Miten Venäjä näkee lähihistorian

Koroljov kirjoitti:

"The Russian prosecutor-general’s investigatory committee has completed an inquiry into the Georgian aggression in South Ossetia in August last year. The committee has acknowledged the Georgian attack as an instance of genocide and pronounced 5 thousand 300 people victims. It has proved the fault of generals, who received direct instruction from Chief Commander Mikhail Saakashvili. The Georgian aggression against the capital Tskhinval and villages of South Ossetia destroyed houses, schools, government buildings, water supply systems and engineering networks."

http://www.ruvr.ru/main.php?lng=eng&q=47641&cid=219&p=03.07.2009

Länsimieliset tahot Suomessakin vääristelivät viime vuonna Georgian, Etelä-Ossetian ja Abhasian tapahtumia jokseenkin törkeällä tavalla. Jotkut typerimmät vertasivat jopa Georgian tilannetta Suomen asemaan talvisodassa. Naurettavaa. Georgia on lännen aseistama roistovaltio, joka sortaa vähemmistöjään Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. Venäjän joukot saapuivat estämään kansanmurhaa. Kyllä tilanteen oikea laita silti varmasti tajuttiin USA:n ja Euroopan poliittisten johtajien piirissä, koska länsi ei mennyt protesteissaan kovia puheita pitemmälle: hiljaisesti tiedettiin, ymmärrettiin ja tunnustettiin, että Saakashvili oli syyllinen "viiden päivän sotaan", eivät Medvedev ja Putin.

Saakashvilin asema horjuu Georgiassa. Maan oppositio syyttää Saakashvilia laittoman sodan aloittamisesta, vaalivilpistä ja diktatorisista otteista. Kuitenkin länsipropagandassa Saakashvilista on tehty länsimaisen demokratian esitaistelija venäläistä autoritarismia vastaan. Ja valitettavasti Suomessakin, jossa länsikriittisyys vahvaa, moni helposti huijattava NATO-mielinen uskoo tähän niin kuin uskoi vuonna 2003 Irakin joukkotuhoaseisiin.

Georgian kysymys liittyy laajempaan geopoliittiseen asetelmaan. Koko 2000-luvun ajan USA on pyrkinyt alistamaan koko Lähi- ja Keski-Idän valtaansa. Turkki ja Saudi-Arabia ovat Amerikan vanhoja liittolaisia. Israel on suorastaan Yhdysvaltojen 51. osavaltio. Operaatiot Irakissa, Afganistanissa ja Pakistanissa ovat osia suuressa geopoliittisessa pelissä, samoin Saakashvilin pönkittäminen Georgiassa. Nyt USA:n tähtäin on Iranin kohdalla. Kaikki tämä "demokratian" ja "ihmisoikeuksien" edistämisen varjolla. Sallikaa muun maailman nauraa.

Amerikkalaiset uskovat yhä, että länsimainen elämäntapa, kulttuuri ja arvot, ovat jotenkin yleispäteviä, universaaleja, levitettävissä kaikkialle, vaikka asevoiminkin. Venäjän on kylmän sodan jälkeen omaksunut toisen, realistisemman käsityksen. Venäjä itse toimi 1900-luvulla kommunismin levittämisen keskuksena - länsimaisen universalistisen ideologian, jonka kohtalona oli poliittisesti alun perin juurtua juuri Venäjänmaahan. Tuo suuri marxilainen ristiretki päättyi valtavaan epäonnistumiseen ja aiheutti maailman kansoille - eikä vähiten venäläisille itselleen - suurta kärsimystä. Kommunismi käytti Venäjää ja Venäjä käytti kommunismia, mutta loppuen lopuksi Venäjä siinä vaihdossa hävisi ja joutui lopulta yhteiskunnallisen perikadon partaalle. Gorbatshovin aika oli katastrofin, Jeltsinin aika alennuksen aikaa. Mutta Jeltisinin jälkeen nousi valtaan uusi poliitiikka ja uusi ideologia, rautaisen realismin oppi.

Länsimaisperäinen marxilaisuus epäonnistui Venäjällä. Miksi sen jälkeen olisi pitänyt kokeilla jotain toista länsimaisperäistä järjestelmää, esimerkiksi amerikkalaista, vaikka Amerikka olikin voittanut kylmän sodan? Miksi luovuttaa Äiti Venäjä saaliiksi George Sorosille? Kansallismielinen linja voitti Putinin myötä, suuri synteesi syntyi. Venäjä seisoo jälleen vankalla pohjalla - omalla pohjallaan, ei läntisellä. Kylmän sodan asetelma on jossain määrin kääntynyt päälaelleen. Venäjä on nationalistinen ja konservatiivinen, USA globalistinen ja vallankumouksellinen. Venäjä uskoo paikallisiin intressipiireihin ja niiden välisiin verkostoihin, USA universaaliin maailmanjärjestykseen jossa sillä on sama messiaaninen rooli kuin Neuvostoliitolla "sosialististen kansojen perheessä" aikoinaan.


Vai voittaako realismi Yhdysvalloissakin, hylätäänkö globalistinen utopismi? Tällä hetkellä on Amerikan imperiumi samanlaisessa kriisissä kuin neuvostoimperiumi oli 1980-luvulla. Voimme vain arvailla, tuleeko Barack Hussein Obamasta USA:n Gorbatshov, joka aloittaa järjestelmän purkamisen ylhäältäpäin. Toistaiseksi USA jatkaa vielä pitkälti samoilla linjoilla kuin se on toiminut koko kylmän sodan jälkeisen ajan. Eikö USA käsitä, ettei sillä ole siihen enää varaa? Oikea termi on "imperial overstrech". Unipolaarinen maailmanjärjestys, utopia uudesta maailmanjärjestyksestä, globaalista demokratiasta ja kapitalismista länsimaisuuden muka yleispätevälle perustalle sortuu. Sen korvaa nykyvenäläinen realistinen käsitys voimien tasapainosta, suurvaltojen intresseistä, paikallisista vaikutuspiireistä, sivilisaatioiden ja kansankuntien olemuksellisesta erilaisuudesta ja tuon erilaisuuden kunnioittamisesta

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä