Kertokaapa feministit ja muutkin rehellinen mielipiteenne.
En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa. Tällä palstalla on menossa pitkä ketju parisuhdeväkivallasta, joka saattaa jatkua vuosia eikä uhri lähde pois suhteesta.
Olen tuossa keskustelussa yrittänyt moneen kertaan tolkuttaa, että lyöjä syyllistyy rikokseen, jolloin on tehtävä rikosilmoitus ja hänet on saatettava vastuuseen. Samalla on uhrin hakeuduttava pois hänen ulottuviltaan.
Meillä on poliisi, oikeuslaitos, sosiaaliviranomaiset, terveyskeskukset, mielenterveystoimistot, sairaalat, vankilat jne. Yhteiskunnalla on siis koneisto, johon väkivallan uhri voi halutessaan turvautua.
Tuossa keskustelussa kuitenkin eräs Anuliina-nimimerkillä kirjoittava feministi väittää, että minulla on "halveksiva asenne". Nämä kommentit ovat toiselle keskustelijalle, mutta minutkin niissä mainitaan:
”En todellakaan pysty ymmärtämään sinun tai M46:n mielipiteitä, mutta onneksi en joudukaan elämään teidän kanssanne tai lähipiirisssänne sillä luultavasti meillä olisi muutenkin paljon erimielisyyksiä. Toivottavasti vain kukaan väkivallasta kärsivä ei myöskään kuulu lähipiiriinne, sillä tuollaisella halveksuvalla asenteellanne ajaisitte vain hänet pois luotanne ja saisitte hänet takertumaan tiukemmin suhteeseen..”
”Olen itsekin feministi ja kuulun mm. Naisasialiitto Unioniin. Opiskelen sosiaalialaa ja ehkäpä joskus teen töitäkin pahoinpideltyjen ihmisten kanssa. Feminismillä ei ole oikeastaan juurikaan tekemistä väkivallan kanssa. Jokaisella ihmisellä, naisella ja miehellä, on oikeus elää ilman väkivaltaa ja häntä tulisi auttaa pois sellaisesta suhteesta sekä tukea pariskuntaa jos he haluavat auttaa selvittämään välejään ilman väkivaltaa.
Mutta tuollaisella asenteella joka sinulla ja M46:lla on ei auteta ketään ihmistä, kaikkein vähiten uhria.”
Näin siis Anuliina. Sanokaa nyt muutkin, mikä minun asenteessani estää uhria saamasta apua.
En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa. Tällä palstalla on menossa pitkä ketju parisuhdeväkivallasta, joka saattaa jatkua vuosia eikä uhri lähde pois suhteesta.
Olen tuossa keskustelussa yrittänyt moneen kertaan tolkuttaa, että lyöjä syyllistyy rikokseen, jolloin on tehtävä rikosilmoitus ja hänet on saatettava vastuuseen. Samalla on uhrin hakeuduttava pois hänen ulottuviltaan.
Meillä on poliisi, oikeuslaitos, sosiaaliviranomaiset, terveyskeskukset, mielenterveystoimistot, sairaalat, vankilat jne. Yhteiskunnalla on siis koneisto, johon väkivallan uhri voi halutessaan turvautua.
Tuossa keskustelussa kuitenkin eräs Anuliina-nimimerkillä kirjoittava feministi väittää, että minulla on "halveksiva asenne". Nämä kommentit ovat toiselle keskustelijalle, mutta minutkin niissä mainitaan:
”En todellakaan pysty ymmärtämään sinun tai M46:n mielipiteitä, mutta onneksi en joudukaan elämään teidän kanssanne tai lähipiirisssänne sillä luultavasti meillä olisi muutenkin paljon erimielisyyksiä. Toivottavasti vain kukaan väkivallasta kärsivä ei myöskään kuulu lähipiiriinne, sillä tuollaisella halveksuvalla asenteellanne ajaisitte vain hänet pois luotanne ja saisitte hänet takertumaan tiukemmin suhteeseen..”
”Olen itsekin feministi ja kuulun mm. Naisasialiitto Unioniin. Opiskelen sosiaalialaa ja ehkäpä joskus teen töitäkin pahoinpideltyjen ihmisten kanssa. Feminismillä ei ole oikeastaan juurikaan tekemistä väkivallan kanssa. Jokaisella ihmisellä, naisella ja miehellä, on oikeus elää ilman väkivaltaa ja häntä tulisi auttaa pois sellaisesta suhteesta sekä tukea pariskuntaa jos he haluavat auttaa selvittämään välejään ilman väkivaltaa.
Mutta tuollaisella asenteella joka sinulla ja M46:lla on ei auteta ketään ihmistä, kaikkein vähiten uhria.”
Näin siis Anuliina. Sanokaa nyt muutkin, mikä minun asenteessani estää uhria saamasta apua.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Minulle on itsestäänselvää, ettei kukaan jaksa tukea ja ymmärtää pahoinpideltyä, joka ei suhteesta lähde kävelemään.
