakastavaksi ihmiseksi? Et.
että normaali ihminen suhtautuisi positiivisesti sellaiseen, joka uskoo, että ihmisiä tullaan kiduttamaan, ja pitää sitä vielä oikeudenmukaisenakin.
Kirjoitin ketjuun toiselle vastaajalle samasta aiheesta. Voisitko ottaa siihen kantaa? Haluaisin saada ajatuksia asiasta useammaltakin.
Ihmisellä on oikeus vihata ketä tahtoo milloin tahtoo. Tämä on se raamatussakin niin kovin mainostettu vapaa tahto.
Se on eri asia joutuuko tämä inhon kohde kärsimään siitä, että inhoat häntä hänen uskomustensa takia. Koska hänelläkin on oikeus uskoa mihin haluaa uskoa.
Fyysinen tai henkinen haitta vain sen takia, että ihmisiä vihataan uskomustensa takia on ollut ympäri maailma viime aikoina hyvinkin esillä. Ja jokainen toivon mukaan tajuaa, että se ei ole oikeus uskomustensa takia, tai niitä vastaan tehdä tätä.
Mutta jos puhutaan pelkästään vihasta tai inhosta toista kohtaan, josta ei tälle toiselle synny haittaa. Niin silloin ihmisellä on vapaa valinta vihata ketä haluaa.
Viha tai inho voi syntyä paljon pienemmistäkin asioista. Joskus vaan jotkut ihmiset inhoavat toisiaan ihan ilman syytä.
En vihaamisesta. Niillä on suuri ero. En koskaan alentuisi vihaamaan ketään.
Kyse ei ole oikeudesta.
Se mitä sinä tunnet on mitä sinä tunnet eikä kukaan ole antanut sinulle oikeutta tuntea tunteita joten kenelläkään ei ole myöskään oikeutta rajoittaa tunteiden tuntemista, ei niin että kukaan siihen kykenisikään mutta vaikka kykenisikin.
Se miten sinä tunteita ilmaiset niin se on sitten hieman eri asia, tästä ei kuitenkaan ilmeisesti ole kyse.
Ajatellaas asiaa hiukan pidemmälle.
Minulla on siis oman tuntoni kautta oikeus inhota tietysti ketä vain, tässä tapauksessa uskovaista lähimmäistä, joka tahtoo oikeasti uskoa, että joudun ikuisesti kitumaan jossain tulijärvessä, ellen usko niinkuin hän. Ei tuon pahempaa voi toivoa kenellekään.
Kun sitten tulee eteen tilanne, jossa lähennellään jopa syrjintää: Olen työnantaja ja eräs hakija on avoimesti esim. helluntailainen ja hakee paikkaa vaikka sitten ainoana hakijana, enkä ota häntä taloon. Syystä, että hän ei voi mitenkään kunnioittaa minua johtajanaan, jos todellakin haluaa uskoa minun joutuvan helvettiin ikuisiksi ajoiksi siksi, että kuulun toiseen uskontoon tai en usko ollenkaan.
Uskovaisen "tieto" muiden joutumisesta helvettiin on äärimmäisen loukkaava ja se tarkoittaa tasan suoraan sitä, että tämä ihminen on tunteeton, kykenemätön rakastamaan ja olemaan sympaattinen-empaattinen.
Saisinko syrjintäsyyteet, jos näillä perusteilla eväisin työpaikan ainoalta hakijalta, joka on helluntailainen?
Olen jokseenkin samaa mieltä. Minä en voi kunnioittaa yhtäkään sellaista ihmistä joka oikeasti uskoo että helvetti on olemassa ja koska minä en usko samoin kuin hän, hänen mielestään minua on oikeus kiduttaa ikuisesti.
Varsinkin kun hänen mukaansa rangaistus on sama siitä raiskaako ja tappaa kylällisen ihmisiä taikka siitä ettei usko hänen mielikuvitusolennon olemassaoloon.
Olen myös sitä mieltä että ihminen joka on täysin tietoinen tästä ja näkee kyseisen seikan edelleen oikeutettuna on moraaliton, epäinhimillinen, epäoikeudenmukainen ja täysin kykenemätön minkäänlaiseen inhimilliseen kanssakäymiseen toisen ihmisen kanssa.
Jos jotakin pitäisi kutsua pahuudeksi niin se on tämä. Ainoastaan siitä syystä että minulta yksinkertaisesti vain loppuvat sanat kuvaamaan tämän konseptin mielettömyyttä.
>> Kun sitten tulee eteen tilanne, jossa lähennellään jopa syrjintää: Olen työnantaja ja eräs hakija on avoimesti esim. helluntailainen ja hakee paikkaa vaikka sitten ainoana hakijana, enkä ota häntä taloon.> Saisinko syrjintäsyyteet, jos näillä perusteilla eväisin työpaikan ainoalta hakijalta, joka on helluntailainen?
lukemaan oikeuskäytäntöä!