Valtioneuvoston tiedotusyksikkö
6.11.2003 20.00
Pääministeri Matti Vanhanen Svenska Dagenin pääjuhlassa Kokkolassa 6.11.2003
Arvoisa juhlaväki,
Suomen ruotsinkielisellä väestöllä onollut kokoaan merkittävämpi osuus Suomen kansainvälisten yhteyksien luomisessa. Rannikon satamakaupungit ovat olleet vuosisatoja portteja maailmalle. Pohjanmaan ruotsinkielisiltä alueilta on lähdetty siirtolaisiksi valtamerten taakse muuta maata useammin. Suomen ulkomaankauppa on rakentunut ruotsinkielisten osaavien käsien varaan ja ruotsienkielisellä väestöllämme on vahvat kaupankäynnin perinteet. Näistä valmiuksista on hyötynyt koko kansantaloutemme. Ruotsinkielinen väestömme on vahvistanut sekä henkisiä että taloudellisia siteitämme pohjoismaiseen perheeseen.
Suomenruotsalainen yhteisö on myös pystynyt ottamaan vastaan maahanmuuttajia. Jo autonomian aikana Suomeen muuttaneet - vaikkapa venäläiset, tanskalaiset, saksalaiset ja sveitsiläiset - integroituivat nimenomaan ruotsinkieliseen kansanosaan. Tämä maahanmuutto edusti aikanaan sitä käytännön teknologian ja osaamisen siirtoa, jonka välttämättömyydestä kansankuntien vaurastumiselle luemme talouden oppikirjoista. Nykypäivänä puhuttaisiin ulkomailta tulleista huippuosaajista, jotka yli sata vuotta sitten toivat teollisuuden kehittymiselle olennaiset taidot Suomeen.
Myös lähihistoriamme osoittaa, että pakolaisten ja maahanmuuttajien kohdalla kynnys ruotsinkieliseen Suomeen on ollut muuta maata pienempi. Ovi on ollut auki myös niille tulijoille, joiden vaikea elämäntilanne lähtöalueilla on pakottanut etsimään uutta kotia.
Sama valmius avoimen yhteiskunnan kehittämiseen tuntuu löytyvän myös tällä vuosituhannella. Olen tyytyväisenä pannut merkille, että täällä Kokkolassa ja Keski-Pohjanmaalla on ryhdytty oma-aloitteisesti kehittämään omaa yhteiskuntaamme monikulttuuriseen suuntaan, ilman Helsingistä tai Brysselistä tulleita määräyksiä. Uskoisin, että vuosisatainen kokemus kahden kielen ja kulttuurin rinnakkainelon rikkaudesta sekä siirtolaisuuden luonteesta ovat auttaneet ymmärtämään nykyajan mahdollisuudet. Uusien osaajien, tekijöiden ja yrittäjien houkutteleminen ja yhteiskunnan monimuotoisuuden lisääminen on haaste lopulta varsin tasalaatuiselle yhteiskunnallemme. Ne seudut ja maakunnat, jotka ymmärtävät olla kehityksessä edelläkävijöitä, ovat todennäköisemmin menestyjien joukossa.
Tulevaisuuden yhteiskunta perustuu osaamiseen ja luovuuteen. Sellaisessa yhteiskunnassa vahvuuksia ovat avoin suhtautuminen oman kulttuurin perinteiseen ja uuteen monimuotoisuuteen, toisiin kulttuureihin, kauppaan ja kansainväliseen työnjakoon. Avoimuudesta hyötyvät sekä enemmistöihin että vähemmistöihin kuuluvat. Ruotsin kielen ja suomenruotsalaisen kulttuurin asemaa ei siis voi menestyksekkäästi puolustaa eristäytymällä ja kääntymällä sisäänpäin vaan avautumalla ja osallistumalla vuorovaikutukseen. Sama pätee myös yleisemmin suomalaiseen yhteiskuntaan.