Itse päätin jättää ystäväni oman onnensa nojaan keräämään voimia lähtemiseen. Ymmärtämiseni ei johda mihinkään ja omat voimani ovat rajalliset ja loppumassa. Tukeni ja ymmärtämiseni on loppu...jos ei jätä miestään, menköön hautaan.
En edes usko, että läpimätä pahoinpitelijä olisi "avun tarpeessa" ja voisi "parantua".
Anuliinan asenne antaa viestiä, että pahoinpitelijän "parantuminen" on tärkeämpää kuin uhrin hengissä selviäminen.
samaa mieltä.
odotan mielenkiinnolla vastausta. Sillä se koskee minuakin...;D
Tässä vielä ammattihenkilöstölle tarkoitettu perusteellinen opas perheväkivallan kohtaamiseen. Tässäkin korostetaan sitä, että kaikenlainen pahoinpitely on Suomessa rikos:
http://www.kaapeli.fi/~parviain/ansa/index.html#sisallysluettelo
salaaminen on myös rikos. Väkivaltaiseen suhteeseen suostuminen on väkivallan suosimista.
oli hyvä! Lisäsin sen suosikkeihin ja luen sen huomenna ajan kanssa!
ja vain ammattihenkilöstöllä on kuvatunlaiset velvollisuudet. Ei rivikansalaisella. Ilmoittaa aina voi, mutta parantamisen yritykset jää ammattilaiselle.
Rikoksen suosijoille omat sanktiot...
... kysyin asiasta paremmin tietäviltä. Ja ainakin Suomen laki sanoo asiasta näin:
Tämän on kirjoittanut nimim."Laki niin kuin se luetaan" Laki&rikos-palstalla.
Ja sama nimimerkki lisäsi vielä:
>>Ei uhrilla
Kirjoittanut: Laki niin kuin luetaan, 5.3.2004 klo 09.24
Uhrilla ei koskaan ole velvollisuutta ilmoittaa rikoksesta.
Rikoslain 15 luku 10 § velvoittaa kuitenkin ennen kuin rikos tapahtuu, ilmoittamaan siitä rikoksen mahdolliselle uhrille tai poliisille. Väkivaltarikoksen pitää olla vähintään raiskaus tai törkeä pahoinpitely.
"Joka tietää joukkotuhonnan, joukkotuhonnan valmistelun, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtiopetoksen, raiskauksen, törkeän raiskauksen, törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön, murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryöstön, ihmisryöstön, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön turmelemisen tai törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi >"Pahoinpitely yksityisellä paikalla - myös kotona - tuli virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi 1.9.1995. Lain tarkoitus on, että kotona tapahtuviin väkivaltarikoksiin suhtaudutaan samalla vakavuudella ja samoilla rikosoikeudellisilla seuraamuksilla kuin muihinkin väkivaltarikoksiin. Yhteiskunta haluaa puuttua perheväkivaltaan ja kotiin hälytetty poliisipartio tekee rikosilmoituksen tapahtuneesta väkivaltatilanteesta. Pahoinpitelyn yritys on myös rangaistava teko.
Laki jakaa pahoinpitelyt kolmeen ryhmään:
1. Lievä pahoinpitely
2. Pahoinpitely
3. Törkeä pahoinpitely
Pahoinpitelyn aste arvioidaan vammojen, rikoksen tekotavan ja sen aiheuttaman henkisen kärsimyksen perusteella. Lievä pahoinpitely on asianomistajarikos. Asianomistajarikos tarkoittaa sitä, että uhrin on vaadittava tekijälle rangaistusta rikoksesta, jotta rikoksen tutkinta alkaisi. Pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia. Pahoinpitelyiden ja törkeiden pahoinpitelyiden osalta esitutkinnan tulokset annetaan syyttäjälle syyteharkintaan. Pahoinpitelyn osalta syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta jos uhri itse sitä omasta vakaasta tahdosta haluaa ja jollei yleinen tai uhrin yksityinen etu sitä vaadi. Törkeä pahoinpitely johtaa aina oikeuskäsittelyyn.
Lievästä pahoinpitelystä rikosilmoitus on tehtävä vuoden kuluessa, pahoinpitelystä rikosilmoitus on tehtävä viiden vuoden kuluessa ja törkeästä pahoinpitelystä rikosilmoitus on tehtävä kahdenkymmenen vuoden kuluessa tapahtuneesta.
Alle 15-vuotiaaseen kohdistunut pahoinpitely on aina virallisen syytteen alainen rikos."
viestiäsi, mutta luepa sinä uudelleen minun...
Isäni on lakimies, enköhän teidä mikä on rikoksen suosintaa ja mikä ei. Jos jätät naapurissa ilmenneen perheväkivallan ilmoittamatta, syyllistyt salaamiseen, josta sinutkin voidaan tuomita.
