Armeija ei tee johtajia

Kaikesta huolimatta armeijan johtamiskoulutuksen saaneet ovat usein suosikkeja pomoja valittaessa. Osaamisella ei ole paljon merkitystä, vain mielikuvilla. Tämä pätee yleensäkin johtajien rekrytoinnissa.

Vuonna 1965 syntynyt Sarasvuo puhuu menneestä ajasta, ajasta ennen nykyisiä johtamismenetelmiä.

tuossa hyvä esimerkki:

"Kyllä sen henkisen turhauttamisen ja hämmennyksen merkityksen olisi voinut avata heti. Että tällä harjoituksella kehitetään kestokykyä. Sitä ei avannut kukaan koskaan. Ei yksikään upseeri ikinä vaivautunut avaamaan. Tuntui, etteivät upseerit itsekään tajunneet koko asiaa. Se oli jopa noloa heidän kannaltaan, 1980-luvulla palveluksensa suorittanut Sarasvuo sanoi."


"Juuri tähän hänen mukaansa liittyy armeijan johtajakoulutuksen ongelma: perustelut puuttuvat."

Huhhuh... ´yrityskoulutuksen ikoni sortuu puhumaan neljännesvuosisadan aikaisista asioista ja tarkastelee niitä tämän päivän mittareilla. Sanoisinko että Sarasvuo syyyllistyy alokasmaiseen virheeseen.

- mitään yleistä asevelvollisuutta ei ole, vaan pelkästään asevelvollisuus.
- 45 päivää palveltuaan naiset ovat asevelvollisia.
- jos suomalaisia olisi yhtä paljon kuin ranskalaisia, tai brittejä, niin ainoa järkevä armeija olisi silloin palkka-armeija.

Sarasvuo on ihan oikeassa. Intissä koulutetaan vain sotilaita ryhmänjohtajiksi ja joukkueen johtajiksi. Mitään tekemistä siviilijohtamisen kanssa.

Johtajaksi kasvetaan vuosien kokemuksen kautta. Ei kai kukaan kuvitellut, että muutaman viikon koulutuksen jälkeen varusmies olisi johtajana valmis?

Armeijan johtajankoulutuksessa annetaan ihmisille jonkinlainen käsitys siitä, mitä johtaminen on ja opitaan "perusasiat". Tätä monet työnantajat arvostavat, koska muuten tämä sama oppi on hankittava muualta tai saatava yritys-erehdys-menetelmällä.

Pääsääntöisesti armeijan johtajakoulutukseen valikoituu henkilöitä, joista tulee johtajia myös siviilissä. Varsinainen johtajaksi kouliintuminen tapahtuu vuosien kuluessa työelämässä. Puolustusvoimat saa näistä reservin johtajista kriisiaikoja varten erinomaisia esimiehiä, joilla on johtamisesta vuosien tai vuosikymmenten kokemus.

Välillä tuntuu unohtuvan, että Suomessa armeija perustuu reserviin ja osin sen siviilissä hankkimaan ammattitaitoon. Näin on myös johtamisen suhteen.

No miettikääs ny kerran omilla aivoillanne...

Jaa että mitä?



Mikä ihmeen biosynteesi voisi muutaman kuukauden kurssituksen ja muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen tehdä keskivertoakin fiksummasta 20-kymppisestä auk:n tai ruk.n suorittanesta juipista suuren johtajan?

Ei yksikään omilla aivoillaan ajatteleva sellaista kuvittele. Sitten on ihan eri juttu millaisia valmiuksia ryhmänjohtajakoulutus tai ruk ja kokelasaika antaa. Tuossa edellä eräs pyöritteli asiaa mielestäni varsin hyvin. Valmiudet esimiestehtäviin ovat varmasti keskimäärin paremmat kuin ilman intin johtajakoulutusta.

Seuraavaksi joku varmaan kysyy että mitä hyötyä on osata siviilissä taaaaaksepoistuuukaaa:sta...!!?

Sarasvuo, niin inha tyyppi onkin aika terävä-älyiseksi osoittautunut monessa asiassa, vaikka ei tuon tajuamisen pitäisi olla mikään neronleimaus.

Kyse on ihmistyypistä joka on pyrkirimäinen, ja joka jo pihaleikeissä otti pomon roolin.

Sensijaan sivarin bongiringeissä opitaan todellista demokratiaa ja yhteen hiileen puhaltamista, mutta noi sivarihomojen jatkuvasti ehdottamat saunahomosteluringit ei mielestäni kasvata tai kouli ihmistä muuna kuin homona.
Ei mulla ole mitään homoja vastaan ja voin ihan hyvin saunassakin heiän kanssaan käydä, mutta kun jotkut alkaa parin oluen jälkeen ehdottelemaan kaikenlaista, se ottaa päähän.
No, jos elelisin vuorokaudet ympäriinsä naisten keskellä ja käytäis saunassakin ilman rihmankiertämää, niin saattaisi sitä itsekin parin siiderin jälkeen puolihuolimattomuuttani ehdotella pikkasen.:)

Ja toinen asia armeijan ja sivarin eroista, aseväessä jokaisella on oma ase, paitsi tykkimiehillä, mutta sivarissa bongi on yhteinen, ja nuo niin sanotut johtajatkin saattavat siitä yhteishyvän nimissä pajauttaa.