Arvoisat kuulijat,
Oma äidinkieli on meille kaikille rakas. Sen varaan rakennamme omaa identiteettiämme ja sillä ilmaisemme aidoimmat tunteemme. Ruotsin kielen asemasta on pidettävä erityistä huolta, ei vain virallisena valtiollisena muistomerkkinä, vaan elävänä käyttökielenä. Tässä viranomaisilla on vielä paljon tehtävää ruotsinkielisen palvelun parantamisessa käytännössä. Uusi kielilaki ei saa jäädä vain hyväksi aikomukseksi.
On tärkeää, että ruotsinkieliset laitoksemme ja koulutusjärjestelmämme säilyvät elinvoimaisina. Tämä edellyttää oman kriittisen massansa ja omat laitoksensa. Omasta kokemuksestani ymmärrän hyvin sen näkökohdan, että käytännössä kaksikielisyys on usein yksikielisyyttä. Joskus tuntuu siltä, että suureenkaan saliin ei tarvita kuin yksi suomen puhuja kun ruotsin kieli vaihtuu huomaamatta suomeksi.
Samalla on todettava, että suomenruotsalainen kulttuuri - varsinkin pääkaupunkisedulla - on perheiden tasolla yhä useammin kaksikielistä. Nykyisinhän avioliitot suomen- ja ruotsinkielisten välillä ovat ohittaneet lukumäärältään avioliitot yksinomaan ruotsinkielisten aviopuolisoiden kesken. Uskon, että tämän aidon kaksikielisyyden kannustaminen ja tukeminen on olennaista suomenruotsalaisen kulttuurin säilymiselle ja elinvoimaisuudelle.
Hyvä juhlaväki,
Maamme kaksikielisyys on suomalaisen yhteiskunnan rikkautta. Ruotsin kieli on ollut koko ajan erottamaton osa Suomea ja sen historiaa. Ei ole Suomea ilman suomenruotsalaisuutta.
http://www.vn.fi/ajankohtaista/puheet/puhe/fi.jsp?oid=102266&c=1&toid=2066&moid=2359
6.11.2003 20.00
Pääministeri Matti Vanhanen Svenska Dagenin pääjuhlassa Kokkolassa 6.11.2003
Arvoisa juhlaväki,
Suomen ruotsinkielisellä väestöllä onollut kokoaan merkittävämpi osuus Suomen kansainvälisten yhteyksien luomisessa. Rannikon satamakaupungit ovat olleet vuosisatoja portteja maailmalle. Pohjanmaan ruotsinkielisiltä alueilta on lähdetty siirtolaisiksi valtamerten taakse muuta maata useammin. Suomen ulkomaankauppa on rakentunut ruotsinkielisten osaavien käsien varaan ja ruotsienkielisellä väestöllämme on vahvat kaupankäynnin perinteet. Näistä valmiuksista on hyötynyt koko kansantaloutemme. Ruotsinkielinen väestömme on vahvistanut sekä henkisiä että taloudellisia siteitämme pohjoismaiseen perheeseen.
Suomenruotsalainen yhteisö on myös pystynyt ottamaan vastaan maahanmuuttajia. Jo autonomian aikana Suomeen muuttaneet - vaikkapa venäläiset, tanskalaiset, saksalaiset ja sveitsiläiset - integroituivat nimenomaan ruotsinkieliseen kansanosaan. Tämä maahanmuutto edusti aikanaan sitä käytännön teknologian ja osaamisen siirtoa, jonka välttämättömyydestä kansankuntien vaurastumiselle luemme talouden oppikirjoista. Nykypäivänä puhuttaisiin ulkomailta tulleista huippuosaajista, jotka yli sata vuotta sitten toivat teollisuuden kehittymiselle olennaiset taidot Suomeen.
Myös lähihistoriamme osoittaa, että pakolaisten ja maahanmuuttajien kohdalla kynnys ruotsinkieliseen Suomeen on ollut muuta maata pienempi. Ovi on ollut auki myös niille tulijoille, joiden vaikea elämäntilanne lähtöalueilla on pakottanut etsimään uutta kotia.