Ennen kuin tapasi mukaan alat nopottaa asian vierestä, sanon: EN PUHUNUT UHRISTA YHTÄÄN SANAA...
Viimeiseen lauseeseesi voit vastata ihan itse.
Kannattaa muuten muistaa, että lakipalstalla ei välttämättä ole yhtään sen asiantuntevampaa joukkoa kuin täälläkään. Siitä on monet kerrat porukkaa siellä varotettu!!
Mutta näkee kuinka paljon olet valmis näkemään vaivaa asian eteen. Tarttumaan ihan mihin vaan, jotta saisit minut maan rakoon. Se imartelee...Toisaalta, väkivaltaahan sinun ei pitänyt suosia, ja henkinenkin väkivalta on rikos. Miksi sitten käyt kimppuuni asialla, josta et kyselykierroksenkaan jälkeen tajunnut mitään?
Onko vastuu minun pahasta mielestäni nyt sinulla vai minulla itselläni?
(odotan vastausta)
... kannata jatkaa jos et lue viestejäni. Kysy sitten isältäsi.
Oliko kysymys kenties vaikea?
kun et kerran lue viestejäni. Turhaa touhua. Piste.
olisit joutunut myöntämään vastuusi. Näin väkivalta juuri ei lopu. Piste.
... Voi pe*se! Olen todella pahoillani, etten pysty auttamaan kaikkia Suomen pahoinpideltyjä ihmisiä!!!! kannan vastuuni, kannan kannan kannan. Olen epäonnistunut ja todella pahoillani!
Tyytyväinen??
Rikoslain mukaan myös yksityisellä paikalla tapahtuva pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos, kun se ennen oli asianomistajarikos. Tämä merkitsee sitä, että mm. kotona tapahtunut väkivallanteko johtaa syyteharkintaan ilman, että väkivallan kohteeksi joutuneen on sitä erikseen vaadittava. Asia on kuitenkin ilmoitettava poliisille. Väkivaltaa käyttävä henkilö voidaan myös määrätä lähestymiskieltoon, jonka hakemisesta saa lisätietoa muun muassa poliisilta. Sen voi hakea myös samassa taloudessa asuvalle...
Selventääkö yhtään?
Jos siis naapuri soittaa poliisit menee asia eteenpäin, vaikka kuinka asiaa vastustaisit...ja jos naapuri ei soita, hän syyllistyy salaamiseen, jos asian tietää!
tässä itse koko ajan konkreettisesti, miten näitä tilastoja vääristellään.
Sinä hyökkäsit kimppuuni ensin edes selvittämättä (lukematta) mitä oikeastaan tarkoitin. Aloit syytellä, kirjoitella lakipalstalle ja vaahtoat täällä vielä lisää, kun "syytän" sinua henkisestä väkivallasta. Et halua ottaa vastuuta teostasi ja sen aiheuttamasta mielipahasta. Kuten ei kukaan lyöjäkään...
Vinkkinä kerron, että luehan se linkki uudelleen, jospa sieltä tulisi valoa asiaan...
PS. Minä en ole pahoinpidelty henkilö, en tosiaan ole. SINÄ olet vastuussa ainoastaan minulle kirjoittamastasi.
PS2. Mitä sitten yritit kun epäonnistuit?
... henkeä. Nyt menee puurot ja vellit sekaisin.
Muistaakseni se olet ollut sinä, joka kirjoittaa "uhrin" syyllistämisestä... voin tietty muistaa väärinkin...
Minä en halua loukata täällä ketään. Eilen tuli keskustelua asiasta, jossa puhuttiin rikoksen suosimisesta
>>Myös laki tuntee
Kirjoittanut: Maria, 4.3.2004 klo 13.02
rikokseen yllytyksen...
Minäkään en hyväksy yhtään lyöntiä, mutta tässä ei keskusteltukaan nyt siitä vaan siitä, missä vika kun päihin tulee jatkuvasti ja se tyynesti vastaanotetaan? Syyn siihenkin sinä löydät vain lyöjästä...minä taas sanon että "uhrillakin" on lusikkansa sopassa... >>
Olenko nyt AIVAN käsittämättömän väärin ymmärtänyt tämän kirjoituksen?
Miksi ei saisi kysyä mielipidettä myös muilta? Koska en lakia tunne sen paremmin, en lähde kirjoittamaan ottamatta selvää asiasta tai ilmaisematta selväsi, että on kyse "käsityksestä".
En ole käsittänyt sinua pahoinpidellyksi. Miten se tähän liittyy?
Ihan aluksi en aina muista mikä laki on voimassa Suomessa ja mikä Ruotsissa. Suomi tulee jälkijunassa Ruotsiin nähden. Tässä ei kuiyenkaan ole kyse siitä...
Kirjoitukseni johon viittaat ei pidä sisällään yhtään lainattua lakipykälää. Viittaan asiassa siihen että laki tuntee rikokseen yllyttämisen. Mm. nyt Suomessa suuren huomion saanut Irak-jupakka pitää sisällään tällaisen väitteen.
