Elettiin 90-lukua. Kävi kiltisti koulut loppuun ja alkoi töiden haku. Töitä ei ollutkaan, vaikka kaikki ennusteet alalla muuta lupasivat. Tuli se kauhea LAMA!
Kauan ei jaksanut työttömänä maailmaa katsella vaan hakeutui toiseen koulutusmuotoon, tällä alalla nyt ainakin olisi töitä! Noh, valmistumisen jälkeen alkoi työputki määräaikaisia töitä, valmistui siinä työn ohella myös erittäin päteväksi työn hakijaksi.
Pidempää työsuhdetta ei löytynyt. Niinpä ajatteli että jatkokoulutukseen ja takuuvarmasti siitä töihin pätevämmällä tutkinnolla. Jo opiskeluaikana pyrki hakemaan harjoittelupaikat tulevaa työuraa edistäen.
Noh, opiskelu motivoi ja siitä suoriutui kunnialla loppuun asti. Ajatteli olevansa nyt arvostettu ammattialalla, kunnes kuuli, ettei mennyttä opinahjoa arvosteta enää pätevänä opiskelupaikkana. Koko ala kärsi liikojen opiskelupaikkojen ansiosta inflaation. Kaksi työnantajaa harjotteluvuosilta ajautui konkurssiin....tuli taas kauhea LAMA.
Nyt 128 työhakemuksen jälkeen ja kolme tutkintoa taskussa istuu työttömänä ihmettelemässä mihin elämässä näiden 20 kuuliaisen vuoden aikana pääsi. Kun teki kaiken niin kuin pitikin. Ahkeroi tunnollisesti töissä ja koulussa. Opiskeli ja kartutti työkokemusta niillä 17 eri työpaikalla. Ei jäännyt vuosiksi notkumaan pätkätöihin yhden paikan loukkuun, vaan yritti vain määrätietoisesti etsiä pysyvää paikkaa maailmassa.
Nyt on enää vain väsynyt ja turta elämään tunnollisesti epäonnisen elämän orjana. Eikö jokaisessa taistelussa tule joskus ansaittu rauha...?
Kauan ei jaksanut työttömänä maailmaa katsella vaan hakeutui toiseen koulutusmuotoon, tällä alalla nyt ainakin olisi töitä! Noh, valmistumisen jälkeen alkoi työputki määräaikaisia töitä, valmistui siinä työn ohella myös erittäin päteväksi työn hakijaksi.
Pidempää työsuhdetta ei löytynyt. Niinpä ajatteli että jatkokoulutukseen ja takuuvarmasti siitä töihin pätevämmällä tutkinnolla. Jo opiskeluaikana pyrki hakemaan harjoittelupaikat tulevaa työuraa edistäen.
Noh, opiskelu motivoi ja siitä suoriutui kunnialla loppuun asti. Ajatteli olevansa nyt arvostettu ammattialalla, kunnes kuuli, ettei mennyttä opinahjoa arvosteta enää pätevänä opiskelupaikkana. Koko ala kärsi liikojen opiskelupaikkojen ansiosta inflaation. Kaksi työnantajaa harjotteluvuosilta ajautui konkurssiin....tuli taas kauhea LAMA.
Nyt 128 työhakemuksen jälkeen ja kolme tutkintoa taskussa istuu työttömänä ihmettelemässä mihin elämässä näiden 20 kuuliaisen vuoden aikana pääsi. Kun teki kaiken niin kuin pitikin. Ahkeroi tunnollisesti töissä ja koulussa. Opiskeli ja kartutti työkokemusta niillä 17 eri työpaikalla. Ei jäännyt vuosiksi notkumaan pätkätöihin yhden paikan loukkuun, vaan yritti vain määrätietoisesti etsiä pysyvää paikkaa maailmassa.
Nyt on enää vain väsynyt ja turta elämään tunnollisesti epäonnisen elämän orjana. Eikö jokaisessa taistelussa tule joskus ansaittu rauha...?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tässä maassa yrittänyt palkita,mutta uskon vahvasti että löydät vielä sen haluamasi,ja toisekseen olet kyllä ansainnut vakituisen hyvän työpaikan..
elä heitä kirvestä kaivoon..
tää yhteiskunta on kyllä mätä lamavuosien jälkeen....
Raha ratkaisee. Kaikki muut arvot tulevat siinä sivussa. Tämän olen sisäistänyt. Olen ottanut sellaisen kannan, ettei koulutuksella ole juuri arvoa, jos ei ole valmiita suhteita työnantajiin jo työharjoitteluaikoina. Saattaa kuulostaa ikävältä, mutta se voi olla hyvinkin totta.
Pitää panostaa ennenkaikkea niiden suhteiden luontiin, sillä ilman niitä ei ole mitään verkostoa, josta niitä työmahdollisuuksia alkaisi löytyä. Työvoimatoimisto on lähes yhtätyhjän kanssa ja heidän tarkoitus on ainoastaan päättää kelle tuet maksetaan, keltä katkaistaan ja kuka saa olla kokonaan ilman.
Työelämä on muuttunut sitten 70-luvun ja enää ei koko elämän kestäviä työsuhteita ole olemassakaan. Työvoimaa kierrätetään vuokratyöfirmojen kautta ja lyhyet työsuhteet ovat aika tyypillisiä. Eräs TE-keskuksen asiantuntija sanoi, että työntekijä on työnantajalle sijoitus, jonka hän odottaa tuottavan voittoa. Nykyään kun palkkaaminen on hankalaa ja sivukulut korkeat, työntekijältä odotetaan niin paljon enemmän kuin ennen. Koulutuskaan ei aina riitä.
Tässä voi vaan ihmetellä maailman menoa, että mitenhän tulevaisuudessa käy, jos työttömyys jatkaa kasvamistaan.
mutta mielestäni suhteet on yksi osatekijä,mutta se miten sä hoidat hommasi
on tärkeintä...
mutta mielestäni toi työnhaku on tehty liian vaikeaksi pitää kaiken maailman ansioluetteloa laatia ja puhua itsestä niin paljon paskaa että harakatkin nauraa
se kuka osaa paperille laatia itsestä tarpeeksi edustavan kuvan niin sit työnhakijat valkkaavat esim 200 joukosta vaikka sen 15 haastatteluun..
ennen sitä mentiin työpaikalle kysymään oisko mahd töitä tai soitettiin ja sen kautta sit haastatteluun.
vaikka on tietokone aika niin minusta mennyt höpöksi toi työnhaku ja oikeesti
itse en tällä kirjotustyylilläni pääsis yhteenkään työpaikkaan....
Itse työnantaja kahmii työntekijän rahoista enemmän vaikka työntekijä tekee työt kun taas pomo vaan lajittelee rahat taskuihin ja tekee lisää kauppoja ja työstää enemmän työntekijöillä että saa enemmän rahaa.
Onkohan jokin väärin yhteiskunnassamme? Monet ovat alkaneet kysyä tuota kysymystä maapallolla että onkohan jokin väärin kun minä teen töitä mitkä robottikin osaisi, mutta mitäkähän se rahakin on ja mistä sekin tulee, minkähän takia ihminen niitäkin vihreitä papereita kerää vaikka niillä ei elämässä ole mitään arvoa, minkähän takia me myydään ruokaakin vaikka sitä voisi tehdä runsaasti kaikille riittävästi aquaponics, hydroponic ja muilla kerrosfarmauksilla ja minkähän takia me myydään resursseja vaikka me voitais tehdä vain ne mitkä tarvitaan, onkohan jokin väärin, minkä takia kaikki istuu päät paskassa kuin strutsi mullassa?