Sama valmius avoimen yhteiskunnan kehittämiseen tuntuu löytyvän myös tällä vuosituhannella. Olen tyytyväisenä pannut merkille, että täällä Kokkolassa ja Keski-Pohjanmaalla on ryhdytty oma-aloitteisesti kehittämään omaa yhteiskuntaamme monikulttuuriseen suuntaan, ilman Helsingistä tai Brysselistä tulleita määräyksiä. Uskoisin, että vuosisatainen kokemus kahden kielen ja kulttuurin rinnakkainelon rikkaudesta sekä siirtolaisuuden luonteesta ovat auttaneet ymmärtämään nykyajan mahdollisuudet. Uusien osaajien, tekijöiden ja yrittäjien houkutteleminen ja yhteiskunnan monimuotoisuuden lisääminen on haaste lopulta varsin tasalaatuiselle yhteiskunnallemme. Ne seudut ja maakunnat, jotka ymmärtävät olla kehityksessä edelläkävijöitä, ovat todennäköisemmin menestyjien joukossa.
Tulevaisuuden yhteiskunta perustuu osaamiseen ja luovuuteen. Sellaisessa yhteiskunnassa vahvuuksia ovat avoin suhtautuminen oman kulttuurin perinteiseen ja uuteen monimuotoisuuteen, toisiin kulttuureihin, kauppaan ja kansainväliseen työnjakoon. Avoimuudesta hyötyvät sekä enemmistöihin että vähemmistöihin kuuluvat. Ruotsin kielen ja suomenruotsalaisen kulttuurin asemaa ei siis voi menestyksekkäästi puolustaa eristäytymällä ja kääntymällä sisäänpäin vaan avautumalla ja osallistumalla vuorovaikutukseen. Sama pätee myös yleisemmin suomalaiseen yhteiskuntaan.
Arvoisat kuulijat,
Oma äidinkieli on meille kaikille rakas. Sen varaan rakennamme omaa identiteettiämme ja sillä ilmaisemme aidoimmat tunteemme. Ruotsin kielen asemasta on pidettävä erityistä huolta, ei vain virallisena valtiollisena muistomerkkinä, vaan elävänä käyttökielenä. Tässä viranomaisilla on vielä paljon tehtävää ruotsinkielisen palvelun parantamisessa käytännössä. Uusi kielilaki ei saa jäädä vain hyväksi aikomukseksi.
On tärkeää, että ruotsinkieliset laitoksemme ja koulutusjärjestelmämme säilyvät elinvoimaisina. Tämä edellyttää oman kriittisen massansa ja omat laitoksensa. Omasta kokemuksestani ymmärrän hyvin sen näkökohdan, että käytännössä kaksikielisyys on usein yksikielisyyttä. Joskus tuntuu siltä, että suureenkaan saliin ei tarvita kuin yksi suomen puhuja kun ruotsin kieli vaihtuu huomaamatta suomeksi.
Samalla on todettava, että suomenruotsalainen kulttuuri - varsinkin pääkaupunkisedulla - on perheiden tasolla yhä useammin kaksikielistä. Nykyisinhän avioliitot suomen- ja ruotsinkielisten välillä ovat ohittaneet lukumäärältään avioliitot yksinomaan ruotsinkielisten aviopuolisoiden kesken. Uskon, että tämän aidon kaksikielisyyden kannustaminen ja tukeminen on olennaista suomenruotsalaisen kulttuurin säilymiselle ja elinvoimaisuudelle.
Hyvä juhlaväki,
Maamme kaksikielisyys on suomalaisen yhteiskunnan rikkautta. Ruotsin kieli on ollut koko ajan erottamaton osa Suomea ja sen historiaa. Ei ole Suomea ilman suomenruotsalaisuutta.
http://www.vn.fi/ajankohtaista/puheet/puhe/fi.jsp?oid=102266&c=1&toid=2066&moid=2359
Vastaukset 2
Vanhimmat
sanottu..
Melkoista nuolemista, mutta Matti on tainnut jo joutua kääntämään kelkkaansa.