Miksei sitä sitten voi verrata tilanteeseen, jossa "uhri" paukuttaa poskeaan ja sanoo "anna tulla vaan, vai etkö uskalla?" Tai siihen että ylipäänsä on paikalla, vaikka tietää, ettei toinen sitä suvaitse?
Lisäksi jos oikein muistan, tuossa keskustelussa käytiin keskustelua sillä ehdolla, että väkivalta on jatkunut pitkään ja jatkuu yhä. Silloin on "uhri" pistänyt lusikkansa soppaan, kun ei ole asialle tehnyt muuta, kuin ottanut selkäänsä. Alistaen itsensä ja ihmisoikeutensa ja samoin lastensakin! Vaikka muutakin olisi tarjolla...Käsität kai että tilanne on toinen ensimmäisellä kerralla kuin sadannella kerralla.
Kun puhutaan uhrista, mieleen tulee ilman omaa syytään, ennalta arvaamattoman teon uhriksi joutunut. Voi olla, etten ihan ymmärrä, mitä sana "uhri" tarkoittaa. Mutta näin se minulle aukeaa...
... asiallisesta vastauksesta.
Pyydän anteeksi jos olen jossain kirjoituksessani kohdistanut loukkauksen sinuun henkilönä. (En tiedä sitä tehneeni, mutta anteeksi joka tapauksessa jos näin on päässyt käymään)
Toivon, että myös minun ammatillisuuteni jäisi rauhaan, koen sen loukkaavana (viittaan toisessa keskustelussa olevaan kirjoitukseesi).
Hyvää päivänjatkoa, lähdemme Särkänniemeen... muksu on sen ansainnut :)
Särkkis vaan on huvilaitteitten osalta vielä kiinni... Planetaario ja akvaario ja "neula" taitaa kyllä olla avoinna.
Älä ota itseesi niin kovasti, onko huono itsetunto tai jotain? Puhuin kyllä omasta ammatillisuudestani siellä...
... puhuit käyttäen pronominia "sinä".
Terveisiä Särkänniemestä.
Minä ainakin
Kirjoittanut: Maria, 5.3.2004 klo 11.07
olen hommani opiskellut ihan muualla kuin keskustelupalstalla!
xD
Eikö ollutkaa kyse tästä?
"Olen tuossa keskustelussa yrittänyt moneen kertaan tolkuttaa, että lyöjä syyllistyy rikokseen, jolloin on tehtävä rikosilmoitus ja hänet on saatettava vastuuseen. Samalla on uhrin hakeuduttava pois hänen ulottuviltaan."
Minusta asia ei ole aina noin yksinkertainen. Lyöjä on aina vastuussa teoistaan, myös juridisesti. Mutta aina ei mielestäni tarvitse lähteä pois parisuhteesta, vaan kuten kirjoitin tuolla jo aikaisemminkin, on myös mahdollista etsiä apua parisuhteen sisällä esimerkiksi yhteistoiminnassa Lyömättömän linjan kanssa. Monet miehet ja naiset ovat saaneet apua ongelmaansa siellä. Kyseessä on kuitenkin sekä uhrin *että* tekijän parantuminen. Vaikka väkivalta on aina hirveä asia jota ei tulisi hyväksyä, täytyy yrittää ymmärtää jollakin tapaa myös väkivallan tekijää. Myös hänen tulee saada apua ongelmaansa, sillä muuten ongelma ei oikeasti koskaan katoa.
"Meillä on poliisi, oikeuslaitos, sosiaaliviranomaiset, terveyskeskukset, mielenterveystoimistot, sairaalat, vankilat jne. Yhteiskunnalla on siis koneisto, johon väkivallan uhri voi halutessaan turvautua."
Kuten kirjoitin jo alempana koneisto ei aina toimi. Eteenkään silloin jos uhrista tehdään "syyllinen" kuten Maria antoi ymmärtää tuolla keskustelussa. Lisäksi esimerkiksi miesuhreille ei löydy ymmärrystä tänä päivänä.
"Näin siis Anuliina. Sanokaa nyt muutkin, mikä minun asenteessani estää uhria saamasta apua."
Se että sinusta on uhrin vika jos hän ei hae apua. Se ei ole uhrin vika vaan olosuhteiden. Olosuhteet voivat olla niin huonot että uhri ei koskaan tule hakeneeksi apua ja jos tulee voi olla että hänet pelästytetään niin ettei hän edes enää halua apua (kuten kerroinkin jo tuolla aikaisemminkin esimerkiksi syyttelemällä häntä siitä kuinka hän on koskaan jäänytkään tuollaiseen parisuhteeseen ja kertomalla kuinka iljettävä ihminen hänen puolisonsa onkaan.. Se vain saa uhrin takertumaan entistä tiukemmin entiseen elämäänsä ja parisuhteeseensa, ei poistumaan siitä tai hakemaan apua.)
Jo yksi lyönti voi tappaa!
Kun tämä säälittävä ja alistettu hakattu jää suhteeseen, voi "parantunut" mies milloin tahansa repsahtaa ja lyödä uudelleen...se lyönti voi usein olla juuri se tappava.
On illuusiota, että lyöjä "parantuisi".
Lyöjä ehkä voi "parantua", mutta ei voi kunnioittaa kumppania, joka on ensin antanut vuosikaudet hakata itseään.
"Niin, onkin kovin kummallista se, että kaiken maailman projekteja on perheväkivallan tiimoilta, asiasta ollaan kovasti huolissaan, mutta kun jotain konkreettista pitäisi tehdä, aletaankin puolustella naista, joka ei milloin mistäkin syystä halua lähteä väkivaltaisesta suhteesta.
Jospa nyt joku päättäisi, onko se sosiaalinen ongelma vai kunkin parisuhteen ongelma. Saakoot selkäänsä minunkin puolestani, ei se tällä vatvomisella parane."
"Jos jollekin on tärkeämpää, ettei hakkaavan puolison maine työnhakijana vain kärsi, niin antakoon sitten edelleen hakata itseään."
Tämä on minusta uhria syyllistävä asenne, viesteissäsi (ja erityisesti Marian) näkyy halveksuva asenne niitä naisia kohtaan jotka eivät syystä tai toisesta halua tai pysty irtautumaan väkivaltaisesta suhteesta. Tällöin tulee etsiä heille sellaista apua jota he voisivat käyttää vielä *ollessaan* parisuhteessa, kuten juuri näitä Miessakkeja ja terapiaistuntoja. Ketään ei toki tarvitse *pakottaa* näihin vaan naisten tulee saada osallistua vapaaehtoisesti.
Itse rakastin erästä naista, joka kuitenkin osoittautui sairaalloisen mustasukkaiseksi, suorastaan vainoharhaiseksi. Lopulta jouduin hänen raapimisensa ja ennen kaikkea henkisen väkivaltansa uhriksi. Päivystävän lääkärin kautta sain sairaslomaa ja kävin myös psykiatrilla saamassa rohkaisua suhteesta irrottautumiseen, joka sekin oli kova sota sinänsä.
Minua ei jätetty rauhaan, vaikka suhde käytännössä oli loppu. Kun jouduin kadulla toisten ihmisten kuullen hänen loukkaamakseen ja hän epätoivoisesti minulle soitellessaan tukki kännykkäni vastaajan törkeillä viesteillä, tein poliisille rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja kotirauhan häirinnästä.
Poliisi otti häneen yhteyttä, enkä ole hänestä sen jälkeen kuullut. Hyvä niin. En usko hänen "parantuneen", mutta koneisto toimi ainakin minun hyväkseni kiitettävästi.
Enkä kokenut tulevani millään tavoin "syyllistetyksi", kun päivystävä lääkäri (joka sattui olemaan nainen) sanoi minulle suoraan, että "paras lääke on, kun otat avaimesi pois tuollaiselta naiselta".
En nyt ole lukenut läheskään kaikkia viestejä tästä väkivaltateemasta, joten saatan nyt toistaa jotain vanhaa juttua. Sanon silti vaatimattoman näkemykseni, jossa tuskin on mitään uutta. Haluan vain ilmoittaa, että olen Tätä Mieltä.
Asiaa voi tarkastella paitsi yksilön, myös yhteiskunnan tasolla. Yhteiskunta lähtee tietysti liikkeelle siitä, että ongelmat hoidetaan perheitä rikkomatta, jos se vain suinkin on mahdolista. Tämä menettely perustuu siihen ihanteeseen, että parisuhde on pysyvä. Yhteiskunnan kannalta ei ole mielekästä kannustaa pariskuntia eroamaan, sillä se ei ratkaise ongelmaa yhteisön näkökulmasta. Jos väkivaltainen henkilö on parisuhteessa, hän todennäköisesti on sitä jatkossakin. Ongelma jatkuu, kärsijän nimi vain muuttuu.
On monia tapoja vahingoittaa lähimmäistään. Sanotaan, että väkivaltaisesta ihmisestä pitäisi erota heti. Se on ilmeisen oikeutettua, mutta ei kuitenkaan mielestäni "hyvää" käytöstä. Lähimmäisiään _ainakin_ pitäisi yrittää auttaa. Lähimmäisistään pitää kantaa vastuuta. Tiettyyn rajaan asti. Se, ylittyykö raja väkivallan kohdalla on kyseenalaista.
Yksilön näkökulmasta eroaminen on tietysti paras vaihtoehto. Kannatan ehdottomasti perheväkivallan käsittelyä oikeusistuimissa. Jossain esitettiin ajatus, että motiivi väkivallan salaamiseen voisi olla väkivaltaisen ihmisen suojelu rikosrekisteriltä. Ymmärrän ajatuksen, juurihan kehotin kantamaan vastuuta lähimmäisistä. Sikäli olisi tärkeää, että vastuuta tunnettaisiin myös hieman kauemmaksi. Tuleva lainsäädäntö onneksi poistaa osittain tämän ongelman.
