kuin taistelen kohtaloani vastaan, minulla on vaikeaa. Vasta sitten, kun alistun ja otan tyytyen kohtalooni vastaan sen, mitä elämä antaa, olotila helpottuu. Onko se ylivoimaista? Välillä se tuntuu siltä.
Silti kun ns. naulat on lyöty arkkuun, ei ole enää sieltä ylösnousemista. Varsinkin, jos Jumala on sitä mieltä, ettet ole vaikka kelvollinen johonkin asiaan, johon tahtoisit, mutta et pääse. Koskaan.
Niin kauan kuin etsin elämäni tarkoitusta, olen eksyksissä. Vasta sitten, kun sen löydän, saan rauhan.
Silti kun ns. naulat on lyöty arkkuun, ei ole enää sieltä ylösnousemista. Varsinkin, jos Jumala on sitä mieltä, ettet ole vaikka kelvollinen johonkin asiaan, johon tahtoisit, mutta et pääse. Koskaan.
Niin kauan kuin etsin elämäni tarkoitusta, olen eksyksissä. Vasta sitten, kun sen löydän, saan rauhan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kohtalon kipeä paikka ???
sen tietää kysymättäkin...
Sinua niin tarkasti en ollenkaan jos rehellisiä ollaan !!!
eri porsasta osaat keksiä?
eri vaihtoehtoa. Tarvittaessa ehkä enemmänkin.
Yksinäesyys.
että me kaikki saamme varmasti luotettavia ystäviä ja saattomiehiä aivan samoin kuin saamme jokapäiväisen leivänkin. Ne oikeat ystävät tulevat meidän lähelle ja ilmoittavat itsensä. Mekin voimme mennä toisen luo ja palvella eli kuunnella häntä.
joiden luulin olevan puolellani, olettekin piruilevia vihollisiani. :(
..Jos nuhtelin avakasta piruilusta?
No, poistin sitten senkin viestin.
Lähinnä ottaa kaaliin tuo, kun menin lankaan kun avakas kyseli tuossa ylempänä. :( En arvannut hänen olevan niin ilkeä...itsepä kärsii avioero-asiasta, ei pitäisi olla mulle aihetta olla ilkeä.
Ilkeää olisi että sen sanoisin ???
Porsastelialle ettei minun avioeroni kuuluu sinulle ollenkaan; joten pidä ne juttusi kärsäsi sisällä !!!
Ihmettelen vain minkä ihmeen olen sinullekkin tehnyt että tällaista mainosta saan osakseni ???
Luther kehoittaa taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevaa immeistä antamaan elatusmurheet rukouksessa Jumalalle. Tämä tällainenhan kysyy uskoa ja luottamusta ja tuntuu jopa ihan järjenvastaiselta.
Miten on Possu, voisitko sie ajatella antavasi sinkkuusmurheesi Jumalalle kokonas ja ruveta sillä aikaa ettimään muista asioista iloa elämääsi, kun Jumala murehtii siun yksinäisyyttäsi. "Joka anoo, sille annetaan...", Luther selittää tuon tarkoittavan sitä, että kun lähestyy rukoillen ja anellen Jumalaa, niin pitää uskoa, että Jumala ajallaan toteuttaa lapsensa pyynnön. Niin, järjenvastaista...mutta jotenkin lohdullista.
T. Ankka
Hyviä ajatuksia, otan onkeeni.
Moni vl on ja pysyy ilman puolisoa, kun hylkii sitä, jonka Jumala haluaisi hänelle antaa - vaikka jostain toisesta klikistä.