En tiedä, onko "parempaa käytöstä" ja hyötyykö yhteiskunta mitään sellaisestakaan tilanteesta, että lapset esim. 15 vuotta katselevat, kun isä hakkaa äitiä.
Kyllä näissä asioissa joku järki täytyy olla. Yhteiskunnan tulee myös suojella jäseniään.
Tottapa totta. Ei tietenkään ole kokonaisuudenkaan kannalta edullista, että joku vuodesta toiseen ottaa turpiinsa. Siltikään en hyväksy sitä ohjeistusta, jonka mukaan ensimmäisestä lyönnistä pitäisi lähteä lätkimään. Yhteiskunta suojelee jäseniään parhaiten pyrkimällä hoitamaan heidän ongelmansa. Ja jos on justiinsa luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, pitäisi myös suhtautua lupaukseen vakavasti. Siis yrittää pitäisi. Ainakin kerran. Jokainen tekee tietysti oman arvionsa siitä, onko yrittäminen turvallista.
On osittain kysymys myös siitä, että mielestäni ei voida lähteä oletuksesta "kerran lyö, aina lyö". Se on puhdasta fatalismia. Täytyy etsiä todellisia ratkaisuja eikä pelkkää linnaa. Sinisilmäisyys ei auta ketään, mutta ei myöskään kollektiivinen toivon menettäminen.
Luitko isäni kokemuksista? Hyvin monen miehen ja naisenkin on vaikea lähteä noin vain parisuhteesta. Olen lukenut paljon aineistoa tästä asiasta ja voin antaa sinulle lisää tietoakin. Tässä joitakin linkkejä:
http://www.dvmen.org/
http://www.menweb.org/throop/battery/battery.html
http://www.oregoncounseling.org/Handouts/DomesticViolenceMen.htm
http://www.panix.com/~holzman/maledv/
Luin toki sen mitä kerroit isästäsi. En ole missään vaiheessa väittänyt, että parisuhteesta, varsinkaan avioliitosta jossa on lapsia, lähteminen olisi helppoa.
Kyse on kuitenkin siitä, että jossain vaiheessa (viimeistään jos väkivaltaa on jatkunut vuosia) tosiasiat on tunnustettava, myös omat virheensä vaikka se pahalta tuntuisikin. Joudumme usein valitsemaan huonojen vaihtoehtojen välillä.
Joku raja on rakkaudella ja välittämiselläkin, etenkin jos vastaukseksi saa nyrkistä.
Toisaalta tuntuu oudolta, että juuri väkivaltaisesta suhteesta lähteminen olisi niin pirun vaikeaa. Eroavathan ihmiset nykyään muutenkin - ja usein aivan vähäpätöisistä syistä.
patenttiratkaisu monilta: eroa, ei se siitä kuitenkaan muutu.....
kuitenkaan itsestään ei voi erota; eli milläs sitä oppii, jos ei vaikeuksiakin ota vastaan....
yhtenä puolena tämä.
Tässä on totuuden siemen!
Suhteeseen jääminen nimenomaan aiheuttaa ne vuosittaiset kuolemat ja ikuisen maanpäälisen helvetin.
Vaikeudet on tietenkin tehty voitettaviksi ja niistä aina oppii. On kuitenkin kohtuutonta vaatia, että ihminen on vuodesta toiseen pahoinpideltävänä.
Kai sen pahoinpitelijänkin olisi opittava jonkinlaista vastuuta kantamaan tekemisistään. Ellei muutosta tapahdu, on kärsivän osapuolen tehtävä ratkaisu ja lähdettävä.
tapauksessa voi käyttää koneistoa apuna? Eikö ensimmäisen lyönnin jälkeen (ennen kuin alistuminen ja itsetunnon menetys tulee) voi lähteä menemään, hakea harkinta-aika avioliittoon ja muuttaa pois yhteisestä kodista? Näyttää sille lyöjälle, että minä en alistu.
Täällä nyt sen sijaan näkyy viritelmiä siihen suuntaan, että lyöjän pitää saada jatkaa, suhteessa pitää jatkaa, milloin mistäkin syystä. Harkinta-aika on voimassa vuoden. Sinä aikana kyllä ehtii nähdä onko toivoakaan paranemisesta. Jos ei ole, eron saa jo puolen vuoden jälkeen.
Ja tämän lisäksi käsittely oikeudessa tapauksesta.
hyödy, olet aivan oikeassa, tuovat vain ongelmat aikanaan yhteiskunnan maksettaviksi...
Toki voi käyttää koneistoa. Ja pois muuttaminen on ihan hyvä ratkaisu. Yhteiskunnan kannalta ei kuitenkaan ole mielekästä, että väkivallan uhri jättää tekijän kokonaan oman onnensa nojaan.
Oikeuskäsittely totta kai. Näyttäähän se tietysti surkealta CV:ssä, mutta salailu ei sekään mitään auta.
ensimmäisestä lyönnistä pitäisi alkaa toimia? Esim. ottaa harkinta-aika liittoon tai vaatia hoitoon/terapiaan lähtöä yhdessä. Jos ei onnistu, on hyvin luultavaa, että suhde ei koskaan parane...
Tällöin ei tarvitse syyllistyä edes fatalismiin, sillä jokainen kerran toista lyönyt on avun tarpeessa.
Tänään muuten käynnistyy Amnesty Internationalin naisiin kohdistuvan väkivallan teema.
Jos ei ole yhteiskunnan kannalta mielekästä, että väkivaltainen henkilö jää oman onnensa nojaan, huolehtikoon yhteiskunta itse tämän henkilön hoitoonohjauksesta ja auttamisesta. Ei sitä voi väkivallan uhrin kontolle enää sälyttää.
sen, mitä kukaan ei vielä ole tohtinut????????
ETTÄ UHRILLA ON VASTUU LYÖJÄSTÄ????????????
Tulihan se sieltä...
on totta! Kyllä siinä joku muu hiertää, kuin eroamisen vaikeus. Tumppuhan äsken sanoi, että uhrin on tunnettava vastuunsa lyöjästä, asia, jota ainakaan minä en tajua!
Eiköhän jokainen ole vastuussa vain itsestään ja omasta toiminnastaan...
että uhrilla vastuu lyöjästä? miksi ihmeessä? sinähän väität ihan mahdottomia!
Selitäpäs tuo lauseesi, miksei olisi mielekästä jättää oman onnensa nojaan lyöjää? Siitäkö tässä onkin koko ajan ollut kyse? Vastapuoli tunteekin syyllisyyttä tapahtuneesta ja haluaa valvoa, ettei hänen hakkaajansa vain joudu pulaan tekonsa takia, vaan selviää siitä kunnialla eteenpäin?
Sanon. Vastuu (moraalinen vastuu) lähimmäisten tukemisesta ulottuu ehdottomasti myös niihin lähimmäisiin, joilla on ongelmia. Kenenkään ei tietysti tarvitse uhrata itseään, eli itseään on lupa suojella. Eli oman henkensä kaupalla ei tietenkään tarvitse mitään tehdä. En siis tietysti tuomitse ketään, joka väkivaltaisesta suhteesta lähtee. Ensisijaisena ratkaisuna pidän kuitenkin ongelmaisen ihmisen auttamista, oikeisiin keinoihin en lopultakaan osaa ottaa kantaa. Pohdin siis asiaa lähinnä moraalisesta näkökulmasta.
Vastasin jo Marialle ja korostan edelleen, että puhun moraalisesta näkökulmasta. Ei täällä hyvällä katsota sitäkään, että puoliso jätetään vaikkapa tämän masennuksen takia. Joskus se on toki välttämätöntä. Sama pätee myös puolison väkivaltaisuuteen.
"Selitäpäs tuo lauseesi, miksei olisi mielekästä jättää oman onnensa nojaan lyöjää?"
Siksi, että jos lyöjä on jo aikaisemminkin kumppanin löytänyt, hän todennäköisesti löytää toisenkin. Yhteiskunnan kannalta se on negatiivista, koska näin väkivallan uhreja tulee vain lisää. Siksi yhteiskunnan kannalta olisi toivottavaa, että ongelma pystyttäisiin ratkaisemaan ilman lopullista eroa.
tuo vastuu hoidon tuloksesta kuuluu asianomaiselle itselleen. ja hoitaminen yhteiskunnalle. ei se ole uhrin hommia.
Jokaisesta väkivallanteosta kun ilmoitetaan, jokainen saa hoidon eikä ketään enää hakata.
oma ehdotuksesi ontuu pahasti.
Mitähän sinä oikein höpiset? Minä kirjoitin asiasta pääasiassa moraaliselta kannalta, kuten jo kolmesti korostin.
" tuo vastuu hoidon tuloksesta kuuluu asianomaiselle itselleen"
Totta kai. Loppujen lopuksi vain hän voi auttaa itseään.
"ja hoitaminen yhteiskunnalle."
Totta kai. Tuskin asiaa voidaan hoitaa ilman ammattiapua.
"ei se ole uhrin hommia."
Ei tietenkään.
"Jokaisesta väkivallanteosta kun ilmoitetaan, jokainen saa hoidon..."
Epärealistista. Jos väkivaltatilastoihin on uskominen, resurssit eivät riittäisi alkuunkaan, jos kaikki väkivaltaiset rientäisivät apua hakemaan. Tämä olisi siitä huolimatta toivottavaa, kokonaisuutena edullisin ratkaisu.
"..eikä ketään enää hakata."
Sen kun näkisi. Mielestäni väkivalta on edelleen kulttuurissamme, eikä se ongelma poistu pelkästään yksittäisten ihmisten hoitamisella.
"oma ehdotuksesi ontuu pahasti."
Mikä ihmeen oma ehdotukseni?
Nyt loppuu jankkaaminen. OK?
Näin vastattiin toisessa keskustelussa eräälle vähävaraiselle miehelle, joka valitti sitä, että hänelle oli osoitettu kaupungin vuokra-asunto alkoholistien asuttamasta talosta:
"huonosti menee
Kirjoittanut: ButaFly, 4.3.2004 klo 17.56
sinulla, kun puliukkoslummissa asumaan joudut, oletko puliukko?
Jos et, lopeta vikinä ja tee jotain, ole MIES !
Vai oletko liikuntarajoitteinen, kehitysvammainen tai muuten vain syyntakeeton, ettet pysty vaikuttamaan omaan elämääsi"
Miten lähteä suhteesta jos kukaan ei usko että kumppanisi on väkivaltainen? Miten lähteä suhteesta jos uskoo että sinulta riistetään lapsesi ja et enää koskaan tule näkemään niitä (uskot vaimosi kostonhimoon)? Miten lähteä suhteesta jos vaimosi on uhannut jo useamman kerran tappaa sinut? Vaikka haluaisit lähteä ja tuntisit olevasi siihen valmis, onko sinulla mitään todistuksia väkivallanteosta (aina kun varsinkaan miehet eivät mene terveyskeskukseen vaan hoitavat kotona omat haavansa tai jättävät ne hoitamatta.. tai kertovat sitten siellä joutuneensa kapakkatappeluun)?
Miten niin kukaan ei usko? Minä menin terveyskeskukseen henkisen väkivallan uhrina ja päivystävä lääkäri (nainen) uskoi sen heti ilman mitään todisteita.
Minuakin nainen uhkaili milloin milläkin ja lopulta menin poliisille tekemään rikosilmoituksen. Siihen loppui uhkailu ja häirintä.
kysymyksiin saat vastauksen ammattilaisilta, jotka rypevät näissä jutuissa päivät pitkät, saaden siitä oikein palkkaakin...
Sinä olet yksi harvinainen kokemus. Yleensä miehet eivät edes uskalla pyytää apua sillä se tuntuu heistä nololle eivätkä he usko että kukaan heitä auttaisi. Luitko edes linkkini tuossa toisessa keskustelussa miehiin kohdistuvasta väkivallasta? Siellä asiasta kerrottiin ja kuvailtiin syitä sekä kokemuksia.
Lisäksi.. Oliko sinulla lapsia tuon naisen kanssa? Hyvin usein lapset vaikeuttavat parisuhteesta eroamista jo ihan tavallisista erimielisyykyksistä johtuvissa tapauksissa. Hyvin usein lapset jäävät naisille vielä 20 vuotta sitten varmaankin 90% tapauksissa. Miesten on hyvin vaikea todistaa pahoinpitelyänsä ja täten suojella lapsiaan näiden äideiltä. Edes julkisuudessa ei tunneta kovin hyvin sitä että miehetkin voivat olla uhreja, joten miten joku terveyskeskuslääkäri saattaisi siihen suhtautua? Asiasta ei ole edes julkaisuja saatavilla, toisin kuin naisten pahoinpitelystä (joka kyllä on suurempaa mittakaavassa, mutta kyllä tulisi olla sukupuoletonta materiaalia enemmän asiasta) eikä mitään kampanjoita. Miehet esitetään aina pahoinpitelijöinä. Isäkin oli suojellakseen itseään turvautunut väkivaltaan joskus, joten äitini olisi aivan hyvin voinut nostaa syytteet isääni vastaan vaikka isä vain suojautui.
Tutkimusten mukaan jopa 36% yhdysvaltalaisista pahoinpidellyistä on miehiä. Varmasti luku on lähellä samaa täällä "pikkujenkkilässäkin", mutta tapauksia vain tuodaan harvemmin ilmi.
"Miehiin naisen taholta kohdistuva väkivalta ei useinkaan päädy tilastoihin, vaan sitäkin tapahtuu varmasti enemmän epävirallisesti. Tähän voi vaikuttaa omalta osaltaan koko mieskulttuuri, jossa naisen "läiskimisiin" suhtaudutaan lähinnä naureskellen, vaikka se olisikin ongelma. Harvemmin miehet päätyvät rikosilmoituksiin asti, mutta silti tätäkään perheväkivallan muotoa ei tule vähätellä. "
http://hilu.tripod.com/Hella13.html
... on muuten todella hyvä! Suosittelen, että kaikki muutkin lukisivat sen ajatuksella; selventää kummasti ajatuksia ja auttaa asiaa näkemään vähän enemmän kokonaisuutena.
Käykääs kaikki lukemassa se!!! Jatketaan sitten keskustelua, kun ei ole enää "mutu"-tuntumaa, vaan tiedetään kaikki suurinpiirtein missä mennään.